Puheenvuoro Mik\u00e4 ik\u00e4 \u2013seminaarissa 24.7.2015 Partaharjulla<\/p>\n
\u201dMik\u00e4h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 lapsesta tulee?\u201d<\/p>\n
Pari viikkoa sitten tapasin 13-vuotiaan Aleksanderin. H\u00e4n oli juuri sen n\u00e4k\u00f6inen kuin tuonik\u00e4inen on, nuori, viel\u00e4 kasvupyr\u00e4hdyst\u00e4 ilmeisesti odottava poika. H\u00e4n harrastaa pianonsoittoa. Tai on ehk\u00e4 v\u00e4\u00e4rin sanoa \u201dharrastaa\u201d, sill\u00e4 Aleksander Malofejev on vuoden 2014 kansainv\u00e4lisen Nuorten muusikoiden Tsaikovski \u2013pianokilpailun voittaja. Nuori lahjakkuus on voittanut t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 lukuisia muita kansainv\u00e4lisi\u00e4 pianokilpailuja. H\u00e4n on konsertoinut Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4, Azerbaidzanissa, Ranskassa, Sveitsiss\u00e4, Saksassa, It\u00e4vallassa, Espanjassa ja Yhdysvalloissa. Mikkelin musiikkijuhlilla h\u00e4n soitti Valeri Gergijevin johtaman Mariinski-teatterin sinfoniaorkesterin solistina.<\/p>\n
Aleksander Malofejevin soitto oli k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n taidokasta. Sit\u00e4 kuunnellessani ja katsoessani en yht\u00e4\u00e4n ihmetellyt, ett\u00e4 h\u00e4n on voittanut muun muassa Mozart, ihmelapsi \u2013kilpailun p\u00e4\u00e4palkinnon 10-vuotiaana. Konsertin v\u00e4liajalla keskustelimme tuttujen kanssa, mit\u00e4 Aleksander mahtaa tehd\u00e4 konsertin j\u00e4lkeen illalla. Meneek\u00f6 h\u00e4n hotellihuoneeseen, sy\u00f6 sipsej\u00e4 ja pelaa tietokonepeli\u00e4?<\/p>\n
Konsertin j\u00e4lkeen pohdin, miten me osaisimme n\u00e4hd\u00e4 jokaisessa lapsessa olevat voimavarat. Liian usein suhtaudumme lapsiin ja nuoriin niin yhteiskunnassamme kuin kirkossamme ongelmakeskeisesti. Rippikouluty\u00f6n asiantuntija Jarmo Kokkonen totesi joitakin vuosia sitten esitelless\u00e4\u00e4n piispoille rippikouluty\u00f6n ajankohtaiskuulumisia: \u201dKun ennen kysyttiin, \u2019mit\u00e4 t\u00e4st\u00e4 lapsesta tulee\u2019, nyt kysyt\u00e4\u00e4n \u2019miss\u00e4 nuoremme ovat\u2019 ja \u2019mihin me viel\u00e4 joudumme n\u00e4iden nuorten kanssa\u2019.\u201d<\/p>\n
Luukkaan evankeliumissa kerrotaan Johannes Kastajan syntym\u00e4st\u00e4. H\u00e4nest\u00e4 kerrotaan ihmisten sanoneen: \u201dMik\u00e4h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 lapsesta tulee?\u201d (Luuk. 1:66). T\u00e4llaista avointa, rohkaisevaa ja kannustavaa asennetta me tarvitsemme seurakuntiimme. Kaikista lapsista ei tule Johannes Kastajia tai Aleksander Malofejeveja. Mutta jokaisella tyt\u00f6ll\u00e4 ja pojalla on oma luovuttamaton arvonsa ja omat ainutlaatuiset lahjansa. H\u00e4nelle pit\u00e4\u00e4 antaa mahdollisuus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 lahjojaan. Seurakunnan 10-14 -vuotiaat j\u00e4senet eiv\u00e4t ole ongelma, vaan seurakuntael\u00e4m\u00e4n mahdollisuus. Varhaisnuori ei ole tulevaisuuden optio, vaan h\u00e4nell\u00e4 on oikeus el\u00e4\u00e4 seurakunnan j\u00e4senyytt\u00e4 todeksi jo nyt. H\u00e4nell\u00e4 on paikkansa seurakunnassa ja h\u00e4nen voimavarojaan, el\u00e4m\u00e4niloaan ja energiaansa tarvitaan. Nobel-runoilija Gabriela Mistral on sanonut: \u201dMonet asiat, joita tarvitsemme, voivat odottaa, lapsi ei voi. H\u00e4nen ruumiinsa ja aistinsa kehittyv\u00e4t koko ajan. H\u00e4nelle emme voi sanoa ’huomenna’. H\u00e4nen nimens\u00e4 on t\u00e4n\u00e4\u00e4n.”<\/p>\n
Minulla on tallessa punaisesta nauhasta roikkuva, puusta sahattu avain, johon on poltettu teksti: APT. 16:31. Avain on muisto Heinolan maaseurakunnasta l\u00e4hes parin vuosikymmenen takaa. Pohdimme, miten saisimme 10\u201314-vuotiaita mukaan seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Leirit vetiv\u00e4t nuorempia todella hyvin, samoin rippikoulut toimivat. Mutta ik\u00e4vuodet ennen rippikoulua muodostivat aukon. P\u00e4\u00e4timme tehd\u00e4 asialle jotain. Parkettitehtaalla t\u00f6iss\u00e4 oleva seurakuntalainen lahjoitti parketinpalasia. Suntio sahasi niist\u00e4 avaimia, nuorisoty\u00f6ntekij\u00e4 piirsi polttokyn\u00e4ll\u00e4 tekstin ja numeron avaimiin. Pahvilaatikkotehtaalta saatiin satoja salkunmallisia pahvilaatikoita. N\u00e4ist\u00e4 aineksista kehittelimme kaikille 6-luokille tuntivierailun apostoleista. Siell\u00e4 jokainen oppilas sai puisen avaimen ja kutsun viikonloppuleirille. Jokaiselle avainnumerolle oli leirikeskuksessa saman numeroinen pahvilaatikko. Leirill\u00e4 jatkettiin apostolien seurassa seikkaillen ja Raamattua oppien. Laatikkoon ilmaantui milloin mit\u00e4kin yll\u00e4tyst\u00e4. Leirin lopuksi jokainen sai vied\u00e4 oman salkkulaatikkonsa siihen kertyneine tavaroineen kotiin. Ehk\u00e4 mukaan l\u00e4hteneet teht\u00e4v\u00e4t innostivat viel\u00e4 kotona jatkamaan Raamatun tutkimista. Viel\u00e4 leirin j\u00e4lkeen seurakunnasta l\u00e4hti kirje leiril\u00e4isille ja samalla terveiset apostoleilta.<\/p>\n
Puinen avain punaisessa nauhassa muistuttaa minulle yh\u00e4 siit\u00e4 energiasta, innosta ja el\u00e4m\u00e4nilosta, jota koin alle rippikouluik\u00e4isten tytt\u00f6jen ja poikien kanssa. T\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n rohkaisen meit\u00e4 kirkon ty\u00f6ss\u00e4. Varhaisnuorisoty\u00f6n suurin vahvuus ja voimavara ovat varhaisnuoret itse. Toistan: 10-14 \u2013vuotiaat tyt\u00f6t ja pojat eiv\u00e4t ole seurakunnan ongelma, vaan suuri mahdollisuus.<\/p>\n
\u201dH\u00e4n varttui viisaudessa, i\u00e4ss\u00e4 ja armossa Jumalan ja ihmisten edess\u00e4.\u201d<\/p>\n
T\u00e4m\u00e4n seminaarin yhten\u00e4 taustana on muutaman vuoden takainen kasteopetuksen laajentamista ja rippikoulun varhentamista koskeva kirkolliskokouksen edustaja-aloite. Asiasta laatimassaan mietinn\u00f6ss\u00e4 1\/2013 kirkolliskokouksen yleisvaliokunta totesi: \u201dKristillisen kasvatuksen katvekohtia ovat <\/em><\/p>\n – ik\u00e4vaihe siirrytt\u00e4ess\u00e4 kouluun, <\/em><\/p>\n – ik\u00e4vuodet 10\u201314 ennen rippikoulua, ja<\/em><\/p>\n – aika rippikoulun j\u00e4lkeen erityisesti niiden osalta, jotka eiv\u00e4t osallistu isostoimintaan.<\/em><\/p>\n – – Erityisen haastava kristillisen kasvatuksen ik\u00e4kausi sijoittuu 10\u201314-vuotiaisiin nuoriin. Mik\u00e4li nuorella ei ole riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n perustaa ennen rippikoulua, rippikoulu ei yksin riit\u00e4. Rippikoulu tulee t\u00e4ll\u00f6in liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n ja kest\u00e4\u00e4 liian v\u00e4h\u00e4n aikaa. Nuorten hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 tulisi vahvistaa jo ennen rippikoulua. – – Valiokunta pit\u00e4\u00e4 perusteltuna, ett\u00e4 kirkossa otetaan 10\u201314-vuotiaiden kristillinen kasvatus erityisen kehitt\u00e4misen kohteeksi. Ajanjakso kattaa i\u00e4n kymppisyntt\u00e4reist\u00e4 rippikoulun alkuun. Valiokunta pit\u00e4\u00e4 esimerkiksi mahdollisena, ett\u00e4 esirippikoulusta kehitett\u00e4isiin yhten\u00e4inen ty\u00f6muoto seurakuntiin. – – Tavoitteena on, ett\u00e4 rippikoulun ymp\u00e4rill\u00e4 olevaa kasvatuksen kaarta saataisiin laajennettua ja j\u00e4ntev\u00f6itetty\u00e4 koko kirkossa. Ik\u00e4kaudelle ominaisista hyvist\u00e4 ja menestyneist\u00e4 ty\u00f6tavoista on mahdollista luoda nykyist\u00e4 vahvempia toimintamuotoja ilman ett\u00e4 rippikoulua muutetaan.\u201d<\/em><\/p>\n N\u00e4in kirkolliskokous on tarttunut t\u00e4rke\u00e4\u00e4n asiaan. Kirkkomme ylin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 elin pit\u00e4\u00e4 perusteltuna, ett\u00e4 erityisesti 10\u201314-vuotiaiden kristillinen kasvatus otetaan kehitt\u00e4misen kohteeksi. Toivon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n seurakunnissa, hiippakunnissa, Kirkkohallituksessa ja kirkollisissa j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4. T\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 on konkreettisesti tapahtunut jo paljon: Kirkon kasvatuksen p\u00e4ivill\u00e4 tammikuussa 2015 asia oli esill\u00e4 omassa seminaarissaan, t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Partaharjulla j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n Mik\u00e4 ik\u00e4 -seminaari ja samassa yhteydess\u00e4 on samannimisen kirjan julkistaminen. Kaikista t\u00e4rkeint\u00e4 on kuitenkin se, ett\u00e4 asiaan havahdutaan seurakuntatasolla ja ryhdyt\u00e4\u00e4n siell\u00e4 konkreettisiin toimiin.<\/p>\n Perusteluja kirkolliskokouksen linjaukselle voisi esitt\u00e4\u00e4 monia. Otan niist\u00e4 esille vain yhden. Keskilapsuus \u2013 ik\u00e4vuodet kymmenen molemmin puolin \u2013 on keskeinen ik\u00e4 ihmisen identiteetin kehittymisess\u00e4. Silloin voidaan viel\u00e4 ratkaisevasti vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen, my\u00f6s moraaliseen ja eettiseen sek\u00e4 uskonnolliseen kehitykseen. Varhaisnuoruuden kokemukset vaikuttavat siihen, saako lapsen usko muuttua omakohtaiseksi ja persoonalliseksi, vai j\u00e4\u00e4k\u00f6 se vain yhdeksi varhaislapsuuden turvallisuuden elementiksi, joka sitten aikanaan on helppo hyl\u00e4t\u00e4. Varhaisnuorisoty\u00f6ss\u00e4 hyvin hoidettu kasteopetus kantaa rippikoulussa ja my\u00f6s sen j\u00e4lkeen hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4. Kyse on kasvatuksen sillan tai kaaren rakentamista ik\u00e4luokasta toiseen. Samalla vahvistetaan kirkon j\u00e4senyytt\u00e4, my\u00f6s tulevaisuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n Keskilapsuudessa valitaan suunta, jota kohti murrosi\u00e4ss\u00e4 kuljetaan. Siksi ei ole lainkaan yhdentekev\u00e4\u00e4, millainen on kirkkomme varhaisnuorisoty\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6 ja millaiselle teologiselle perustalle se rakentuu. Kristillinen uskomme antaa ihmiselle turvan el\u00e4m\u00e4n pelottavienkin ulottuvuuksien keskell\u00e4 ja se tarjoaa ihmiskuvan, joka vahvistaa nuoren itsetuntoa. Usko antaa kokemuksen hyv\u00e4ksytyksi tulemisesta, se tuo anteeksiannon syyllisyydest\u00e4, korostaa vastuuta itsest\u00e4 ja toisesta sek\u00e4 opettaa arvokkaita eettisi\u00e4 ja moraalisia periaatteita. Kaikki n\u00e4m\u00e4 antavat murrosik\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4lle tyt\u00f6lle ja pojalle hyv\u00e4t ev\u00e4\u00e4t, joiden varassa h\u00e4n voi kohdata murrosi\u00e4n kriisit turvallisesti. Ehk\u00e4 jokin harharetki tai harmeja tuova kokeilu j\u00e4isi tekem\u00e4tt\u00e4, jos el\u00e4m\u00e4n mielekkyytt\u00e4 ja iloa ei tarvitsisi etsi\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n Evankeliumit puhuvat hyvin v\u00e4h\u00e4n Jeesuksen lapsuudesta. H\u00e4nest\u00e4 mainitaan kuitenkin yksi keskeinen asia Luukkaan evankeliumin 2. luvun lopussa. Luuk. 2:41-52 kertoo Jeesuksen ja h\u00e4nen vanhempiensa k\u00e4ynnist\u00e4 Jerusalemin temppeliss\u00e4. Jeesus on nuoruusi\u00e4n kynnyksell\u00e4, 12-vuotias varhaisnuori. Kolmannestatoista ik\u00e4vuodesta alkaen jokaisen juutalaispojan piti noudattaa lakia; h\u00e4nest\u00e4 tuli \u201dlain poika\u201d. Kaksitoistavuotiaan pojan oletettiin jo voivan toimia harkitusti. Kolmetoistavuotias sai itse vastata lain k\u00e4skyjen noudattamisesta. Temppelijuhlaan osallistuminen oli erinomaista valmistautumista t\u00e4h\u00e4n kaikkeen.<\/p>\n Lain s\u00e4\u00e4t\u00e4miin velvollisuuksiin sis\u00e4ltyi ennen muuta pyhien aikojen, kuten rukoushetkien, paastop\u00e4ivien ja temppelijuhlien, noudattaminen. Jeesuksen lainkuuliaiset vanhemmat olivat joka vuosi pyh\u00e4n tavan mukaan k\u00e4yneet Jerusalemin juhlilla. Nyt oli Jeesuksen vuoro tulla mukaan tutustumaan pyhiin s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiin ja perinteisiin. T\u00e4st\u00e4 juhlamatkasta tuli kuitenkin k\u00e4\u00e4nnekohta h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n katosi vanhemmiltaan ja kun vanhemmat l\u00f6ysiv\u00e4t Jeesuksen kolmen p\u00e4iv\u00e4n kuluttua, h\u00e4n lausui ensimm\u00e4iset evankeliumien tallettamat sanansa. Ne kertovat Jeesuksen messiaanisen tietoisuuden ensi alkeista nuoruuden murrosi\u00e4ss\u00e4. Koko jakso p\u00e4\u00e4ttyy sanoihin: \u201dH\u00e4n varttui viisaudessa, i\u00e4ss\u00e4 ja armossa Jumalan ja ihmisten edess\u00e4.\u201d<\/em> (Luuk 2:52, KR 1938).<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 merkitsee kokonaisvaltaista ihmisk\u00e4sityst\u00e4. Jeesus varttui viisaudessa, kyse on siis tiedollisesta kehittymisest\u00e4. H\u00e4n varttui i\u00e4ss\u00e4, siis fyysisesti. H\u00e4n varttui armossa, toisin sanoen kasvoi hengellisesti. H\u00e4n kasvoi Jumalan edess\u00e4, toisin sanoen seurakunnan yhteydess\u00e4. H\u00e4n kasvoi ihmisten edess\u00e4, siis j\u00e4sentyi sosiaalisesti elinyhteis\u00f6\u00f6n ja yhteiskuntaan.<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 raamatunkohdasta avautuu merkitt\u00e4v\u00e4 n\u00e4k\u00f6ala varhaisnuorisoty\u00f6n teologiaan. Luukkaan yhteenveto Jeesuksen varhaiskehityksest\u00e4 on periaatteellisesti t\u00e4rke\u00e4 kannanotto. Kun vanhan juutalaisen k\u00e4sityksen mukaan lapsen arvo on siin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 aikuisena tulee (n\u00e4in esim. Luuk. 1:66), niin Luukas on uuden kristillisen k\u00e4sityksen mukaan n\u00e4hnyt lapsen itseisarvon ja kuvannut Jeesuksen harmonista, kokonaisvaltaista kasvua ja kehityst\u00e4.<\/p>\n Kokonaisvaltaisuus on aina ollut kirkkomme varhaisnuorisoty\u00f6n vahvuus. Siit\u00e4 kannattaa pit\u00e4\u00e4 kiinni. Sen varaan on hyv\u00e4 rakentaa monipuolista seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4 10-14 \u2013vuotiaille heid\u00e4n omat tarpeensa ja toiveensa huomioon ottaen. Hyv\u00e4 on huomata my\u00f6s se, ett\u00e4 varhaisnuoret tuovat mukanaan vanhempansa ja perheens\u00e4. T\u00e4ss\u00e4kin on seurakunnalle mahdollisuus ja markkinarako: varhaisnuoret ja vanhemmat yhdess\u00e4.<\/p>\n \u201dOsaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyv\u00e4\u00e4\u201d<\/p>\n ”Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4 siis, ettei ole mit\u00e4\u00e4n korkeampaa, eik\u00e4 voimakkaampaa, ei terveellisemp\u00e4\u00e4 eik\u00e4 hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4 ihmisen vastaiselle el\u00e4m\u00e4lle, kuin jokin hyv\u00e4 muisto, varsinkin lapsuudesta saatu. Teille puhutaan paljon teid\u00e4n kasvatuksestanne. Jokin tuollainen ihana, pyh\u00e4 muisto, joka on s\u00e4ilynyt lapsuudesta saakka, kenties onkin paras kasvatus. Jos voi koota paljon tuollaisia muistoja mukaansa el\u00e4m\u00e4n matkalle, niin ihminen on pelastettu koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajaksi. Ja jos vaikkapa vain yksi ainoa hyv\u00e4 muisto j\u00e4\u00e4 syd\u00e4meenne, niin sekin voi joskus olla pelastuksenne.”<\/em><\/p>\n N\u00e4in lausuu nuorin veli Aljosa tunnetun ven\u00e4l\u00e4isen kirjailijan Fjodor Mihailovit\u0161 Dostojevskin teoksessa Karamazovin veljekset<\/em>. Aljosan ajatukseen on kiteytetty olennaisin perheen ja kristillisen kasvatuksen merkityksest\u00e4 koko ihmisel\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n Kirkkomme tulevaisuuden kannalta kasvatus on ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Siksi kristilliseen kasvatukseen on kiinnitett\u00e4v\u00e4 erityist\u00e4 huomiota. Mutta kyse ei ole vain kirkosta yhteis\u00f6n\u00e4 ja organisaationa. Viel\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 on se, ett\u00e4 jokainen lapsi saisi kuulla evankeliumin sanoman hyv\u00e4st\u00e4 Jumalasta sek\u00e4 oppisi luottamaan ja turvautumaan h\u00e4neen. T\u00e4llainen muisto, kokemus rakastavasta Jumalasta, voi joskus olla el\u00e4m\u00e4n pelastus. Ja ennen kaikkea: usko Jeesukseen Kristukseen vie kerran iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Kirkon aarre, evankeliumi, kuuluu my\u00f6s tyt\u00f6ille ja pojille. Yksi varhaisnuorisoty\u00f6n teologian l\u00e4ht\u00f6kohta on katkelma Jeesuksen vuorisaarnasta: \u201dPyyt\u00e4k\u00e4\u00e4, niin teille annetaan. Etsik\u00e4\u00e4, niin te l\u00f6yd\u00e4tte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill\u00e4 jokainen pyyt\u00e4v\u00e4 saa ja jokainen etsij\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teist\u00e4 anna pojalleen kive\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4? Tai k\u00e4\u00e4rmett\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyv\u00e4\u00e4, niin paljon ennemmin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne antaa hyv\u00e4\u00e4 niille, jotka sit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4t.\u201d<\/em> (Matt. 7:7-11).<\/p>\n Vaikka vuorisaarnan katkelman varsinainen t\u00e4ht\u00e4yspiste on muualla kuin varhaisnuorisoty\u00f6ss\u00e4, nousee siit\u00e4 esille yksityiskohta, jota voi soveltaa kasvatusty\u00f6h\u00f6n. Nimitt\u00e4in jakeessa 9-10 sanotaan: Ei kai kukaan teist\u00e4 anna pojalleen kive\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4? Tai k\u00e4\u00e4rmett\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 kalaa?<\/em> Jeesus t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pojille – yht\u00e4 hyvin tyt\u00f6ille – on annettava parasta. Vain paras on kyllin hyv\u00e4\u00e4 varhaisnuorelle.<\/p>\n Viime syksyn\u00e4 kuuntelin Ven\u00e4j\u00e4n ortodoksisen kirkon arkkipiispa Markin esitelm\u00e4n \u201dKristillinen kasvatus on ty\u00f6t\u00e4 ikuisuuden nimess\u00e4\u201d<\/em>. Siin\u00e4 h\u00e4n pohti muun muassa sit\u00e4, kuinka lapsen kasvattamatta j\u00e4tt\u00e4minen merkitsee itse asiassa suvun kuolemista. Arkkipiispa Mark totesi, ett\u00e4 vanhempi, joka kielt\u00e4ytyy kasvattamasta lastaan, tuhoaa oman sukunsa. \u201dN\u00e4iden lapsista tulee vanhempiensa seuraajia vain puhtaan biologiselta kannalta, mutta ei suvun jatkajia \u2013 heist\u00e4 ei tule tiettyjen arvojen ja asenteiden v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyy, kuinka suku kuolee, sill\u00e4 suku ei kuole sukupuuttoon silloin, kun biologinen suvunjatkaminen katkeaa, vaan silloin, kun suvulle ominaisten asenteiden ja hengellisten ja moraalisten arvojen jatkuvuus katoaa.\u201d <\/em><\/p>\n Tutkimusten mukaan kotikasvatus periytyy, my\u00f6s kristillinen kasvatus. Ne jotka ovat sit\u00e4 saaneet, jatkavat perinnett\u00e4 uusille sukupolville. Vastaavasti kristillist\u00e4 kasvatusta vaille j\u00e4\u00e4neet eiv\u00e4t halua sit\u00e4 opettaa lapsilleen tai ovat neuvottomia kristillisen kasvatuksen kanssa. Viime vuosina kristillinen kasvatus on ohentunut nopeasti. Kotien kristillinen kasvatus on kiireellisimpi\u00e4 ja t\u00e4rkeimpi\u00e4 alueita, joihin kirkossamme on tartuttava voimakkaasti. Onneksi monissa seurakunnissa onkin ryhdytty toimenpiteisiin. Kodin kristillist\u00e4 kasvatusta tukee tai toisinaan korvaa seurakuntien kasvatusty\u00f6. Seurakunnilla on vastuu my\u00f6s 10-14 -vuotiaista j\u00e4senist\u00e4\u00e4n. Konkreettisesti kyse on siit\u00e4, mit\u00e4 seurakunnat ovat t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4luokan parissa teht\u00e4v\u00e4\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n valmiit resurssoimaan. Taustalla on suuri kysymys siit\u00e4, kuinka t\u00e4rke\u00e4ksi kirkossa ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n varhaisnuorisoty\u00f6.<\/p>\n \u201dSallikaa lasten tulla\u201d<\/p>\n Olen t\u00e4ss\u00e4 puheenvuorossani korostanut kahta asiaa. Ensinn\u00e4 varhaisnuorten ik\u00e4luokka on seurakunnan ja seurakuntael\u00e4m\u00e4n mahdollisuus. Varhaisnuorisoty\u00f6n suurin vahvuus ja voimavara ovat varhaisnuoret itse. Toiseksi seurakunnalla on vastuu t\u00e4m\u00e4n ik\u00e4luokan kasvusta ja kristillisest\u00e4 kasvatuksesta. Siksi 10-14 -vuotiaiden j\u00e4senten osallisuutta seurakuntaan on tuettava ja huolehdittava mahdollisuudesta el\u00e4\u00e4 seurakunnan yhteydess\u00e4 oman ik\u00e4isen\u00e4 ja omana itsen\u00e4\u00e4n. Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuulla, mit\u00e4 Jeesus sanoo: \u201dSallikaa lasten tulla minun luokseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4.\u201d<\/em> (Mark. 10:14).<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n kehotuksen toteuttamiseen tarvitsemme rohkaisua ja ty\u00f6n\u00e4ky\u00e4. Vahva motivaatio ja selke\u00e4 tavoite auttavat toteuttamaan teht\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/p>\n Olen perinyt is\u00e4lt\u00e4ni Auvo H\u00e4kkiselt\u00e4 kaksi kirjaa, jotka liittyv\u00e4t h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nhistoriaansa Partaharjulla. Ensimm\u00e4inen on Pentti Sormusen ja Pentti Tapion vuonna 1954 julkaisema Seurakuntapojan kirja<\/em>. Kirjan nimilehdell\u00e4 on p\u00e4iv\u00e4ys \u201dPartaharju 28\/8 -54\u201d. Reilu kuusikymment\u00e4 vuotta sitten 26.-29.8.1954 vietettiin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 miesten hengellisi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4 ja poikaty\u00f6n veljesp\u00e4ivi\u00e4. Is\u00e4ni on s\u00e4ilytt\u00e4nyt p\u00e4ivien ohjelman kirjan v\u00e4liin. Teemaksi oli valittu Raamatusta jae ensimm\u00e4isest\u00e4 korinttolaiskirjeest\u00e4: \u201dSent\u00e4hden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, j\u00e4rk\u00e4ht\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4t, aina innokkaat Herran ty\u00f6ss\u00e4, tiet\u00e4en, ett\u00e4 vaivann\u00e4k\u00f6nne ei ole turha Herrassa.\u201d<\/em> (1. Kor. 15:58 KR 1938). T\u00e4llaista rohkaisua mekin tarvitsemme.<\/p>\n Toinen is\u00e4lt\u00e4ni perim\u00e4 kirja on Pentti Tapion kirja vuodelta 1958 T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on poika.<\/em> Teos on aikansa poikaty\u00f6n perusteellinen opas. Suuresti arvostamani ja kunnioittamani Iso-Parta, opetusneuvos Pentti Tapio p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 kirjansa seuraavasti: \u201dT\u00e4ss\u00e4 on seurakunnan poikaty\u00f6n teht\u00e4v\u00e4; johtaa pojat Jeesuksen silmien eteen kasvamaan. Siin\u00e4 on my\u00f6skin seurakunnan poikaty\u00f6n onnistumisen salaisuus, ett\u00e4 se kokonaisuudessaan suoritetaan Jumalan kasvojen edess\u00e4.\u201d <\/em>(sivu 116). T\u00e4llainen tavoite on ollut perinteisesti seurakuntiemme tytt\u00f6- ja poikaty\u00f6ss\u00e4. Se ei ole vanhentunut, vaan p\u00e4invastoin tullut yh\u00e4 ajankohtaisemmaksi. Se on meille kannustuksena tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 10-14 \u2013vuotiaiden varhaisnuorten parissa, heid\u00e4n puolestaan ja heid\u00e4n kanssaan.<\/p>\n 19<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puheenvuoro Mik\u00e4 ik\u00e4 \u2013seminaarissa 24.7.2015 Partaharjulla \u201dMik\u00e4h\u00e4n t\u00e4st\u00e4 lapsesta tulee?\u201d Pari viikkoa sitten tapasin 13-vuotiaan Aleksanderin. H\u00e4n oli juuri sen n\u00e4k\u00f6inen kuin tuonik\u00e4inen on, nuori, viel\u00e4 kasvupyr\u00e4hdyst\u00e4 ilmeisesti odottava poika. H\u00e4n harrastaa pianonsoittoa. Tai on ehk\u00e4 v\u00e4\u00e4rin sanoa \u201dharrastaa\u201d, sill\u00e4 Aleksander Malofejev on vuoden 2014 kansainv\u00e4lisen Nuorten muusikoiden Tsaikovski \u2013pianokilpailun voittaja. Nuori lahjakkuus on voittanut … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[25],"class_list":["post-27","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-25"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=27"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4068,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/27\/revisions\/4068"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=27"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=27"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=27"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}