{"id":184,"date":"2022-06-16T16:04:49","date_gmt":"2022-06-16T16:04:49","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/kuolema-yksilon-yhteison-ja-yhteiskunnan-asiana\/"},"modified":"2024-01-21T18:30:08","modified_gmt":"2024-01-21T18:30:08","slug":"kuolema-yksilon-yhteison-ja-yhteiskunnan-asiana","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2022\/06\/16\/kuolema-yksilon-yhteison-ja-yhteiskunnan-asiana\/","title":{"rendered":"Kuolema yksil\u00f6n yhteis\u00f6n ja yhteiskunnan asiana"},"content":{"rendered":"<p>Kirjoitus Tiimalasi-lehden numerossa 2\/2022<\/p>\n<p>\u201dKenelle kellot soivat\u201d on yhdysvaltalaisen kirjailija Ernest Hemingwayn merkitt\u00e4vimpi\u00e4 teoksia. Kirjan nimi on per\u00e4isin Lontoon St. Paulin kirkon tuomiorovasti John Donnelta (1573\u20131631). Joulukuun alussa 1623 h\u00e4n k\u00e4rsi vakavasta toisintokuumeena tunnetusta sairaudesta, joka johti helposti kuolemaan.<\/p>\n<p>Maatessaan sairasvuoteella Donne kuunteli l\u00e4heisen kirkon kuolinkelloja, jotka soivat jollekin juuri kuolleelle. H\u00e4n koki tuntemattoman kohtalotoverin kanssa yhteytt\u00e4. Kuolinkelloja kuunnellessaan Donne teki syv\u00e4llisen oivalluksen. Kukaan ihminen ei ole saari, vaan koko ihmiskunta on samaa mannerta. Kun palanen sortuu mereen, se on poissa kaikista.<\/p>\n<p>\u201dJokaisen ihmisen kuolema vie jotain minusta, koska min\u00e4kin olen osallinen koko ihmiskunnassa. \u00c4l\u00e4 siis koskaan l\u00e4het\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n, kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle.\u201d<\/p>\n<p>Kuolema on ihmiskunnan yhteinen kokemus. Se ei koske vain yksil\u00f6\u00e4 tai h\u00e4nen l\u00e4hipiiri\u00e4\u00e4n. Kuolema on yhteinen jaettu todellisuus. Kuolemaan suhtautumisessa on yksityinen, yhteis\u00f6llinen ja yhteiskunnallinen n\u00e4k\u00f6kulma.<\/p>\n<p>Yksityiseen kuoleman kulttuuriin kuuluu yksil\u00f6n asennoituminen kuolemaan, sen mahdollinen pelko, siihen valmistautuminen sek\u00e4 suru l\u00e4heisen kuoltua ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkimuistaminen.<\/p>\n<p>Yhteis\u00f6 sanoittaa kuolemaa erilaisine uskomuksineen, tapoineen ja menettelyineen. Esimerkkej\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 ovat uskonnolliset n\u00e4kemykset el\u00e4m\u00e4n jatkumisesta kuoleman j\u00e4lkeen, kuoleman kohtaamisesta sek\u00e4 kuolleen suremisesta ja muistamisesta.<\/p>\n<p>Yhteiskunnallisen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n m\u00e4\u00e4r\u00e4yksi\u00e4 kuolemaan liittyvist\u00e4 asioista ovat esimerkiksi kuoleman juridinen m\u00e4\u00e4rittely, hautaamiseen liittyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiat sek\u00e4 kuolleen henkil\u00f6n perint\u00f6asiat.<\/p>\n<p>Yksityinen, yhteis\u00f6llinen ja yhteiskunnallinen kuoleman kulttuuri kohtaavat toisensa useassa eri leikkauspisteess\u00e4. Esimerkkin\u00e4 on usein k\u00e4ytetty lehtien kuolinilmoituksia. Niiss\u00e4 n\u00e4kyy yksil\u00f6llisyys l\u00e4hiomaisten nimiss\u00e4, yhteis\u00f6llisyys symbolien ja erilaisten sanojen k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja yhteiskunnallisuus kuolin- ja hautausp\u00e4iv\u00e4n t\u00e4sm\u00e4llisess\u00e4 ilmoittamisessa.<\/p>\n<p>Hautaus havainnollistaa sit\u00e4, miten yksityinen, yhteis\u00f6llinen ja yhteiskunnallinen kuoleman kulttuuri kuuluvat yhteen. Hautaus liittyy surun ulottuvuudesta yksityiseen, hautaustoimituksen sis\u00e4ll\u00f6n osalta yhteis\u00f6lliseen ja hautausmaiden n\u00e4k\u00f6kulmasta yhteiskunnalliseen kuoleman kulttuuriin.<\/p>\n<p>Viime vuosikymmenten kehitys on johtanut yh\u00e4 pienempiin ja yksinkertaisempiin hautauksiin. Monesti muistotilaisuus j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kokonaan pit\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tai kokoonnutaan ainoastaan l\u00e4hiomaisten kesken. Koronapandemian kokoontumisrajoitukset kiihdyttiv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n kehityst\u00e4.<\/p>\n<p>N\u00e4ht\u00e4v\u00e4ksi j\u00e4\u00e4, onko hautajaisten yksityistyminen ja pieneneminen pysyv\u00e4 ilmi\u00f6. Siihen on monia ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 syit\u00e4. Toisaalta on valitettavaa, mik\u00e4li t\u00e4m\u00e4 kuoleman yhteis\u00f6llinen puoli heikkenee. Se ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 kuolemaa ja surua marginaaliin, pois yleisest\u00e4 tietoisuudesta. Se my\u00f6s j\u00e4tt\u00e4\u00e4 muun kuin vainajan l\u00e4hipiirin vaille mahdollisuutta yhteisen surun ja kunnioituksen ilmaisemiseen. Samalla se v\u00e4hent\u00e4\u00e4 v\u00e4lineit\u00e4 menetyksen l\u00e4pik\u00e4ymiseen.<\/p>\n<p>Tuomiorovasti John Donnen oivallus kannattaa pit\u00e4\u00e4 mieless\u00e4. \u201dJokaisen ihmisen kuolema vie jotain minusta, koska min\u00e4kin olen osa koko ihmiskunnassa.\u201d Kuolema on yksil\u00f6n, yhteis\u00f6n ja yhteiskunnan asia.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Kirjoitus Tiimalasi-lehden numerossa 2\/2022 \u201dKenelle kellot soivat\u201d on yhdysvaltalaisen kirjailija Ernest Hemingwayn merkitt\u00e4vimpi\u00e4 teoksia. Kirjan nimi on per\u00e4isin Lontoon St. Paulin kirkon tuomiorovasti John Donnelta (1573\u20131631). Joulukuun alussa 1623 h\u00e4n k\u00e4rsi vakavasta toisintokuumeena tunnetusta sairaudesta, joka johti helposti kuolemaan. Maatessaan sairasvuoteella Donne kuunteli l\u00e4heisen kirkon kuolinkelloja, jotka soivat jollekin juuri kuolleelle. H\u00e4n koki tuntemattoman kohtalotoverin &#8230; <a title=\"Kuolema yksil\u00f6n yhteis\u00f6n ja yhteiskunnan asiana\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2022\/06\/16\/kuolema-yksilon-yhteison-ja-yhteiskunnan-asiana\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Kuolema yksil\u00f6n yhteis\u00f6n ja yhteiskunnan asiana\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[18],"class_list":["post-184","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/184","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=184"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/184\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3442,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/184\/revisions\/3442"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=184"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=184"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=184"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}