Uusi Tie -lehden kolumni 19.8.2021<\/p>\n
Mets\u00e4m\u00f6kin heinittynyt, vuosikymmeni\u00e4 hoitamatta ollut puutarhapl\u00e4ntti tuotti yll\u00e4tyksen. Heinikon keskelt\u00e4 nousi puolimetrinen, kellanoranssi, mustasilm\u00e4inen kukka. Ilmeisesti olin m\u00f6yhinyt maata sen verran, ett\u00e4 mullassa vuosia maannut siemen sai sopivat kasvuedellytykset.<\/p>\n
Vaimoni tunnisti kasvin p\u00e4iv\u00e4nhatuksi. Internetist\u00e4 etsin kuvia ja mit\u00e4 ilmeisimmin yll\u00e4tyskukka on todellakin p\u00e4iv\u00e4nhattu. Keskell\u00e4 heinikkoa kukka on erityisen kaunis.<\/p>\n
P\u00e4iv\u00e4nhattu julisti minulle Luojan luomisty\u00f6n ihmeellisyydest\u00e4, mutta my\u00f6s kasvun salaisuudesta. Vuosikausia mullassa ollut siemen her\u00e4si eloon ja tuotti kauniin kukan.<\/p>\n
Suomalaisten uskonnollinen kotikasvatus on heikentynyt voimakkaasti viime vuosina. Suomalaiset lapsuudenkodit ovat jakautuneet melko tarkasti kahteen yht\u00e4 suureen joukkoon, joista puolessa on puhuttu uskonnosta ja toisessa puolessa uskonto ei ole ollut esill\u00e4. Nuorempien ik\u00e4luokkien lapsuudenkodit kuuluvat useimmin j\u00e4lkimm\u00e4iseen ryhm\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Perinteisin kristillisen kasvatuksen tapa on iltarukous. Mit\u00e4 nuoremmasta ik\u00e4luokasta on kyse, sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n vanhemmat opettavat lapselleen iltarukouksen. Alle 55-vuotiaissa on jo enemmist\u00f6 niit\u00e4, jotka eiv\u00e4t opeta iltarukousta.<\/p>\n
Kristillisen kasvatuksen nopea heikkeneminen liittyy samaan kehitykseen kuin yleistynyt lasten kastamatta j\u00e4tt\u00e4minen. En\u00e4\u00e4 kaksi kolmasosaa syntyneist\u00e4 liitet\u00e4\u00e4n kasteessa luterilaisen kirkon j\u00e4seniksi. Kaunis ajatus valinnanmahdollisuudesta aikuisena on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 lapsen hengellist\u00e4 heitteille j\u00e4tt\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n
Kristinuskon tulevaisuuden kannalta kasteiden ja kasvatuksen merkitys korostuu entisest\u00e4\u00e4n. Jo nyt kristittyjen sukupolvien ketju ja traditio on pitk\u00e4lti katkennut. Erilaiset tavat ja innovaatiot kasteiden ja kristillisen kasvatuksen vahvistamiseen ovat yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi\u00e4.<\/p>\n
Kodin kristillinen kasvatus on merkitt\u00e4vin tekij\u00e4 ihmisen hengelliselle kasvulle. Uskonnollisuus tai uskonnottomuus v\u00e4littyy seuraavalle sukupolvelle sit\u00e4 paremmin, mit\u00e4 useampi perheen tai suvun j\u00e4sen v\u00e4litt\u00e4\u00e4 samaa traditiota ja mit\u00e4 turvallisemmaksi lapsi ja nuori kokee suhteen l\u00e4heisiin ihmisiin.<\/p>\n
Monesti kasvattaja ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 n\u00e4e ty\u00f6ns\u00e4 tuloksia. Moni \u00e4iti, is\u00e4 ja isovanhempi muistaa rukouksissaan jatkuvasti lapsiaan ja lapsenlapsiaan. Moni kantaa sisimm\u00e4ss\u00e4\u00e4n my\u00f6s huolta heid\u00e4n suhteestaan Jumalaan.<\/p>\n
Mets\u00e4m\u00f6kin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 p\u00e4iv\u00e4nhattu rohkaisee. Rukoukset eiv\u00e4t mene hukkaan. Uskolliset esirukoilijat ovat kultaakin kalliimpia. Jumalan ty\u00f6 j\u00e4\u00e4 salaisuudeksi.<\/p>\n
Vuosikymmenten j\u00e4lkeen saattaa kauan sitten kylvetty uskon siemen it\u00e4\u00e4. Silloin toteutuu apostoli Paavalin kokemus: \u201dMin\u00e4 istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala antoi kasvun.\u00a0Istuttaja ei siis ole mit\u00e4\u00e4n, ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kastelija, vaan kaikki on Jumalan k\u00e4dess\u00e4, h\u00e4n suo kasvun.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Uusi Tie -lehden kolumni 19.8.2021 Mets\u00e4m\u00f6kin heinittynyt, vuosikymmeni\u00e4 hoitamatta ollut puutarhapl\u00e4ntti tuotti yll\u00e4tyksen. Heinikon keskelt\u00e4 nousi puolimetrinen, kellanoranssi, mustasilm\u00e4inen kukka. Ilmeisesti olin m\u00f6yhinyt maata sen verran, ett\u00e4 mullassa vuosia maannut siemen sai sopivat kasvuedellytykset. Vaimoni tunnisti kasvin p\u00e4iv\u00e4nhatuksi. Internetist\u00e4 etsin kuvia ja mit\u00e4 ilmeisimmin yll\u00e4tyskukka on todellakin p\u00e4iv\u00e4nhattu. Keskell\u00e4 heinikkoa kukka on erityisen kaunis. P\u00e4iv\u00e4nhattu … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[19],"class_list":["post-164","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-19"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/164","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=164"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/164\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3459,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/164\/revisions\/3459"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=164"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=164"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=164"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}