3.2.2010 21:30

Johtamisen tulevaisuus

Väitöstilaisuuteen 30.1. valmistautuminen vei ajan niin tarkkaan, etten ole ehtinyt blogeja kirjoittaa pariin viikkoon. Mutta nyt urakka on ohi ja ehdin ajatella vähän muutakin.

Hämeenlinnassa on parhaillaan Kirkollisen johtamisen forum. Tänään oli kaksi mielenkiintoista alustuspuheenvuoroa, joista toisen piti professori Juha Siltala ja toisen professori Arja Ropo.

Ropo puhui johtamisen tulevaisuudesta. Hänen mukaansa johtamisen tulevaisuus on ihmisten kohtaamisessa. Organisaatioita, strategioita, johtamisoppeja ja rakenteita tarvitaan, mutta ne ovat vain apuvälineitä. Tulevaisuuden johtaminen on ihmisten kohtaamista.

Itselleni Ropon alustuksessa oli useita helmiä, jotka jäivät mieleen. Johtamiseen kuuluu epävarmuuden hyväksymistä ja epätäydellisyyden sietämistä. Tämä oli evankeliumia aikana, jolloin meitä piiskataan yhä tehokkaampiin työsuorituksiin. Juha Siltala totesikin omassa alustuksessaan, että "mikään ei riitä -ilmapiiri on työelämän suurimpia ongelmia".

Muutos on asia, joka koskettaa hyvin laajasti kaikkia yhteiskunnan osa-alueita. Muutosta peräänkuulutetaan myös kirkkoon. Siksi tärkeä oli kuulla Ropon alustuksessa se, että muutos edellyttää aina jatkuvuutta. Ihmisten yhteisössä ei voi lähteä "puhtaalta pöydältä", vaan jatkuvuus on otettava huomioon. Ropon ajatus vahvisti omaa käsitystäni siitä, että erityisesti kirkossa traditio ja uudistuminen kulkevat käsi kädessä.

Hahmotellessaan kirkon johtamisen tulevaisuutta professori Arja Ropo nosti esille neljä kohtaa.

• 1. Uskollisuus omalle tehtävälle.
• 2. Johtaminen palvelee, ei hallinnoi.
• 3. Johtamista tehdään arjessa, ihmisten keskellä.
• 4. Johtamista ei voi ulkoistaa rakenteisiin ja järjestelmiin, se on ihmisten välisissä suhteissa.

Nämä teesit on helppo allekirjoittaa. Ne tulisi vain saada käytäntöön, Juicea lainaten: Ei riitä, että sana tulee lihaksi. Sen on tultava lihakseksi, sillä muuten kaikki menee läskiksi.