{"id":45,"date":"2016-03-19T16:04:38","date_gmt":"2016-03-19T16:04:38","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/apostolinen-usko-tanaan\/"},"modified":"2024-02-12T16:35:46","modified_gmt":"2024-02-12T16:35:46","slug":"apostolinen-usko-tanaan","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2016\/03\/19\/apostolinen-usko-tanaan\/","title":{"rendered":"Apostolinen usko t\u00e4n\u00e4\u00e4n"},"content":{"rendered":"<p>Luento raamattuiltap\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 19.3.2016 Lappeenrannassa<\/p>\n<p>Johdanto<\/p>\n<p>Kirkon tutkimuskeskus yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 Uusien uskonnollisten liikkeiden tutkijaverkosto USVA ry:n kanssa nettisivustoa Uskonnot Suomessa. Tarkoituksena on ker\u00e4t\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 tietokantaa Suomessa toimivista ja toimineista uskonnollisista yhteis\u00f6ist\u00e4. Yhteis\u00f6listaan on koottu Suomessa toimivat uskonnolliset yhteis\u00f6t ja sellaiset yhteis\u00f6t, liikkeet, j\u00e4rjest\u00f6t ja muut organisaatiot, joiden toiminta-ajatus, opetus tai el\u00e4m\u00e4nfilosofia on ainakin osittain per\u00e4isin jostain uskonnolliseksi luokiteltavasta perinteest\u00e4. Tietokantaan on sy\u00f6tetty tietoja 1039 yhteis\u00f6st\u00e4.[1]<\/p>\n<p>Uskonnot Suomessa \u2013tietokanta paljastaa maamme uskonnollisen moninaisuuden. Usko ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n n\u00e4iss\u00e4 yli tuhannessa yhteis\u00f6ss\u00e4 ja my\u00f6s niiden sis\u00e4ll\u00e4 hyvin eri tavalla. El\u00e4mme todella moniuskontoisessa yhteiskunnassa, jota leimaa moniarvoisuus ja relativismi. Niiden mukaan jokainen voi luoda itse oman uskontonsa. Jokainen tulkoon uskollaan autuaaksi. Ei ole olemassa yht\u00e4 ehdotonta totuutta. Pelastukseen on monta tiet\u00e4. N\u00e4ink\u00f6 Jeesus opetti? N\u00e4ink\u00f6 apostolit opettivat?<\/p>\n<p>Luentoni aiheena on <em>Apostolinen usko t\u00e4n\u00e4\u00e4n<\/em>. Tarkoitukseni on selvitt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 tarkoittaa \u201dapostolinen usko\u201d ja miksi se on niin t\u00e4rke\u00e4 pelastavan uskon n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n<p>Apostolisuus<\/p>\n<p>Sana \u201dapostolinen\u201d viittaa luonnollisesti apostoleihin. Sanan k\u00e4ytt\u00f6 Uudessa testamentissa viittaa kahteen toisiinsa liittyv\u00e4\u00e4n merkitykseen: Apostoli on se, jolla on valtuutus Kristukselta ja joka on saanut teht\u00e4v\u00e4kseen evankeliumin julistamisen, toisaalta apostoli on se, joka oli Kristuksen yl\u00f6snousemuksen todistaja tai jolle Kristus ilmestyi yl\u00f6snousseena. N\u00e4in sanaa \u201dapostolinen\u201d k\u00e4ytettiin alun perin viittaamaan kaikkeen, mik\u00e4 oli l\u00e4ht\u00f6isin apostoleista tai mill\u00e4 oli suora yhteys apostoleihin. Termi muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 kirkko on syntynyt apostolien todistuksen perustalle. Niinp\u00e4 Nikean uskontunnustuksen mukaan \u201duskomme yhden, pyh\u00e4n, yhteisen ja apostolisen kirkon\u201d. N\u00e4in korostetaan evankeliumin historiallisia juuria, jatkuvuutta kirkon ja Kristuksen v\u00e4lill\u00e4 h\u00e4nen asettamiensa apostolien kautta ja kirkon jatkuvaa evankeliumin levitt\u00e4miseen liittyv\u00e4\u00e4 missionaarista teht\u00e4v\u00e4\u00e4.[2]<\/p>\n<p>Jo ensimm\u00e4isen ja toisen kristillisen sukupolven taitteessa oltiin yksimielisi\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 apostoleilla ja sitten my\u00f6s apostolisella ajalla, eli silminn\u00e4kij\u00f6iden sukupolvella, on kirkon uskon, opin ja el\u00e4m\u00e4n kannalta ratkaiseva auktoriteettiasema. Varhaisista ajoista l\u00e4htien apostolisuus on siis dogmiin verrattavissa oleva j\u00e4rkkym\u00e4t\u00f6n tulkintamalli. T\u00e4t\u00e4 on kuvattu sanomalla, ett\u00e4 kirkossa hallitsee apostolisen alun laki.[3]<\/p>\n<p>Apostolisuus on kaikilla tasoilla ja osa-alueilla oikean kirkon ratkaiseva ja peruuttamaton arviointiperuste. Sen avulla on piirretty Uuden testamentin ohjeellisen kirjakokoelman eli kaanonin rajat, siihen vedoten on m\u00e4\u00e4ritelty oikea virka ja erotettu puhdas, aito, oikeauskoinen perinne harhasta. Siihen on nojattu, kun on luotu kirkon j\u00e4rjestysmuoto. Apostolinen usko ja kirkko ovat l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 vain sielt\u00e4, miss\u00e4 Kristusta julistetaan uskollisina Raamatulle ja varhaisen kristikunnan tunnustuksille. Kirkko el\u00e4\u00e4 apostolien ja heid\u00e4n julistuksensa jatkuvassa perinn\u00f6ss\u00e4. Toisin sanoen apostolinen kirkko ja usko ovat siell\u00e4, miss\u00e4 Kristus itse on l\u00e4sn\u00e4.[4]<\/p>\n<p>T\u00e4st\u00e4 avautuu kirkon teht\u00e4v\u00e4 julistaa pelastavaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Kirkko on kutsuttu uskollisuuteen apostolien ohjeelliselle todistukselle Herransa el\u00e4m\u00e4st\u00e4, kuolemasta, yl\u00f6snousemuksesta ja taivaaseen astumisesta.[5] Samalla on huomattava, ett\u00e4 apostolinen usko ei ole koskaan ollut erill\u00e4\u00e4n konkreettisesta kirkosta ja sen historiallisesta muodosta. Usko on olemassa ja v\u00e4littyy vain historiallis-inhimillisess\u00e4 muodossa. Sen soveltaminen tapahtuu aina todellisessa, olemassa olevassa historiallisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Apostolisen uskon tulee siis olla yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 autenttista, toisaalta relevanttia.[6]<\/p>\n<p>Kirkkohistoriallinen, oppihistoriallinen ja eksegeettinen tutkimus ovat kiistatta osoittaneet, ett\u00e4 apostolisuus ei milloinkaan ole esiintynyt yhteis\u00f6ist\u00e4 erillisen\u00e4, objektiivisena kiinte\u00e4n\u00e4 mittana. Se ei ole koskaan ollut absoluuttista, vaan aina suhteessa historiassa el\u00e4v\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6\u00f6n, kirkkoon. Apostolinen usko on uskoa aina tietyss\u00e4 konkreettisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja yhteis\u00f6ss\u00e4, lis\u00e4ksi viel\u00e4 samanaikaisesti ja rinnakkain useassa eri ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja yhteis\u00f6ss\u00e4. Itse asiassa jo varhaisen kirkon historiaan on piirtynyt syv\u00e4 traaginen juonne. Tulkintakiistojen vuoksi erilleen ajautuneet, mutta kuitenkin omalta osaltaan vakavasti oikeauskoiseen traditioon sitoutuneet osapuolet ovat kukin katsoneet edustavansa apostolista uskon perint\u00f6\u00e4 puhtaimmillaan. Saman tragiikan kohtaamme t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja sen j\u00e4nnitteen keskell\u00e4 el\u00e4mme.[7]<\/p>\n<p>Siksi on tarpeellista havaita, ett\u00e4 ajatus yhten\u00e4isest\u00e4 ja yksimielisest\u00e4 apostolisesta ajasta on taaksep\u00e4in heijastettu utopia, kuten piispa Juha Pihkala on osuvasti sanonut.[8] Yhten\u00e4ist\u00e4 ja yksimielist\u00e4 apostolista aikaa ei ole koskaan ollut. Dosentti Sammeli Juntunen onkin korostanut, kuinka kirkon tulee pysy\u00e4 opetuksessaan uskollisena Jumalalle ja h\u00e4nen alkuper\u00e4iselle evankeliumilleen Kristuksesta. Kuitenkin samalla kirkon opetuksen tulee pysy\u00e4 merkityksellisen\u00e4 nykyp\u00e4iv\u00e4n kysymyksille, ongelmille ja ihmiskunnan yh\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4lle tiedolle.[9]<\/p>\n<p>Uskon olemus ja sis\u00e4lt\u00f6<\/p>\n<p>Olen edell\u00e4 kuvannut apostolisuutta, joka merkitsee uskollisuutta apostolien opetukselle, jonka he ovat saaneet Jeesukselta Kristukselta. Mutta mik\u00e4 on apostolisen uskon olemus?<\/p>\n<p>Uskon olemukseen kuuluu kaksi osatekij\u00e4\u00e4. Vanhastaan teologiassa on puhuttu uskosta, jolla uskotaan (fides qua creditur) ja uskosta, joka uskotaan (fides quae creditur). T\u00e4m\u00e4 voi kuulostaa hiusten halkomiselta ja teologiselta snobbailulta. Mutta siit\u00e4 ei ole kyse vaan uskon olemuksen ymm\u00e4rt\u00e4misen kannalta v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 erottelusta.<\/p>\n<p>Usko on ensinn\u00e4kin henkil\u00f6kohtaista uskoa Jumalaan. Kyse on omakohtaisesta uskonsuhteesta ja uskonel\u00e4m\u00e4st\u00e4. Usko on ihmisen sisimm\u00e4ss\u00e4 oleva vakuuttuneisuus, jolla h\u00e4n uskoo Jumalaan. Toiseksi uskolla on aina asiasis\u00e4lt\u00f6, joka uskotaan todeksi. Se tarkoittaa, ett\u00e4 usko ei ole pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisen sis\u00e4inen tila tai tunne, vaan uskoon kuuluu uskontunnustuksen kaltaisia totuuksia, jotka ihminen uskoo.[10]<\/p>\n<p>Tasapaino n\u00e4iden kahden uskon olemukseen kuuluvan puolen kesken on hyvin t\u00e4rke\u00e4. Ilman henkil\u00f6kohtaista uskonsuhdetta uskosta tulee pelkk\u00e4\u00e4 \u201daivouskoa\u201d ja opinkappaleiden totenapit\u00e4mist\u00e4, siis kuollutta uskoa. Toisaalta ilman Raamatun sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja kirkon oppia olisi vain vaihtelevien kokemusten, tunnetilojen ja mielipiteiden armoilla olevaa hurmahenkisyytt\u00e4. Siksi molemmat uskon ulottuvuudet ovat t\u00e4rkeit\u00e4: omakohtainen subjektiivinen uskoni ja kirkon objektiivinen usko ja oppi.[11]<\/p>\n<p>Edell\u00e4 kuvatun apostolisen uskon olemuksen lis\u00e4ksi on tarpeen tehd\u00e4 toisenlainen jaottelu, joka k\u00e4sittelee uskon sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Kirkkois\u00e4 Augustinus puhui kolmesta uskon lajista. Yksi n\u00e4ist\u00e4 on usko, ett\u00e4 Jumala on olemassa (credere Deum). T\u00e4st\u00e4 uskosta Jaakobin kirje sanoo: \u201dSin\u00e4 uskot, ett\u00e4 Jumala on yksi ainoa. Oikein teet \u2013 pahat hengetkin uskovat sen ja vapisevat.\u201d (Jaak. 2:19). Pelkk\u00e4 tieto Jumalasta, niin t\u00e4rke\u00e4 kuin se onkin, ei ole viel\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4. Toinen uskon laji onkin uskoa siten, ett\u00e4 luottaa Jumalaan (credere in Deum). Kolmanneksi usko on uskoa siihen, mit\u00e4 Jumala sanoo ja sen noudattamista (credere Deo).[12]<\/p>\n<p>T\u00e4lt\u00e4 pohjalta on vanhastaan luterilaisuudessa puhuttu samoista asioista, mutta eri nimill\u00e4. Sen mukaan apostoliseen uskoon kuuluu luottamus (fiducia), tieto uskon kohteesta (notitia) ja my\u00f6ntymys sen totuuteen (assensus). Siis usko on syd\u00e4men luottamusta Jumalaan, joka on ilmoittanut itsens\u00e4 Kristuksessa. Usko ei ole olemukseltaan jonkin oppirakennelman kannattamista, vaan luottamusta persoonaan. Silti uskoon kuuluu tiedollinen ulottuvuus, jota ilman se j\u00e4\u00e4 tyhj\u00e4ksi. Siksi uskolla on tietty sis\u00e4lt\u00f6, oppi. Sit\u00e4 ei kuitenkaan voida todistaa j\u00e4rjellisesti ainakaan kokonaan todeksi, mink\u00e4 vuoksi uskossa on kyse my\u00f6ntymisest\u00e4 ihmisj\u00e4rjen ylitt\u00e4v\u00e4\u00e4n totuuteen.[13]<\/p>\n<p>Usko ei synny ihmisen omin voimin, my\u00f6ntymisin tai ratkaisuin. Uskossa on kyse siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalan Pyh\u00e4 Henki synnytt\u00e4\u00e4 ihmisess\u00e4 uskon. Martti Luther opettaa t\u00e4st\u00e4 V\u00e4h\u00e4 katekismuksessa n\u00e4in:<\/p>\n<p>\u201dUskon, etten voi omasta j\u00e4rjest\u00e4ni enk\u00e4 voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen luokseen, vaan ett\u00e4 Pyh\u00e4 Henki on kutsunut minut evankeliumin v\u00e4lityksell\u00e4, valaissut minut lahjoillaan, pyhitt\u00e4nyt ja s\u00e4ilytt\u00e4nyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla h\u00e4n maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhitt\u00e4\u00e4 ja Jeesuksen Kristuksen yhteydess\u00e4 varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. T\u00e4ss\u00e4 kristikunnassa h\u00e4n joka p\u00e4iv\u00e4 antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, her\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut ja kaikki kuolleet viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n Kristuksessa. T\u00e4m\u00e4 on varmasti totta.\u201d[14]<\/p>\n<p>Terveess\u00e4 uskossa painopiste on uskon kohteessa eik\u00e4 uskovassa. Se ehk\u00e4isee v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 itsevarmuudelta, mutta my\u00f6s ep\u00e4toivolta. Suomalaiselle kristillisyydelle on tullut l\u00e4heiseksi englantilaisen Thomas Wilcoxin vaatimaton, pieni vihkonen Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta. Wilcox (1549 \u2013 1608) toimi evankelisena saarnaajana Lontoossa. Kallis hunajan pisara suomennettiin vuonna 1779. Se on levinnyt lukuisina painoksina maassamme ja sit\u00e4 luetaan yh\u00e4 edelleen. Tunnettua on, miten paljon se on vaikuttanut Paavo Ruotsalaiseen ja koko my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n her\u00e4nn\u00e4isyyteen.[15]<\/p>\n<p>Wilcox neuvoo keskittym\u00e4\u00e4n itsens\u00e4, syntiens\u00e4 ja uskonsa sijasta Kristukseen: \u201dEp\u00e4toivoinen syntinen! Sin\u00e4 katselet oikealle ja vasemmalle sanoen: \u2019Miss\u00e4 min\u00e4 n\u00e4en sit\u00e4, mik\u00e4 on hyv\u00e4\u00e4?\u2019 Sin\u00e4 k\u00e4\u00e4ntelet kaikkia hyvi\u00e4 tekojasi ja jumalisuuttasi saadaksesi aikaan vanhurskauden, jossa pelastuisit. Katso nyt vihdoinkin Kristukseen. Katsokaa h\u00e4neen ja antakaa pelastaa itsenne, te maan \u00e4\u00e4ret kaikki, Jes. 45: 22. H\u00e4n on pelastaja, paitsi h\u00e4nt\u00e4 ei ole ket\u00e4\u00e4n toista, v. 21. Mihin muuanne katsonetkin, olet sin\u00e4 hukassa. Jumala on katsova ainoastaan Kristukseen, etk\u00e4 sin\u00e4k\u00e4\u00e4n katso mihink\u00e4\u00e4n muuhun. Kristus on ylennetty korkealle niinkuin vaskik\u00e4\u00e4rme er\u00e4maassa, jotta syntiset maailman \u00e4\u00e4rist\u00e4, kaikkein kaukaisimmatkin, voisivat n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net ja katsoa h\u00e4neen, Joh. 3: 14, 15. V\u00e4h\u00e4isinkin, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 n\u00e4et on pelastava sinut, heikoinkin kosketus h\u00e4neen on parantava sinut.\u201d[16]<\/p>\n<p>T\u00e4n\u00e4\u00e4n?<\/p>\n<p>Olen edell\u00e4 k\u00e4sitellyt apostolisuutta sek\u00e4 uskon olemusta ja sis\u00e4lt\u00f6\u00e4. Miksi apostolisesta uskosta on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 puhua nykyisin?<\/p>\n<p>Suomalaisten uskonnollisuus on muuttunut nopeasti 2000-luvulla. Jumalaan uskominen on v\u00e4hentynyt ja niiden m\u00e4\u00e4r\u00e4, jotka eiv\u00e4t usko Jumalaan , on noussut kaikkien aikojen suurimmaksi. Kristinuskon Jumalaan uskovien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt erityisesti nuorten aikuisten ik\u00e4ryhm\u00e4ss\u00e4. Samanlainen kehitys koskee suomalaisten suhtautumista keskeisiin kristillisiin oppeihin, kuten Jeesuksen neitseest\u00e4syntymiseen, jumalallisuuteen, kuolleista nousemiseen ja toiseen tulemiseen. Niiden osuus, jotka uskovat n\u00e4ihin opinkohtiin, on 1990-luvun loppuun verrattuna puolittunut. Sama suuntaus on n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 kuolemanj\u00e4lkeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 koskevissa k\u00e4sityksiss\u00e4.[17]<\/p>\n<p>Suomalaisten uskonnollisuus heikkenee ja muuttuu samalla yh\u00e4 ep\u00e4varmemmaksi ja ep\u00e4selvemm\u00e4ksi. Uskonnollisuuden markkinoilla on monenlaista kauppiasta. Uskosta on tullut tee se itse \u2013tuote, jonka osaset kukin poimii marketin hyllylt\u00e4 kiinnostuksensa ja makunsa mukaan. Moniarvoiseen ja suvaitsevaiseen aikaan se sopii hyvin. Juuri t\u00e4ss\u00e4 on sen vaarallisuus.<\/p>\n<p>Ruotsalainen teologi Peter Halldorf kirjoittaa, ett\u00e4 moniarvoisuuden uhka on kristinuskolle salakavalampi kuin maallistuminen. \u201dMaallistuminen tahtoo h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 kristinuskon, mutta pluralismin tunnussana on suvaitsevaisuus. V\u00e4itt\u00e4m\u00e4ll\u00e4, ett\u00e4 kristinuskolla ei ole muuhun uskonnollisuuteen n\u00e4hden mit\u00e4\u00e4n etumatkaa, se ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 salaa veitsens\u00e4 suoraan juuriin.\u201d[18]<\/p>\n<p>Suvaitsevaisuus sopii moneen asiaan tunnussanaksi. Meid\u00e4n kristittyjen on t\u00e4ss\u00e4 asiassa katsottava peiliin. Usein aivan oikeutetusti meit\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n suvaitsemattomina, joilla pipo on tiukalla ja vanne puristaa p\u00e4\u00e4t\u00e4. Joskus tekee mieli sanoa joillekin uskoville sisarille ja veljille: Hellit\u00e4 v\u00e4h\u00e4n, ota rennosti, katso asioita avarammin. Mutta on asioita, joissa suvaitsevaisuus ei kelpaa tunnussanaksi.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4iset kristityt eliv\u00e4t monin tavoin samanlaisessa ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 kuin me. He kohtasivat runsaasti erilaisia uskontoja ja heid\u00e4n ymp\u00e4rill\u00e4\u00e4n uskottiin moniin eri jumaliin ja monella eri tavalla. He n\u00e4kiv\u00e4t muissa uskonnoissa ja filosofioissa paljon hyv\u00e4\u00e4 ja oppimisen arvoista. Paavali kirjoittaa: \u201dAjatelkaa kaikkea, mik\u00e4 on totta, mik\u00e4 on kunnioitettavaa, mik\u00e4 oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mik\u00e4 vain on hyv\u00e4\u00e4 ja ansaitsee kiitoksen\u201d (Fil. 4:8). Sen ajan kulttuurista saattoivat kristityt Paavalin mukaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 jotain yhteist\u00e4 pakanafilosofien ja muiden uskontojen edustajien kanssa. Paavalille apostolinen usko ei ollut ahdasta, pelokasta ja erist\u00e4ytyv\u00e4\u00e4 uskoa. H\u00e4n tunnusti, ett\u00e4 monet uskonnot ja filosofiat saattavat tarjota v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 Jumalasta. Mutta kristittyn\u00e4 h\u00e4n oli vakuuttunut yhdest\u00e4 asiasta. Sit\u00e4 h\u00e4n ei koskaan pyydellyt anteeksi. H\u00e4n uskoi, ett\u00e4 Jeesus on kaiken sen summa, mit\u00e4 Jumalasta voidaan tiet\u00e4\u00e4. Jeesusta ei voi pienent\u00e4\u00e4 tienviitaksi. H\u00e4n on tie. Mik\u00e4\u00e4n uskonto ilman Jeesusta Kristusta ei voi johtaa meit\u00e4 kohtaamaan Jumalaa sellaisena kuin h\u00e4n on. T\u00e4ss\u00e4 kristinusko on ehdoton, t\u00e4ss\u00e4 t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme sen suvaitsemattomuuteen, t\u00e4ss\u00e4 se uhmaa kaikkia yrityksi\u00e4mme tehd\u00e4 evankeliumi joustavaksi ja sukia se sile\u00e4ksi ja hovikelpoiseksi nykyajalle.[19]<\/p>\n<p>Kristillisen kirkon ensisijainen teht\u00e4v\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. &#8221;Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille&#8221;, sanotaan Tiituksen kirjeess\u00e4 (Tiit. 2:11). &#8221;Jumala tahtoo, ett\u00e4 kaikki ihmiset pelastuisivat&#8221;, todetaan puolestaan ensimm\u00e4isess\u00e4 Timoteuskirjeess\u00e4 (1 Tim. 2:4). Hyv\u00e4\u00e4 sanomaa on julistettava kaikille ihmisille, jotta kaikki pelastuisivat.<\/p>\n<p>Japanilaiset laskevat kahdentoista eri tien viev\u00e4n kuuluisan Fudzi-vuoren huipulle. Jokainen tie vie lopulta huipulle, tiet vain ovat hyvin erilaisia. Monet ihmiset rinnastavat ihmisen pelastumisen vuorikiipeilyyn. Yleisesti ajatellaan kaikkien uskontojen viev\u00e4n samaan paikkaan. Ehk\u00e4 Fudzi-vuoren huipulle on olemassa monta tiet\u00e4, mutta taivaaseen ja Jumalan luo on vain yksi tie. Siit\u00e4 vakuuttaa Jeesus itse: &#8221;Min\u00e4 ole tie ja totuus ja el\u00e4m\u00e4. Ei kukaan p\u00e4\u00e4se Is\u00e4n luo muuten kuin minun kauttani.&#8221; (Joh. 14:6). Apostolinen usko on t\u00e4rke\u00e4, sill\u00e4 taivaaseen k\u00e4yd\u00e4\u00e4n yksin armosta, yksin Kristuksen pelastusty\u00f6n t\u00e4hden. Apostolisen uskon ydin on t\u00e4ss\u00e4: tie taivaaseen kulkee Jeesuksen ristin kautta. Yl\u00f6snoussut Vapahtaja on kuolemallaan avannut meille tien Jumalan luo.<\/p>\n<p>Kirjallisuus<\/p>\n<p>Haastettu kirkko<\/p>\n<p>2012<\/p>\n<p>Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2008-2011. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 115. Porvoo: Kirkon tutkimuskeskus.<\/p>\n<p>Halldorf, Peter<\/p>\n<p>1995<\/p>\n<p>Koskematon maa. Nykyajan pyhiinvaeltajan matka juurilleen. Juva: Karas-Sana.<\/p>\n<p>Juntunen, Sammeli<\/p>\n<p>2010<\/p>\n<p>Kirkon raamattuteologiasta ja sen puutteesta. Tallinna: Kirjapaja.<\/p>\n<p>2015<\/p>\n<p>Jumalasta voi puhua! Juva: Perussanoma Oy.<\/p>\n<p>McGrath, Alister E.<\/p>\n<p>1996<\/p>\n<p>Kristillisen uskon perusteet. Johdatus teologiaan. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Kirjapaja.<\/p>\n<p>Murtorinne, Eino<\/p>\n<p>1992<\/p>\n<p>Suomen kirkon historia 3. Autonomian kausi 1809-1899. Porvoo: WSOY.<\/p>\n<p>Pihkala, Juha<\/p>\n<p>2007<\/p>\n<p>Piispa. Tampereen hiippakunnan vuosikirja 2008. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Minerva Kustannus Oy.<\/p>\n<p>2009<\/p>\n<p>Uskoa tiedosta ja tietoa uskosta. Johdatus dogmatiikkaan. Porvoo: Edita.<\/p>\n<p>Porvoon julkilausuma<\/p>\n<p>1994<\/p>\n<p>Porvoon yhteinen julkilausuma. Suomen ev.lut. kirkko. Kirkkohallituksen ulkoasiain osasto. Helsinki: Kirkkohallitus.<\/p>\n<p>Ruokanen, Miikka<\/p>\n<p>1990<\/p>\n<p>Ydinkohdat. Johdatus kristinuskon ymm\u00e4rt\u00e4miseen. Juva: WSOY.<\/p>\n<p>Toiviainen, Kalevi<\/p>\n<p>1995<\/p>\n<p>Pieni kirja uskosta. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Kirjapaja.<\/p>\n<p>Tunnustuskirjat<\/p>\n<p>1990<\/p>\n<p>Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. Jyv\u00e4skyl\u00e4: SLEY Kirjat.<\/p>\n<p>Wilcox, Thomas<\/p>\n<p>(1975)<\/p>\n<p>Kallis hunajan pisara Kristus-kalliosta eli neuvon sana kaikille pyhille ja syntisille. Kielellisesti uudistettu k\u00e4\u00e4nn\u00f6s. Suolahti: Ev.lut. her\u00e4tysseura ry.<\/p>\n<p>http:\/\/www.uskonnot.fi\/yhteisot<\/p>\n<p>Luettu 15.3.2016.<\/p>\n<p>[1]http:\/\/www.uskonnot.fi\/yhteisot.<\/p>\n<p>[2] McGrath 1996, 534-535.<\/p>\n<p>[3] Pihkala 2007, 183; Pihkala 2009, 202.<\/p>\n<p>[4] Pihkala 2007, 183; Pihkala 2009, 202-203.<\/p>\n<p>[5] Porvoon julkilausuma 1994, 25-26.<\/p>\n<p>[6] Pihkala 2009, 202-203.<\/p>\n<p>[7] Pihkala 2007, 183-184.<\/p>\n<p>[8] Pihkala 2007, 189.<\/p>\n<p>[9] Juntunen 2010, 274.<\/p>\n<p>[10] Toiviainen 1995, 94; Juntunen 2015, 158.<\/p>\n<p>[11] Ruokanen 1990, 19; Toiviainen 1995, 94-96.<\/p>\n<p>[12] Toiviainen 1995, 93.<\/p>\n<p>[13] Juntunen 2015, 159.<\/p>\n<p>[14] Tunnustuskirjat 1990, 306.<\/p>\n<p>[15] Murtorinne 1992, 130.<\/p>\n<p>[16] Wilcox (1975), 19.<\/p>\n<p>[17] Haastettu kirkko 2012, 42-46.<\/p>\n<p>[18] Halldorf 1995, 79.<\/p>\n<p>[19] Halldorf 1995, 100-101.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Luento raamattuiltap\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 19.3.2016 Lappeenrannassa Johdanto Kirkon tutkimuskeskus yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 Uusien uskonnollisten liikkeiden tutkijaverkosto USVA ry:n kanssa nettisivustoa Uskonnot Suomessa. Tarkoituksena on ker\u00e4t\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 tietokantaa Suomessa toimivista ja toimineista uskonnollisista yhteis\u00f6ist\u00e4. Yhteis\u00f6listaan on koottu Suomessa toimivat uskonnolliset yhteis\u00f6t ja sellaiset yhteis\u00f6t, liikkeet, j\u00e4rjest\u00f6t ja muut organisaatiot, joiden toiminta-ajatus, opetus tai el\u00e4m\u00e4nfilosofia on ainakin osittain per\u00e4isin &#8230; <a title=\"Apostolinen usko t\u00e4n\u00e4\u00e4n\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2016\/03\/19\/apostolinen-usko-tanaan\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Apostolinen usko t\u00e4n\u00e4\u00e4n\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[24],"class_list":["post-45","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/45","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=45"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/45\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4003,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/45\/revisions\/4003"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=45"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=45"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=45"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}