Pienen painon lis\u00e4\u00e4minen tasapainotetun esineen toiselle puolelle keikauttaa sen kumoon. Jokainen meist\u00e4 lienee tutustunut t\u00e4h\u00e4n fysiikan ilmi\u00f6\u00f6n vaikkapa lapsena palikoilla leikkiess\u00e4\u00e4n. Tutkiessaan 1950-luvulla amerikkalaisten kaupunginosien muodostumista valtiotieteen professori Morton Grodzins (1917\u20131964) havaitsi fysiikan lainalaisuuden toimivan my\u00f6s sosiologiassa. H\u00e4n otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n k\u00e4sitteen keikahduspiste (engl. tipping point). Sill\u00e4 tarkoitetaan kehityksess\u00e4 rajapistett\u00e4 tai vaihetta, jonka j\u00e4lkeen merkitt\u00e4v\u00e4 ja mahdollisesti v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4t\u00f6n ilmi\u00f6 alkaa levit\u00e4 ja yleisty\u00e4 nopeasti.<\/p>\n\n\n\n
Sittemmin keikahduspisteen k\u00e4site on laajentunut yli alkuper\u00e4isen merkityksens\u00e4. Nykyisin sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kuvaamaan mit\u00e4 tahansa prosessia, jonka tapahtumisnopeus kiihtyy tietyn pisteen j\u00e4lkeen dramaattisesti. Termi\u00e4 on sovellettu monilla aloilla, muun muassa taloustieteess\u00e4, ymp\u00e4rist\u00f6tieteess\u00e4 ja epidemiologiassa.<\/p>\n\n\n\n
Keikahduspiste selitt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti sen, ett\u00e4 uusia k\u00e4ytt\u00e4ytymismalleja, kulttuureita tai teknologioita saatetaan omaksua verrattain lyhyess\u00e4kin ajassa. Sosiaalisen keikahduspisteen voisi m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 n\u00e4in: pienikin muutos sosiaalisessa j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 voi lukuisten itse\u00e4\u00e4n vahvistavien kierteiden my\u00f6t\u00e4 johtaa nopeisiin muutoksiin kollektiivisessa k\u00e4ytt\u00e4ytymisess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Konkreettinen esimerkki keikahduspisteilmi\u00f6st\u00e4 on arkiymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4mme vaikkapa kauramaito. Kovin pitk\u00e4 aika ei ole siit\u00e4, kun kauramaitoa sai etsim\u00e4ll\u00e4 etsi\u00e4 l\u00e4hikauppojen hyllyilt\u00e4 tai kahviloiden tiskeilt\u00e4. Nyky\u00e4\u00e4n siit\u00e4 on tullut tavallinen tuote muiden maitotuotteiden rinnalle. Itse asiassa kasviproteiinista valmistettuja uusia tuotteita suorastaan tulvii markkinoille ja niiden saatavuus vaikuttaa vain lis\u00e4nneen kysynt\u00e4\u00e4. Mielenkiintoista on seurata hiljakkoin julkaistujen ravitsemussuositusten seurauksia keikahduspisteilmi\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n\n\n\n
Muiden ilmi\u00f6iden tapaan sosiaalisen keikahduspisteen voi n\u00e4hd\u00e4 uhkana tai mahdollisuutena. On helppo n\u00e4hd\u00e4 uhkakuvia siit\u00e4, miten vahvasti polarisoituneessa yhteiskunnassa \u00e4\u00e4riliikkeiden on mahdollista vaikuttaa vahvemmin kuin niiden todellinen kannattajakunta tai potentiaali antaa aihetta. Toisaalta ilmi\u00f6 luo toivoa etenkin ilmastonmuutoksen torjunnassa, sill\u00e4 kest\u00e4v\u00e4ll\u00e4 kulttuurin murroksella on kova kiire.<\/p>\n\n\n\n
Kulttuurissa tapahtuvat muutokset vaikuttavat luonnollisesti my\u00f6s uskontoon ja sen my\u00f6t\u00e4 kirkkoon. Nelj\u00e4 vuotta sitten ilmestyneess\u00e4 kirkkomme nelivuotiskertomuksessa vuosilta 2016\u20132019, Uskonto arjessa ja juhlassa<\/em>, Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijat nostivat sukupolvien v\u00e4lill\u00e4 tapahtuvat arvomuutokset esille.<\/p>\n\n\n\n Kertomuksessa puhutaan taitepisteest\u00e4, jonka saavutettuaan arvojen ja kulttuurien muutos voi tapahtua kiihtyv\u00e4ll\u00e4 tahdilla. Heid\u00e4n mukaansa uskonnollisuus on muuttunut maassamme voimakkaasti. \u201dN\u00e4iden lukujen perusteella voi olettaa, ett\u00e4 jopa koko v\u00e4est\u00f6n tasolla ollaan l\u00e4hell\u00e4 taitepistett\u00e4, jossa uskonnollisuus alkaa n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 ep\u00e4tavallisena identifikaationa. Nuoremmissa sukupolvissa t\u00e4llainen taitepiste on selv\u00e4sti jo ohitettu.\u201d \u201dEi-uskonnollisuutta pidet\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4ntyv\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin normaalina, sosiaalisesti hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4 tapana m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 suhdettaan uskontoon. Sen sijaan uskonnollisuus on erityinen, enenev\u00e4ss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin poikkeavaksi koettu identifioituminen n\u00e4iss\u00e4 ik\u00e4ryhmiss\u00e4.\u201d (Uskonto arjessa ja juhlassa, s 16, 44, 251\u2013252).<\/p>\n\n\n\n Tuoreessa nelivuotiskertomuksessa vuosilta 2020\u20132023, Kirkko ep\u00e4varmuuksien ajassa,<\/em> tutkijat toistavat aiemman havaintonsa: \u201dSuomessa ollaan kulttuurisesti jonkinlaisessa taitepisteess\u00e4, jossa uskonnottomuus koetaan entist\u00e4 tavanomaisempana katsomuksellisena identiteettin\u00e4.\u201d Kyse on siis kulttuurisesta keikahduspisteest\u00e4, \u201djossa uskonnollinen usko alkaa n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 yh\u00e4 useammin sosiaalisesti ep\u00e4tyypillisen\u00e4\u201d. Muutos aiempaan on tapahtunut siin\u00e4, ett\u00e4 uskovan identiteetti koetaan nuorissa ik\u00e4ryhmiss\u00e4 uskonnottomuutta yleisemmin kulttuurisesta valtavirrasta poikkeavaksi. \u201dAlle 30-vuotiaissa jo l\u00e4hes kolmannes uskovista koki kuuluvansa v\u00e4hemmist\u00f6\u00f6n vakaumuksensa takia.\u201d Sen sijaan uskonnottomuuden kulttuuri on normalisoitunut. (Kirkko ep\u00e4varmuuksien ajassa, s 75\u201376, 96, 302).<\/a><\/p>\n\n\n\n Miten kirkossamme varaudutaan siihen, ett\u00e4 kuljemme kohti kulttuurista keikahduspistett\u00e4, ellemme ole jo sen ohittaneetkin muuallakin kuin nuorissa ik\u00e4luokissa? Kirkon tutkimus ja koulutus -yksik\u00f6n tutkijat ovat tehneet ty\u00f6ns\u00e4 ja kirjoittaneet raporttinsa johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksineen. Tietoa meill\u00e4 on riitt\u00e4v\u00e4sti. T\u00e4rke\u00e4 on siksi p\u00e4\u00e4st\u00e4 sanoista tekoihin ja johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksist\u00e4 toimenpiteisiin. Liian usein hyv\u00e4tkin selvitykset ja analyysit j\u00e4\u00e4v\u00e4t pelkiksi sanoiksi ja aikomuksiksi.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s uskonnossa kulttuurinen keikahduspiste voi merkit\u00e4 uhkaa tai mahdollisuutta.<\/p>\n\n\n\n Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 on hyvin inhimillist\u00e4 ajatella, ett\u00e4 kuljemme v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti kohti maallistunutta, uskonnotonta yhteiskuntaa. Uskovat ovat v\u00e4hemmist\u00f6n\u00e4 ja perinteiset tavat ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t murtuvat. Helppoa on n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4st\u00e4 monia esimerkkej\u00e4, viimeisimp\u00e4n\u00e4 keskustelu uskonnollisista tilaisuuksista kouluissa. Mieless\u00e4 py\u00f6riv\u00e4t Jeesuksen sanat: \u201dMutta kun Ihmisen Poika tulee, l\u00f6yt\u00e4\u00e4k\u00f6 h\u00e4n uskoa maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4?\u201d (Matt. 18:8). Kirkko k\u00e4pertyy entist\u00e4 enemm\u00e4n sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Siit\u00e4 tulee omaan turvalliseen gettoonsa linnoittautuva perinneyhdistys, joka keskittyy varjelemaan uskoaan ja s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n traditiotaan. Suhde ulosp\u00e4in n\u00e4kyy maailman pahuuden p\u00e4ivittelyn\u00e4 ja muurien rakentamisena.<\/p>\n\n\n\n Toisaalta keikahduspiste voi olla ilmi\u00f6n\u00e4 kehotus k\u00e4\u00e4nty\u00e4 kohti maailmaa. Se on kutsu ottaa todesta Jeesuksen antama teht\u00e4v\u00e4. Matteuksen evankeliumissa Jeesus vertaa kristityn kutsumusta kahteen ihmiselle v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4\u00e4n asiaan, suolaan ja valoon (Matt. 5:13\u201316). \u201dTe olette maan suola.\u201d \u201dTe olette maailman valo.\u201d Kumpaankin sis\u00e4ltyy ominaisuus, joka on t\u00e4rke\u00e4 havaita. Pieni m\u00e4\u00e4r\u00e4 suolaa riitt\u00e4\u00e4 maustamaan ruoan. Pienikin valo voi olla pime\u00e4ss\u00e4 elint\u00e4rke\u00e4. Kyse on ennen kaikkea uskollisuudesta Jumalan antamalle teht\u00e4v\u00e4lle ja selke\u00e4st\u00e4 identiteetist\u00e4 kristittyn\u00e4 ja kirkkona.<\/p>\n\n\n\n Samalla Jeesus varoittaa siit\u00e4, ettei suola k\u00e4y mauttomaksi tai valoa piiloteta vakan alle. Jeesuksen sanoihin liittyy vakava kehotus. \u00c4lk\u00e4\u00e4 mukautuko t\u00e4m\u00e4n maailman menoon, niin ett\u00e4 suolan maku katoaa, sill\u00e4 sen j\u00e4lkeen sit\u00e4 ei saada en\u00e4\u00e4 suolaiseksi. Siksi el\u00e4k\u00e4\u00e4 uskonne mukaisesti ja pit\u00e4k\u00e4\u00e4 uskosta nousevista arvoista kiinni.<\/p>\n\n\n\n Tunnettu Intian l\u00e4hetyssaarnaaja Stanley Jones (1884\u20131973) kirjoitti profeetallisesti l\u00e4hes sata vuotta sitten: \u201dNykyaikaisen kristillisyyden t\u00e4rvelee sen halu esiinty\u00e4 valona samalla kun se on haluton olemaan suolana. — Usein ei uskonnon hylkiminen johdu ihmisten pahuudesta, vaan uskonnon arvottomuudesta. Kirkkojen h\u00e4vi\u00f6 ei johdu useasti niink\u00e4\u00e4n paljon siit\u00e4, ett\u00e4 ihmiset ovat uskonnottomia, kuin siit\u00e4, ett\u00e4 kirkot ovat itse mauttomia ja arvottomia. — Naudat ja puhvelih\u00e4r\u00e4t kulkevat pitk\u00e4t matkat saadakseen nuoleksia suuria suolaj\u00e4rk\u00e4leit\u00e4, mutta ne eiv\u00e4t kulkisi askeltakaan suolattoman kiteen vuoksi. Ei ole kysymys siit\u00e4, saadaanko ihmisi\u00e4 kirkkoon, vaan siit\u00e4, saadaanko kirkkoihin suolaa. Jos sit\u00e4 on, tulevat ihmisetkin.\u201d (Vuorisaarnan Kristus 1933).<\/p>\n\n\n\n Vastaavasti valoa ei voi olla huomaamatta pime\u00e4ss\u00e4 yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin vuorella oleva kaupunki voi pysy\u00e4 piilossa. Valo erottuu ja valo n\u00e4kyy. Usko Jeesukseen ei ole vain yksityisasia, vaikka monesti n\u00e4in sanotaan ja usko halutaan ty\u00f6nt\u00e4\u00e4 pois julkisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 yksityisyyden piiloon. Jeesuksen seuraaminen n\u00e4kyy ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 huomiota aivan kuin pienikin valo s\u00e4kkipime\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Puhe siit\u00e4, ettei lamppua panna vakan alle, muistuttaa l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4st\u00e4. Kristillist\u00e4 uskoa ei ole tarkoitettu salattavaksi t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Evankeliumin ilosanoma on tarkoitettu koko maailmalle. Siksi on varottava lankeamasta laskevien trendien lamauttavaan ansaan. Pelko, kyynisyys ja apatia eiv\u00e4t johda mihink\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4n! Evankeliumissa itsess\u00e4\u00e4n on voima, mutta el\u00e4mmek\u00f6 me itse siit\u00e4 ja uskommeko me itse siihen?<\/p>\n\n\n\n Kulttuurinen keikahduspiste johtaa kohti maailmaa todistaen suolana ja valona, sanoin ja teoin Jumalasta ja h\u00e4nen valtakunnastaan. Ehk\u00e4 muistatte vanhan tarinan kahdesta myyntiedustajasta, jotka oli l\u00e4hetetty autiomaahan myym\u00e4\u00e4n kenki\u00e4. Perille saavuttuaan toinen s\u00e4hk\u00f6tti kotimaahan: \u201dEi mit\u00e4\u00e4n mahdollisuuksia, kukaan t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei k\u00e4yt\u00e4 kenki\u00e4.\u201d Toinen viestitti: \u201dLoistavat mahdollisuudet, kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei ole kenki\u00e4.\u201d Niin monesti huolehdimme ja h\u00e4t\u00e4ilemme. Se johtaa k\u00e4pertym\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Sen sijaan meid\u00e4n on tarpeen n\u00e4hd\u00e4 ne mahdollisuudet, joita meill\u00e4 on kirkkona. Se johtaa avautumaan ulosp\u00e4in, kohti maailmaa suolana ja valona. T\u00e4h\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4n meid\u00e4t on kutsuttu yksitt\u00e4isin\u00e4 kristittyin\u00e4, Kirkkopalveluina ja kirkkona.<\/p>\n\n\n\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Pienen painon lis\u00e4\u00e4minen tasapainotetun esineen toiselle puolelle keikauttaa sen kumoon. Jokainen meist\u00e4 lienee tutustunut t\u00e4h\u00e4n fysiikan ilmi\u00f6\u00f6n vaikkapa lapsena palikoilla leikkiess\u00e4\u00e4n. Tutkiessaan 1950-luvulla amerikkalaisten kaupunginosien muodostumista valtiotieteen professori Morton Grodzins (1917\u20131964) havaitsi fysiikan lainalaisuuden toimivan my\u00f6s sosiologiassa. H\u00e4n otti k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n k\u00e4sitteen keikahduspiste (engl. tipping point). Sill\u00e4 tarkoitetaan kehityksess\u00e4 rajapistett\u00e4 tai vaihetta, jonka j\u00e4lkeen merkitt\u00e4v\u00e4 ja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[33],"class_list":["post-4645","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-33"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4645","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4645"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4645\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4646,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4645\/revisions\/4646"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4645"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4645"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4645"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}