{"id":4313,"date":"2023-09-21T18:17:24","date_gmt":"2023-09-21T18:17:24","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=4313"},"modified":"2024-03-02T18:17:38","modified_gmt":"2024-03-02T18:17:38","slug":"saarna-suur-savon-seutukunnallisessa-sotiemme-veteraanien-kirkkopaivan-messussa-21-9-2023-pieksamaen-vanhassa-kirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2023\/09\/21\/saarna-suur-savon-seutukunnallisessa-sotiemme-veteraanien-kirkkopaivan-messussa-21-9-2023-pieksamaen-vanhassa-kirkossa\/","title":{"rendered":"Saarna Suur-Savon seutukunnallisessa sotiemme veteraanien kirkkop\u00e4iv\u00e4n messussa 21.9.2023 Pieks\u00e4m\u00e4en vanhassa kirkossa"},"content":{"rendered":"\n

Jeesus vaelsi eteenp\u00e4in opetuslastensa kanssa ja tuli er\u00e4\u00e4seen kyl\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti h\u00e4net vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. T\u00e4m\u00e4 asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli h\u00e4nen puhettaan. Martalla oli k\u00e4det t\u00e4ynn\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 vieraita palvellessaan, ja siksi h\u00e4n tuli sanomaan: \u201dHerra, etk\u00f6 lainkaan v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 sisareni j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikki ty\u00f6t minun teht\u00e4v\u00e4kseni? Sano h\u00e4nelle, ett\u00e4 h\u00e4n auttaisi minua.\u201d Mutta Herra vastasi: \u201dMartta, Martta, sin\u00e4 huolehdit ja h\u00e4t\u00e4ilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyv\u00e4n osan, eik\u00e4 sit\u00e4 oteta h\u00e4nelt\u00e4 pois.\u201d <\/em>(Luuk. 10:38\u201342).<\/p>\n\n\n\n

Sotiemme veteraanien kirkkop\u00e4iv\u00e4n evankeliumina on kertomus Jeesuksen vierailusta Martan, Marian ja Lasaruksen kodissa Betanian kyl\u00e4ss\u00e4. Evankeliumi sopii hyvin t\u00e4h\u00e4n juhlahetkeen. Se nostaa esille kaksi el\u00e4m\u00e4n perusasennoitumista. Niit\u00e4 on tarvittu ja yh\u00e4 tarvitaan sek\u00e4 yksityisen ihmisen ett\u00e4 koko yhteiskunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ensinn\u00e4 tarvitaan ty\u00f6n tekemist\u00e4 ja velvollisuuksien hoitamista. Evankeliumin Martta on esikuva aktiivisesta ja toimivasta kristityst\u00e4. Martalle oli luontaista tekeminen ja palveleminen. Se ilmensi h\u00e4nen uskoaan ja el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4. H\u00e4n tarttui ty\u00f6h\u00f6n ja n\u00e4ki vaivaa. Ilman marttamaista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llist\u00e4 asennetta ja aktiivisuutta, toimeen tarttumista ja aikaansaamista ei ruoka olisi valmistunut tai vieraat tulleet palvelluiksi.<\/p>\n\n\n\n

Jeesus ei miss\u00e4\u00e4n kohdin moiti Marttaa h\u00e4nen valinnastaan palvella Jeesusta ja opetuslapsia, saati sitten arvostele em\u00e4nn\u00f6inti\u00e4 v\u00e4hempiarvoiseksi joutavaksi puuhaksi. Jeesus ei aliarvioinut Martan palveluteht\u00e4v\u00e4\u00e4. Toisten palveleminen on l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta.<\/p>\n\n\n\n

Yhteisel\u00e4m\u00e4mme tarvitsee Martan esikuvan mukaista toimintaa. Erityisesti se korostuu kriisiaikoina. Ei riit\u00e4, ett\u00e4 joku muu hoitaa asiat, vaan minun on kannettava vastuuni ja teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6ni. T\u00e4m\u00e4 asenne s\u00e4vytti veteraanisukupolvien suhtautumista is\u00e4nmaahan. Se n\u00e4kyy vaikkapa Suomen Aseveljien Liiton periaatteissa. \u201dRehellinen ty\u00f6, olipa se ruumiillista tai henkist\u00e4, on suomalaisen miehen, naisen ja lapsen kunnia-asia.\u201d \u201dOikeat aseveljet eiv\u00e4t v\u00e4ist\u00e4 yksil\u00f6llist\u00e4 vastuutaan; he tuntevat vastuuta my\u00f6s kunnan, maakunnan ja valtakunnan asioista.\u201d Vastaavasti Lotta Sv\u00e4rd -j\u00e4rjest\u00f6n kultaisissa sanoissa todetaan: \u201dOpi rakastamaan maatasi ja kansaasi. Vaadi aina enin itselt\u00e4si. Muista menneitten sukupolvien ty\u00f6.\u201d<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 arvot ja periaatteet n\u00e4kyiv\u00e4t tekoina sotavuosina ja j\u00e4lleenrakennusaikana. Me nykysuomalaiset saamme olla kiitollisia sotiemme veteraaneille ja lotille, heid\u00e4n puolisoilleen sek\u00e4 laajemminkin veteraanisukupolville siit\u00e4, ett\u00e4 te puolustitte is\u00e4nmaatamme el\u00e4m\u00e4nne uhraten, te rakensitte t\u00e4m\u00e4n maan uudelleen, te loitte kansamme perushyvinvoinnin ja viel\u00e4 kaiken lis\u00e4ksi jouduitte maksamaan kohtuuttomat sotakorvaukset. T\u00e4t\u00e4 kaikkea ajatellen kiitollisuus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mieleni.<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi tarvitaan luottamusta Jumalaan. Martan rakkauden ja huolehtimisen rinnalle Jeesus asettaa Marian. \u201dMartta, Martta, sin\u00e4 huolehdit ja h\u00e4t\u00e4ilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyv\u00e4n osan, eik\u00e4 sit\u00e4 oteta h\u00e4nelt\u00e4 pois.\u201d <\/em>Mik\u00e4 on Martan ja Marian ero?<\/p>\n\n\n\n

Martta rakasti, mutta Maria uskoi. Martta huolehti, mutta Maria kuunteli. Maria kiinnitti kaiken huomionsa siihen, mit\u00e4 Jeesus puhui.<\/p>\n\n\n\n

Kristillist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja uskoa ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 oikein, ellei tied\u00e4, mik\u00e4 ero on rakkaudella ja uskolla. Rakkaus on tarkoitettu l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4 varten. Huolehtiminen ja oikea h\u00e4t\u00e4ily kuuluu asiaan silloin, kun puhutaan suhteesta toisiin ihmisiin. N\u00e4in Martta toimi. Se on l\u00e4himm\u00e4isenrakkautta.<\/p>\n\n\n\n

Mutta Jumalan edess\u00e4 rakkaus ei kelpaa, siin\u00e4 tarvitaan vain uskoa. Me emme tee rakkauden tekoja Jumalalle. Jumalan edess\u00e4 me olemme pelkki\u00e4 vastaanottajia, istujia ja kuuntelijoita, niin kuin Maria.<\/p>\n\n\n\n

Marian hyv\u00e4 osa oli se, ett\u00e4 h\u00e4n asettui Jeesuksen jalkojen juureen. Siis Maria tunnusti oman pienuutensa ja riippuvuutensa Jumalasta. Marian hyv\u00e4 osa oli se, ett\u00e4 h\u00e4n luotti yksin Jumalaan ja j\u00e4tti itsens\u00e4 h\u00e4nen k\u00e4siins\u00e4. Se riitti.<\/p>\n\n\n\n

Marian kaltaista luottamusta Jumalaan ihminen tarvitsee, niin tavallisen arjen kuin varsinkin kriisien keskell\u00e4. Uskon merkitys korostuu erityisesti vaikeina aikoina. Se tuli esille vahvalla tavalla sotavuosina. My\u00f6s \u00e4sken viittaamieni j\u00e4rjest\u00f6jen arvoissa luottamus Jumalaan n\u00e4kyi selv\u00e4sti. Aseveljien Liiton viimeinen periaate kuului: \u201dLuottamus Jumalaan, joka on johdattanut kansamme l\u00e4pi ylivoimaisten vaikeuksien, on tulevaisuudenuskomme luja perusta.\u201d Lotta Sv\u00e4rdin kultaiset sanat alkavat: \u201dJumalan pelko olkoon el\u00e4m\u00e4si suurin voima.\u201d<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 eiv\u00e4t olleet vain sanoja ja periaatteita. Ne muuttuivat sodan, h\u00e4d\u00e4n ja vaikeuksien keskell\u00e4 todeksi. Rovasti Timo K\u00f6kk\u00f6 onkin todennut: \u201dKun veteraanisukupolven perint\u00f6\u00e4 ajassa arvioidaan ja punnitaan, syvint\u00e4 ja perimm\u00e4ist\u00e4 unohdetaan, jos heid\u00e4n perinn\u00f6st\u00e4\u00e4n j\u00e4tet\u00e4\u00e4n puuttumaan heid\u00e4n avuton, mutta heille viimeiseksi ja ainoaksi j\u00e4\u00e4nyt, heid\u00e4n uskonsa ja turvautumisensa Jumalaan.\u201d T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi selv\u00e4sti sodan aikana l\u00e4hetetyiss\u00e4 kirjeiss\u00e4. Sodan ja rauhan keskus Muistissa Mikkeliss\u00e4 on sein\u00e4, jonne heijastetaan sodan aikana kirjeiss\u00e4 eniten k\u00e4ytettyj\u00e4 sanoja. Sanapilvess\u00e4 usko ja Jumala tulevat aina esille sit\u00e4 suurempina, mit\u00e4 vaikeampi aika on.<\/p>\n\n\n\n

Rakkaat seurakuntalaiset. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pieks\u00e4m\u00e4ell\u00e4 muistetaan hyvin opetusneuvos, rovasti Pentti Tapio. H\u00e4n teki el\u00e4m\u00e4nty\u00f6ns\u00e4 poikien ja veteraanien pappina. Partaharju ja Iso-Parta kuuluivat saumattomasti yhteen. Usein Pentti kiteytti puheenvuoroissaan sotavuosien kokemuksensa n\u00e4in: \u201dPelastuimme, kun Jumala varjeli ja kaveria ei j\u00e4tetty.\u201d Oikeastaan t\u00e4ss\u00e4 on sanottuna evankeliumissa korostuvat Marian usko ja Martan teot. Siin\u00e4 on meille neuvo t\u00e4h\u00e4n aikaan ja ohje my\u00f6s monella tavalla huolestuttavaan tulevaisuuteen. \u201dPelastuimme, kun Jumala varjeli ja kaveria ei j\u00e4tetty.\u201d<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n meille muistutetaan sek\u00e4 uskon ett\u00e4 rakkauden v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. Tarvitsemme Martan kaltaista aktiivisuutta, ty\u00f6t\u00e4 ja toimintaa l\u00e4himm\u00e4isen parhaaksi ja yhteiseksi hyv\u00e4ksi. Samanaikaisesti saamme Marian tavoin j\u00e4tt\u00e4\u00e4 itsemme Jumalan k\u00e4siin ja luottaa h\u00e4nen huolenpitoonsa. Silloin l\u00f6yd\u00e4mme Marian tavoin hyv\u00e4n osan, jota ei oteta pois, ei t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 eik\u00e4 edes kuolemassa. Sill\u00e4 loppujen lopuksi vain yksi on tarpeen: Jeesus Kristus, syntisten armahtaja, kuoleman voittaja, maailman Vapahtaja.<\/p>\n\n\n\n

Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jeesus vaelsi eteenp\u00e4in opetuslastensa kanssa ja tuli er\u00e4\u00e4seen kyl\u00e4\u00e4n. Siell\u00e4 muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti h\u00e4net vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. T\u00e4m\u00e4 asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli h\u00e4nen puhettaan. Martalla oli k\u00e4det t\u00e4ynn\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 vieraita palvellessaan, ja siksi h\u00e4n tuli sanomaan: \u201dHerra, etk\u00f6 lainkaan v\u00e4lit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 sisareni j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kaikki ty\u00f6t … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[16],"class_list":["post-4313","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-16"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4313","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4313"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4313\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4314,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4313\/revisions\/4314"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4313"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4313"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4313"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}