<\/p>\n\n\n\n
Maria sanoi:
– Minun sieluni ylist\u00e4\u00e4 Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
sill\u00e4 h\u00e4n on luonut katseensa v\u00e4h\u00e4iseen palvelijaansa.
T\u00e4stedes kaikki sukupolvet ylist\u00e4v\u00e4t minua autuaaksi,
sill\u00e4 Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.
H\u00e4nen nimens\u00e4 on pyh\u00e4,
polvesta polveen h\u00e4n osoittaa laupeutensa
niille, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.
H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on tehnyt mahtavia tekoja,
h\u00e4n on ly\u00f6nyt hajalle
ne, joilla on ylpe\u00e4t ajatukset syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n.
H\u00e4n on sy\u00f6ssyt vallanpit\u00e4j\u00e4t istuimiltaan
ja korottanut alhaiset.
N\u00e4lk\u00e4iset h\u00e4n on ruokkinut runsain m\u00e4\u00e4rin,
mutta rikkaat h\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt tyhjin k\u00e4sin pois.
H\u00e4n on pit\u00e4nyt huolen palvelijastaan Israelista,
h\u00e4n on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
Abrahamille ja h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isilleen, ajasta aikaan,
niin kuin h\u00e4n on isillemme luvannut. (Luuk. 1:46\u201355).<\/p>\n\n\n\n
Kuluneena viikonloppuna on Turussa vietetty Karjalan Liiton hengellisi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4. Karjalan Liitto perustettiin heti talvisodan j\u00e4lkeen 1940 valvomaan kotinsa menett\u00e4neiden siirtokarjalaisten etuja asutus- ja korvausasioissa. Pian alettiin perustaa ripe\u00e4ss\u00e4 tahdissa my\u00f6s alueellisia karja-laisseuroja. V\u00e4hitellen Liiton ja seurojen merkitys alkoi korostua karjalaisen kulttuurin elinvoi-man s\u00e4ilytt\u00e4j\u00e4n\u00e4. Siten syntyiv\u00e4t monet Karjalan Liiton yh\u00e4 voimassa olevat toiminnot. Hengel-lisi\u00e4 p\u00e4ivi\u00e4 on vietetty vuodesta 1959 l\u00e4htien, siis 65 vuoden ajan.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n vuoden Karjalan Liiton toimintateemana on Museot ja kokoelmat. T\u00e4h\u00e4n liittyen olem-me viikonlopun tilaisuuksissa pohtineet hengellist\u00e4 perint\u00f6\u00e4mme, my\u00f6s sit\u00e4 traditiota, joka v\u00e4littyy meille t\u00e4rkeiden esineiden ja rakennusten v\u00e4lityksell\u00e4. Siksi erityisen hyvin p\u00e4ivien mes-sun paikaksi sopii kansallispyh\u00e4tt\u00f6mme Turun tuomiokirkko.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4n kirkon yli seitsem\u00e4n vuosisadan olemassaolon aikana on kalenteri muuttunut useita kertoja. Kirkkovuodessa vietettiin aikanaan kahdeksaa kiinte\u00e4\u00e4 Maria-juhlaa, t\u00e4ss\u00e4kin kirkossa. Niiden yhteydess\u00e4 muisteltiin Marian el\u00e4m\u00e4n tapahtumia. N\u00e4m\u00e4 juhlat l\u00f6ytyv\u00e4t viel\u00e4 Mikael Agricolan Rukouskirjasta vuodelta 1544.<\/p>\n\n\n\n
Kuulemamme evankeliumiteksti ei ole alun perin ollut t\u00e4m\u00e4n sunnuntain raamatunteksti. Se on luettu aikanaan Marian k\u00e4yntip\u00e4iv\u00e4n\u00e4, jota vietettiin toinen p\u00e4iv\u00e4 hein\u00e4kuuta. Silloin muisteltiin Marian vierailua Johannes Kastajan \u00e4idin Elisabetin luona (Luuk. 1:36\u201355). T\u00e4m\u00e4 muistop\u00e4iv\u00e4 poistettiin juhlap\u00e4ivien luettelosta vuonna 1772 Ruotsin kuninkaan Kustaa III:n kalenteriuudis-tuksen yhteydess\u00e4. Muistona Marian k\u00e4yntip\u00e4iv\u00e4st\u00e4 kalenterissamme on edelleen toinen hei-n\u00e4kuuta Marian ja lukuisten Maria-per\u00e4isten nimien nimip\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Marian k\u00e4yntip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 luetut tekstit liitettiin Marian ilmestysp\u00e4iv\u00e4\u00e4n, jota viet\u00e4mme t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Marian ilmestysp\u00e4iv\u00e4 puolestaan s\u00e4ilyi itsen\u00e4isen\u00e4 juhlana 25.3. vuoteen 1955, jolloin se siir-rettiin l\u00e4himp\u00e4\u00e4n sunnuntaihin. N\u00e4in se j\u00e4tt\u00e4\u00e4 aina alleen yhden paastonajan sunnuntaip\u00e4ivist\u00e4 eik\u00e4 yleens\u00e4 osu tarkalleen puolta vuotta ennen joulua.<\/p>\n\n\n\n
Kuulimme t\u00e4n\u00e4\u00e4n kolmannen vuosikerran mukaisen evankeliumin. Sit\u00e4 kutsutaan Marian kii-tosvirreksi tai ylistyslauluksi. Joku saattaa tuntea sen s\u00e4vellyksen\u00e4, jonka nimen\u00e4 on latinaksi laulun ensimm\u00e4inen sana: Magnificat.<\/p>\n\n\n\n
Laulu on Marian vastaus h\u00e4nen sukulaisensa Elisabetin tervehdykseen, kun Maria saapui kyl\u00e4\u00e4n Elisabetin ja h\u00e4nen miehens\u00e4 pappi Sakariaan luo. Kun sukulaisnaiset tapasivat toisensa ja Ma-ria tervehti Elisabetia, Elisabet huudahti: \u201dSiunattu olet sin\u00e4 naisista siunatuin, ja siunattu si-nun kohtusi hedelm\u00e4! Kuinka min\u00e4 saan sen kunnian, ett\u00e4 Herrani \u00e4iti tulee minun luokseni?\u201d (Luuk. 1:42\u201343). Samalla lapsi hyp\u00e4hti Elisabetin kohdussa. N\u00e4in my\u00f6s Johannes, jota Elisabet odotti, tunnisti Herransa. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Maria itse alkaa ylist\u00e4\u00e4: \u201dMinun sieluni ylist\u00e4\u00e4 Herran suuruutta, minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Martti Lutherille Marian kiitosvirsi oli yksi rakkaimpia Raamatun kohtia. H\u00e4nen kirjoittamansa selitys kuuluu hienoimpiin uskonpuhdistajan teksteihin. Erityist\u00e4 arvoa Luther antaa sille, ett\u00e4 Maria kutsuu Jumalaa ensiksi Herraksi ja vasta sitten Vapahtajakseen. Luther n\u00e4kee siin\u00e4 todis-teen h\u00e4nen kokosyd\u00e4misest\u00e4 rakkaudestaan Jumalaan. Maria ylist\u00e4\u00e4 ja kiitt\u00e4\u00e4 Jumalaa h\u00e4nen itsens\u00e4 t\u00e4hden eik\u00e4 oman itsens\u00e4 t\u00e4hden. Siin\u00e4 Maria eroaa siit\u00e4 suuresta joukosta ihmisi\u00e4, jotka kiitt\u00e4v\u00e4t vain niin kauan kuin Jumala antaa heille hyv\u00e4\u00e4. Luther sanookin: \u201dMutta kun Ju-mala k\u00e4tkeytyy h\u00e4nelt\u00e4 ja poistaa h\u00e4nen ylt\u00e4\u00e4n hyvyytens\u00e4 loisteen, niin ett\u00e4 h\u00e4n on alaston ja kurja, silloin katoaa my\u00f6skin rakkaus ja ylistys.\u201d<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4inh\u00e4n me useimmiten toimimme ja ajattelemme. Palvelemme Jumalaa, koska saamme palkaksi onnea, terveytt\u00e4, siunausta, menestyst\u00e4. Kuinka usein hurskautemme on uskonnoksi naamioitua oman edun tavoittelua? Hurskaudessa piilee suuri houkutus omahyv\u00e4isyyteen ja omavanhurskauteen. Silloin Jumalasta tulee meid\u00e4n apulaisemme, alaisemme, palvelijamme, meid\u00e4n onnemme takaaja.<\/p>\n\n\n\n
Marian antama malli on tyystin toisenlainen. H\u00e4n rakastaa ja ylist\u00e4\u00e4 Herraa h\u00e4nen itsens\u00e4 t\u00e4h-den, h\u00e4nen hyvyytens\u00e4 ja rakkautensa t\u00e4hden. Maria on onnellinen siit\u00e4, mit\u00e4 Jumala on ja mi-t\u00e4 h\u00e4n tekee, ei siit\u00e4, mit\u00e4 Maria itse on, mit\u00e4 h\u00e4n saa tai mit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on edess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Palaan j\u00e4lleen Lutherin selitykseen. Siin\u00e4 korostuu selv\u00e4sti ylistyslaulun keskeinen lause: \u201dH\u00e4n on luonut katseensa v\u00e4h\u00e4iseen palvelijaansa.\u201d Maria ei k\u00e4yt\u00e4 n\u00e4it\u00e4 sanoja ilmaistakseen, ett\u00e4 h\u00e4n on ylpe\u00e4 omasta n\u00f6yryydest\u00e4\u00e4n ja alhaisuudestaan. H\u00e4n ei pid\u00e4 omaa n\u00f6yryytt\u00e4\u00e4n ansiona, jonka perusteella h\u00e4nen pit\u00e4isi kokea erityisi\u00e4 armonosoituksia. Luther sanoo: \u201dMaria ei ylist\u00e4-nyt siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli armoitettu neitsyt tai ett\u00e4 h\u00e4n oli n\u00f6yr\u00e4, vaan siksi, ett\u00e4 Jumala armos-saan oli katsonut h\u00e4neen. Siksi paino ei ole sanalla \u2019v\u00e4h\u00e4iseen palvelijaansa\u2019, vaan sanalla \u2019luo-nut katseensa\u2019. Sill\u00e4 h\u00e4nen v\u00e4h\u00e4isyytens\u00e4 ei ole ylistett\u00e4v\u00e4\u00e4, vaan se, ett\u00e4 Jumala katsoo h\u00e4-neen.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Marian alhaisuudessa ja heikkoudessa Jumala ilmensi voimansa ja armonsa. Jumala katsoo aina syvyyteen, mutta t\u00e4m\u00e4 \u201dsyvyydess\u00e4 oleminen\u201d ei ole ylpeilyn aihe Marialle tai kenellek\u00e4\u00e4n ihmiselle. Ylistys kuuluu ainoastaan h\u00e4nelle, joka armahtaa alhaista ja kurjaa, heikkoa ja syntis-t\u00e4. Juuri n\u00e4in on Marian sanat ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4: \u201dH\u00e4n on luonut katseensa v\u00e4h\u00e4iseen palvelijaan-sa. \u2026 Sill\u00e4 Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja, H\u00e4nen nimens\u00e4 on pyh\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4m\u00e4 kertoo Jumalan toimintatavasta maailmassa. N\u00e4in Jumala menettelee t\u00e4m\u00e4n ylpe\u00e4n maailman kanssa, joka on huumaantunut omasta mahtavuudestaan. H\u00e4n on ylpeit\u00e4 vastaan. N\u00f6yrille, v\u00e4h\u00e4isille, n\u00e4lk\u00e4isille ja heikoille h\u00e4n lahjoittaa armonsa. Vain heille h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 py-hyytens\u00e4. Maria sanoo: \u201dH\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on tehnyt mahtavia tekoja, h\u00e4n on ly\u00f6nyt hajalle ne, joilla on ylpe\u00e4t ajatukset syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n. H\u00e4n on sy\u00f6ssyt vallanpit\u00e4j\u00e4t istuimiltaan ja korottanut alhaiset. N\u00e4lk\u00e4iset h\u00e4n on ruokkinut runsain m\u00e4\u00e4rin, mutta rikkaat h\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt tyhjin k\u00e4-sin pois.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Maria n\u00e4kee omien kokemustensa yli. H\u00e4n ei kiit\u00e4 vain omasta onnestaan, vaan erityisesti siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on toteuttanut koko kansalleen lupaaman hyvyyden. Jumala \u201don pit\u00e4nyt huolen palvelijastaan Israelista, muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa Abrahamille ja h\u00e4nen j\u00e4lkel\u00e4isilleen, ajasta aikaan, niin kuin h\u00e4n on isillemme luvannut.\u201d<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in Marian kiitosvirsi ei ole vain Marian, vaan koko Kristuksen kirkon, oikeastaan koko ihmis-kunnan ylistyslaulu. Se on kiitosvirsi siit\u00e4, ett\u00e4 synnin aikaansaama Jumalan ja ihmisen v\u00e4linen kuilu on murrettu ja ylitetty. Se on n\u00f6yrien, heikkojen, sorrettujen ja h\u00e4p\u00e4istyjen l\u00e4hes taistelu-henkinen kiitosvirsi siit\u00e4, ett\u00e4 heit\u00e4 ei sittenk\u00e4\u00e4n ole hyl\u00e4tty. Siksi kirkko on veisannut Marian kiitosvirren sanoilla kiitosta jokaisessa vesperiss\u00e4, illan rukoushetkess\u00e4, vuosisatojen ajan ja tekee yh\u00e4 edelleen niin.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Maria on Lutherin mukaan parhain ikkuna Jumalan ty\u00f6pajaan. Maria opettaa, miten kaikkivaltias Jumala tekee ty\u00f6t\u00e4\u00e4n. Maailmassa vallitsee sellainen ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6, ett\u00e4 kaikki kumartavat mahtia, viisautta, rikkautta, vaikutusvaltaa. Jumalan ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6 on toi-senlainen. Lutherin mukaan \u201dkaikki h\u00e4nen tekonsa maailman loppuun asti ovat siten tehtyj\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n siit\u00e4, mik\u00e4 on ei-mit\u00e4\u00e4n, v\u00e4h\u00e4ist\u00e4, halveksittua, kurjaa ja kuollutta tekee jotakin, kal-lisarvoista, autuasta ja el\u00e4v\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n kannattaa kuunnella vaatimattoman ja k\u00f6yh\u00e4n Marian laulua. H\u00e4n ei laula itsest\u00e4\u00e4n ja ansioistaan, vaan Jumalasta, Vapahtajastaan. T\u00e4llainen Jumala meill\u00e4 syntisill\u00e4 ja heikoilla on! Meid\u00e4n syntisyydess\u00e4mme ja alhaisuudessamme Jumalan armo tulee todeksi. N\u00e4in tapahtuu t\u00e4n\u00e4\u00e4n meid\u00e4nkin kohdallamme. Jos olemme rehellisi\u00e4, emme kykene kerskumaan hyvyydell\u00e4, ylpeilem\u00e4\u00e4n teoilla tai r\u00f6yhist\u00e4m\u00e4\u00e4n rintaa uskolla. Juuri siksi tarvitsemme Jumalaa. Juuri siin\u00e4 heikkoudessamme Jumalan armo tulee todeksi. Marian tavoin me voimme vain ylist\u00e4\u00e4 ja kiit-t\u00e4\u00e4 Jumalaa h\u00e4nen armostaan ja rakkaudestaan.<\/p>\n\n\n\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Maria sanoi:– Minun sieluni ylist\u00e4\u00e4 Herran suuruutta,minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,sill\u00e4 h\u00e4n on luonut katseensa v\u00e4h\u00e4iseen palvelijaansa.T\u00e4stedes kaikki sukupolvet ylist\u00e4v\u00e4t minua autuaaksi,sill\u00e4 Voimallinen on tehnyt minulle suuria tekoja.H\u00e4nen nimens\u00e4 on pyh\u00e4,polvesta polveen h\u00e4n osoittaa laupeutensaniille, jotka h\u00e4nt\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t.H\u00e4nen k\u00e4tens\u00e4 on tehnyt mahtavia tekoja,h\u00e4n on ly\u00f6nyt hajallene, joilla on ylpe\u00e4t ajatukset syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n.H\u00e4n on sy\u00f6ssyt vallanpit\u00e4j\u00e4t istuimiltaanja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[33],"class_list":["post-4572","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-33"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4572","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4572"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4572\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4573,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4572\/revisions\/4573"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4572"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4572"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4572"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}