Neuvostoliiton hy\u00f6kk\u00e4ys Suomeen alkoi 85 vuotta sitten, 30. marraskuuta 1939. Puna-armeijan tykist\u00f6 avasi tulen Karjalankannaksella kello 6.50. Kello 9 Viipurissa annettiin ensimm\u00e4inen ilmah\u00e4lytys. Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomessa 16 paikkakuntaa, muun muassa Helsinki\u00e4 kahdesti. Talvisota oli syttynyt.<\/p>\n\n\n\n
Sodan seuraukset n\u00e4kyiv\u00e4t heti kaikkialla maassamme. Tuhansittain karjalaisia pakeni kotiseuduiltaan sotaa. Evakkoja saapui my\u00f6s Jyv\u00e4skyl\u00e4n seudulle. Viipurin maaseurakunnan kirkkoherra Lauri Helle kirjoitti raportissaan tuomiokapitulille: \u201dJoulukuussa 1939 siirrettiin v\u00e4est\u00f6 junalla Jyv\u00e4skyl\u00e4\u00e4n ja sielt\u00e4 edelleen valtaosa lotjilla P\u00e4ij\u00e4nnett\u00e4 pitkin Muurameen, Korpilahdelle ja J\u00e4ms\u00e4\u00e4n ja pienempi osa Pet\u00e4j\u00e4veden kautta rautateitse ja kuorma-autoilla Koskenp\u00e4\u00e4h\u00e4n. Oli todella suuri Jumalan varjelus, ett\u00e4 n\u00e4in\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 oli sumuinen ja pyryinen ilma, ett\u00e4 lentokoneet eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet P\u00e4ij\u00e4nteell\u00e4 yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 muutenkin ahtaalla olevaa joukkoa. My\u00f6hemmin siirrettiin osa Korpilahdelle ja J\u00e4ms\u00e4\u00e4n sijoitetusta v\u00e4est\u00e4 Kuhmoisiin.\u201d (Selostuksia er\u00e4iden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939\u20131949, s 180).<\/p>\n\n\n\n
Ihantalan kirkkoherra Yrj\u00f6 Suomi Huolila puolestaan kertoi, ett\u00e4 \u201dViipurin evakuoimisen j\u00e4lkeen tuli ihantalalaisille vuorostaan l\u00e4ht\u00f6 kodittomuuden taipaleelle. Ikimuistoiseksi muodostui varmaan joulukuun 12. p\u00e4iv\u00e4 1939. Koko kyl\u00e4 oli koolla Ihantalan m\u00e4ell\u00e4. Vanhukset, \u00e4idit ja lapset sulloutuivat nyytteineen autoihin, jotka kuljettivat heid\u00e4t Kavantsaaren asemalle, mist\u00e4 alkoi rautatiematka kauas Jyv\u00e4skyl\u00e4n seuduille asti. \u00c4idit koettivat tyynnytt\u00e4\u00e4 itkevi\u00e4 lapsiaan. Vanhukset odottivat hiljaisina vuoroaan. Syd\u00e4miss\u00e4 oli viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuskaa, jota vaieten kannettiin. Luoja yksin n\u00e4ki nuo pisarat, jotka silmist\u00e4 pime\u00e4n peitossa putosivat. El\u00e4m\u00e4 oli kovaa, mutta n\u00f6yr\u00e4 alistuminen kirkasti kaiken sis\u00e4isen tuskan ihailtavan kauniiksi rauhallisuudeksi.\u201d (Selostuksia er\u00e4iden siirtoseurakuntien kohtaloista ja sotatapahtumista 1939\u20131949, s 27\u201328).<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4ist\u00e4 tapahtumista on kulunut 85 vuotta. Olen monesti pohtinut, miten meit\u00e4 edelt\u00e4neet sukupolvet jaksoivat tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti puolustaa is\u00e4nmaatamme ja k\u00e4yd\u00e4 sodan kauheuden l\u00e4pi. Suotta ei puhuta talvisodan hengest\u00e4 ja ihmeest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kansamme henkisen\u00e4 selk\u00e4rankana oli kristillinen usko. Kaiken ahdistuksen ja pelon, ep\u00e4toivon ja toivottomuuden keskell\u00e4 toteutui rintamalla, evakkomatkalla ja kotirintamalla se, josta Ihantalan kirkkoherra kirjoitti: \u201dSyd\u00e4miss\u00e4 oli viilt\u00e4v\u00e4\u00e4 tuskaa, jota vaieten kannettiin. Luoja yksin n\u00e4ki nuo pisarat, jotka silmist\u00e4 pime\u00e4n peitossa putosivat.\u201d Kaikki oli mennyt ja tulevaisuudesta ei ollut tietoa. Mutta Luoja n\u00e4ki pime\u00e4ss\u00e4 putoavat kyyneleet. Siin\u00e4 toteutui Raamatun lupaus: Jumala on itse sanonut: \u2013 Min\u00e4 en sinua j\u00e4t\u00e4, en koskaan sinua hylk\u00e4\u00e4. Sen t\u00e4hden me voimme turvallisin mielin sanoa: \u2013 Herra on minun auttajani, siksi en pelk\u00e4\u00e4. Mit\u00e4 voisi ihminen minulle tehd\u00e4? (Hepr. 13:5\u20136).<\/p>\n\n\n\n
Nyt olemme saaneet el\u00e4\u00e4 kahdeksan vuosikymment\u00e4 rauhan aikaa. Rauha ei ole itsest\u00e4\u00e4nselvyys. Siit\u00e4 saamme kiitt\u00e4\u00e4 veteraanisukupolvia. Maksettu hinta on ollut kova; se n\u00e4kyy sankarihautausmaillamme. J\u00e4lleen maailman tapahtumat pelottavat ja tulevaisuus huolestuttaa. T\u00e4n\u00e4\u00e4n saamme luottaa samaan lupaukseen kuin meit\u00e4 edelt\u00e4neet sukupolvet 85 vuotta sitten: \u201dJumala on itse sanonut: \u2013 Min\u00e4 en sinua j\u00e4t\u00e4, en koskaan sinua hylk\u00e4\u00e4.\u201d T\u00e4m\u00e4 rohkaisee meit\u00e4 tuntemattoman tulevaisuuden edess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Samalla teht\u00e4v\u00e4mme on muistaa edelt\u00e4neit\u00e4 sukupolvia, kunnioittaa heid\u00e4n ty\u00f6t\u00e4\u00e4n ja uhrauksiaan sek\u00e4 vaalia heid\u00e4n muistoaan. Se on sit\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4, kun sodan kokenut sukupolvi v\u00e4istyy v\u00e4hitellen pois. T\u00e4n\u00e4\u00e4n me t\u00e4yt\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 velvollisuuttamme, kun l\u00e4het\u00e4mme seppelpartiot sankarivainajien ja Karjalaan j\u00e4\u00e4neiden vainajien muistomerkeille Jyv\u00e4skyl\u00e4n Vanhalle hautausmaalle. Heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja ty\u00f6ns\u00e4 on velvoittava esimerkki tinkim\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 vastuunkantamisesta is\u00e4nmaamme hyv\u00e4ksi ja sen vapauden puolesta. Heid\u00e4n uhrinsa ei saa unohtua eik\u00e4 muistonsa himmet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Seppelpartiot! L\u00e4htek\u00e4\u00e4 ja viek\u00e4\u00e4 seppeleiden my\u00f6t\u00e4 kiitoksemme ja kunnioituksemme osoitus Karjalaan j\u00e4\u00e4neille vainajille ja sotiemme sankarivainajille heid\u00e4n ty\u00f6st\u00e4\u00e4n ja taistelustaan kotiseutujemme ja is\u00e4nmaamme hyv\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n
piispa emeritus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Neuvostoliiton hy\u00f6kk\u00e4ys Suomeen alkoi 85 vuotta sitten, 30. marraskuuta 1939. Puna-armeijan tykist\u00f6 avasi tulen Karjalankannaksella kello 6.50. Kello 9 Viipurissa annettiin ensimm\u00e4inen ilmah\u00e4lytys. Ensimm\u00e4isen p\u00e4iv\u00e4n aikana Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Suomessa 16 paikkakuntaa, muun muassa Helsinki\u00e4 kahdesti. Talvisota oli syttynyt. Sodan seuraukset n\u00e4kyiv\u00e4t heti kaikkialla maassamme. Tuhansittain karjalaisia pakeni kotiseuduiltaan sotaa. Evakkoja saapui my\u00f6s Jyv\u00e4skyl\u00e4n seudulle. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[33],"class_list":["post-4642","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-33"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4642","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4642"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4642\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4643,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4642\/revisions\/4643"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4642"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4642"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4642"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}