Rakkaat kristityt, hyvä Risto.

Mikkelin maaseurakunnassa on tänään juhlapäivä, kun kirkkoherra Risto T. Nieminen asetetaan virkaan. Osuvalla tavalla tämän päivän epistolatekstissä (Room. 12:6-16) puhutaan armolahjoista. Apostoli Paavali kuvaa, kuinka meillä saamamme armon mukaan on erilaisia armolahjoja. Niitä tulee käyttää seurakunnan parhaaksi. Listassa on myös johtamisen armolahja. ”Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti”, kuuluu apostolin opastus.

Kirkkoherra on seurakunnan johtaja. Hän johtaa seurakunnan hengellistä elämää ja toimintaa. Hän vastaa seurakunnassaan myös siitä, että Jumalan sanaa julistetaan ja opetetaan puhtaasti ja että sakramentit hoidetaan oikein. Vastuun ja johtajuuden kokonaisuuteen kuuluvat seurakunnan diakonia, lähetystehtävä, sielunhoitotyö ja kristillinen kasvatus. Kirkkoherran on pidettävä seurakunnan muiden työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden kanssa huolta siitä, että kaikki tapahtuu hyvässä järjestyksessä ja Jumalan tahdon mukaan. Tämä kaikki tulee apostolin kehotuksen mukaisesti tapahtua tarmokkaasti. Johtaminen ei ole jotain itsestään hoituvaa muiden tehtävien ohessa tai jonkinlaista toisen käden touhuilua. Se on tarmokkuutta vaativaa työtä.

Johtajan tehtävän monista puolista tahdon tuoda esille erityisesti yhden. Sen näen varsinkin nykyisenä aikana tärkeänä. Kirkkoherran on oltava yhteyden rakentaja ja vaalija. Tehtävään kuuluu yhteyden rakentaminen ensinnä työyhteisön sisällä työtovereiden kesken. Toiseksi siihen liittyy yhteyden vaaliminen seurakunnan ja seurakuntayhtymän eri toimijoiden välillä, luottamushenkilöiden ja vapaaehtoisten vastuunkantajien välillä. Kolmanneksi olennaista on rakentaa yhteyttä seurakuntalaisiin, erityisesti niihin, jotka jäävät syrjään seurakunnan toiminnasta. Seurakunta on kaikkien jäsentensä seurakunta. Neljänneksi yhteyden vaaliminen merkitsee myös aktiivista yhteydenpitoa seurakunnan alueella toimiviin erilaisiin yhteisöihin, kaupunkiin, järjestöihin ja yhdistyksiin. Kirkkoherran etuoikeus on olla mukana paljossa siitä, mitä paikkakunnalla tapahtuu. Viidenneksi yhteyden vaaliminen merkitsee yhteyttä Jumalaan. Se on kaikkein olennaisinta. Se toteutuu niin yksityisessä hartauselämässä kuin seurakunnan yhteisessä jumalanpalveluksessa. Kirkkoherran virkaa ei voi hoitaa irrallaan jumalanpalveluselämästä.

Hyvä Risto, sinä olet yhteyksien luoja ja rakentaja. Sellaisena olen oppinut sinut tuntemaan. Se on vahvuutesi. Yhteyden rakentaminen edellä kuvaamissani merkityksissä ei ole kirkkoherralle välttämätöntä vain seurakunnan takia. Se on tärkeää myös sinulle itsellesi. Yksin ei kukaan jaksa. Tarvitset yhteyttä toisiin ihmisiin ja Jumalaan.

Sinä olet kerran lausunut tämän kirkon alttarin äärellä ”tahdon”, kun sinut vihittiin avioliittoon puolisosi Marja-Leenan kanssa. Tänään sinulta kysytään neljästi ”tahdotko”. Nyt kysymykset liittyvät kirkkoherran johtamistehtävään. Vastaukset ovat sinulle ja seurakunnalle tärkeitä. Vielä tärkeämpiä ovat silti ensimmäiseen kysymykseen sisältyvät sanat ”Jumalan avulla” ja lupausten antamista seuraava rohkaiseva kehotus ”Jumala auttakoon sinua”. Näistä avautuu oikea ymmärrys siihen, miten johtamistehtävää voi hoitaa. ”Joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti”, opastaa apostoli Paavali. Se ei pohjimmiltaan tapahdu omin voimin tai kyvyin, vaan ”saamamme armon mukaan”. Olet sekä yksityisenä ihmisenä että kirkkoherrana Jumalan avun ja armon varassa. Ne kantavat sinua niin omassa elämässäsi kuin seurakunnan johtajan tehtävässä. Loppujen lopuksi olennaista on se yhteys, jonka Jumala on luonut Kristuksessa meihin ihmisiin. Tässä Kristuksen edessä saat olla juuri sellainen inhimillinen ihminen kuin olet. Sellaisena Kristus sinut lähettää rakentamaan yhteyttä tässä seurakunnassa ihmisten kesken ja Jumalaan.

Hyvä seurakunta. Tänään Risto T. Nieminen asetetaan Mikkelin maaseurakunnan kirkkoherran virkaan. Se tapahtuu kättenpäällepanemisella ja rukouksella. Seurakunta on kutsunut hänet, ja tuomiokapituli on antanut hänelle valtakirjan tätä virkaa varten. Pyydän nyt notaaria lukemaan kirkkoherra Niemiselle annettavan valtakirjan.