{"id":4593,"date":"2024-04-10T18:51:19","date_gmt":"2024-04-10T18:51:19","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=4593"},"modified":"2024-04-10T18:51:20","modified_gmt":"2024-04-10T18:51:20","slug":"siveltimet-kutsuvat-johonkin-uuteen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/04\/10\/siveltimet-kutsuvat-johonkin-uuteen\/","title":{"rendered":"Siveltimet kutsuvat johonkin uuteen"},"content":{"rendered":"\n

Aamuhartaus keskiviikkona 10.4.2024 klo 6.50 Yle Radio 1<\/span>

Seppo H\u00e4kkinen, piispa emeritus, Mikkeli<\/span><\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

El\u00e4kelahjana sain yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni pienen grafiikanlehden. Siin\u00e4 on kuvattuna viisi erilaista taiteilijan sivellint\u00e4. T\u00e4m\u00e4 taidegraafikko, kuvataiteilija Eeva Huotarin ty\u00f6 on puhutellut minua nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessani. Siveltimet ovat valmiina k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, aivan kuin ne kutsuisivat johonkin uuteen.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

J\u00e4in el\u00e4kkeelle seitsem\u00e4n kuukautta sitten, vuoden 2023 syyskuun alusta. Taakse j\u00e4i yli 40 vuotta kest\u00e4nyt ty\u00f6el\u00e4m\u00e4. My\u00f6s perhe-el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on uusi vaihe, kun olemme vaimoni kanssa molemmat el\u00e4kkeell\u00e4. Mummon ja papan asemaan olemme solahtaneet jo vuosia sitten, mutta siihenkin sis\u00e4ltyy erilaisia mahdollisuuksia viranhoidon j\u00e4\u00e4dess\u00e4 taakse.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Sit\u00e4 ihmettelen, kuinka nopeasti aika on mennyt. Kaksikymppisen\u00e4 luulee, ett\u00e4 viisi vuotta on pitk\u00e4 aika. Nyt yli 60-vuotiaana tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 40 vuotta on lyhyt aika.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Kun katson el\u00e4m\u00e4\u00e4ni taustapeilist\u00e4, p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 on kiitollisuus. Ymm\u00e4rr\u00e4n, ett\u00e4 aika kultaa muistot ja menneet vuodet. Ei el\u00e4m\u00e4 ole aina ollut helppoa ja yksinkertaista. Siihen sis\u00e4ltyy my\u00f6s menetyksi\u00e4, ep\u00e4onnistumisia, surua ja murheita. Silti kiitollisuus nousee kaiken koetun ylle. Olen saanut el\u00e4\u00e4 rikkaan ja hyv\u00e4n el\u00e4m\u00e4n. Kiitos siit\u00e4 kuuluu perheelle ja suvulle, l\u00e4heisille ihmisille, ty\u00f6tovereille ja yst\u00e4ville, lukemattomille kohtaamilleni ihmisille ja my\u00f6s edelt\u00e4ville sukupolville. Olen kiitollinen siit\u00e4, ett\u00e4 olen saanut el\u00e4\u00e4 Suomessa, maailman onnellisimmassa ja turvallisimmassa maassa. Ennen kaikkea kiitos kuuluu hyv\u00e4lle Jumalalle, joka on antanut minulle el\u00e4m\u00e4n ja pit\u00e4nyt huolta.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Ihmisen elinkaarta on nykyisin hahmoteltu jakamalla se nelj\u00e4\u00e4n ik\u00e4\u00e4n: ensimm\u00e4inen ik\u00e4 on lapsuus ja nuoruus, toinen on aktiivinen ty\u00f6el\u00e4m\u00e4vaihe, kolmas koittaa, kun j\u00e4\u00e4d\u00e4\u00e4n el\u00e4kkeelle ja nelj\u00e4s on vanhuus.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Nyt opettelen uutta el\u00e4m\u00e4nvaihetta. Millaista aikaa t\u00e4m\u00e4 oikein on? Kolmatta ik\u00e4\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n aktiivisena, toiminnant\u00e4yteisen\u00e4, hyv\u00e4n vanhenemisen aikana. Grafiikanlehden siveltimet muistuttavat siit\u00e4, ett\u00e4 edess\u00e4ni avautuu uusia mahdollisuuksia. Moni on sanonut t\u00e4m\u00e4n olevan el\u00e4m\u00e4n parasta aikaa.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Uteliaana ja kiinnostuneena suuntaudun kohti tulevaa. Mit\u00e4 el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 on viel\u00e4 annettavanaan ja mihin Jumala minua johdattaa? Millaisen kuvan voin el\u00e4m\u00e4st\u00e4ni viel\u00e4 maalata? Millaisen tulevaisuuden Jumala maalaa minulle? Sit\u00e4 toki toivon, ett\u00e4 saisin el\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n el\u00e4m\u00e4vaiheen terveen\u00e4 ja yhdess\u00e4 l\u00e4heisteni kanssa. Psalmin sana on tullut l\u00e4heiseksi: \u201dSinuun, Herra, min\u00e4 turvaan; min\u00e4 sanon: \u2019Sin\u00e4 olet minun Jumalani\u2019. Minun aikani ovat sinun k\u00e4dess\u00e4si.\u201d (Ps. 31:15\u201316).<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Mielenkiinnolla pohdin my\u00f6s uskonel\u00e4m\u00e4ni tulevaisuutta. \u00a0Hengellinen tieni on ollut kasvuprosessi: usko on aina kuulunut luonnollisena osana el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Sit\u00e4 voisi kuvata tavalliseksi, arkiseksi, jonkun mielest\u00e4 ehk\u00e4 liiankin silotelluksi uskon tieksi. Hengelliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4ni ei sis\u00e4lly suurta draamaa eik\u00e4 murroksia, vaikka siin\u00e4 on ollut tummia ja kirkkaita v\u00e4rej\u00e4. Ne kuuluvat el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Aikuisenakin usko on n\u00e4k\u00f6iseni. Se on rauhallista, turvallista luottamusta taivaan Is\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 uskossa olen kasvanut vuosikymmenten aikana.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Hengellinen kasvu liittyy ihmisen muuhun persoonallisuuteen. Kristillinen el\u00e4m\u00e4 on hengellist\u00e4 matkaa, jota kuljetaan samanaikaisesti eteenp\u00e4in, sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja yl\u00f6sp\u00e4in. Yksityisen ihmisen usko liittyy aina kirkon yhteiseen rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Uskonel\u00e4m\u00e4ni ei ole koskaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n itseni varassa. Yl\u00f6snoussut Kristus, Pyh\u00e4 Henki, enkelit, lukemattomat esirukoilijat rukoilevat kanssani ja puolestani. Silloinkin kun omat voimani loppuvat, kuulun yhteyteen, joka kannattelee v\u00e4synytt\u00e4 kilvoittelijaa. Kirkon yhteinen rukous kantaa; sen varassa saan lev\u00e4t\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tullut minulle yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Lapsuudenkodistani perin is\u00e4n ja \u00e4idin kuoltua savesta tehdyn ristinnaulitun Kristuksen p\u00e4\u00e4t\u00e4 esitt\u00e4v\u00e4n reliefin. Olen ripustanut sen nykyisen ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4ni yl\u00e4puolelle. Sit\u00e4 katsellessani ajatukset viev\u00e4t usein el\u00e4m\u00e4nkaaren eri vaiheisiin. Jeesus Kristus on ollut niiss\u00e4 mukana. Jumalan johdatus ja siunaus ovat kuljettaneet minua.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Niin minun kuin meid\u00e4n kaikkien edess\u00e4mme oleva tulevaisuus on avoin. Emme tied\u00e4, milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Jumalan sana lupaa: \u201dRakkaat yst\u00e4v\u00e4t, jo nyt me olemme Jumalan lapsia, mutta viel\u00e4 ei ole k\u00e4ynyt ilmi, mit\u00e4 meist\u00e4 tulee. Sen me tied\u00e4mme, ett\u00e4 kun se k\u00e4y ilmi, meist\u00e4 tulee h\u00e4nen kaltaisiaan, sill\u00e4 me saamme n\u00e4hd\u00e4 h\u00e4net sellaisena kuin h\u00e4n on.\u201d (1. Joh. 3:2). T\u00e4t\u00e4 tulevaisuutta kohti kulkiessamme saamme tehd\u00e4 sen siunauksen varassa:<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua.<\/p>

Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle<\/p>

ja olkoon sinulle armollinen.<\/p>

Herra k\u00e4\u00e4nt\u00e4k\u00f6\u00f6n kasvonsa sinun puoleesi<\/p>

ja antakoon sinulle rauhan.<\/p>

Is\u00e4n ja Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen nimeen.<\/p>

Aamen.<\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p>

\u00a0<\/o:p><\/p><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aamuhartaus keskiviikkona 10.4.2024 klo 6.50 Yle Radio 1 Seppo H\u00e4kkinen, piispa emeritus, Mikkeli \u00a0 \u00a0 El\u00e4kelahjana sain yst\u00e4v\u00e4lt\u00e4ni pienen grafiikanlehden. Siin\u00e4 on kuvattuna viisi erilaista taiteilijan sivellint\u00e4. T\u00e4m\u00e4 taidegraafikko, kuvataiteilija Eeva Huotarin ty\u00f6 on puhutellut minua nykyisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4nvaiheessani. Siveltimet ovat valmiina k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, aivan kuin ne kutsuisivat johonkin uuteen. \u00a0 J\u00e4in el\u00e4kkeelle seitsem\u00e4n kuukautta sitten, vuoden … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[35,4],"tags":[33],"class_list":["post-4593","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-hartaus","category-kirjoituksia","tag-33"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4593","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4593"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4593\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4594,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4593\/revisions\/4594"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4593"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4593"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4593"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}