16.1.2010 21:30

Tyhmät uskovaiset

Sosiaalisessa mediassa käytävässä uskontokeskustelussa minua häiritsee erityisesti se, että Jumalaan uskovat leimataan hyvin usein tyhmiksi ja epä-älyllisiksi. Pari esimerkkiä alkuvuoden 2010 kommenteista:

"Kirkon sanoma on ontto, mikä myös on syynä joukkojen eroamiseen kirkosta. Kuka haluaa tukea kaksinaismoraalista toimintaa; eihän papisto itse usko siihen, mitä se totuutena saarnaa. Tämä totuus on kehitelty Lähi-idässä alkeellisissa, pronssikautisissa kulttuureissa."

"Kirkon touhuissa olisi paljon enemmän järkeä, jos arkkipiispa tai paavi tai joku kirkolliskonsiili tms. voisi todeta, että tällaiset Raamatut sun muut jeesustarinat ovat vanhentunutta."

Kysymys uskon ja tiedon suhteesta ei ole mikään uusi. Jo 200-luvun alkupuolella pakanallinen filosofi Kelsos perusteli kristinuskon hylkäävää kantaansa väittämällä, että kirkon opetus perustuu uskonvaraisiin väitteisiin. Hänen kanssaan väitellyt kirkkoisä Origenes huomautti, ettei niin voida tehdä kirkon opetusta tyhjäksi. Jokaisella ihmisellä on perustansa ja taustansa, jolta hän ajattelee ja toimii ja joka perimmältään sekin on uskonvarainen.

Usko on järjen ja tiedon tuolla puolen (yliempiiristä). Se ei ole kuitenkaan järjetöntä (irrationaalia), vaan pikemminkin järjen ylittävää (suprarationaalia). Edeltäjäni piispa Kalevi Toiviainen onkin todennut, ettei "epäily ole älyllisempää kuin usko eikä usko ole jotain sellaista, jota tulee väheksyä älyllisen rehellisyyden nimissä. Usko on intellektuaalisesti mahdollinen, mikä ei kuitenkaan merkitse, että siihen päästään ajattelun ja päättelyn tietä." (Kalevi Toiviainen, Pieni kirja uskosta. Kirjapaja 1995, 7)

Ei ole suinkaan sattuma, että juuri kristinusko kehitti laaja-alaisen, erittelevän ja arvioivan teologisen ajattelun. Ennen kaikkea teologien tulisi siksi osallistua nykyistä ahkerammin uskon ja tiedon väliseen julkiseen keskusteluun. Tässä on meidän pappien syytä katsoa peiliin. Siihen meitä kehotetaan myös Raamatussa: "… olkaa aina valmiit antamaan vastaus jokaiselle, joka kysyy, mihin teidän toivonne perustuu." (1. Piet. 3:15)