ETUSIVU SEPPO HÄKKINEN YHTEYSTIEDOT TUKIRYHMÄ KUVAGALLERIA KYSYMYKSIÄ PUHEITA

Median kysymyksiä ja haastatteluja
Kolumni Turun Sanomissa
Arkkipiispan kolme tehtävää

Muutama viikko sitten sain sähköpostiviestin, jossa kysyttiin: Mitkä ovat tärkeimmät asiat, joissa arkkipiispan teidän mielestänne tulisi olla aktiivinen?

Piispoihin yleensä ja arkkipiispaan erityisesti kohdistuu paljon odotuksia. Vastausta pohtiessani ajatukseni kiteytyivät kolmeen asiaan.

Ensinnäkin arkkipiispa on hengellinen johtaja. Piispan tehtävä on auttaa ihmisiä löytämään yhteys Kristukseen ja pysymään siinä. Hänen on vahvistettava luottamusta Jumalan sanaan, joka kirkossa on kaiken perusta.

Mielessäni on arkkipiispa Martti Simojoen viisas neuvo: "On tärkeää, että erilaiset ja toisilleen vastakkaiset mielipiteet vapaasti ja rehellisesti tuodaan esiin ihmisiin katsomatta, mutta niin on tehtävä rakkaudessa toinen toisiensa kunnioittamisessa keskenään kilpaillen." Tällaista sovinnollista ja rakkaudellista moniäänisyyttä ja toistemme kunnioittamista kirkossamme nyt tarvitsemme.

Toiseksi arkkipiispa on kirkon toiminnan linjaaja. Kirkon perustehtävä on kutsua ihmisiä armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda elämään kestävä perusta ja rohkaista välittämään lähimmäisistä ja luomakunnasta. Vastuu tästä tehtävästä haastaa kirkon ottamaan kysymyksen jäsenyydestä vakavasti.

Äskettäin tarkastetussa väitöstutkimuksessani selvitin jäsenyyteen sitoutumista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Kotien kristillisellä kasvatuksella on ratkaiseva merkitys kirkon jäsenyydelle ja hengelliselle elämälle. Ihmisten henkilökohtainen kohtaaminen on kuitenkin kaikkein tärkeintä.

Seurakunnissa tulisi rohkeasti etsiä uusia keinoja ja tapoja, miten välittää kirkon sanomaa niille, jotka ovat tottuneet toisenlaiseen kieleen, musiikkiin, yhteisöihin ja kulttuuriin kuin aiemmat sukupolvet. Meidän tulisi myös nykyistä rohkeammin pitää esillä kirkkoon liittymisen mahdollisuutta. Lähetystyö alkaa nykyisin kotiovelta!

Kolmanneksi arkkipiispa on monille kirkon kasvot ja ääni. Piispaa tarvitaan myös yhteiskunnan kriitikkona silloin, kun sen rakenteet eivät tue perusarvoja.

Yhteiskuntamme ongelmana on kristillisistä arvoista luopuminen. Se johtaa arvomaailman vääristymiseen, joka ilmenee taloudellisten ja materiaalisten arvojen ylikorostumisena, luonnon turmelemisena ja ylikuluttamisena, väkivallan kasvuna, heikkojen ja syrjäytyneiden ihmisarvon polkemisena sekä muina yhteiskunnallisina ongelmina.

Kristilliset perusarvot ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta ja luonnon varjelemisesta ovat kestävä perusta yhteiselämällemme. Tuomalla kristinuskon eettisiä käsityksiä esille ja antamalla äänen syrjään joutuneille arkkipiispa voi palvella koko yhteiskuntaa.

Seppo Häkkinen
Nuotta
1. Miten aiotte suojella kirkon ykseyttä, kun kirkon sisällä on niin erilaisia, jopa vastakkaisia mielipiteitä?

Kirkon ykseyden vaaliminen on piispan tärkeimpiä tehtäviä. Teen työtä sen puolesta, että kirkossamme vaikuttaisi "sovinnollinen ja rakkaudellinen moniäänisyys" ja kirkossamme olisi tilaa eri tavalla ajatteleville. Mitä lähempänä olemme Kristusta, sitä lähempänä olemme toisiamme ja voimme kunnioittaa toisiamme. Avoin ja kärsivällinen keskustelu ja toisen kuuleminen ovat olennaisia tekijöitä luottamuksen syntymisessä. Vastuu kirkon ykseydestä on jokaisella kirkon jäsenellä. Piispan tehtävä on tarpeen tullen myös linjata, missä kulkevat rajat ja milloin astutaan kirkon ja sen opetuksen ulkopuolelle. Kirkossa tulee olla tilaa kaikille, mutta ei kaikelle.

2. Miten te arkkipiispana aiotte vaikuttaa nuorten kirkosta eroamiseen ja miten saisitte ihmisiä liittymään kirkkoon?

Minulla on ollut etuoikeus viime vuosina kahdessakin eri yhteydessä perehtyä tähän aihepiiriin, kun olin puheenjohtajana Nuori aikuinen kirkon jäsenenä -hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana sekä valmistellessani tammikuussa 2010 tarkastettavaa väitöskirjaa kirkon jäsenyyteen sitoutumisesta. Mitään yhtä konstia nuorten kirkosta eroamisen ehkäisemiseen ei ole. Painottaisin kotien kristillisen kasvatuksen ratkaisevaa merkitystä. Rohkaisisin seurakuntia menemään sinne, missä nuoret ovat (mm. olemaan aktiivisesti netissä) ja kannustaisin kaikkia kristittyjä nuoria olemaan reilusti Jeesukseen uskovia nuoria siellä, missä elävät ja toimivat. Jokainen uskova on Kristuksesta todistaja. Henkilökohtainen kohtaaminen on kaikkein tärkeintä. Nuoret eroavat kirkosta ennen kaikkea siksi, ettei kirkolla ole heille merkitystä. Kuitenkin elämän peruskysymykset ovat kaikille samoja: miksi elän, välittääkö minusta kukaan, onko Jumalaa, mitä on kuoleman jälkeen? Seurakunnissa tulisi rohkeasti etsiä uusia keinoja ja tapoja, miten välittää evankeliumin sanomaa nuorille ja nuorille aikuisille, jotka ovat tottuneet toisenlaiseen kieleen, musiikkiin, yhteisöihin ja kulttuuriin kuin vanhemmat sukupolvet. Meidän tulisi myös nykyistä rohkeammin pitää esillä kirkkoon liittymisen mahdollisuutta. Lähetys alkaa nykyisin kotiovelta!

3.Miten rohkaisette kristittyjä nuoria, jotta he säilyisivät uskossa ja seurakuntayhteydessä?

Jokainen kristitty tarvitsee uskonelämänsä hoitamista pysyäkseen ja kasvaakseen uskossa. Raamattu, rukous, ehtoollinen ja kristittyjen yhteys ovat uskonelämän neljä jalkaa. Tämä vanha kristittyjen ohje on tärkeä yhä edelleen. Niiden avulla kristitty voi hoitaa uskoaan, mutta onneksi pohjimmiltaan Jumala itse tekee työtään niiden kautta kristityssä. Uskossa ei olekaan kyse ihmisen suorituksista tai teoista vaan Jumalan työstä hänessä. Yksityinen kristitty liittyy kirkon yhteiseen uskoon, joka kannattelee meitä. Ylösnoussut Kristus, Pyhä Henki, enkelit ja esirukoilijat rukoilevat kanssamme ja puolestamme.

4.Mikä on kirkon tärkein tehtävä?

Kirkon tärkein tehtävä on toteuttaa Jumalan sille antamaa tehtävää, joka on ilmaistu lähetyskäskyssä. Kirkon tulee sanoin ja teoin julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta, jotta ihmiset uskoisivat Jumalaan, rakastaisivat lähimmäistään ja pitäisivät huolta luomakunnasta.

5.Mitä teille henkilökohtaisesti merkitsee Raamatun sanoma ja millainen rooli sillä on teidän elämässänne?

Raamatun sanoma on elämäni perusta. Sen varassa uskon, sen mukaan tahdon elää ja sen perusteella toivon kerran pääseväni taivaaseen.
Uusi Tie 23.12.2009
1. Mikäli tulette valituksi arkkipiispaksi, mikä on tärkein tavoite työssänne? Mitä haluatte saada aikaan?

Tärkein tavoite on huolehtia Kristuksen kirkolleen antaman tehtävän uskollisesta hoitamisesta. Piispan tehtävä on auttaa ihmisiä löytämään yhteys Kristukseen ja pysymään siinä. Silloin voimme nähdä, mitä usko ja rakkaus merkitsevät yhteiskunnassamme. Haluan vahvistaa luottamusta Jumalan sanaan, sillä se on kaiken perusta. Kirkon yhteyden vaaliminen on yhä tärkeämpää.

2. Onko Suomi mielestänne lähetyskenttä? - Jos on, mitä se käytännössä tarkoittaa? - Jos ei, miksi ei?

Lähetys on kirkon perustehtävä, joka on voimassa kaikkialla, myös Suomessa. Kirkon tehtävä on julistaa evankeliumia Jumalan pelastusteosta, niin sanoin kuin teoin. Tarvitsemme aitoa ihmisten kohtaamista ja yksinkertaista julistusta Kristuksesta ja hänen rakkaudestaan. Suomen moniuskontoistuessa ja maallistuessa lähetys alkaa kotiovelta. Lähetyksessä ja evankelioimisessa on kyse saman tehtävän eri puolista ja molempia tarvitaan. Evankeliumi on vietävä sinne, missä Kristusta ei vielä tunneta ja sinne, missä Kristusta ei enää tunneta.

3. Oletteko valmis siunaamaan samaa sukupuolta olevien rekisteröidyn parisuhteen?

Kristillisen etiikan mukaan avioliitto on miehen ja naisen yhteiselämän muoto, jonka Jumala on asettanut ja Jeesus vahvistanut. Kirkko on suhtautunut pidättyvästi yhden miehen ja yhden naisen avioliitosta poikkeavien suhteiden siunaamiseen. Olen tällä kannalla enkä voisi siunata samaa sukupuolta olevien suhdetta. Samalla korostan, että seksuaalivähemmistöön kuuluvaa tulee kohdella saman lähimmäisenrakkauden ja ihmisarvon periaattein kuin ketä tahansa muuta ihmistä.
Turun Sanomat 27.12.2009
1. Miksi juuri teistä tulisi Suomen kirkolle hyvä arkkipiispa?

Itsensä esillä pitäminen ei kuulu piispan vaalin luonteeseen, joten siinä mielessä vierastan kysymystä. Seurakuntatyön kokemus, hallinnollinen osaaminen, piispan - myös arkkipiispan - viran ja tehtävien sekä kokonaiskirkon tuntemus, kirkollinen ja yhteiskunnallinen verkostoituminen sekä teologiset näkemykset ovat tukijoitteni mielestä sellaisia, että niillä voisin palvella arkkipiispana. Johtajuuttani arvioitaessa ovat korostuneet yhteistyö- ja harkintakyky, luotettavuus, vastuuntunto ja oikeudenmukaisuus. Olen maltillinen ja asiakeskeinen johtaja, jolle kirkon perustehtävässä pysyminen on tärkeää.

2. Arkkipiispaa pidetään yleisesti myös arvojohtajana, joka toimii eräänlaisena kansakunnan omatuntona. Mistä asioista tässä maassa pitäisi juuri nyt jyrähtää tahi vakavasti muistuttaa?

Polttavin ongelma on Jumalasta ja elämää suojelevista kristillisistä arvoista luopuminen. Se johtaa arvomaailman vääristymiseen, joka ilmenee taloudellisten ja materiaalisten arvojen ylikorostumisena, luonnon turmelemisena ja ylikuluttamisena, väkivallan kasvuna, heikkojen ja syrjäytyneiden ihmisarvon polkemisena sekä muina yhteiskunnallisina ongelmina. Kristilliset perusarvot ihmisarvosta, oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisenrakkaudesta ja luonnon varjelemisesta ovat kestävä perusta yhteiselämälle. Tuomalla kristinuskon eettisiä käsityksiä esille kirkko palvelee yhteiskuntaa. Piispaa tarvitaan myös yhteiskunnan kriitikkona silloin, kun sen rakenteet eivät tue perusarvoja.
Sana-lehti 7.1.2010
1. Millainen hengellinen johtaja olisit piispana? Mitä painottaisit? Mihin puuttuisit?

Arkkipiispan tärkein tehtävä on huolehtia Kristuksen kirkolleen antaman tehtävän uskollisesta hoitamisesta. Arkkipiispan tehtävä on auttaa ihmisiä löytämään yhteys Kristukseen ja pysymään siinä. Silloin voimme nähdä, mitä usko ja rakkaus merkitsevät yhteiskunnassamme. Haluan vahvistaa luottamusta Jumalan sanaan, sillä se on kaiken perusta. Kirkon yhteyden vaaliminen on yhä tärkeämpää.

2. Millainen arvojohtaja olisit koko yhteiskunnan kannalta? Mihin yhteiskunnallisiin asioihin haluaisit piispana kiinnittää huomiota?

Mielestäni on tärkeä pitää esillä ihmisarvoa, lähimmäisenrakkautta, oikeudenmukaisuutta, totuutta ja rehellisyyttä, ekologisuutta ja vastaavia kristillisiä perusarvoja. Tuomalla kristinuskon eettisiä käsityksiä esille kirkko palvelee yhteiskuntaa. Piispaa tarvitaan myös yhteiskunnan kriitikkona silloin, kun sen rakenteet eivät tue perusarvoja.

3. Arvioi vuorovaikutustaitojasi. Missä olet hyvä? Missä sinulla on vielä haasteita?

Toisen ihmisen kohtaaminen, yhteistyökyky, erilaisuuden ymmärtäminen, itsehillintä ja luotettavuus ovat vahvuuksiani. Minua on arvioitu värittömäksi ja harmaaksi kirkonmieheksi, joka ei tuo itseään esille, vaan on asiakeskeinen.