Diakonia-lehti 4\/2019<\/p>\n
\u201dOlevia oloja tarkoin silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4, pyydett\u00e4k\u00f6\u00f6n saada asiat kehittym\u00e4\u00e4n siihen suuntaan, ett\u00e4 toimi (= diakonia) juurtumistaan juurtuu kirkkoon ja siten muodostuu kirkosta erottamattomaksi toimeksi.\u201d<\/p>\n
Diakoniaty\u00f6ss\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 palvellut Auvo-is\u00e4ni on alleviivannut punaisella t\u00e4m\u00e4n tekstin Otto Aarnisalon kirjassa Suomen kirkon diakoniakysymys (1899, toinen painos 1954). Viel\u00e4 varmemmaksi vakuudeksi is\u00e4ni on vet\u00e4nyt sinisen viivan tekstin viereen.<\/p>\n
Diakonia on juurtunut kirkkomme erottamattomaksi osaksi, kiitos meit\u00e4 edelt\u00e4neiden sukupolvien sinnikk\u00e4\u00e4n ty\u00f6n. Diakonian virka on yksi kolmesta pakollisesta seurakunnan virasta. Diakonia on monille ihmisille yksi t\u00e4rkeimmist\u00e4 syist\u00e4 kuulua kirkkoon. Kirkko itsekin usein perustelee koko olemassaoloaan korostamalla diakoniaa yhten\u00e4 perusteht\u00e4v\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Milt\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 diakonian tulevaisuus? S\u00e4ilyyk\u00f6 se \u201dkirkon erottamattomana toimena\u201d, kuten Otto Aarnisalo toivoi?<\/p>\n
Apostoli Paavalin kehotus Rooman seurakunnalle osoittaa 2020-luvun diakonialle kolme tienviittaa.<\/p>\n
\u201dJumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teit\u00e4, veljet: Antakaa koko el\u00e4m\u00e4nne pyh\u00e4ksi ja el\u00e4v\u00e4ksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. N\u00e4in te palvelette Jumalaa j\u00e4rjellisell\u00e4 tavalla. \u00c4lk\u00e4\u00e4 mukautuko t\u00e4m\u00e4n maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mielelt\u00e4nne, niin ett\u00e4 osaatte arvioida, mik\u00e4 on Jumalan tahto, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4, h\u00e4nen mielens\u00e4 mukaista ja t\u00e4ydellist\u00e4.\u201d (Room. 12:1-2).<\/p>\n
Oman aikansa monenlaisten muutosten ja yhteiskunnallisten myllerrysten aikana Paavali opasti seurakuntaa muuttumaan. Muutoksessa ei pid\u00e4 j\u00e4hmetty\u00e4, kaavoittua ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 virran viet\u00e4v\u00e4ksi vaan uudistua ja muuttaa maailmaa.<\/p>\n
Diakonian elinvoimaisuus on aina perustunut sek\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 ett\u00e4 ulkoa tuleviin tekij\u00f6ihin.<\/p>\n
Sis\u00e4iset elinvoimatekij\u00e4t liittyv\u00e4t kirkon identiteettiin. Diakonia perustuu kristilliseen uskoon, joka ei voi olla oikeaa uskoa, jos se alistuu toimettomaksi, vet\u00e4ytyv\u00e4ksi ja kuuroksi uskoksi. Uskoa ja rakkautta ei voida erottaa toisistaan niiden kummankin kuihtumatta.<\/p>\n
Diakoniabarometri 2018:n mukaan seitsem\u00e4n kymmenest\u00e4 diakonity\u00f6ntekij\u00e4st\u00e4 kokee toteuttavansa l\u00e4hes aina kristillist\u00e4 uskoa ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Hengellisyys on l\u00e4sn\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00e4n asenteessa ja tavassa, jolla h\u00e4n kohtaa ihmiset.<\/p>\n
Ulkoiset elinvoimatekij\u00e4t liittyv\u00e4t siihen, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6ss\u00e4 tunnistetaan ajankohtaiset tarpeet ja ihmisten tilanteet. Se on ollut aina diakonian vahvuus, mutta my\u00f6s osa diakonian olemusta etsiyty\u00e4 h\u00e4d\u00e4n \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4h\u00e4n ja toimia \u00e4\u00e4nett\u00f6m\u00e4n h\u00e4d\u00e4n puolesta, Otto Aarnisalon diakonian\u00e4yn mukaisesti.<\/p>\n
Diakonian omaleimaisuus on ihmisen kokonaisvaltaisessa kohtaamisessa. Diakoniabarometri 2018:n paljastama keskeinen voimavara on siin\u00e4, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4t pit\u00e4v\u00e4t toivon v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 diakoniaty\u00f6n t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 teht\u00e4v\u00e4n\u00e4. \u201dMarginaalissa on tilaa huono-osaisuuden lis\u00e4ksi my\u00f6s toivolle, rakkaudelle ja hyv\u00e4n tekemiselle.\u201d<\/p>\n
Diakonialla on tulevaisuus, mik\u00e4li se kykenee olemaan kiinni kulloisessakin ajassa ja muuttumaan sen tarpeiden mukaan. Voimavarana muutoksissa on kristillinen l\u00e4himm\u00e4isenrakkaus.<\/p>\n
Paavali kehottaa muuttumaan niin, ett\u00e4 seurakunta osaa arvioida, mik\u00e4 on Jumalan tahto, mik\u00e4 hyv\u00e4\u00e4, h\u00e4nen tahtonsa mukaista ja t\u00e4ydellist\u00e4.<\/p>\n
Diakonia ei ole menetelm\u00e4 tai ty\u00f6muoto. Se ei ole sosiaality\u00f6n jatke, eik\u00e4 sit\u00e4 voi kutistaa hyv\u00e4ntekev\u00e4isyydeksi. Diakonian perustana on kristinuskon perusopetus jakamattomasta ihmisarvosta. Diakoniassa on kyse avun tarpeessa ja h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 olevien ihmisten puolelle ja rinnalle asettumisesta, toimimisesta yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Viime k\u00e4dess\u00e4 on kyse ihmisarvon esill\u00e4 pit\u00e4misest\u00e4 ja puolustamisesta.<\/p>\n
Diakonian tulevaisuuteen liittyy entist\u00e4 vahvempi yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Diakoniaty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 on ajankohtainen tiet\u00e4mys yhteiskunnallisesta tilanteesta. Diakoniaty\u00f6 pyrkiikin ketter\u00e4sti mukautumaan ajan ilmi\u00f6ihin ja haasteisiin, mutta tutkimuksen, koulutuksen ja viestinn\u00e4n kokonaisuudesta puuttuu suunnitelmallisuus.<\/p>\n
Vaikuttamisen vahvistamiseen liittyy tiedon tuottaminen, mik\u00e4 samalla palvelee toiminnan kehitt\u00e4mist\u00e4. Ajantasainen tieto my\u00f6s auttaa diakonian tekemist\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi ja tunnetuksi. Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tarvitaan tietoa heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanteista ja yhteiskunnallisista ep\u00e4kohdista. T\u00e4t\u00e4 tietoa diakoniaty\u00f6ss\u00e4 kertyy koko ajan ihmisi\u00e4 kohdattaessa.<\/p>\n
Diakoniabarometri 2018:n tulokset kertovat, ett\u00e4 diakoniaty\u00f6ntekij\u00e4t vaikuttavat viestinn\u00e4ll\u00e4 selv\u00e4sti v\u00e4hemm\u00e4n kuin miten t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 he pit\u00e4v\u00e4t sit\u00e4. Viestint\u00e4 on paljolti suunnittelematonta ja my\u00f6s diakoniaty\u00f6n tilastotietojen hy\u00f6dynt\u00e4minen on hyvin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. Kuitenkin t\u00e4ll\u00e4 voitaisiin vaikuttaa diakoniaty\u00f6n asemaan ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon niin paikallisseurakunnissa kuin koko kirkossa.<\/p>\n
Diakonian valtakunnallisen ja kokonaiskirkollisen viestinn\u00e4n tulevaisuus huolestuttaa, kun Diakonia-lehti lakkaa ilmestym\u00e4st\u00e4. Ymm\u00e4rr\u00e4n toki printtimediaan liittyv\u00e4t paineet ja tiedostan kirkollisiin lehtiin kohdistuvat ongelmat erityisesti.<\/p>\n
Is\u00e4ni oli ahkera Diakonia-lehden lukija ja arvosti lehte\u00e4 niin paljon, ett\u00e4 talletti lehdet vuosikertoina. Tajuan, ettei t\u00e4m\u00e4 aika en\u00e4\u00e4 palaa. Mutta kuka kantaa vastuun ja huolehtii konkreettisesti diakonian valtakunnallisesta viestinn\u00e4st\u00e4? \u2013 Kiitos jo edesmenneen is\u00e4ni ja my\u00f6s omasta puolestani Diakonia-lehden tekij\u00f6ille vuosikymmenten aikana!<\/p>\n
Paavali puhuu Roomalaiskirjeess\u00e4 ensin siit\u00e4, mit\u00e4 Jumala on lahjoittanut ihmisille ja mit\u00e4 Kristus on tehnyt heid\u00e4n puolestaan. Sen j\u00e4lkeen seuraa, mit\u00e4 meid\u00e4n on teht\u00e4v\u00e4. \u201dAntakaa koko el\u00e4m\u00e4nne pyh\u00e4ksi ja el\u00e4v\u00e4ksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi.\u201d<\/p>\n
Paavalin ajatus tulee suoraan diakonian ytimeen. Kysymys on itsens\u00e4 antamisesta, sitoutumisesta ja uhrautumisesta, johon Kristuksen rakkaus ja usko Jumalaan ihmisen vapauttavat. Palveleminen ei ole ankeaa itsevalittua uhrautumista tai marttyyrin s\u00e4dekeh\u00e4n tavoittelemista. Palveleminen tulee hyvin l\u00e4helle rakastamista, itse asiassa Uudessa testamentissa palveleminen ja rakastaminen kuuluvat yhteen.<\/p>\n
Sitoutuminen, uhrautuminen ja itsens\u00e4 antaminen eiv\u00e4t ole olleet 2000-luvun alun muotik\u00e4sitteit\u00e4. P\u00e4invastoin sitoutumattomuus, oman edun tavoittelu ja itsekeskeisyys ovat aikamme tyypillisi\u00e4 piirteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on edellytt\u00e4nyt diakonialta vahvaa identiteetti\u00e4 ja kulkemista vastavirtaan. Siin\u00e4 on samalla sen vahvuus ja omaleimaisuus my\u00f6s 2020-luvulla. Niiden avulla diakonia s\u00e4ilyy \u201dkirkon erottamattomana toimena\u201d tulevaisuudessakin.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Diakonia-lehti 4\/2019 \u201dOlevia oloja tarkoin silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4m\u00e4ll\u00e4, pyydett\u00e4k\u00f6\u00f6n saada asiat kehittym\u00e4\u00e4n siihen suuntaan, ett\u00e4 toimi (= diakonia) juurtumistaan juurtuu kirkkoon ja siten muodostuu kirkosta erottamattomaksi toimeksi.\u201d Diakoniaty\u00f6ss\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 palvellut Auvo-is\u00e4ni on alleviivannut punaisella t\u00e4m\u00e4n tekstin Otto Aarnisalon kirjassa Suomen kirkon diakoniakysymys (1899, toinen painos 1954). Viel\u00e4 varmemmaksi vakuudeksi is\u00e4ni on vet\u00e4nyt sinisen viivan tekstin … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[21],"class_list":["post-130","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-21"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/130","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=130"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/130\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3542,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/130\/revisions\/3542"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=130"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=130"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=130"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}