{"id":25,"date":"2015-08-16T16:04:37","date_gmt":"2015-08-16T16:04:37","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/puhe-71-orpokotijuhlien-juhlaseuroissa-16-8-2015-saaren-kirkossa\/"},"modified":"2024-02-27T10:47:55","modified_gmt":"2024-02-27T10:47:55","slug":"puhe-71-orpokotijuhlien-juhlaseuroissa-16-8-2015-saaren-kirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2015\/08\/16\/puhe-71-orpokotijuhlien-juhlaseuroissa-16-8-2015-saaren-kirkossa\/","title":{"rendered":"Puhe 71. Orpokotijuhlien juhlaseuroissa 16.8.2015 Saaren kirkossa"},"content":{"rendered":"

”Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta h\u00e4n koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus n\u00e4rk\u00e4styi ja sanoi heille: ’Sallikaa lasten tulla minun luokseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4. Heid\u00e4n kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, h\u00e4n ei sinne p\u00e4\u00e4se.’ H\u00e4n otti lapset syliins\u00e4, pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja siunasi heit\u00e4.”<\/em> (Mark. 10:13-16).<\/p>\n

Olet varmaan kuullut t\u00e4m\u00e4n raamatunkohdan ennenkin. Ehk\u00e4 se on tuttu pyh\u00e4koulusta tai p\u00e4iv\u00e4kerhosta, koulun uskonnonopetuksesta tai kastetilaisuudesta. Sit\u00e4 sanotaan \u201dlasten evankeliumiksi\u201d ja siit\u00e4 on otettu n\u00e4iden juhlaseurojen aihe, \u201dSallikaa lasten tulla\u201d<\/em>. Mik\u00e4p\u00e4 olisi osuvampi teema orpokotijuhlien juhlaseuroille, kun t\u00e4n\u00e4 vuonna vietet\u00e4\u00e4n Parikanniemis\u00e4\u00e4ti\u00f6n yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4n lastenkodin 100-vuotisjuhlaa.<\/p>\n

Uukuniemel\u00e4isess\u00e4 her\u00e4tysliikkeess\u00e4 hengellisen julistus- ja sielunhoitoty\u00f6n rinnalla on aina kulkenut sosiaalinen toiminta. Parikanniemen orpokoti \u2013 tai niin kuin nykyisin sen tunnemme \u2013 lastenkoti on t\u00e4st\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4 merkki. Kuluneet sata vuotta ovat osoittaneet, etteiv\u00e4t apua ja tukea tarvitsevat lapset ole loppuneet. Parikanniemis\u00e4\u00e4ti\u00f6 tekee arvokasta ty\u00f6t\u00e4, josta haluan julkisesti kiitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Juhlaseurojen raamatunkohdasta avautuu monia rikkaita n\u00e4k\u00f6kohtia. Otan niist\u00e4 esille kolme.<\/p>\n

Ensinn\u00e4 Jeesus sanoo: \u201dSallikaa lasten tulla minun luokseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4.\u201d<\/em> T\u00e4m\u00e4 Jeesuksen kehotus on nykyisin hyvin ajankohtainen. Viime vuosina on yleistynyt k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6, ett\u00e4 lapsi j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kastamatta ja vaille uskonnollista kasvatusta. Ajatellaan, ettei tehd\u00e4 ratkaisua lapsen puolesta vaan ett\u00e4 h\u00e4n voi sitten aikuisena p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mihin uskoo tai uskooko mihink\u00e4\u00e4n ja liittyyk\u00f6 johonkin uskonnolliseen yhteis\u00f6\u00f6n vai ei. Kauniilta kuulostava ajatus on kuitenkin lapsen uskonnollista heitteillej\u00e4tt\u00f6\u00e4. N\u00e4in lapselta ev\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollisuus my\u00f6hemmin arvioida uskontoja ja katsomuksia, kun h\u00e4nelle ei anneta v\u00e4lineit\u00e4 t\u00e4llaiseen arviointiin. Itse asiassa vanhemmat tekev\u00e4t melkoisen ratkaisun lapsen puolesta j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 h\u00e4net t\u00e4ysin vaille uskonnollista kasvatusta.<\/p>\n

Englantilainen kirjailija G.K. Chesterton kirjoitti aikanaan: \u201dKun ihminen lakkaa uskomasta Jumalaan, h\u00e4n ei ala uskoa \u2019ei-mihink\u00e4\u00e4n\u2019 vaan h\u00e4n alkaa uskoa \u2019mihin-tahansa\u2019.\u201d Parikymment\u00e4 vuotta sitten luhistuneiden ateististen maiden kohdalla t\u00e4m\u00e4 viisaus piti paikkansa. Esimerkiksi Neuvostoliitossa muutama vuosikymmen sitten uskonnollisen tyhji\u00f6n t\u00e4yttiv\u00e4t mit\u00e4 erilaisimmat uskomukset. Ajatus kasvatuksen neutraalisuudesta on harhakuvitelma. Kukaan ihminen ei synny tyhji\u00f6\u00f6n eik\u00e4 kasva tyhji\u00f6ss\u00e4. Ihminen syntyy yhteis\u00f6\u00f6n ja kasvaa keskell\u00e4 yhteis\u00f6\u00e4. Lapsella on oikeus el\u00e4\u00e4 ja kasvaa seurakunnan j\u00e4senen\u00e4. Siksi Jeesus sanoo niin painokkaasti: \u201dSallikaa lasten tulla minun luokseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n

Hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu lapsen oikeus uskoon ja Jumalaan. T\u00e4t\u00e4 oikeutta emme saa vied\u00e4 lapsiltamme. Pienest\u00e4 pit\u00e4en opittu luottamus Jumalaan kantaa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n. Isovanhempi, kummi, \u00e4iti tai is\u00e4 tekee hyvin opettaessaan lapselle iltarukouksen. H\u00e4n tekee hyvin ottaessaan lapsen mukaansa kirkkoon ja juurruttaessaan h\u00e4net uskoon. Sananlaskujen kirja kehottaa meit\u00e4: \u201dOhjaa lapsi heti oikealle tielle, niin h\u00e4n vanhanakaan ei silt\u00e4 poikkea\u201d <\/em>(Sananl. 22:6). Me emme saa est\u00e4\u00e4 lapsia tuntemasta Jumalaa ja turvautumasta Jeesukseen. T\u00e4ss\u00e4 on meill\u00e4 suuri vastuu ja teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n

Toiseksi Jeesus sanoo: \u201d<\/em>Heid\u00e4n kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, h\u00e4n ei sinne p\u00e4\u00e4se.\u201d<\/em><\/p>\n

Jeesuksen aikana Jumalan valtakuntaa odotettiin hartaasti. N\u00e4kemykset Messiaan tulevaisuudessa perustamasta Jumalan valtakunnasta vaihtelivat paljon. Jotkut ajattelivat, ett\u00e4 valtakunta saavutetaan v\u00e4kivallalla ja asevoimalla. Toiset odottivat Jumalan valtakunnan tulevan suurten yhteiskunnallisten muutosten kautta. Jotkut puolestaan n\u00e4kiv\u00e4t Jumalan valtakunnan tulevan henkisten ja hengellisten ponnistusten tuloksena.<\/p>\n

Mutta kukaan ei ollut tullut ajatelleeksi, ett\u00e4 Jumalan valtakunta voisi nousta pienuudesta, vaatimattomuudesta, n\u00f6yryydest\u00e4. Ihmisen tulee olla voimaton ja tyhj\u00e4 niin kuin pieni lapsi p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen Jumalan valtakuntaan. Vain t\u00e4ysin avuton voi olla t\u00e4ysin riippuvainen Jumalasta. Niin kauan, kun ihmisell\u00e4 on jotain itsess\u00e4\u00e4n, h\u00e4n luottaa itseens\u00e4 sen sijaan, ett\u00e4 luottaisi yksin Jumalaan. Juuri t\u00e4st\u00e4 pieni sylilapsi on esikuva. H\u00e4n yksinkertaisesti j\u00e4tt\u00e4ytyy vanhempiensa k\u00e4siin ja huolenpitoon. Ei h\u00e4nell\u00e4 ole muita vaihtoehtoja. Omalla olemisellaan lapsi haastaa meid\u00e4n aikuisten kaikkitiet\u00e4vyyden, mahtavuuden ja kovuuden. Omalla olemisellaan lapsi kutsuu aikuista avautumiseen, el\u00e4m\u00e4n haurauden, keskener\u00e4isyyden ja rikkin\u00e4isyyden kohtaamiseen, luottamaan ja turvautumaan Jumalaan.<\/p>\n

Jeesus ei asettanut lasta ihailtavaksi tai huomion keskipisteeksi. H\u00e4n ei asettanut lasta esikuvaksi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n siksi, ett\u00e4 lapsi kaipaisi hoitoa tai hoivaa, ruokaa tai yst\u00e4vyytt\u00e4. Kaikkea t\u00e4t\u00e4 lapsi luonnollisesti tarvitsee, mutta Jeesuksen t\u00e4ht\u00e4yspiste oli muualla. Kun Jeesus asetti lapsen esikuvaksi, h\u00e4n kehotti meit\u00e4 n\u00e4kem\u00e4\u00e4n oman el\u00e4m\u00e4mme ja sen t\u00e4rkeysj\u00e4rjestyksen uudella tavalla. T\u00e4rkeint\u00e4 ei ole valta, n\u00e4kyvyys ja suuruus, vaan luottamus, n\u00f6yryys ja pienuus. Jeesus asetti lapsen esikuvaksi tavalla, joka oli t\u00e4ysin odottamaton sen ajan yhteiskunnassa. H\u00e4n opetti, ett\u00e4 taivasten valtakuntaan tahtovan on tultava lapsen kaltaiseksi, n\u00f6yr\u00e4ksi kuin lapsi.<\/p>\n

Jumalan valtakunnassa toimitaan toisilla ehdoilla kuin ihmisten maailmassa. Siksi itsens\u00e4 uskossaan heikoksi ja avuttomaksi tunteva on itse asiassa hyv\u00e4ss\u00e4 asemassa. Nimitt\u00e4in vain sellainen on kelvollinen Jumalan valtakuntaan. H\u00e4nell\u00e4 ei ole Jumalalle tuotavana muuta kuin syntins\u00e4, heikkoutensa ja avuttomuutensa. H\u00e4nell\u00e4 ei ole muita vaihtoehtoja kuin j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 Jumalan varaan.<\/p>\n

Kolmanneksi evankeliumissa kerrotaan, ett\u00e4 Jeesus \u201dotti lapset syliins\u00e4, pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja siunasi heit\u00e4\u201d<\/em>. Jeesus nosti lapset k\u00e4sivarsilleen syleillen heit\u00e4 ja siunasi heid\u00e4t panemalla k\u00e4tens\u00e4 lasten p\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4lle. K\u00e4tten p\u00e4\u00e4llepaneminen oli yleinen tapa juutalaisuudessa. Yleisimmin niin tehtiin siunatessa tai rukoiltaessa toisen puolesta. Siunaaja laski k\u00e4tens\u00e4 siunattavan p\u00e4\u00e4lle. Samoin meneteltiin my\u00f6s silloin, kun henkil\u00f6 vihittiin tai omistettiin Jumalalle. N\u00e4in tapahtuu yh\u00e4 edelleen meid\u00e4nkin kirkossamme kasteessa, virkaan vihkimisiss\u00e4 ja siunaamisissa.<\/p>\n

Tuodessaan lapset Jeesuksen siunattaviksi vanhemmat tahtoivat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t Jumalan varjelukseen. He ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 siunaus on aina l\u00e4ht\u00f6isin yksin Jumalasta; h\u00e4n siunaa kenet siunaa. Ihminen ei kykene h\u00e4nen siunaustaan ansaitsemaan tai vaatimaan, ei sit\u00e4 lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n eik\u00e4 v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n. Jumalan siunaus on aina ihmisest\u00e4 t\u00e4ysin riippumaton Jumalan armon osoitus. T\u00e4m\u00e4 on Jeesuksen opetuksen ydin n\u00e4iden juhlaseurojen raamatunkohdassa: Jumalan valtakunta on luonteeltaan kuin siunaus. Sit\u00e4 ei kukaan ansaitse tai ota. Jumala antaa sen lahjana h\u00e4nelle, joka sen tahtoo vastaanottaa.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 on evankeliumin suuri lupaus my\u00f6s meille. Jumalan valtakuntaan p\u00e4\u00e4semiseksi ei vaadita koulutusta tai tutkintoa, ei sukua tai mainetta, ei edes uskon vahvuutta tai rakkauden tekoja. Jumalan valtakunta on yksinomaan Jumalan laupeutta ja lahjaa, joka on tarjolla Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja yl\u00f6snousemuksen t\u00e4hden. Jumalan valtakuntaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n yksin armosta, Kristuksen t\u00e4hden.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

”Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta h\u00e4n koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus n\u00e4rk\u00e4styi ja sanoi heille: ’Sallikaa lasten tulla minun luokseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4. Heid\u00e4n kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, h\u00e4n ei sinne p\u00e4\u00e4se.’ H\u00e4n otti lapset syliins\u00e4, pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[25],"class_list":["post-25","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-25"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=25"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4061,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/25\/revisions\/4061"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=25"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=25"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=25"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}