Kolumni Kotimaa -lehdess\u00e4 10.3.2016<\/p>\n
Katseeni harhailee ortodoksisen Pokrovan seurakunnan kirkossa sinne t\u00e4nne. Liturgia kuulostaa kauniilta, mutta en ymm\u00e4rr\u00e4 kirkkoslaavia. T\u00e4h\u00e4n jumalanpalvelukseen minut toi osallistuminen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Ven\u00e4j\u00e4n ortodoksisen kirkon teologiseen konferenssiin.<\/p>\n
Katsellessani huomaan nuoren \u00e4idin, joka kantaa lasta syliss\u00e4\u00e4n. \u00c4iti k\u00e4velee keskell\u00e4 kirkkoa olevan ikonin luo, tekee ristinmerkin ja suutelee ikonia. Sen j\u00e4lkeen h\u00e4n kumartuu ja lapsi painaa p\u00e4\u00e4ns\u00e4 ikoniin. Hetken kuluttua \u00e4iti yritt\u00e4\u00e4 nostaa lastaan pois, mutta lapsi puristaa pienin k\u00e4sin ikonin reunaa ja pit\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n sen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Lopulta lapsi hellitt\u00e4\u00e4 otteensa ja \u00e4iti lapsensa kanssa tekee tilaa seuraaville.<\/p>\n
Tuo yksinkertainen tapahtuma puhuttelee minua voimakkaasti. N\u00e4in, miten lapsi pienest\u00e4 pit\u00e4en juurrutetaan kristilliseen traditioon ja kirkon uskoon. Sit\u00e4 ei tehd\u00e4 pakottamalla eik\u00e4 pakkosy\u00f6tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 vaan omalla esimerkill\u00e4 johdatetaan lapsi luottamaan turvalliseen Taivaan Is\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Kasvatus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vahvuus. Sen voi todeta k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevista seurakuntien m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoista, ty\u00f6ntekij\u00f6iden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja osallistujatilastoista.<\/p>\n
Miten on kotien kristillisen kasvatuksen laita? Kodin merkitys kristillisen uskon synnyss\u00e4 ja tradition siirt\u00e4misess\u00e4 on keskeinen. Kodin antamaa hengellist\u00e4 perustaa ei voi korvata. Viime vuosien aikana kasteiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt ja kotien kristillinen kasvatus heikentynyt. Oppivatko lapsemme iltarukouksen? Tiet\u00e4v\u00e4tk\u00f6 he, miksi p\u00e4\u00e4si\u00e4ist\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n?<\/p>\n
Tapahtuma Pokrovan kirkossa palautti mieleeni ven\u00e4l\u00e4isen kirjailijan Fjodor Mihailovit\u0161 Dostojevskin teoksen Karamazovin veljekset. Nuorimman veljen Aljosan ajatukseen on kiteytetty olennaisin perheen ja kristillisen kasvatuksen merkityksest\u00e4 koko ihmisel\u00e4m\u00e4lle.<\/p>\n
”Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4 siis, ettei ole mit\u00e4\u00e4n korkeampaa, eik\u00e4 voimakkaampaa, ei terveellisemp\u00e4\u00e4 eik\u00e4 hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4 ihmisen vastaiselle el\u00e4m\u00e4lle, kuin jokin hyv\u00e4 muisto, varsinkin lapsuudesta saatu. Teille puhutaan paljon teid\u00e4n kasvatuksestanne. Jokin tuollainen ihana, pyh\u00e4 muisto, joka on s\u00e4ilynyt lapsuudesta saakka, kenties onkin paras kasvatus. Jos voi koota paljon tuollaisia muistoja mukaansa el\u00e4m\u00e4n matkalle, niin ihminen on pelastettu koko el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ajaksi. Ja jos vaikkapa vain yksi ainoa hyv\u00e4 muisto j\u00e4\u00e4 syd\u00e4meenne, niin sekin voi joskus olla pelastuksenne.”<\/p>\n
Jokaisella lapsella on oikeus kuulla evankeliumin sanoma hyv\u00e4st\u00e4 Jumalasta sek\u00e4 luottaa ja turvautua h\u00e4neen. Lapsuudesta saakka s\u00e4ilynyt pyh\u00e4 muisto, kokemus rakastavasta Jumalasta, voi joskus olla el\u00e4m\u00e4n pelastus. Ja ennen kaikkea: usko Jeesukseen Kristukseen vie kerran iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kolumni Kotimaa -lehdess\u00e4 10.3.2016 Katseeni harhailee ortodoksisen Pokrovan seurakunnan kirkossa sinne t\u00e4nne. Liturgia kuulostaa kauniilta, mutta en ymm\u00e4rr\u00e4 kirkkoslaavia. T\u00e4h\u00e4n jumalanpalvelukseen minut toi osallistuminen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Ven\u00e4j\u00e4n ortodoksisen kirkon teologiseen konferenssiin. Katsellessani huomaan nuoren \u00e4idin, joka kantaa lasta syliss\u00e4\u00e4n. \u00c4iti k\u00e4velee keskell\u00e4 kirkkoa olevan ikonin luo, tekee ristinmerkin ja suutelee ikonia. Sen j\u00e4lkeen … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[24],"class_list":["post-47","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/47","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=47"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/47\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3995,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/47\/revisions\/3995"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=47"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=47"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=47"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}