{"id":3274,"date":"2010-01-30T16:29:28","date_gmt":"2010-01-30T16:29:28","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=3274"},"modified":"2024-01-21T17:04:26","modified_gmt":"2024-01-21T17:04:26","slug":"jasenyys-kirkon-haasteena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2010\/01\/30\/jasenyys-kirkon-haasteena\/","title":{"rendered":"J\u00c4SENYYS KIRKON HAASTEENA"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

TL Seppo H\u00e4kkinen<\/p>

Lectio praecursoria v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa 30.1.2010 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t

\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t

J\u00c4SENYYS KIRKON HAASTEENA<\/h2>\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Kirkosta katoaa v\u00e4ke\u00e4 enn\u00e4tystahtiin, eik\u00e4 tahti hiljene, sill\u00e4 valtaosa l\u00e4htij\u00f6ist\u00e4 on parhaassa perheenperustamisi\u00e4ss\u00e4 olevia nuoria, joiden lapsia tuskin tullaan kastamaan. Samaan aikaan uskollisimmat j\u00e4senet siirtyv\u00e4t pikkuhiljaa kirkkomaan puolelle. Lis\u00e4ksi oppikiistat verottavat j\u00e4senist\u00f6\u00e4, sill\u00e4 liberaalit pit\u00e4v\u00e4t kirkkoa liian konservatiivisena ja konservatiivit liian liberaalina. Jokainen kiista naispapeista ja homoliitoista ajaa lis\u00e4\u00e4 v\u00e4ke\u00e4 muihin kirkkokuntiin. <\/i>(Jani Suhonen, Kirkko vuotaa v\u00e4ke\u00e4 ovista ja ikkunoista. \u2013 H\u00e4meen Sanomat 6.1.2010.)<\/p>

Toinen syy maksaa kirkollisveroja on se, ett\u00e4 tykk\u00e4\u00e4n k\u00e4yd\u00e4 Kauneimmat joululaulut – tilaisuuksissa. En kehtaisi k\u00e4yd\u00e4 kyseisiss\u00e4 tilaisuuksissa vapaamatkustajana. Jouluuni kuuluu my\u00f6s y\u00f6messu, johon en my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kehtaisi osallistua olematta kirkon j\u00e4sen. Sen lis\u00e4ksi, ett\u00e4 olen tilastoluterilainen ja maksan kirkollisveroa, teen my\u00f6s vapaaehtoisena diakoniaty\u00f6t\u00e4. … Kirkko tarjoaa minulle sopivan, hyv\u00e4n ja organisoidun v\u00e4yl\u00e4n toteuttaa tarvettani tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ihmisten parissa. <\/i>(Nimimerkki HollyShort, Vs: Sopiiko agnostikko kirkon toimintaan? http:\/\/uskotoivorakkaus.fi\/keskustelu\/keskustelufoorumi\/sopiiko-agnostikko-kirkon-toimintaan)<\/p>

Kirkon touhuissa olisi paljon enemm\u00e4n j\u00e4rke\u00e4, jos arkkipiispa tai paavi tai joku kirkolliskonsiili tms. voisi todeta, ett\u00e4 t\u00e4llaiset Raamatut sun muut jeesustarinat ovat vanhentunutta l\u00f6pin\u00e4\u00e4 ja nyt kehitet\u00e4\u00e4n nykyaikaiset opit.<\/i> (Nimimerkki gagman Suomi24-sivuston keskustelussa 7.1.2010 http:\/\/keskustelu.suomi24.fi\/node\/8749616)<\/p>

Kirkon j\u00e4senyydest\u00e4 k\u00e4yd\u00e4\u00e4n vilkasta julkista keskustelua niin lehdist\u00f6ss\u00e4 kuin s\u00e4hk\u00f6isess\u00e4 ja sosiaalisessa mediassa. Edell\u00e4 olevat lainaukset ovat esimerkkej\u00e4 kirkon j\u00e4senyyteen kytkeytyv\u00e4st\u00e4 pohdinnasta. Samalla ne osoittavat, millaisia eri ulottuvuuksia kirkkoon sitoutumiseen liittyy.<\/p>

Suomalaisten sitoutumisesta kirkkoon voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 \u2013 edell\u00e4 olevissa lainauksissakin esiintyv\u00e4t – kolme ulottuvuutta:<\/p>

  1. sosiologinen sitoutuminen (kirkon j\u00e4senyyteen sitoutuminen kirkkoon kuulumisen mieless\u00e4),<\/li>
  2. k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llinen sitoutuminen (julkiseen ja yksityiseen uskonnonharjoitukseen sitoutuminen) sek\u00e4<\/li>
  3. teoreettinen sitoutuminen (kirkon uskoon ja oppiin sitoutuminen).<\/li><\/ol>

    N\u00e4m\u00e4 kaikki ulottuvuudet ovat olleet viime vuosikymmenin\u00e4 muutoksessa sek\u00e4 Suomen ett\u00e4 muun Euroopan kristillisten kirkkojen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kysymys kirkon j\u00e4senyyteen sitoutumisesta on mit\u00e4 ajankohtaisin teema.\u00a0<\/p>

    Ihanteen ja todellisuuden j\u00e4nnite\u00a0<\/b><\/i><\/h5>

    Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa havaittiin sotien j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4 j\u00e4senyyteen sitoutumisen heikkenev\u00e4n. Erityisesti 1960-luvulta l\u00e4htien yhteiskunnallinen modernisaatiokehitys sek\u00e4 siihen liittyneet ihmisten el\u00e4m\u00e4ntavoissa ja uskonnollisuudessa tapahtuneet muutokset ajankohtaistivat j\u00e4senyyskysymyksen. Nyt 2000-luvulla asiasta on tullut kirkolle yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi. T\u00e4m\u00e4 tulee esille vaikkapa viimeisimpi\u00e4 strategia-asiakirjoja tarkasteltaessa. Niiss\u00e4 kirkon j\u00e4senyys on keskeisesti esill\u00e4.\u00a0<\/p>

    J\u00e4senyyteen sitoutumisen ihanne ei ole Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa viime vuosikymmenin\u00e4 juurikaan muuttunut: kristityn ihannekuva on s\u00e4ilynyt korkealla. Sitoutumisen ihanteena on kirkon j\u00e4senyys, tiettyjen kristillisen uskon perusasioiden tiedollinen hallinta ja niihin liittyv\u00e4 p\u00e4ivitt\u00e4inen uskonel\u00e4m\u00e4 ja arjen kristillisyys. Kirkon virallisissa asiakirjoissa ihanteen ulottuvuuksia ei en\u00e4\u00e4 kuitenkaan esitet\u00e4 yht\u00e4 vahvoina vaatimuksina kuin ennen. Kirkon sis\u00e4ll\u00e4 vaikuttavien erilaisten kirkkok\u00e4sitysten piiriss\u00e4 j\u00e4senille kohdistetut odotukset voidaan tuoda edelleen voimakkaasti esille.<\/p>

    Sitoutumisen todellisuudessa on tapahtunut osin suuriakin muutoksia. Kirkkoon kuuluvien osuus on laskenut, julkinen uskonnonharjoitus v\u00e4hentynyt ja kirkon uskoon tunnustautuminen heikentynyt. Yksityinen uskonnonharjoitus on pysynyt 2000-luvullakin l\u00e4hes yht\u00e4 aktiivisena kuin 1960-luvulla. My\u00f6s monet seurakuntien toimintamuodot, kuten kirkolliset toimitukset, juhla-ajat ja rippikoulu, ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet suosionsa. Ne tavoittavat edelleen suuren osan suomalaisista.\u00a0<\/p>

    J\u00e4senyyteen sitoutumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta Suomen evankelis-luterilainen kirkko el\u00e4\u00e4 teologisen ideaalin ja sosiologisen empirian j\u00e4nnitekent\u00e4ss\u00e4.\u00a0<\/p>

    J\u00e4nnitteeseen vaikuttavat tekij\u00e4t\u00a0<\/b><\/i><\/h5>

    Sitoutumisen ihanteen ja todellisuuden j\u00e4nnitteeseen vaikuttaa erityisesti kolme tekij\u00e4\u00e4: yhteis\u00f6llisyys, identiteetti ja kontekstuaalisuus.\u00a0<\/p>

    1) Ensinn\u00e4 perinteisen yhteis\u00f6llisyyden heikentyminen on johtanut kirkkoon kuulumisen v\u00e4henemiseen. Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos erityisesti 1960-luvulta alkaen merkitsi teollistumista, kaupungistumista ja vaurastumista. Perinteinen arvomaailma alkoi murentua ja el\u00e4m\u00e4ntavat eriyty\u00e4. K\u00e4rjistetysti voi sanoa, ett\u00e4 kirkko ei en\u00e4\u00e4 ole keskell\u00e4 kyl\u00e4\u00e4, kun kyl\u00e4\u00e4 ei ole.\u00a0<\/p>

    Uskonnollisen tradition siirtyminen on ohentunut nuorempien sukupolvien kohdalla. T\u00e4m\u00e4 on merkinnyt kirkkoon kuuluvien j\u00e4sentietoisuuden heikkenemist\u00e4. Uskontoa ei en\u00e4\u00e4 perit\u00e4 uskonnollisen kasvatuksen kautta omilta vanhemmilta. Uskonnossa on yh\u00e4 enemm\u00e4n kyse yksil\u00f6n omasta henkil\u00f6kohtaisesta etsinn\u00e4st\u00e4 ja sen kautta tehdyist\u00e4 valinnoista. Yhteis\u00f6n j\u00e4seni\u00e4 sitova kollektiivinen muisti on heikentynyt. Koska kukin luo oman uskontonsa, \u201duskonnollinen ketju on katkennut\u201d, kuten ranskalainen sosiologi Dani\u00e8le Hervieu-L\u00e9ger on todennut.<\/p>

    2) Toiseksi kirkon identiteetti on h\u00e4m\u00e4rtynyt. Modernisaatiokehitys on johtanut kirkon sis\u00e4iseen eriytymiseen. Se on kyennyt s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kansankirkkorakenteen, kun kirkon sis\u00e4ll\u00e4 on tilaa erilaisille korostuksille ja kirkkok\u00e4sityksille. Samalla se on kuitenkin menett\u00e4nyt mahdollisuuden selke\u00e4n identiteetin muodostumiseen ja sis\u00e4iseen kiinteyteen.\u00a0<\/p>

    Kirkko on mukautunut yhteiskunnan muutokseen tuomalla lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin uskonnon ulkoisia vaikutuksia (performanssi) puhtaan uskonnollisen sanoman (funktio) rinnalle. Toimintamuotojen kehitt\u00e4minen ja osallistumismahdollisuuksien laajentaminen on tuonut uusia ihmisi\u00e4 mukaan toimintaan. Se ei ole kuitenkaan kaikilta osin johtanut kirkon toimintaan osallistumisen kasvuun.\u00a0<\/p>

    3) Kolmanneksi ihanteen ja todellisuuden suhteeseen vaikuttaa kontekstuaalisuus. Siin\u00e4 on kyse kirkon muuttumattoman sanoman ja muuttuvan toimintaymp\u00e4rist\u00f6n v\u00e4lisest\u00e4 j\u00e4nnitteest\u00e4, jota modernisaatiokehitys on vahvistanut.\u00a0<\/p>

    \u201dPrivaattikristillisyys\u201d haastaa kirkon sanoman ja opetuksen. Sen taustalla on viime vuosikymmenin\u00e4 vahvistunut privatisoituminen ja individualisoituminen. Uskonnosta on tullut yh\u00e4 enemm\u00e4n yksityisasia, jonka sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 muokataan yksil\u00f6llisesti.\u00a0<\/p>

    Uskonnollisuuden muutokseen liittyy my\u00f6s painopisteen siirtyminen uskonnollisuudesta henkisyyteen. Yh\u00e4 useampi ihminen nimitt\u00e4\u00e4 itse\u00e4\u00e4n henkiseksi (spiritual) eik\u00e4 niink\u00e4\u00e4n uskonnolliseksi (religious). Englantilaisten uskontososiologien Paul Heelasin ja Linda Woodheadin mukaan n\u00e4in tehdess\u00e4\u00e4n ihmiset k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t poisp\u00e4in kristillisest\u00e4 kirkosta ja k\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja etsiv\u00e4t itsens\u00e4 sis\u00e4lt\u00e4 el\u00e4m\u00e4n tarkoitusta. Ihmiset ovat haluttomia sitoutumaan hierarkkisiin, kaiken tiet\u00e4viin instituutioihin. He haluavat vapautta kasvaa ja kehitty\u00e4 omana ainutlaatuisena persoonana sen sijaan, ett\u00e4 menisiv\u00e4t kirkkoihin ja olisivat n\u00f6yri\u00e4 sen opetuksille.\u00a0<\/p>

    Tutkija Kimmo Ketolan mukaan viimeisen nelj\u00e4n vuosikymmenen aikana kasvaneelle henkisyydelle ovat yhteisi\u00e4 seuraavat piirteet: selke\u00e4 pyrkimys uskonnolliset rajat ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n henkisyyteen, opillinen avarakatseisuus, yhteis\u00f6llinen v\u00e4ljyys, liberaalit moraaliarvot ja uskonnon v\u00e4litt\u00f6mien ja konkreettisten palkkioiden korostus sek\u00e4 yksil\u00f6lliset menetelm\u00e4t pyh\u00e4n kohtaamiseksi. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4llainen privaattikristillisyys on haaste kirkolle ja sen muuttumattomalle perussanomalle.\u00a0<\/p>

    J\u00e4senyys kirkon tulevaisuuden haasteena\u00a0<\/b><\/i><\/h5>

    V\u00e4it\u00f6stutkimuksessani selvitin j\u00e4senyyteen sitoutumista Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Mit\u00e4 kysymykseen kirkon tulevaisuudesta pit\u00e4isi tutkimukseni pohjalta vastata? Ainakin alussa siteeraamani keskustelukatkelmat kertovat karua kielt\u00e4\u00e4n sitoutumisen ihanteen ja todellisuuden erosta. Mit\u00e4 siis tulisi tehd\u00e4?\u00a0<\/p>

    Sitoutumisessa tapahtuneet muutokset ovat sellaisia, ett\u00e4 j\u00e4senyys on kirkon suurimpia tulevaisuuden haasteita. Samalla on toki todettava, ettei kirkon ensisijainen teht\u00e4v\u00e4 ole olla huolissaan j\u00e4sentens\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4. J\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4 on seurausta kirkon el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ei toiminnan perusta. Kirkko on strategiassaan asettanut perusteht\u00e4v\u00e4ksi kutsua ihmisi\u00e4 armollisen Jumalan yhtey- 4 teen, tuoda el\u00e4m\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4 perusta ja rohkaista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isist\u00e4 ja luomakunnasta. Vastuu t\u00e4st\u00e4 kirkon perusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4 haastaa kirkon ottamaan kysymyksen j\u00e4senyydest\u00e4 vakavasti. Kyse on siit\u00e4, miten kirkko huolehtii j\u00e4senist\u00e4\u00e4n, ottaa todesta kirkkoon liittyj\u00e4t, kantaa huolta kirkosta eroajista sek\u00e4 toimii aktiivisesti kirkon j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n lis\u00e4\u00e4miseksi.\u00a0<\/p>

    Sitoutumisen eri ulottuvuuksissa tapahtuneet muutokset osoittavat, ett\u00e4 kirkossa on otettava todesta j\u00e4senyyteen sitoutumisessa vaikuttavat tekij\u00e4t:\u00a0<\/p>

    1) Yhteiskunnan muuttuminen yh\u00e4 eriytyneemm\u00e4ksi ja mosaiikkimaisemmaksi on merkinnyt perinteisten yhteis\u00f6jen muuttumista. Sosiologi Bryan Wilsonin mukaan modernisaatiokehitys ei sin\u00e4ns\u00e4 ole uhka uskonnolle, vaan siihen liittyv\u00e4 individualismin lis\u00e4\u00e4ntyminen. Koska yhteis\u00f6llisyys on uskonnon tukipilari, yhteis\u00f6llisyyden murentuminen heikent\u00e4\u00e4 my\u00f6s uskonnon asemaa.\u00a0<\/p>

    Ratkaiseva kysymys kirkon j\u00e4senyyteen sitoutumisen n\u00e4k\u00f6kulmasta on se, pystyyk\u00f6 kirkko ottamaan huomioon ihmisen yksil\u00f6llisyyden menett\u00e4m\u00e4tt\u00e4 samalla yhteis\u00f6luonnettaan? Pystyyk\u00f6 kirkko vastaamaan odotuksiin uudenlaisesta yhteis\u00f6llisyydest\u00e4? Kirkon haasteena on kyet\u00e4 yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n moderni yksil\u00f6llisyys ja yhteis\u00f6llisyys. Se merkitsee sellaista yhteis\u00f6\u00e4, jossa erilaisille yksil\u00f6ille on tilaa. Kirkon j\u00e4senet eiv\u00e4t ole eiv\u00e4tk\u00e4 saa olla ulkopuolisia kirkossaan. Samalla kirkon on kuitenkin s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 omaleimaisuutensa yhteis\u00f6n\u00e4, jotta se s\u00e4ilyy kirkkona.\u00a0<\/p>

    2) Erityisesti suuren enemmist\u00f6kirkon kohdalla kysymys identiteetist\u00e4 on olennainen. Uskontososiologi Karel Dobbelaere on todennut sis\u00e4isen maallistumisen (institutionaalinen sekularisaatio) olevan tyypillist\u00e4 muun muassa monille perinteisille valtakirkoille. Uskonnollisten yhteis\u00f6jen tuonpuoleisuuden (transsendenttisuus) korostaminen on v\u00e4hentynyt ja ne ovat mukautuneet yh\u00e4 enemm\u00e4n sekulaariin yhteiskuntaan. Kirkon n\u00e4k\u00f6kulmasta vaarana on t\u00e4ll\u00f6in sek\u00e4 kirkon itseymm\u00e4rryksen ett\u00e4 j\u00e4senten identiteetin h\u00e4m\u00e4rtyminen. Kirkolta edellytet\u00e4\u00e4n t\u00e4llaisessa tilanteessa tietoisuutta omasta ominaislaadustaan sek\u00e4 selke\u00e4\u00e4 identiteetti\u00e4 kirkkona. Samalla kristillisen kotikasvatuksen ja kirkon kasvatustoiminnan tulisi yksil\u00f6llisen kristityn identiteetin vahvistamisen ohella tukea my\u00f6s yhteis\u00f6llisen identiteetin kasvua.\u00a0<\/p>

    3) Kirkko el\u00e4\u00e4 jatkuvasti kent\u00e4ss\u00e4, johon luo j\u00e4nnitteen yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 uskollisuus kirkon muuttumattomalle sanomalle ja teht\u00e4v\u00e4lle, toisaalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n tarve el\u00e4\u00e4 reaaliajassa yhteiskunnan murroksessa. Se edellytt\u00e4\u00e4 kyky\u00e4 etsi\u00e4 uusia tapoja el\u00e4\u00e4 kirkkona yh\u00e4 nopeammin muuttuvassa maailmassa. Kysymys ei ole vain seurakuntael\u00e4m\u00e4n muodoista. Kontekstuaalisuuteen liittyy olennaisesti kirkon sanoman ja toiminnan kokonaisvaltaisuus. Kyse on luterilaisuuden korostamasta uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuudesta. Sanojen ja tekojen on oltava yht\u00e4.\u00a0<\/p>

    Kontekstuaalisuus johtaa kirkkoa arvioimaan seurakuntael\u00e4m\u00e4n, opetuksen ja toiminnan luonnetta sek\u00e4 kirkon k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4 kielt\u00e4 ja kulttuurista ilmaisua. Samoin \u201dprivaattikristillisyys\u201d haastaa ennen kaikkea kirkon teologian ja opetuksen, mutta my\u00f6s jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4n ja suhteen kulttuuriel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Niiden tulisi olla sellaisia, ett\u00e4 nykyajan ihminen voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kristillisest\u00e4 uskosta kest\u00e4vi\u00e4 ja vakavasti otettavia aineksia henkil\u00f6kohtaisen el\u00e4m\u00e4nkatsomuksensa rakentamiseen.<\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

    TL Seppo H\u00e4kkinen Lectio praecursoria v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa 30.1.2010 Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa J\u00c4SENYYS KIRKON HAASTEENA Kirkosta katoaa v\u00e4ke\u00e4 enn\u00e4tystahtiin, eik\u00e4 tahti hiljene, sill\u00e4 valtaosa l\u00e4htij\u00f6ist\u00e4 on parhaassa perheenperustamisi\u00e4ss\u00e4 olevia nuoria, joiden lapsia tuskin tullaan kastamaan. Samaan aikaan uskollisimmat j\u00e4senet siirtyv\u00e4t pikkuhiljaa kirkkomaan puolelle. Lis\u00e4ksi oppikiistat verottavat j\u00e4senist\u00f6\u00e4, sill\u00e4 liberaalit pit\u00e4v\u00e4t kirkkoa liian konservatiivisena ja konservatiivit liian … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[17],"class_list":["post-3274","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-17"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3274","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3274"}],"version-history":[{"count":23,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3274\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3309,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3274\/revisions\/3309"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3274"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3274"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3274"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}