Kirjoitus Tiimalasi-lehdess\u00e4 6.9.2019<\/p>\n
Keskussairaalan nettisivuilla huomasin minulle uuden k\u00e4sitteen: sairaalalogistiikan vainajapalvelut. Itse asia oli kyll\u00e4 tuttu. Sairaalan vainajapalvelut sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t vainajien vastaanottamisen, s\u00e4ilytt\u00e4misen ja luovuttamisen. Kyse on siis kuoleman j\u00e4lkeisten asioiden hoitamisesta. Niihin voi kuulua my\u00f6s sairaalan kappelissa pidetty pieni rukoushetki, saattohartaus.<\/p>\n
Uudissana sai pohtimaan kuolemaan liittyv\u00e4\u00e4 kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Vanhastaan on ajateltu, ett\u00e4 kieli kuvaa todellisuutta. Todellisuus siis luo kielen. Nyky\u00e4\u00e4n on aiempaa enemm\u00e4n kiinnitetty huomiota siihen, ett\u00e4 kieli my\u00f6s luo todellisuutta.<\/p>\n
Kieli ei ole ihmisest\u00e4 ja yhteiskunnasta irrallaan eik\u00e4 paikalleen pys\u00e4htynyt. Kieli luo ja muokkaa n\u00e4kemyst\u00e4 maailmasta, ihmisist\u00e4 ja ilmi\u00f6ist\u00e4. Sanat ovat vuorovaikutuksen, itseilmaisun ja vaikuttamisen v\u00e4line. Sanoilla emme v\u00e4lit\u00e4 vain tosiasioita vaan my\u00f6s tunteita ja arvoja.<\/p>\n
Koska kielell\u00e4 on tiivis yhteys yhteiskuntaan ja kulttuuriin, se on muun el\u00e4m\u00e4n tavoin jatkuvassa muutoksessa. N\u00e4in keskustelu kielest\u00e4 ja sanoista on aina puhetta my\u00f6s arvoista, asenteista ja ideologioista. Sen vuoksi ei ole yhdentekev\u00e4\u00e4 sek\u00e4\u00e4n, millaisia sanoja k\u00e4yt\u00e4mme kuolemasta ja kuolleista. Sanat kertovat suhteestamme el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymiseen.<\/p>\n
Muutama vuosi sitten tehdyn kyselytutkimuksen mukaan joka nelj\u00e4s suomalainen v\u00e4lttelee kuolema-aihetta\u00a0aktiivisesti. Yli 60-vuotiaistakin viidennes kokee aiheen vaikeaksi. Omia hautajaisiaan ja niihin liittyvi\u00e4 toiveitaan on miettinyt vain 37 prosenttia kansalaisista.<\/p>\n
Vaikea suhde kuolemaan n\u00e4kyy my\u00f6s sanoissa, joilla siihen viitataan. Suurin osa suomalaisista ei puhu kuolemasta kuolemana, vaan muilla ilmaisuilla. Erityisen hankalalta sana tuntuu nuorista aikuisista.<\/p>\n
Kuolema on ja on aina ollut ihmisille vaikea kest\u00e4\u00e4. Siksi sille on keksitty kiertoilmauksia, kaunistelevia eufemismeja. Kuolinilmoituksissa ja yl\u00e4tyylisess\u00e4 kieless\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n ilmauksia nukkua pois, nukkua ikuiseen uneen, menn\u00e4 haudan lepoon, menehty\u00e4, siirty\u00e4 ajasta ikuisuuteen. Sodassakaan ei yleens\u00e4 kuolla, vaan kaadutaan.<\/p>\n
Kuolemasta puhumista on yritetty kevent\u00e4\u00e4 keksim\u00e4ll\u00e4 humoristisia vertauksia. Lieneek\u00f6 mist\u00e4\u00e4n muusta asiasta niin laidasta laitaan sanontoja kuin juuri kuolemasta: heitt\u00e4\u00e4 veivins\u00e4, potkaista tyhj\u00e4\u00e4, muuttaa autuaammille mets\u00e4stysmaille, delata, kuukahtaa, kupsahtaa, kasvaa koiranputkea.<\/p>\n
Kuolema on monille suomalaisille nyky\u00e4\u00e4n vieras. Harva on n\u00e4hnyt ruumiin, ja suru saatetaan kokea jopa kiusallisena. Ty\u00f6kseen kuoleman, vainajien ja omaisten kanssa olevien ammattitaito punnitaan siin\u00e4, millaisia sanoja eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ammattitaitoon kuuluu kyky erottaa, milloin on puhuttava sairaalalogistiikan vainajapalveluista ja milloin nukkumisesta ikuiseen uneen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kirjoitus Tiimalasi-lehdess\u00e4 6.9.2019 Keskussairaalan nettisivuilla huomasin minulle uuden k\u00e4sitteen: sairaalalogistiikan vainajapalvelut. Itse asia oli kyll\u00e4 tuttu. Sairaalan vainajapalvelut sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t vainajien vastaanottamisen, s\u00e4ilytt\u00e4misen ja luovuttamisen. Kyse on siis kuoleman j\u00e4lkeisten asioiden hoitamisesta. Niihin voi kuulua my\u00f6s sairaalan kappelissa pidetty pieni rukoushetki, saattohartaus. Uudissana sai pohtimaan kuolemaan liittyv\u00e4\u00e4 kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Vanhastaan on ajateltu, ett\u00e4 kieli kuvaa todellisuutta. Todellisuus … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[21],"class_list":["post-127","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/127","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=127"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/127\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3552,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/127\/revisions\/3552"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=127"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=127"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=127"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}