Puheenvuoro Kirkon kasvatuksen p\u00e4ivill\u00e4 14.1.2015 Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4<\/p>\n
Minulla on tallessa punaisesta nauhasta roikkuva, puusta sahattu avain, johon on poltettu teksti: APT. 16:31. Avain on muisto Heinolan maaseurakunnasta l\u00e4hes parin vuosikymmenen takaa. Pohdimme, miten saisimme 10\u201314-vuotiaita mukaan seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Leirit vetiv\u00e4t nuorempia todella hyvin, samoin rippikoulut toimivat. Mutta ik\u00e4vuodet ennen rippikoulua muodostivat aukon.<\/p>\n
Emme osanneet sanoittaa tilannetta niin hienosti kuin kirkolliskokouksen yleisvaliokunta mietinn\u00f6ss\u00e4\u00e4n 1\/2013: \u201dKristillisen kasvatuksen katvekohtia ovat <\/em><\/p>\n – ik\u00e4vaihe siirrytt\u00e4ess\u00e4 kouluun, <\/em><\/p>\n – ik\u00e4vuodet 10\u201314 ennen rippikoulua, ja<\/em><\/p>\n – aika rippikoulun j\u00e4lkeen erityisesti niiden osalta, jotka eiv\u00e4t osallistu isostoimintaan.<\/em><\/p>\n \u2026. Erityisen haastava kristillisen kasvatuksen ik\u00e4kausi sijoittuu 10\u201314-vuotiaisiin nuoriin. Mik\u00e4li nuorella ei ole riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 hengellisen el\u00e4m\u00e4n perustaa ennen rippikoulua, rippikoulu ei yksin riit\u00e4. Rippikoulu tulee t\u00e4ll\u00f6in liian my\u00f6h\u00e4\u00e4n ja kest\u00e4\u00e4 liian v\u00e4h\u00e4n aikaa. Nuorten hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 tulisi vahvistaa jo ennen rippikoulua. . . . Valiokunta pit\u00e4\u00e4 perusteltuna, ett\u00e4 kirkossa otetaan 10\u201314-vuotiaiden kristillinen kasvatus erityisen kehitt\u00e4misen kohteeksi. Ajanjakso kattaa i\u00e4n kymppisyntt\u00e4reist\u00e4 rippikoulun alkuun. Valiokunta pit\u00e4\u00e4 esimerkiksi mahdollisena, ett\u00e4 esirippikoulusta kehitett\u00e4isiin yhten\u00e4inen ty\u00f6muoto seurakuntiin. \u2026Tavoitteena on, ett\u00e4 rippikoulun ymp\u00e4rill\u00e4 olevaa kasvatuksen kaarta saataisiin laajennettua ja j\u00e4ntev\u00f6itetty\u00e4 koko kirkossa. Ik\u00e4kaudelle ominaisista hyvist\u00e4 ja menestyneist\u00e4 ty\u00f6tavoista on mahdollista luoda nykyist\u00e4 vahvempia toimintamuotoja ilman ett\u00e4 rippikoulua muutetaan.\u201d<\/em><\/p>\n N\u00e4in kirkolliskokous on tarttunut t\u00e4rke\u00e4\u00e4n asiaan. Kirkkomme ylin p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 elin pit\u00e4\u00e4 perusteltuna, ett\u00e4 erityisesti 10\u201314-vuotiaiden kristillinen kasvatus otetaan kehitt\u00e4misen kohteeksi. Toivon, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n seurakunnissa, hiippakunnissa, Kirkkohallituksessa ja kirkollisissa j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4.<\/p>\n Perusteluja t\u00e4lle linjaukselle voisi esitt\u00e4\u00e4 monia. Otan niist\u00e4 esille vain yhden. Keskilapsuus \u2013 ik\u00e4vuodet kymmenen molemmin puolin \u2013 on keskeinen ik\u00e4 ihmisen identiteetin kehittymisess\u00e4. Silloin voidaan viel\u00e4 ratkaisevasti vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehitykseen, my\u00f6s moraaliseen ja eettiseen sek\u00e4 uskonnolliseen kehitykseen. Varhaisnuoruuden kokemukset vaikuttavat siihen, saako lapsen usko muuttua omakohtaiseksi ja persoonalliseksi, vai j\u00e4\u00e4k\u00f6 se vain yhdeksi varhaislapsuuden turvallisuuden elementiksi, joka sitten aikanaan on helppo hyl\u00e4t\u00e4. Varhaisnuorisoty\u00f6ss\u00e4 hyvin hoidettu kasteopetus kantaa rippikoulussa ja my\u00f6s sen j\u00e4lkeen hyv\u00e4\u00e4 hedelm\u00e4\u00e4.<\/p>\n Keskilapsuudessa valitaan suunta, jota kohti murrosi\u00e4ss\u00e4 kuljetaan. Siksi ei ole lainkaan yhdentekev\u00e4\u00e4, millainen on kirkkomme varhaisnuorisoty\u00f6n sis\u00e4lt\u00f6 ja millaiselle teologiselle perustalle se rakentuu. Kristillinen uskomme antaa ihmiselle turvan el\u00e4m\u00e4n pelottavienkin ulottuvuuksien keskell\u00e4 ja se tarjoaa ihmiskuvan, joka vahvistaa nuoren itsetuntoa. Usko antaa kokemuksen hyv\u00e4ksytyksi tulemisesta, se tuo anteeksiannon syyllisyydest\u00e4, korostaa vastuuta itsest\u00e4 ja toisesta sek\u00e4 opettaa arvokkaita eettisi\u00e4 ja moraalisia periaatteita. Kaikki n\u00e4m\u00e4 antaisivat murrosik\u00e4\u00e4 l\u00e4hestyv\u00e4lle tyt\u00f6lle ja pojalle hyv\u00e4t ev\u00e4\u00e4t, joiden varassa h\u00e4n voisi kohdata murrosi\u00e4n kriisit turvallisesti. Ehk\u00e4 jokin harharetki tai harmeja tuova kokeilu j\u00e4isi tekem\u00e4tt\u00e4, jos el\u00e4m\u00e4n mielekkyytt\u00e4 ja iloa ei tarvitsisi etsi\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti.<\/p>\n Evankeliumit puhuvat hyvin v\u00e4h\u00e4n Jeesuksen lapsuudesta. H\u00e4nest\u00e4 mainitaan kuitenkin yksi keskeinen asia Luukkaan evankeliumin 2. luvun lopussa. Luuk. 2:41-52 kertoo Jeesuksen ja h\u00e4nen vanhempiensa k\u00e4ynnist\u00e4 Jerusalemin temppeliss\u00e4. Jeesus on nuoruusi\u00e4n kynnyksell\u00e4, 12-vuotias varhaisnuori. Kolmannestatoista ik\u00e4vuodesta alkaen jokaisen juutalaispojan piti noudattaa lakia; h\u00e4nest\u00e4 tuli \u201dlain poika\u201d. Kaksitoistavuotiaan pojan oletettiin jo voivan toimia harkitusti. Kolmetoistavuotias sai itse vastata lain k\u00e4skyjen noudattamisesta. Temppelijuhlaan osallistuminen oli erinomaista valmistautumista t\u00e4h\u00e4n kaikkeen.<\/p>\n Lain s\u00e4\u00e4t\u00e4miin velvollisuuksiin sis\u00e4ltyi ennen muuta pyhien aikojen, kuten rukoushetkien, paastop\u00e4ivien ja temppelijuhlien, noudattaminen. Jeesuksen lainkuuliaiset vanhemmat olivat joka vuosi pyh\u00e4n tavan mukaan k\u00e4yneet Jerusalemin juhlilla. Nyt oli Jeesuksen vuoro tulla mukaan tutustumaan pyhiin s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiin ja perinteisiin. T\u00e4st\u00e4 juhlamatkasta tuli kuitenkin k\u00e4\u00e4nnekohta h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n katosi vanhemmiltaan ja kun vanhemmat l\u00f6ysiv\u00e4t Jeesuksen kolmen p\u00e4iv\u00e4n kuluttua, h\u00e4n lausui ensimm\u00e4iset evankeliumien tallettamat sanansa. Ne kertovat Jeesuksen messiaanisen tietoisuuden ensi alkeista nuoruuden murrosi\u00e4ss\u00e4. Koko jakso p\u00e4\u00e4ttyy sanoihin: \u201dH\u00e4n varttui viisaudessa, i\u00e4ss\u00e4 ja armossa Jumalan ja ihmisten edess\u00e4.\u201d<\/em> (Luuk 2:52, KR 1938).<\/p>\n T\u00e4st\u00e4 raamatunkohdasta avautuu merkitt\u00e4v\u00e4 n\u00e4k\u00f6ala varhaisnuorisoty\u00f6n teologiaan. Luukkaan yhteenveto Jeesuksen varhaiskehityksest\u00e4 on periaatteellisesti t\u00e4rke\u00e4 kannanotto. Kun vanhan juutalaisen k\u00e4sityksen mukaan lapsen arvo on siin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 aikuisena tulee (n\u00e4in esim. Luuk. 1:66), niin Luukas on uuden kristillisen k\u00e4sityksen mukaan n\u00e4hnyt lapsen itseisarvon ja kuvannut Jeesuksen harmonista, kokonaisvaltaista kasvua ja kehityst\u00e4.<\/p>\n Kirkon aarre, evankeliumi, kuuluu my\u00f6s tyt\u00f6ille ja pojille. Yksi \u201dklassinen\u201d varhaisnuorisoty\u00f6n teologian l\u00e4ht\u00f6kohta on katkelma Jeesuksen vuorisaarnasta: \u201dPyyt\u00e4k\u00e4\u00e4, niin teille annetaan. Etsik\u00e4\u00e4, niin te l\u00f6yd\u00e4tte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sill\u00e4 jokainen pyyt\u00e4v\u00e4 saa ja jokainen etsij\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teist\u00e4 anna pojalleen kive\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4? Tai k\u00e4\u00e4rmett\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 kalaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyv\u00e4\u00e4, niin paljon ennemmin teid\u00e4n taivaallinen Is\u00e4nne antaa hyv\u00e4\u00e4 niille, jotka sit\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4 pyyt\u00e4v\u00e4t.\u201d<\/em> (Matt. 7:7-11).<\/p>\n Vaikka vuorisaarnan katkelman varsinainen t\u00e4ht\u00e4yspiste on muualla kuin varhaisnuorisoty\u00f6ss\u00e4, nousee siit\u00e4 esille yksityiskohta, jota voi soveltaa kasvatusty\u00f6h\u00f6n. Nimitt\u00e4in jakeessa 9-10 sanotaan: Ei kai kukaan teist\u00e4 anna pojalleen kive\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 leip\u00e4\u00e4? Tai k\u00e4\u00e4rmett\u00e4, kun h\u00e4n pyyt\u00e4\u00e4 kalaa?<\/em> Jeesus t\u00e4hdent\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pojille – yht\u00e4 hyvin tyt\u00f6ille – on annettava parasta. Vain paras on kyllin hyv\u00e4\u00e4 varhaisnuorelle.<\/p>\n Vain paras on kyllin hyv\u00e4\u00e4 varhaisnuorelle. Heinolan maaseurakunnassa pohdimme, miten osaisimme tarjota parastamme 10\u201314-vuotiaille. Parkettitehtaalla t\u00f6iss\u00e4 oleva seurakuntalainen lahjoitti parketinpalasia. Suntio sahasi niist\u00e4 avaimia, nuorisoty\u00f6ntekij\u00e4 piirsi polttokyn\u00e4ll\u00e4 tekstin ja numeron avaimiin. Pahvilaatikkotehtaalta saatiin satoja salkunmallisia pahvilaatikoita. N\u00e4ist\u00e4 aineksista kehittelimme kaikille 6-luokille tuntivierailun apostoleista. Siell\u00e4 jokainen oppilas sai puisen avaimen ja kutsun viikonloppuleirille. Jokaiselle avainnumerolle oli leirikeskuksessa saman numeroinen pahvilaatikko. Leirill\u00e4 jatkettiin apostolien seurassa seikkaillen ja Raamattua oppien. Laatikkoon ilmaantui milloin mit\u00e4kin yll\u00e4tyst\u00e4. Leirin lopuksi jokainen sai vied\u00e4 oman salkkulaatikkonsa siihen kertyneine tavaroineen kotiin. Ehk\u00e4 mukaan l\u00e4hteneet teht\u00e4v\u00e4t innostivat viel\u00e4 kotona jatkamaan Raamatun tutkimista. Viel\u00e4 leirin j\u00e4lkeen seurakunnasta l\u00e4hti kirje leiril\u00e4isille ja samalla terveiset apostoleilta.<\/p>\n Puinen avain punaisessa nauhassa muistuttaa minulle yh\u00e4 siit\u00e4 energiasta ja el\u00e4m\u00e4nilosta, jota koimme alle rippikouluik\u00e4isten tytt\u00f6jen ja poikien kanssa. Siihen rohkaisen teit\u00e4 ty\u00f6tovereita kirkon ty\u00f6ss\u00e4. Varhaisnuorisoty\u00f6n suurin vahvuus ovat varhaisnuoret itse.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puheenvuoro Kirkon kasvatuksen p\u00e4ivill\u00e4 14.1.2015 Jyv\u00e4skyl\u00e4ss\u00e4 Minulla on tallessa punaisesta nauhasta roikkuva, puusta sahattu avain, johon on poltettu teksti: APT. 16:31. Avain on muisto Heinolan maaseurakunnasta l\u00e4hes parin vuosikymmenen takaa. Pohdimme, miten saisimme 10\u201314-vuotiaita mukaan seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Leirit vetiv\u00e4t nuorempia todella hyvin, samoin rippikoulut toimivat. Mutta ik\u00e4vuodet ennen rippikoulua muodostivat aukon. Emme osanneet sanoittaa tilannetta … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,5],"tags":[25],"class_list":["post-40","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","category-puheet-ja-saarnat","tag-25"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=40"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4056,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/40\/revisions\/4056"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=40"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=40"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=40"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}