Puheenvuoro Kirkon ihmisoikeusfoorumissa 12.3.2015 Helsingiss\u00e4<\/p>\n
Johdanto<\/p>\n
\u201dTe l\u00f6yd\u00e4tte lapsen.\u201d<\/em> T\u00e4llaisen merkin enkeli ilmoitti paimenille Vapahtajasta, joka juuri oli syntynyt. Seimeen kapaloitu lapsi on Kristus, Herra. (Luuk. 2:12). Enkelin ilmoitus Luukkaan evankeliumissa on kaikessa lyhyydess\u00e4\u00e4n ja ytimekkyydess\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4 viesti lasten puolesta. Aikansa maailmassa se oli suorastaan radikaali sanoma.<\/p>\n Antiikin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa lapsen arvo riippui sukupuolesta, terveydest\u00e4 ja siit\u00e4, mink\u00e4laiseen sukuun ja perheeseen h\u00e4n syntyi. Vastasyntyneiden lasten hylk\u00e4\u00e4minen heti n\u00e4iden synnytty\u00e4 oli hyv\u00e4ksytty k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6. Lapsi voitiin hyl\u00e4t\u00e4 esimerkiksi fyysisen vajavaisuuden tai vanhempien k\u00f6yhyyden takia. Heitteille j\u00e4tettiin erityisesti tytt\u00f6j\u00e4 ja vammaisia lapsia. Tapa oli niin yleinen, ett\u00e4 se vaikutti koko kulttuurialueen v\u00e4kilukuun.<\/p>\n Lasten heitteillej\u00e4tt\u00f6 ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 merkinnyt sit\u00e4, ett\u00e4 kaikki t\u00e4m\u00e4n kohtalon osaksi saaneet olisivat menehtyneet. Erilaisista syist\u00e4 hyl\u00e4ttyj\u00e4 lapsia my\u00f6s otettiin kasvatettaviksi joko omiksi lapsiksi tai orjiksi. Monet p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t ilotaloihin prostituoiduiksi.<\/p>\n Kreikkalais-roomalaisista l\u00e4hteist\u00e4 voi toisinaan l\u00f6yty\u00e4 varsin h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4vi\u00e4 kannanottoja. Kun kyynikkofilosofi Aristippos kuuli tulleensa is\u00e4ksi, h\u00e4n k\u00e4ski j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n lapsen heitteille. \u201dMutta se on l\u00e4ht\u00f6isin sinusta\u201d, h\u00e4nelle sanottiin. Filosofi sylk\u00e4isi maahan ja sanoi: \u201dOn tuokin, mutta siit\u00e4 ei ole minulle hy\u00f6ty\u00e4.\u201d Toisenlaisiakin esimerkkej\u00e4 l\u00f6ytyy, tosin niukasti.<\/p>\n Kristinuskon valloittaessa Eurooppaa tavat muuttuivat. Apostolisten isien ja kirkkoisien opetusten perusteella asia oli varhaisessa kirkossa selv\u00e4: kristityt eiv\u00e4t saaneet hyl\u00e4t\u00e4 lapsiaan kuten pakanat tekiv\u00e4t. Pakanallisessa Euroopassa keskenmenon aiheuttaminen tai oman lapsen tappaminen tai hylk\u00e4\u00e4minen oli hyv\u00e4ksytty k\u00e4ytt\u00e4ytymistapa. Kristillisen kirkon l\u00e4hetysty\u00f6 muutti kokonaisen maanosan k\u00e4ytt\u00e4ytymisen ja arvostukset.<\/p>\n Kristityt l\u00f6ysiv\u00e4t lapsen arvon. Heille lapsi oli jo ennen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 itsen\u00e4inen olento, joka oli Jumalan varjeluksen alainen. Jumalan luomisty\u00f6n\u00e4 ihminen on pyh\u00e4 ja h\u00e4nen ihmisarvonsa on loukkaamaton. Jokaisella lapsella on oikeus el\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 on oikeus kotiin, vanhempiin, turvalliseen kasvuun ja kehittymiseen. H\u00e4nell\u00e4 on oikeus uskontoon ja omaan uskoon.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 lapsen oikeudet eiv\u00e4t ole nyky\u00e4\u00e4n edes meill\u00e4 Suomessa itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4. Niihin kaikkiin liittyy uhkia, jotka on tunnistettava. Seuraavassa tarkastelen lyhyesti lapsen kolmea keskeist\u00e4 oikeutta. Ne on mainittu my\u00f6s Yhdistyneitten Kansakuntien (YK) lapsen oikeuksien sopimuksessa, jossa luetellaan lapsille kuuluvat ihmisoikeudet. Lopuksi pohdin, miten kirkossa on viime aikoina pyritty toteuttamaan lapsen oikeuksia.<\/p>\n I Lapsen oikeus el\u00e4m\u00e4\u00e4n<\/p>\n Perustavin lapsen oikeus on oikeus el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kristillinen kirkko on alusta l\u00e4htien puhunut my\u00f6s syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n el\u00e4m\u00e4n suojelemisen puolesta. T\u00e4m\u00e4 vakaumus pohjautuu yleiseen velvollisuuteen suojella kaikkea el\u00e4m\u00e4\u00e4. Raamatussa puhutaan kunnioittavasti kohdussa siki\u00e4v\u00e4st\u00e4 ihmisel\u00e4m\u00e4st\u00e4. \u201dSin\u00e4 olet luonut minut sisint\u00e4ni my\u00f6ten, \u00e4itini kohdussa olet minut punonut\u201d (Ps. 139:13, katso my\u00f6s Jes. 44:2, Luuk. 1:15, 41, Gal. 1:15). Virress\u00e4 395 laulamme: \u201dJo idussani sykki el\u00e4m\u00e4 ihmeineen. Loit t\u00e4yden tarkoituksen sen hetkeen jokaiseen.\u201d (Virsi 395:3).<\/p>\n Kenell\u00e4 on oikeus synty\u00e4? T\u00e4m\u00e4 on herkk\u00e4 ja arka kysymys, josta helposti vaietaan tai joka yksinkertaisesti sivuutetaan. Siit\u00e4 onkin syyt\u00e4 puhua varoen ja antamatta kaikkiin tilanteisiin sopivia ohjeita. Vuosittain maassamme keskeytet\u00e4\u00e4n noin 10\u00a0000 raskautta, valtaosa sosiaalisin perustein. Abortti on monella tavalla vaikea eettinen kysymys. Erityisesti sosiaalisin syin perusteltaviin abortteihin liittyy vakavia eettisi\u00e4 ongelmia. Miten huonoja taloudellisten ja sosiaalisten olojen tulee olla, ett\u00e4 ne oikeuttavat kehittym\u00e4ss\u00e4 olevan el\u00e4m\u00e4n tuhoamiseen?<\/p>\n Helmikuussa 2015 esitetty Ajankohtaisen kakkosen kehitysvammailta nosti esille kysymyksen syntymisen oikeudesta. Kehitysvammaisen lapsen synnytt\u00e4nyt Riikka Happo kysyi: \u201dMiksi vanhemmille tyrkytet\u00e4\u00e4n aborttia? Miksi minun piti tuntea niin monta kertaa, ett\u00e4 lapselleni ei haluttu oikeutta synty\u00e4, selvit\u00e4 ja el\u00e4\u00e4?\u201d<\/p>\n Maailman tunnetuimmaksi ateistiksi kutsuttu Richard Dawkins on sanonut, ett\u00e4 on moraalitonta olla abortoimatta siki\u00f6it\u00e4, joilla havaitaan Downin oireyhtym\u00e4. P\u00e4\u00e4toimittaja Marjo R\u00f6nnkvist, kehitysvammaisen tytt\u00e4ren \u00e4iti, kritisoi vahvasti t\u00e4llaista n\u00e4kemyst\u00e4: \u201dDownius on salonkikelpoinen syy abortille. Minusta se on rodunjalostusta. Ent\u00e4 jos perheen terveen\u00e4 syntynyt lapsi vammautuu my\u00f6hemmin, muuttuuko h\u00e4nkin sill\u00e4 hetkell\u00e4 kelvottomaksi? Menett\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n vanhempiensa rakkauden? Pit\u00e4isik\u00f6 h\u00e4net tappaa?\u201d<\/p>\n Suomessa syntyy p\u00e4ihteit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4ville \u00e4ideille joka vuosi tuhansia lapsia. Tilastoihin asti ylt\u00e4\u00e4 650 alkoholin vaurioittamaa lasta. P\u00e4ihde\u00e4itien pakkohoidosta on keskusteltu julkisuudessa ja eduskunnassa vuosia. Aiheesta on tehty kirjallisia kysymyksi\u00e4 ja lakialoitteita, mik\u00e4 osoittaa asian vaikeutta. Nykyinen hallitus teki siit\u00e4 kirjauksen hallitusohjelmaansa ja asetti ty\u00f6ryhm\u00e4n valmistelemaan lakia asiasta. Vuosi sitten, helmikuussa 2014, ty\u00f6ryhm\u00e4n ty\u00f6skentely p\u00e4ihde\u00e4itien pakkohoidosta kuitenkin p\u00e4\u00e4ttyi. Miten lapsen oikeus turvalliseen kehitykseen toteutuu? Onko \u00e4idin itsem\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4misoikeus suurempi kuin lapsen oikeus terveyteen? Uskallammeko puhua my\u00f6s raskaana olevan naisen vastuusta? Kumman oikeus on ensisijainen, lapsen vai aikuisen?<\/p>\n YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen kuudennen artiklan mukaan jokaisella lapsella on oikeus el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Valtion on taattava mahdollisimman hyv\u00e4t edellytykset lapsen henkiinj\u00e4\u00e4miselle ja kehitykselle. Lapsen oikeuksien julistuksen nelj\u00e4nnen periaatteen mukaan lapsen \u201dtulee saada kasvaa ja kehitty\u00e4 terveen\u00e4. Lapsen ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 on sen vuoksi saatava erityist\u00e4 hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja j\u00e4lkeen synnytyksen.\u201d Jotta n\u00e4m\u00e4 oikeudet toteutuisivat, my\u00f6s vaikeista kysymyksist\u00e4 on puhuttava. Kirkon on silloin asetuttava heikoimman osapuolen, lapsen puolelle. Kristinuskon n\u00e4k\u00f6kulmasta t\u00e4ll\u00f6in kyse on my\u00f6s syntym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 lapsesta.<\/p>\n Kreikkalais-roomalaisessa yhteiskunnassa is\u00e4ll\u00e4 oli oikeus p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 lapsen el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Nykyisin vaaditaan usein naisen oikeutta p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 omasta ruumiistaan. Keskustelua k\u00e4yd\u00e4\u00e4n my\u00f6s siit\u00e4, tekeek\u00f6 eettisiss\u00e4 asioissa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen yksil\u00f6 vai yhteiskunta. Kristillisen ajattelun mukaan el\u00e4m\u00e4n ja kuoleman kysymyksist\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 Jumala.<\/p>\n II Lapsen oikeus perheeseen sek\u00e4 is\u00e4\u00e4n ja \u00e4itiin<\/p>\n Jokaisella lapsella on oikeus is\u00e4\u00e4n ja \u00e4itiin, omaan kotiin ja perheeseen. Kirkko on m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti korostanut t\u00e4t\u00e4 lapsen oikeutta. Katekismuksen 4. k\u00e4skyn selityksen mukaan \u201dJumalan tahto on, ett\u00e4 jokaisella lapsella on is\u00e4 ja \u00e4iti. Heille kuuluu erityinen arvo ja kunnioitus siksi, ett\u00e4 he ovat vanhempiamme. Vanhempien teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on suojella lasta huolehtimalla h\u00e4nen hyvinvoinnistaan ja kasvatuksestaan. Heid\u00e4n tulee ohjata h\u00e4nt\u00e4 tuntemaan Jumala ja rakastamaan l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4\u00e4n. Lapsella puolestaan on tarve ja oikeus voida kunnioittaa vanhempiaan.\u201d<\/p>\n Lasta ei ole ilman miest\u00e4 ja naista. Lapsen oikeus molempiin vanhempiin j\u00e4\u00e4 toisinaan toteutumatta; el\u00e4m\u00e4 ei suju niin kuin oli toivottu. Onnettomuudet, sairaudet, avioerot hajottavat perheit\u00e4. Nyt avioliittolain muuttamisen my\u00f6t\u00e4 luodaan tilanne, jossa lapsen oikeus sek\u00e4 is\u00e4\u00e4n ett\u00e4 \u00e4itiin ei aina toteudu. Laki jo l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ev\u00e4\u00e4 lapselta oikeuden molempiin vanhempiinsa. Kristillisen etiikan kannalta t\u00e4m\u00e4 on ongelmallista. Miehen ja naisen muodostama perhe on yhteiskunnan perussolu, johon lapsella on oikeus. Ja kuitenkin: hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 voi toteutua perheiss\u00e4, jotka rakentuvat toisella tavalla, muodostaen uusperheen.<\/p>\n Samalla kun maamme viimeiset sotaorvot k\u00e4yv\u00e4t l\u00e4pi is\u00e4tt\u00f6myyden aiheuttamia traumoja, julkisessa keskustelussa on alettu korostaa, ettei ole v\u00e4li\u00e4, onko lapsella is\u00e4 ja \u00e4iti, kunhan on vain rakastavat vanhemmat. Silloin t\u00e4ll\u00f6in media julkaisee kertomuksia ihmisist\u00e4, jotka etsiv\u00e4t biologista is\u00e4\u00e4ns\u00e4 siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 heill\u00e4 on rakastavat vanhemmat l\u00e4hell\u00e4. Is\u00e4tt\u00f6myyden kokemusta kantaa moni l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4ns\u00e4. Se kertoo, kuinka jo pelkk\u00e4 is\u00e4n olemassaolo on lapselle t\u00e4rke\u00e4\u00e4. \u00c4idill\u00e4 ja is\u00e4ll\u00e4 on lapsen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 omat roolinsa ja teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4. Siksi tulisi tukea lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa.<\/p>\n Suomi on k\u00e4rkimaita Euroopan avioerotilastoissa. Vuosittain eroon p\u00e4\u00e4ttyy noin 14\u00a0000 avioliittoa. Avoerojen m\u00e4\u00e4r\u00e4n arvioidaan olevan noin kaksinkertainen. Vanhempien ero koskettaa vuosittain noin 30 000 lasta. Viimeaikainen huolestuttava kehityssuuntaus on, ett\u00e4 parisuhde kariutuu lasten ollessa viel\u00e4 alle kouluik\u00e4isi\u00e4. Lapsen oikeuksien n\u00e4k\u00f6kulmasta kaikki ty\u00f6 perheiden hyv\u00e4ksi ja avioliittojen kest\u00e4miseksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n Erosovittelun pakollisuus poistettiin avioliittolain uudistamisen yhteydess\u00e4 1987. On yh\u00e4 tavallisempaa, ett\u00e4 liitot kariutuvat ilman yhteist\u00e4 keskustelua eroratkaisuun johtaneista tekij\u00f6ist\u00e4 tai el\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4 eron j\u00e4lkeen. Pahimmillaan t\u00e4m\u00e4 johtaa pitkittyneisiin huolto- ja tapaamisriitoihin sek\u00e4 rankkoihin ja pitk\u00e4kestoisiin oikeusprosesseihin. Vanhempien ero on aina lapselle kriisi ja riskitekij\u00e4 h\u00e4nen tulevalle kehitykselleen. Yhteiskunnan tulee turvata se, ett\u00e4 erotilanteessa toteutuvat molempien puolisoiden oikeudet ja erityisesti lasten etu. Perheneuvonnan resurssit tulee jatkossa turvata ja erityinen huomio kohdistaa pikkulapsiperheisiin. Kirkon hallitusohjelmatavoitteissa on kiinnitetty aiheellisesti huomiota pikkulapsiperheiden vanhempien parisuhteiden ja vanhemmuuden tukemiseen.<\/p>\n Lapsen oikeus perheeseen ja vanhempiinsa on kirjattu YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen. Sen seitsem\u00e4nnen artiklan mukaan lapsella on, mik\u00e4li mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heid\u00e4n hoidettavanaan. Yhdeks\u00e4s artikla korostaa, kuinka \u201dLapsella on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti oikeus el\u00e4\u00e4 vanhempiensa kanssa, jos h\u00e4nell\u00e4 on hyv\u00e4 ja turvallista olla heid\u00e4n kanssaan.\u201d<\/p>\n Lapsen oikeuksien julistuksen kuudes periaate korostaa lapsen oikeuksia vanhempiinsa: \u201dLapsi tarvitsee kehitty\u00e4kseen tasapainoiseksi yksil\u00f6ksi rakkautta ja ymm\u00e4rt\u00e4myst\u00e4. H\u00e4nen tulee saada kasvaa, mik\u00e4li mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena.\u201d<\/p>\n III Lapsen oikeus uskoon ja seurakuntaan<\/p>\n Hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu lapsen oikeus uskoon ja Jumalaan. T\u00e4t\u00e4 kristillinen kirkko on aina korostanut. Psalmin 78 mukaan \u201dMe emme salaa niit\u00e4 lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeist\u00e4, joita h\u00e4n on tehnyt.\u201d (Ps. 78:4).<\/p>\n Jeesus suorastaan varoitti est\u00e4m\u00e4st\u00e4 lapsia saapumasta luokseen: \u201dJeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta h\u00e4n koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus n\u00e4rk\u00e4styi ja sanoi heille: ”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4. Heid\u00e4n kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, h\u00e4n ei sinne p\u00e4\u00e4se.” H\u00e4n otti lapset syliins\u00e4, pani k\u00e4tens\u00e4 heid\u00e4n p\u00e4\u00e4lleen ja siunasi heit\u00e4.\u201d (Mark. 10:13-16).<\/p>\n Dosentti Heikki J. Koskinen on puhunut neutraliteetti-illuusiosta. H\u00e4n tarkoittaa t\u00e4ll\u00e4 ajatusta siit\u00e4, ett\u00e4 uskonnon tai uskonnollisuuden arviointi voisi tapahtua katsomuksellisesti neutraalista maaper\u00e4st\u00e4 k\u00e4sin. Koskisen mukaan t\u00e4llainen oletus on harhaanjohtava, sill\u00e4 katsomuksellisesti neutraalia l\u00e4ht\u00f6kohtaa ei ole olemassa.<\/p>\n Neutraliteetti-illuusio n\u00e4kyy nykyisin varsinkin kahdessa asiassa. Ensinn\u00e4 viime vuosina on yleistynyt ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 lapsi j\u00e4tet\u00e4\u00e4n kastamatta ja vaille uskonnollista kasvatusta, jotta h\u00e4n voi sitten aikuisena p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, mihin uskoo tai uskooko mihink\u00e4\u00e4n ja liittyyk\u00f6 johonkin uskonnolliseen yhteis\u00f6\u00f6n vai ei. Kauniilta kuulostava ajatus on kuitenkin lapsen uskonnollista heitteillej\u00e4tt\u00f6\u00e4. N\u00e4in lapselta ev\u00e4t\u00e4\u00e4n mahdollisuus my\u00f6hemmin arvioida uskontoja ja katsomuksia, kun h\u00e4nelle ei anneta v\u00e4lineit\u00e4 t\u00e4llaiseen arviointiin. Kukaan ihminen ei synny tyhji\u00f6\u00f6n eik\u00e4 kasva tyhji\u00f6ss\u00e4. Ihminen syntyy yhteis\u00f6\u00f6n ja kasvaa keskell\u00e4 yhteis\u00f6\u00e4. Lapsella on oikeus el\u00e4\u00e4 ja kasvaa seurakunnan j\u00e4senen\u00e4.<\/p>\n Englantilainen kirjailija G.K Chesterton kirjoitti aikanaan: \u201dKun ihminen lakkaa uskomasta Jumalaan, h\u00e4n ei ala uskoa \u2019ei-mihink\u00e4\u00e4n\u2019 vaan h\u00e4n alkaa uskoa \u2019mihin-tahansa\u2019.\u201d Parikymment\u00e4 vuotta sitten luhistuneiden ateististen maiden kohdalla t\u00e4m\u00e4 viisaus tuli n\u00e4kyviin. Esimerkiksi Neuvostoliitossa muutama vuosikymmen sitten uskonnollisen tyhji\u00f6n t\u00e4yttiv\u00e4t mit\u00e4 erilaisimmat uskomukset. Ajatus kasvatuksen neutraalisuudesta on illuusio.<\/p>\n Toiseksi neutraalisuuden vaatimus on alkanut ulottua yhteiskunnan uskontokasvatukseen ja uskonnon n\u00e4kymiseen julkisessa tilassa. Julkisuudessa on esitetty mielipiteit\u00e4, joissa on haluttu kielt\u00e4\u00e4 esimerkiksi kaikki p\u00e4iv\u00e4kodeissa ja kouluissa tapahtuva uskonnonharjoitus. Mik\u00e4li n\u00e4in tapahtuisi, siirrytt\u00e4isiin moniarvoisuudesta ja eri uskontojen ja vakaumusten rinnakkainelosta yksiarvoisuuteen eli uskonnottomuuteen. Neutraalisuus ei siten merkitsisi kaikkien katsomusten tasa-arvoa, vaan yhden katsomuksen, uskonnottomuuden, ylivaltaa. Samalla se riist\u00e4isi lapsen oikeuden omaan uskontoonsa.<\/p>\n Lapsen oikeuksien sopimuksen 14. artiklassa taataan lapselle ajattelun, omantunnon ja uskonnon vapaus. Sopimuksen 27. artiklassa tunnustetaan lapsen oikeus h\u00e4nen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksens\u00e4 kannalta riitt\u00e4v\u00e4\u00e4n elintasoon. T\u00e4st\u00e4 elintasosta vanhempien on velvollisuus huolehtia. N\u00e4in lapsella on oikeus saada oman uskontonsa mukaista ohjausta, tukea ja kokemuksia.<\/p>\n Hyv\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4n kuuluu lapsen oikeus uskoon ja Jumalaan. T\u00e4t\u00e4 oikeutta emme saa vied\u00e4 lapsiltamme. Pienest\u00e4 pit\u00e4en opittu luottamus Jumalaan kantaa l\u00e4pi el\u00e4m\u00e4n. Isovanhempi, kummi, \u00e4iti tai is\u00e4 tekee hyvin opettaessaan lapselle iltarukouksen. H\u00e4n tekee hyvin ottaessaan lapsen mukaansa kirkkoon ja juurruttaessaan h\u00e4net uskoon. Uskonto on kulttuurimme perusta ja kulmakivi. P\u00e4iv\u00e4hoito ja varhaiskasvatus sek\u00e4 koululaitos tekev\u00e4t arvokasta ty\u00f6t\u00e4 siirt\u00e4ess\u00e4\u00e4n kulttuuriperint\u00f6\u00e4 sukupolvelta toiselle. Erityisen merkitt\u00e4vi\u00e4 ovat ne kristinuskon arvot, joille koko kulttuurimme rakentuu: ihmisarvo, rehellisyys, toisen kunnioittaminen.<\/p>\n Kohti lapsen oikeuksien parempaa toteutumista<\/p>\n \u201dTe l\u00f6yd\u00e4tte lapsen.\u201d T\u00e4m\u00e4 enkelin ilmoitus oli viesti lapsen puolesta. Se muutti v\u00e4hitellen kokonaisen maanosan arvostukset. Viime vuosina on kirkossamme lapsi ja h\u00e4nen oikeutensa l\u00f6ydetty entist\u00e4 vahvemmin. Tuoreita esimerkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ovat eri ik\u00e4kausien kehitt\u00e4misasiakirjat, muun muassa Lapset seurakuntalaisina (2013) sek\u00e4 Tyt\u00f6t ja pojat seurakuntalaisina (2012). Niiden tavoitteena on vahvistaa osallisuuden, t\u00e4ysivaltaisuuden, yleisen pappeuden sek\u00e4 kokonaisvaltaisen ihmisk\u00e4sityksen merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4nkulun eri vaiheissa ja seurakuntael\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n Toinen, kehitt\u00e4misasiakirjoja viel\u00e4 tuoreempi esimerkki on lapsivaikutusten arviointi, LAVA. Kuluvan vuoden alusta, 1.1.2015 l\u00e4htien on kirkkoj\u00e4rjestyksess\u00e4 tullut voimaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6s, jonka mukaan \u201dLapsen edun edist\u00e4miseksi kirkollisen viranomaisen on p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen valmistelussa arvioitava ja otettava huomioon sen vaikutukset lapsiin. Vaikutusten arvioinnin tekee se viranomainen, joka k\u00e4sittelee asiaa ensimm\u00e4isen\u00e4. Lapsella tarkoitetaan alle 18-vuotiasta.\u201d (KJ 23:3).<\/p>\n Kirkkoj\u00e4rjestyksen muutoksella halutaan parantaa lapsen kokonaisvaltaista hyvinvointia kirkossa ja yhteiskunnassa. LAVA on konkreettinen keino edist\u00e4\u00e4 kaikkien alle 18-vuotiaiden lasten ja nuorten hyvinvointia, osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia. Se pakottaa kirkossa ja seurakunnissa tarkistamaan ajattelu- ja toimintatapoja. Se tekee meid\u00e4t tietoisemmiksi lasten ja nuorten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja heid\u00e4n osallisuudestaan seurakunnassa.<\/p>\n Lasta ja lapsuutta arvostava kirkko kuulee, n\u00e4kee ja ottaa lapsen tosissaan huomioon kirkon j\u00e4senen\u00e4. Se pohtii lapsen parasta ja kuulee lapsia teht\u00e4ess\u00e4 toiminnallisia, rakenteellisia ja hallinnollisia p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, jotka vaikuttavat lapsiin. Kasteeseen perustuen lapsella on oikeus olla aktiivinen seurakunnassaan, tuntea osallisuutta kotiseurakunnastaan sek\u00e4 saada kristillist\u00e4 opetusta ja kasvatusta kotona ja seurakunnassa oman ik\u00e4ns\u00e4 ja kehitystasonsa mukaan. Kun t\u00e4m\u00e4 toteutuu, evankeliumin ilmoitus on totta: \u201dTe l\u00f6yd\u00e4tte lapsen.\u201d Silloin toteutuu my\u00f6s Jeesuksen kehotus: \u201dSallikaa lasten tulla, \u00e4lk\u00e4\u00e4 est\u00e4k\u00f6 heit\u00e4.\u201d<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puheenvuoro Kirkon ihmisoikeusfoorumissa 12.3.2015 Helsingiss\u00e4 Johdanto \u201dTe l\u00f6yd\u00e4tte lapsen.\u201d T\u00e4llaisen merkin enkeli ilmoitti paimenille Vapahtajasta, joka juuri oli syntynyt. Seimeen kapaloitu lapsi on Kristus, Herra. (Luuk. 2:12). Enkelin ilmoitus Luukkaan evankeliumissa on kaikessa lyhyydess\u00e4\u00e4n ja ytimekkyydess\u00e4\u00e4n merkitt\u00e4v\u00e4 viesti lasten puolesta. Aikansa maailmassa se oli suorastaan radikaali sanoma. Antiikin kreikkalais-roomalaisessa maailmassa lapsen arvo riippui sukupuolesta, terveydest\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,5],"tags":[25],"class_list":["post-37","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","category-puheet-ja-saarnat","tag-25"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=37"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4063,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/37\/revisions\/4063"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=37"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=37"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=37"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}