Tiimalasi-lehden 2-2021 kolumni<\/p>\n
Reilun vuoden ajan olemme p\u00e4ivitt\u00e4in kuulleet uutisia, joissa on kerrottu vuorokauden koronakuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4. Luku on v\u00e4hitellen kasvanut, t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani m\u00e4\u00e4r\u00e4 on Suomessa 922. Kansainv\u00e4lisesti olemme p\u00e4\u00e4sseet v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, vaikka jokainen kuolema on lopullinen ja peruuttamaton ja tuottaa paljon surua.<\/p>\n
Jokap\u00e4iv\u00e4iseen kuvastoomme ovat vuoden aikana kuuluneet vainajat arkuissa, liinoihin k\u00e4\u00e4rittyin\u00e4 tai ruumispusseissa. Lehdet, televisio ja muu s\u00e4hk\u00f6inen media ovat v\u00e4litt\u00e4neet kuvia Italian ruumiskuljetuksista, Brasilian joukkohaudoista, Intian polttorovioista ja monista muista hautaamiseen liittyvist\u00e4 seikoista.<\/p>\n
Koronapandemian my\u00f6t\u00e4 kuolema on palannut jokap\u00e4iv\u00e4iseksi asiaksi. Sit\u00e4 se on toki ollut aina, my\u00f6s Suomessa, sill\u00e4 kuoleehan maassamme joka p\u00e4iv\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin 150 ihmist\u00e4. Kuolema on kuitenkin siivottu pois silmist\u00e4 terveydenhuollon, hautaustoimen ja seurakuntien asiaksi.<\/p>\n
Kuoleman tulo arkeen on paluuta meit\u00e4 edelt\u00e4neiden sukupolvien el\u00e4m\u00e4ntodellisuuteen. Miten he kohtasivat kuoleman?<\/p>\n
Kristillisess\u00e4 traditiossa tunnetaan k\u00e4site ars moriendi, joka tarkoittaa suomennettuna kuolemisen taitoa. Keskiajalla syntyi erityinen ars moriendi -kirjallisuus. Sen aloitti Pariisin yliopiston kansleri Jean Gerson (1363-1429) kirjallaan Kuolemisen taidosta.<\/p>\n
Kuolemisen taitoa opetettiin saarnoissa, kirjoituksissa, katekismuksissa ja hartauskirjoissa. Ars moriendin sis\u00e4lt\u00f6 on vuosisatojen aikana muuttunut, mutta edelleen siin\u00e4 on meill\u00e4 opittavaa. Kuoleman edess\u00e4 ihmisen peruskysymykset eiv\u00e4t ole muuttuneet.<\/p>\n
Ensinn\u00e4 ars moriendiin liittyi kuoleman muistaminen. Sen todellisuus oli jatkuvasti l\u00e4sn\u00e4. \u201dKatson joka p\u00e4iv\u00e4 kuolemaa silmiin\u201d, oli jo apostoli Paavalin kokemus (1. Kor. 15:31). Tietoisuus omasta ja muiden kuolemasta lis\u00e4\u00e4 my\u00f6t\u00e4tuntoisuutta. Tieto el\u00e4m\u00e4n rajallisuudesta johtaa el\u00e4m\u00e4n kunnioittamiseen.<\/p>\n
Tietoisuus kuoleman mahdollisuudesta ei siis ole kielteinen asia. Se opettaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4n kokonaisuutta ja haurautta. Kuoleman todellisuuden ei tarvitse johtaa pelkoon, lamautumiseen tai ahdistukseen.<\/p>\n
Toiseksi kuolemisen taitoon kuului el\u00e4minen niin, ett\u00e4 oli valmis kuolemaan milloin tahansa. Vanhan viisauden mukaan tiliv\u00e4lit on pidett\u00e4v\u00e4 lyhyin\u00e4, niin toisten ihmisten kuin Luojansa kanssa. Silloin hyv\u00e4n kuoleman taito on my\u00f6s hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n taitoa.<\/p>\n
Kolmanneksi kuolemisen taitoon sis\u00e4ltyi olennaisesti turvallisuus ja toivo. Ihminen saattoi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsens\u00e4 suurempiin k\u00e4siin, Luojansa huomaan. Kuolema oli ovi el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuten Bernhard Clairvauxlainen (n. 1090-1153) on sanonut.<\/p>\n
Toivo tulevasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 rohkaisee. Kun el\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4 tarkastellaan kristinuskon n\u00e4k\u00f6kulmasta, el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman tarkoitus tulee ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi. Kaija Pispan laulun Kahden maan kansalainen sanoin: \u201dLopulla matkaa ik\u00e4v\u00e4ni ymm\u00e4rr\u00e4n: Ihmisen on m\u00e4\u00e4r\u00e4 kotiin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kerran.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tiimalasi-lehden 2-2021 kolumni Reilun vuoden ajan olemme p\u00e4ivitt\u00e4in kuulleet uutisia, joissa on kerrottu vuorokauden koronakuolleiden m\u00e4\u00e4r\u00e4. Luku on v\u00e4hitellen kasvanut, t\u00e4t\u00e4 kirjoittaessani m\u00e4\u00e4r\u00e4 on Suomessa 922. Kansainv\u00e4lisesti olemme p\u00e4\u00e4sseet v\u00e4h\u00e4ll\u00e4, vaikka jokainen kuolema on lopullinen ja peruuttamaton ja tuottaa paljon surua. Jokap\u00e4iv\u00e4iseen kuvastoomme ovat vuoden aikana kuuluneet vainajat arkuissa, liinoihin k\u00e4\u00e4rittyin\u00e4 tai ruumispusseissa. Lehdet, televisio … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[19],"class_list":["post-160","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-19"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/160","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=160"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/160\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3540,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/160\/revisions\/3540"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=160"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=160"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=160"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}