{"id":3647,"date":"2009-10-24T15:42:57","date_gmt":"2009-10-24T15:42:57","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=3647"},"modified":"2024-01-27T15:49:12","modified_gmt":"2024-01-27T15:49:12","slug":"kirkon-maaseutuseminaarin-avauspuhe-24-10-2009-kouvolassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2009\/10\/24\/kirkon-maaseutuseminaarin-avauspuhe-24-10-2009-kouvolassa\/","title":{"rendered":"Kirkon maaseutuseminaarin avauspuhe 24.10.2009 Kouvolassa"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t

Johdanto<\/span>\u00a0<\/p>

Kirkon maaseututoimikunta, Mikkelin hiippakunta ja Elim\u00e4en seurakunta ovat kutsuneet maaseudun el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ruuantuotannosta ja ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 kiinnostuneita tahoja Kirkon maaseutuseminaariin. Teemana t\u00e4ss\u00e4 seminaarissa on\u201dL\u00e4hiruokaa vai hyv\u00e4\u00e4 ilmaa?\u201d Tarkoitus on antaa mahdollisuus eri n\u00e4k\u00f6kulmista katsoville ihmisille vaihtaa n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n ruoantuotannosta, ruokataloudesta ja ymp\u00e4rist\u00f6n tilasta. Toivomme, ett\u00e4 seminaarissa alkava keskustelu jatkuu eri puolilla Mikkelin hiippakuntaa ja muualla.\u00a0<\/p>

L\u00e4hiruoka on ajankohtainen keskustelunaihe. Menneen\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 on monin paikoin j\u00e4rjestetty l\u00e4hiruokamessuja, niin my\u00f6s Elim\u00e4ell\u00e4 syyskuun puoliv\u00e4liss\u00e4. Kes\u00e4iset ministeritasonkin puuttumiset julkishallinnon laitoksissa k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4\u00e4n l\u00e4hiruokaan ovat saaneet paljon keskustelua aikaan. Eri puolille maatamme on noussut l\u00e4hiruokaa tarjoavia myym\u00e4l\u00f6it\u00e4 ja ravintoloita.\u00a0<\/p>

Yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 l\u00e4hiruoan ajankohtaisuudesta kertoo se, ett\u00e4 Kirkon maaseututoimikunnan kokousten kuulumiskierroksissa l\u00e4hiruoka on jollain tavalla esill\u00e4 l\u00e4hes joka kerta. Maaseututoimikunnan j\u00e4sen,kirjailija Matti M\u00e4kel\u00e4 esitti omaksi ruoan hankintaj\u00e4rjestykseksi seuraavaa: 1. itse tuotettu, 2. maakunnassa tuotettu, 3. kotimaassa jalostettu, 4. intiaanisokeri ja Reilun kaupan tuotteet, 5. UudenSeelannin lammasta p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4.\u00a0<\/p>

Keskustelu ilmastonmuutoksesta yltyy aiheellisesti K\u00f6\u00f6penhaminan ilmastokokouksen alla. Ilmaston tilasta, hiilidioksidim\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja l\u00e4mp\u00f6tilan noususta sek\u00e4 laajemminkin ymp\u00e4rist\u00f6n tilasta vallitsee suuri ja perusteltu huoli. T\u00e4m\u00e4 kysymys on my\u00f6s kirkkojen agendalla, onhan kyse koko luomakunnan tulevaisuudesta. Omassa kirkossamme ilmastokysymyksiin on kiinnitetty yh\u00e4 enemm\u00e4n huomiota. Kirkkohallitus hyv\u00e4ksyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2008 kirkon ilmasto-ohjelman.\u00a0<\/p>

Maaseutuseminaarin provokatiivinen teema haastaa yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4 kaksi ajankohtaista keskustelua: ilmaston ja l\u00e4hiruoan. Maaseututoimikunnassa h\u00e4mm\u00e4steltiin esimerkiksi sit\u00e4, miksi kirkon ilmastoohjelmassa suositellaan yksioikoisesti lihan sy\u00f6nnin v\u00e4hent\u00e4mist\u00e4, kun niityt j\u00e4\u00e4v\u00e4t viljelem\u00e4tt\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 laitumet ole tehoviljely\u00e4. Tai miksi suositellaan V\u00e4limeren ruokavaliota, johon kuuluu oliivi\u00f6ljy, kun Suomessa tuotetaan terveydellisesti yht\u00e4 arvokasta rypsi\u00f6ljy\u00e4. Yhteiseen p\u00f6yt\u00e4\u00e4nk\u00e4ymiselle on siis perusteita.\u00a0<\/p>

T\u00e4ss\u00e4 avauspuheenvuorossani k\u00e4sittelen ensinn\u00e4 kysymyst\u00e4, miksi ja miten kirkko on ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n kiinnostunut maaseudusta. Sen j\u00e4lkeen tuon esille joitakin n\u00e4k\u00f6kohtia kirkon maaseutustrategiasta. Lopuksi pohdin muutamaa teologista ulottuvuutta seminaarin teemaan liittyen.\u00a0<\/p>

Miksi ja miten kirkko on kiinnostunut maaseudusta?\u00a0<\/span><\/p>

Perinteisen k\u00e4sityksen mukaan maaseutu on kirkon vahvaa aluetta. Vaikka parituhatta vuotta sitten kristinusko l\u00e4hti liikkeelle kaupungeista, kirkko on l\u00f6yt\u00e4nyt vahvimman jalansijansa vuosisatojen aikana maaseudulta. Oman kirkkomme monet seurakuntael\u00e4m\u00e4n tavat ja muodot ovat yh\u00e4 maaseutumaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin sopivia, tosin kahtiajako kaupunkeihin ja maaseutuun ei ole en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n aikaan ollut kovin relevantti.\u00a0<\/p>

Maaseudulla on kaupunkeja pienempi\u00e4 yhdyskuntia, joissa kasvokkain kohtaaminen on mahdollista. Mutta my\u00f6s maaseudulla on paljon yhteis\u00f6j\u00e4 hajottavia tekij\u00f6it\u00e4, jotka toisaalta vieraannuttavat ihmisi\u00e4 juuriltaan ja my\u00f6s kirkosta. Toisaalta niiden aiheuttamia vaurioita kirkko auttaa korjaamaan. Harvaan asutulla maaseudulla kirkko haluaa pysy\u00e4 loppuun asti ja olla viimeisten l\u00e4htij\u00f6iden seurassa. Maanviljelysja karjatalous ovat ty\u00f6n\u00e4 muuttuneet. Koneellistuminen saattaa heikent\u00e4\u00e4 viljelij\u00f6iden ennen niin vahvaa sidett\u00e4 luontoon. Viel\u00e4kin heille on selvemp\u00e4\u00e4 kuin monen muun ammatin harjoittajille, ett\u00e4 sadon onnistuminen ei ole ihmisen vallassa. Ongelmia tuo monille se, ettei ty\u00f6st\u00e4 saatava tulo ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n viljelij\u00e4n ja kuluttajan asia, eik\u00e4 viel\u00e4 kaupankaan asia, vaan my\u00f6s poliittinen kysymys.\u00a0<\/p>

Muun muassa edell\u00e4 kuvaamieni syiden vuoksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus perusti vuonna 2001 maaseutupoliittisen neuvotteluryhm\u00e4n vuosiksi 2002-2003. Ryhm\u00e4n teht\u00e4v\u00e4ksi annettiin k\u00e4sitell\u00e4 kirkon n\u00e4k\u00f6kulmasta valtion maaseutupoliittista kannanottoa \u201dIhmisten maaseutu \u2013 tahdon maaseutupolitiikkaa, maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2001-2004\u201d. Lis\u00e4ksi neuvotteluryhm\u00e4n teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli maaseutua koskevan kirkon toimintalinjan hahmottelu. Ryhm\u00e4 julkaisi vuonna 2003 puheenvuoronsa nimell\u00e4 \u201dKirkko ja maaseutu\u201d. Siin\u00e4 oli toimenpide-ehdotuksia kirkon maaseutuohjelmaksi, artikkeleita kirkosta ja maaseudun murroksesta sek\u00e4 kirkosta keskell\u00e4 maaseutua ja lopuksi maaseututeologiaa.\u00a0<\/p>

Vuonna 2004 kirkkohallitus asetti kirkon maaseututoimikunnan vuosiksi 2004-2008. Sen teht\u00e4v\u00e4ksi tuli seurata maaseudun kehityst\u00e4 ja maaseudulla asuvien hyvinvointia kiinnitt\u00e4en erityist\u00e4 huomiota syrj\u00e4ytt\u00e4viin kehityskulkuihin ja linjauksiin sek\u00e4arvioiden kehityst\u00e4 kristillisen sosiaalietiikan n\u00e4k\u00f6kulmasta. Toimikunta j\u00e4rjesti kolme julkista maaseutua k\u00e4sittelev\u00e4\u00e4 seminaaria. Se laati kokemustensa ja k\u00e4ymiens\u00e4 keskustelujen perusteella strategiaehdotuksen. Kirkkohallitus hyv\u00e4ksyi kirkon maaseutustrategian kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2008 nimell\u00e4 \u201dKirkon l\u00e4sn\u00e4olo maaseudulla\u201d.\u00a0<\/p>

Maaseututoimikunta asetettiin uudestaan vuosiksi 2008-2012. T\u00e4m\u00e4 toimikunta pyrkii toimikautensa aikana her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n keskustelua maaseudun asioista j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 maaseutuseminaareja yhdess\u00e4 hiippakuntien kanssa. T\u00e4m\u00e4 seminaari on niist\u00e4 ensimm\u00e4inen.\u00a0<\/p>

Kirkon keskushallinnon linkki maaseutupoliittiseen yhteisty\u00f6ryhm\u00e4\u00e4n on vakiintunut niin, ett\u00e4 kirkkohallituksen edustaja on YTR:n j\u00e4sen. Ensimm\u00e4isell\u00e4 kaudella min\u00e4 olin YTR:n j\u00e4senen\u00e4 ja nyt j\u00e4senen\u00e4 on Kirkon maaseututoimikunnan puheenjohtaja kirkkoherra Hannu Komulainen.\u00a0<\/p>

Toinen pitk\u00e4 linkki Kirkkohallituksesta maaseututy\u00f6h\u00f6n on maaseudun tukihenkil\u00f6verkko. Kirkon yhteiskunnallisten kysymysten sihteeri Marja Kantanen on tukihenkil\u00f6verkon ohjausryhm\u00e4n j\u00e4sen. Seurakuntien ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 on tukihenkil\u00f6in\u00e4 tai heid\u00e4n ty\u00f6nohjaajinaan. My\u00f6s muutamat hiippakunnat ovat olleet aktiivisia maaseutua koskevissa kysymyksiss\u00e4.\u00a0<\/p>

Kirkon keskushallinnon yhteydet ovat tukitoimia sille varsinaiselle kirkon ty\u00f6lle, jota tehd\u00e4\u00e4n seurakunnissa. Seurakunnissaan kirkko on l\u00e4sn\u00e4 maaseudun todellisuudessa ja sen ihmisten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.\u00a0<\/p>

N\u00e4k\u00f6kohtia kirkon maaseutustrategiasta\u00a0<\/span><\/p>

Edell\u00e4 on jo todettu, ett\u00e4 kirkkohallitus hyv\u00e4ksyi kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2008 toimintaa linjaavan maaseutustrategian\u201dKirkon l\u00e4sn\u00e4olo maaseudulla\u201d. Sen taustalla on kirkon yhteinen strategia \u201dMeid\u00e4n kirkko \u2013 osallisuuden yhteis\u00f6\u201d. Sen mukaan \u201dKirkon teht\u00e4v\u00e4 on kutsua ihmisi\u00e4 armollisen Jumalan yhteyteen, tuoda el\u00e4m\u00e4\u00e4n kest\u00e4v\u00e4 perusta ja rohkaista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n l\u00e4himm\u00e4isist\u00e4 ja luomakunnasta.\u201d\u00a0<\/p>

Jumalan koko ihmist\u00e4 koskeva pelastustahto koskee maaseudun ihmist\u00e4 ja h\u00e4nen elinolojaan. Vahvan kirkollisuuden ja her\u00e4tysliikkeiden siivitt\u00e4m\u00e4n\u00e4 maaseudulla on saatu kokea, miten Jumalan sana parantaa itsekkyydest\u00e4 ja j\u00e4rjen kapeudesta sek\u00e4 avaa kehityksen mahdollisuuksia. Kirkko tukee ihmist\u00e4 kantamaan vastuuta itsest\u00e4\u00e4n ja toisista. Se haluaa olla my\u00f6t\u00e4el\u00e4v\u00e4 ja konstailematon, kantaa ottava, ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4 ja kannustava.\u00a0<\/p>

Kirkon sanoma maaseudulle on: kirkko el\u00e4\u00e4 maaseudun ihmisiss\u00e4 ja samaistuu heid\u00e4n kohtaloonsa. Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon yhteis\u00f6n\u00e4 kirkko on l\u00e4sn\u00e4 koko suomalaisessa todellisuudessa. Jumalan l\u00e4sn\u00e4olo el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 antaa uuden ulottuvuuden, joka avaa v\u00e4yli\u00e4 toivolle, luottamukselle ja keskin\u00e4iselle rakkaudelle.\u00a0<\/p>

Millaisen maaseudun kirkko haluaa?\u00a0<\/p>

Kirkko haluaa, ett\u00e4 maaseutu on hyv\u00e4 ja elinvoimainen paikka asua nykyisille ihmisille ja tuleville sukupolville.\u00a0<\/p>

Kirkko haluaa ett\u00e4 maaseudulla asuvat ihmiset eiv\u00e4t syrj\u00e4ydy palvelujen tason, et\u00e4isyyksien, koulutus- ja kulttuuritarjonnan tai tulojen alhaisuuden vuoksi.\u00a0<\/p>

Kirkko haluaa luonnon s\u00e4ilyv\u00e4n mahdollisimman paljon omilla ehdoillaan ihmisen hoitamana.\u00a0<\/p>

Kirkko haluaa suomalaisen maaseudun tuottavan ihmisille my\u00f6s tulevien sukupolvien aikana ravintoa, toimeentuloa ja sielunlepoa.\u00a0<\/p>

Kirkko haluaa, ett\u00e4 jokamiehen oikeudet s\u00e4ilyv\u00e4t maaseudulla.\u00a0<\/p>

Kirkko haluaa, ett\u00e4 maaseutua kehitet\u00e4\u00e4n pitk\u00e4j\u00e4nteisesti maaseudun asukkaiden ja koko kansan ehdoilla tulevat sukupolvet huomioon ottaen.\u00a0<\/p>

Kirkko haluaa, ett\u00e4 maaseudun menneisyys n\u00e4kyy ja on voiman l\u00e4hteen\u00e4 tuleville sukupolville.\u00a0<\/p>

Ent\u00e4 toisinp\u00e4in: Millaisen kirkon maaseutu tarvitsee?\u00a0<\/p>

Maaseutu tarvitsee uskostaan el\u00e4v\u00e4n kirkon. Kirkko tunnustaa Jumalan tekev\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n jatkuvasti luomalla ja pelastamalla. Luomakunta ja el\u00e4m\u00e4 paljastuvat Jumalan lahjoiksi. Se haastaa kaikkia kunnioittamaan Jumalan ty\u00f6n tuloksia ja luottamaan lupauksiin. Kirkko kuulee j\u00e4sentens\u00e4 erilaisissa uskonilmaisuissa heid\u00e4n kaipauksensa pyh\u00e4\u00e4n.\u00a0<\/p>

Maaseutu tarvitsee rakkaudesta el\u00e4v\u00e4n kirkon. Kirkko el\u00e4\u00e4 luottaen j\u00e4sentens\u00e4 kykyyn kantaa vastuuta toinen toisesta ja ratkaista vaikeimmatkin kysymykset. Se haastaa siksi jatkuvasti jokaista tarkistamaan el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suuntaa kohti l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4.\u00a0<\/p>

Maaseutu tarvitsee toivoa levitt\u00e4v\u00e4n kirkon. Vaikka maa katoaa ja sen el\u00e4m\u00e4n muodot, edess\u00e4 on aina uutta ja parempaa. Kristityill\u00e4 on iankaikkisuustoivo Kristuksen pelastusty\u00f6n t\u00e4hden.\u00a0<\/p>

Teologisia n\u00e4k\u00f6kulmia\u00a0<\/span><\/p>

Lopuksi otan esille kolme teologista n\u00e4k\u00f6kulmaa, jotka kytkeytyv\u00e4t seminaarin teemaan. Niist\u00e4 ensimm\u00e4inen liittyy Raamatun alkulehdill\u00e4 kerrottavaan vedenpaisumukseen. Sen j\u00e4lkeen Jumala sanoi mieless\u00e4\u00e4n: \u201dMin\u00e4 en en\u00e4\u00e4 koskaan kiroa maata ihmisen t\u00e4hden, vaikka ihmisen ajatukset ja teot ovat pahat nuoruudesta saakka, en\u00e4\u00e4 en h\u00e4vit\u00e4 kaikkea el\u00e4v\u00e4\u00e4, niin kuin tein. \u2013 Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylv\u00f6 eik\u00e4 korjuu, ei vilu eik\u00e4 helle, ei kes\u00e4 eik\u00e4 talvi, ei p\u00e4iv\u00e4 eik\u00e4 y\u00f6.\u201d (1 Moos. 8:21-22)\u00a0<\/p>

Maanviljelys on el\u00e4m\u00e4n edellytys. Ruoka ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n kulutustarvike. Se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myystarvike. Siksi ruokaan liittyv\u00e4t asiat tarvitsevat toisenlaisen tarkastelun kuin monet muut tarvikkeet. Kirkko on aina ollut syv\u00e4sti kiinnostunut siit\u00e4, mit\u00e4 ihminen tarvitsee el\u00e4\u00e4kseen. Maatalous on erityisasemassa, koska ruoantuotanto ei ole vain talouden asia. Riitt\u00e4v\u00e4 ruoka on elint\u00e4rke\u00e4\u00e4 kaikelle el\u00e4m\u00e4lle. Ihmisill\u00e4 ei ole valinnan mahdollisuutta perusruoan suhteen: ilman vett\u00e4 ihmiset kuolevat janoon muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, ilman ruokaa he kuolevat muutamassa viikossa. Ruoan tuotanto riippuu eritt\u00e4in suuresti s\u00e4\u00e4oloista. Muut nyky-yhteiskunnan sektorit voivat kehitty\u00e4 vasta kun ruokaa on tuotettu riitt\u00e4v\u00e4sti. Ruoassa on kyse ihmisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mien perustarpeiden t\u00e4yttymisest\u00e4. Ja t\u00e4m\u00e4 kaikki riippuu mit\u00e4 suurimmassa m\u00e4\u00e4rin siit\u00e4, ett\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 ja ilmasto mahdollistavat viljelyn. Kun siis kysymme, l\u00e4hiruokaa vai hyv\u00e4\u00e4 ilmaa, raamatullinen vastaus on: l\u00e4hiruokaa ja hyv\u00e4\u00e4 ilmaa!\u00a0<\/p>

Toiseksi: Vanha benediktiinien ohje oli: Rukoile ja tee ty\u00f6t\u00e4. Heid\u00e4n luostaris\u00e4\u00e4nt\u00f6\u00f6ns\u00e4 sis\u00e4ltyi kolme harjoitusta, jotka ruokkivat henke\u00e4. Ensimm\u00e4inen oli peltoty\u00f6. Kosketus maahan, tuuleen ja sateeseen, yhteys Jumalaan luonnossa, on todellinen uskonnollinen kokemus. Toinen oli pyhien kirjoitusten lukeminen. Kolmas oli liturginen, hetkipalvelusten laulaminen ja ehtoollisen vietto.\u00a0<\/span><\/p>

On merkillepantavaa, ett\u00e4 kaikkein keskeisimm\u00e4t uskomme rituaalit liittyv\u00e4t ruokaan ja juomaan, el\u00e4m\u00e4n perusedellytyksiin. Sakramenteissa vesi, leip\u00e4 ja viini ovat Jumalan sanaan yhtynein\u00e4 vaikuttavat aineet. Ne ovat osoituksena aineellisen ja hengellisen yhteenkuuluvuudesta; Luojan ja luodun suhteesta.\u00a0<\/span><\/p>

Suomalainen hengellisyys on aina ollut kouriintuntuvaa ja maanl\u00e4heist\u00e4. Sellaisena se tulee l\u00e4helle raamatullista kokonaisvaltaista k\u00e4sityst\u00e4 hengellisyydest\u00e4, ihmisest\u00e4 ja maailmasta. Maasta ja maaseudun arjesta kasvava teologia liitt\u00e4\u00e4 kokonaisuuksiksi asioita, jotka kuuluvat yhteen, mutta joita l\u00e4nsimainen kulttuuri on pitk\u00e4\u00e4n erottanut toisistaan: maa ja taivas eli t\u00e4m\u00e4npuoleinen ja tuonpuoleinen, ruumis ja henki, j\u00e4rki ja tunne tai rukous ja toiminta.\u00a0<\/span><\/p>

T\u00e4llainen kokonaisvaltainen teologia ottaa todesta kysymyksen el\u00e4m\u00e4n edellytyksist\u00e4, on kyse sitten ruoasta, vedest\u00e4 tai ilmasta. T\u00e4ss\u00e4kin kohtaa vastaus seminaarin teemaan on sek\u00e4 ett\u00e4: Sek\u00e4 l\u00e4hiruokaa ett\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ilmaa.\u00a0<\/span><\/p>

Kolmas teologinen n\u00e4k\u00f6kulma avautuu teemaamme kirkon ilmasto-ohjelmasta. Sin\u00e4ns\u00e4 ilmasto-ohjelma painottuu ihmisen luontosuhteeseen. Viljelyyn tai ruoantuotantoon liittyvi\u00e4 asioita siin\u00e4 on varsin v\u00e4h\u00e4n. Kirkon j\u00e4senille suositellaan kasvikunnan tuotteita, luomua ja l\u00e4hiruokaa.\u00a0<\/span><\/p>

Ilmasto-ohjelman otsikossa on kolme sanaa: kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus. Ohjelman esipuheessa sanotaan: \u201dSyyllisyys on lamauttavaa, se saa pys\u00e4htym\u00e4\u00e4n. Kiitollisuus Jumalan hyvi\u00e4 lahjoja kohtaan sen sijaan saa meid\u00e4t liikkeelle. Kiitollisuus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen kunnioittamaan ratkaisuissaan luonnon omaa tasapainoa sek\u00e4 ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Luojaa h\u00e4nen lahjoistaan. Toinen t\u00e4rke\u00e4 sana on kunnioitus. Ilmastoohjelmassa todetaan, ett\u00e4 luomakunnassa l\u00e4sn\u00e4 oleva Jumala tekee luodun osalliseksi pyhyydest\u00e4\u00e4n. Ihminen suhtautuu pyh\u00e4\u00e4n kunnioituksen, ihmettelyn ja my\u00f6s pelon tuntein. Kunnioitus on jotakin muuta kuin luomakunnan rajoittamaton hyv\u00e4ksik\u00e4ytt\u00e4minen. T\u00e4m\u00e4 asenne saa meid\u00e4t n\u00e4kem\u00e4\u00e4n ihmisen osana luontoa, se rajoittaa ihmisen luontaista ahneutta ja suuntaa huomion vastuullisempaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n luomakunnan j\u00e4senen\u00e4. Ilmastonmuutos on haaste yksityiselle kristitylle mietti\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4ntapaansa. Kristillinen sanoma on vuosisatoja korostanut, ett\u00e4 hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n edellytykset eiv\u00e4t ole ensisijaisesti riippuvaisia aineellisesta kulutuksesta. Kun tietyt perustavat tarpeet on tyydytetty, todellinen el\u00e4m\u00e4n ilo tulee rakkaista ihmisist\u00e4 ja meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4n luomakunnan rikkaudesta, jotka ovat Jumalan suurta lahjaa. Siksi aineellisen vaurauden tavoittelussa tulisi etsi\u00e4 kohtuullisuutta.\u201d\u00a0<\/span><\/p>

Ilmasto-ohjelman perusajatukset kiitollisuudesta, kunnioituksesta ja kohtuudesta tukevat maaseututeologisia ajatuksia. Kiitollisuus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen kunnioittamaan luonnon omaa tasapainoa ratkaisuissaan sek\u00e4 ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Luojaa h\u00e4nen lahjoistaan. Luomakunnassa l\u00e4sn\u00e4 oleva Jumala tekee luodun osalliseksi pyhyydest\u00e4\u00e4n. Pyhyyteen liittyy my\u00f6s tietynlainen koskemattomuus \u2013 pyh\u00e4n rajoja ei ole oikeutta ylitt\u00e4\u00e4 mielivaltaisesti. Luomakunnan arvon ymm\u00e4rt\u00e4minen rajoittaa ihmisen ahneutta k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 luontoa kohtuuttomasti hyv\u00e4kseen. Kohtuullinen el\u00e4m\u00e4ntapa on pyrkimyst\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jumalan lahjoja oikein. Se merkitsee esimerkiksi el\u00e4m\u00e4n yksinkertaistamista ja olennaisen korostamista. Pyrkimyksen\u00e4 on etsi\u00e4 sellaista el\u00e4m\u00e4ntapaa, jossa toteutuisi jo useampaan kertaan lausumani seminaarimme teemaan liittyv\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4: l\u00e4hiruokaa ja hyv\u00e4\u00e4 ilmaa!\u00a0<\/span><\/p>

Seppo H\u00e4kkinen<\/span><\/p>\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Johdanto\u00a0 Kirkon maaseututoimikunta, Mikkelin hiippakunta ja Elim\u00e4en seurakunta ovat kutsuneet maaseudun el\u00e4m\u00e4st\u00e4, ruuantuotannosta ja ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 kiinnostuneita tahoja Kirkon maaseutuseminaariin. Teemana t\u00e4ss\u00e4 seminaarissa on\u201dL\u00e4hiruokaa vai hyv\u00e4\u00e4 ilmaa?\u201d Tarkoitus on antaa mahdollisuus eri n\u00e4k\u00f6kulmista katsoville ihmisille vaihtaa n\u00e4kemyksi\u00e4\u00e4n ruoantuotannosta, ruokataloudesta ja ymp\u00e4rist\u00f6n tilasta. Toivomme, ett\u00e4 seminaarissa alkava keskustelu jatkuu eri puolilla Mikkelin hiippakuntaa ja muualla.\u00a0 L\u00e4hiruoka on … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[26],"class_list":["post-3647","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-26"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3647","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3647"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3647\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3651,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3647\/revisions\/3651"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3647"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3647"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3647"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}