Tasan 85 vuotta sitten, 16.3.1940, siis kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen Viipurin hiippakunnan piispa Yrj\u00f6 Loimaranta l\u00e4hetti hiippakuntansa papistolle tuomiokapitulin kiertokirjeen (n:o 176) mukana tervehdyksen. Siin\u00e4 piispa Loimaranta toteaa, ett\u00e4 \u201dSuuri osa hiippakuntamme alueesta on ollut pakko irroittaa is\u00e4nmaastamme. Syv\u00e4\u00e4 tuskaa tuntien on t\u00e4m\u00e4 todettava. Mutta me odotamme toivossa ja uskossa uuden p\u00e4iv\u00e4n koittoa. T\u00e4m\u00e4n uuden p\u00e4iv\u00e4n sarastuksen me nyt jo n\u00e4emme siin\u00e4, ett\u00e4 hiippakuntamme kaikki seurakunnat edelleenkin ovat olemassa, vaikkakin niiden asuinpaikat t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 osittain ovat hajallaan eri osissa maata.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Piispalla oli hiippakunnan papistolle rohkaisun lis\u00e4ksi kehotus: \u201dRakkaat virkaveljet, kootkaa yhteen seurakuntanne j\u00e4senet yhteisiin Jumalan sanan tutkimistilaisuuksiin ja rukouskokouksiin, muistaen, ett\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 n\u00e4in tehd\u00e4\u00e4n, on Jumala todella l\u00e4sn\u00e4 seurakuntansa keskuudessa. Ja n\u00e4in s\u00e4ilyv\u00e4t seurakunnat kokonaisina huolimatta siit\u00e4, ett\u00e4 niiden ulkonaiset alueet on otettu pois. Ja kun keskuudessamme on t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n, Jumalan yhteydess\u00e4 el\u00e4v\u00e4 seurakunta, silloin n\u00e4m\u00e4 ajallisetkin asiat j\u00e4lleen selvi\u00e4v\u00e4t ja me voimme Jumalaan turvautuen ja H\u00e4nen voimallaan rakentaa voimakkaiksi seurakuntiamme ja is\u00e4nmaatamme.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Piispa Loimarannan kirjeess\u00e4 huomio kiinnittyy siihen, ett\u00e4 kansan vaikean murrosajan keskell\u00e4 pappeja kehotettiin kokoamaan seurakuntaa yhteen tutkimaan Jumalan sanaa ja rukoilemaan. T\u00e4m\u00e4 neuvo ei ole menett\u00e4nyt viel\u00e4k\u00e4\u00e4n ajankohtaisuuttaan. Jumalan sana ja rukous ovat aina olleet kristittyjen voimanl\u00e4hteen\u00e4. Miksi ne ovat niin t\u00e4rkeit\u00e4, ett\u00e4 talvisodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 Viipurin piispa erityisesti muistutti niist\u00e4 ja kehotti niit\u00e4 harjoittamaan?<\/p>\n\n\n\n
Piispa Loimaranta korosti hajalle ly\u00f6dyn seurakunnan yhteen tulemisen t\u00e4rkeytt\u00e4. Kristityt ovat aina vaikeina aikoina hakeutuneet yhteen, saamaan voimaa toisistaan ja yhteisest\u00e4 uskostaan. Sen merkkin\u00e4 ovat eilen ja t\u00e4n\u00e4\u00e4n vietetyt Karjalan Liiton hengelliset p\u00e4iv\u00e4t ja my\u00f6s t\u00e4m\u00e4 muistotilaisuus. Tarvitsemme toinen toisiamme. Tarvitsemme yhten\u00e4ist\u00e4 kansaa. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 viesti my\u00f6s nykyisen\u00e4 ep\u00e4varmana aikana.<\/p>\n\n\n\n
Tarvitsemme my\u00f6s Jumalan sanaa. Ilman Jumalan ilmoitusta sanassaan meill\u00e4 on vain mielikuvia Jumalasta, mutta emme voi j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 h\u00e4nen varaansa, turvautua h\u00e4neen. Sanassa kohtaamme el\u00e4v\u00e4n Jumalan, johon voimme turvautua.<\/p>\n\n\n\n
Rukous on luottamuksen ilmaus. Ei kai miss\u00e4\u00e4n ole rukoiltu niin paljon kuin sotien aikana ja evakkomatkoilla. 85 vuotta sitten rukoiltiin paljon. Pohjimmiltaan rukous on Jumalan eteen tulemista ja Jumalan edess\u00e4 olemista, sen Jumalan, joka ilmoittaa itsens\u00e4 sanassaan. Se merkitsee Jumalalle ja h\u00e4nen lahjoilleen avautumista.<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4rkein voimanl\u00e4hde on siunaus, jonka Jumala antaa. Sen varassa sotasukupolvet jaksoivat 85 vuotta sitten. Siunauksen varassa me saamme t\u00e4n\u00e4\u00e4n l\u00e4hte\u00e4 arkeemme. Siunaus on merkki, ett\u00e4 Jumala on kanssamme joka p\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n
piispa emeritus<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tasan 85 vuotta sitten, 16.3.1940, siis kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen Viipurin hiippakunnan piispa Yrj\u00f6 Loimaranta l\u00e4hetti hiippakuntansa papistolle tuomiokapitulin kiertokirjeen (n:o 176) mukana tervehdyksen. Siin\u00e4 piispa Loimaranta toteaa, ett\u00e4 \u201dSuuri osa hiippakuntamme alueesta on ollut pakko irroittaa is\u00e4nmaastamme. Syv\u00e4\u00e4 tuskaa tuntien on t\u00e4m\u00e4 todettava. Mutta me odotamme toivossa ja uskossa uuden p\u00e4iv\u00e4n koittoa. T\u00e4m\u00e4n … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[36],"class_list":["post-4710","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-36"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4710","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4710"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4710\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4711,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4710\/revisions\/4711"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4710"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4710"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4710"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}