Vieraskolumni Kirkonseutu-lehdess\u00e4 10.9.2022<\/p>\n
Diakonian juhlavuotena olen usein muistanut kahta jo kauan sitten kuulemaani kertomusta. Niiss\u00e4 kiteytyy diakonian olemus ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Jostain syyst\u00e4 kummatkin kertomukset liittyv\u00e4t sotavuosiin.<\/p>\n
Talvisodan syksyn\u00e4 1939 siirrettiin Helsingist\u00e4 turvaan maaseudulle erityisesti naisia ja lapsia. Rautatieasemalla pieni tytt\u00f6 kantoi painavaa pikkuvelje\u00e4\u00e4n. Vieras, joka sen n\u00e4ki, virkkoi: \u201dKyll\u00e4p\u00e4 sinulla on raskas taakka!\u201d Mutta tytt\u00f6 vastasi: \u201dEi se ole mik\u00e4\u00e4n taakka, seh\u00e4n on minun veljeni!\u201d<\/p>\n
Tuossa pienen tyt\u00f6n vastauksessa tuli esiin se yhteisvastuu, joka auttoi Suomen kansaa sen raskaina vuosina. Toiset ihmiset eiv\u00e4t olleet taakkoja, kilpailijoita tai ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 rasitteita. He olivat sisaria ja velji\u00e4. T\u00e4llaista yhteist\u00e4 vastuuta ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta me nyky\u00e4\u00e4nkin tarvitsemme. Kirkossa me kutsumme sit\u00e4 diakoniaksi.<\/p>\n
Usko ja rakkaus ovat kristinuskon luovuttamattomat, yhteenkuuluvat perusl\u00e4ht\u00f6kohdat, uskon ydint\u00e4. Diakoniassa on kyse avun tarpeessa ja h\u00e4d\u00e4ss\u00e4 olevien ihmisten puolelle ja rinnalle asettumisesta, toimimisesta yhdess\u00e4 heid\u00e4n kanssaan. Se merkitsee ihmisarvon esill\u00e4 pit\u00e4mist\u00e4 ja puolustamista.<\/p>\n
Toisen maailmansodan aikaan er\u00e4\u00e4n kaupungin \u2013 jonkun kertomusversion mukaan Strasbourgin \u2013 pommituksissa Jeesusta esitt\u00e4v\u00e4 patsas vaurioitui pahoin. Kun kaupunkilaiset l\u00f6ysiv\u00e4t patsaan raunioiden keskelt\u00e4, he murehtivat rakkaan patsaan s\u00e4rkymist\u00e4.<\/p>\n
Asiantuntijat kykeniv\u00e4t korjaamaan suurimman osan patsaasta, mutta sen k\u00e4det olivat niin pahoin vaurioituneet, ettei niit\u00e4 kyetty saamaan entiselleen. Jotkut ehdottivat, ett\u00e4 palkattaisiin kuvanveist\u00e4j\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n uudet k\u00e4det. Mutta suurin osa seurakuntalaisista halusi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 patsaan sellaiseksi kuin se oli, pysyv\u00e4ksi muistuttajaksi sodan murhen\u00e4ytelm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n
Loppujen lopuksi patsas j\u00e4i ilman k\u00e4si\u00e4. Kaupunkilaiset kuitenkin lis\u00e4siv\u00e4t Jeesusta esitt\u00e4v\u00e4n patsaan jalustaan kyltin, jossa olivat n\u00e4m\u00e4 sanat: \u201dTe olette minun k\u00e4teni.\u201d<\/p>\n
K\u00e4dett\u00f6m\u00e4n\u00e4 patsas puhui heille Jeesuksesta, joka tarvitsee k\u00e4sikseen meit\u00e4 jokaista. H\u00e4n tarvitsee meid\u00e4n k\u00e4temme auttamaan k\u00f6yhi\u00e4, hoitamaan sairaita, lohduttamaan yksin\u00e4isi\u00e4 ja palvelemaan toinen toisiamme.<\/p>\n
Siin\u00e4 toteutuu vanha kristittyjen viisaus: Kristuksella ei ole muita k\u00e4si\u00e4 kuin meid\u00e4n k\u00e4temme. Me olemme h\u00e4nen jalkansa, k\u00e4tens\u00e4, suunsa ja syd\u00e4mens\u00e4. Kirkon diakoniassa ja jokaisessa rakkauden teossa toteutuu Kristuksen saapuminen ihmisel\u00e4m\u00e4n keskelle.<\/p>\n
Kuluvana vuotena muistetaan erityisesti ammatillisen diakonian synty\u00e4 maassamme 150 vuotta sitten. Mathilda Hoffman vihittiin diakonissaksi 1.9.1872 Viipurissa. T\u00e4h\u00e4n ketjuun liittyv\u00e4t 11.9.2022 Lahden Ristinkirkossa diakonian virkaan vihitt\u00e4v\u00e4t. Heid\u00e4t l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n palvelemaan Kristuksen kirkkoa aina ja kaikkialla.<\/p>\n
Diakonia ei ole vain koulutettujen ty\u00f6ntekij\u00f6iden vastuulla. Ammatillinen diakonia tarvitsee rinnalleen vapaaehtoisia vastuun kantajia. Sinun k\u00e4tesi voivat kantaa apua tarvitsevaa sisarta tai velje\u00e4.<\/p>\n
field_585a3ad39f479<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Vieraskolumni Kirkonseutu-lehdess\u00e4 10.9.2022 Diakonian juhlavuotena olen usein muistanut kahta jo kauan sitten kuulemaani kertomusta. Niiss\u00e4 kiteytyy diakonian olemus ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Jostain syyst\u00e4 kummatkin kertomukset liittyv\u00e4t sotavuosiin. Talvisodan syksyn\u00e4 1939 siirrettiin Helsingist\u00e4 turvaan maaseudulle erityisesti naisia ja lapsia. Rautatieasemalla pieni tytt\u00f6 kantoi painavaa pikkuvelje\u00e4\u00e4n. Vieras, joka sen n\u00e4ki, virkkoi: \u201dKyll\u00e4p\u00e4 sinulla on raskas taakka!\u201d Mutta tytt\u00f6 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[18],"class_list":["post-193","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-18"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=193"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3432,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/193\/revisions\/3432"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=193"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=193"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=193"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}