{"id":4721,"date":"2025-05-07T17:43:09","date_gmt":"2025-05-07T17:43:09","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=4721"},"modified":"2025-05-13T17:44:28","modified_gmt":"2025-05-13T17:44:28","slug":"ovet-auki-kirkon-uudistumiselle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2025\/05\/07\/ovet-auki-kirkon-uudistumiselle\/","title":{"rendered":"OVET AUKI KIRKON UUDISTUMISELLE"},"content":{"rendered":"\n

Luento Meij\u00e4n kirkko maailmalla -sarjassa 7.5.2025 Joutsenon kirkossa Lappeenrannassa<\/em><\/p>\n\n\n\n

Johdanto<\/p>\n\n\n\n

Syyskuussa 2020 kirkkohallituksen t\u00e4ysistunnon esityslistalla oli vuoteen 2026 ulottuvan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategian hyv\u00e4ksyminen. Asiakirjalle oli annettu nimi Ovet auki<\/em>. Olin tuolloin t\u00e4ysistunnon j\u00e4sen ja muistan, kun sain dokumentin esityslistan liitteen\u00e4 eteeni. Minulla oli ollut mahdollisuus kommentoida strategian luonnosta jo aikaisemmin, joten teksti oli p\u00e4\u00e4osin tuttua. Mutta h\u00e4tk\u00e4hdin asiakirjan ulkoasusta.<\/p>\n\n\n\n

Strategian Ovet auki<\/em> kannessa eriv\u00e4riset viivat muodostavat labyrinttim\u00e4isen kuvion. (DIA)<\/strong> Samanlainen kuvitus on sis\u00e4lehdill\u00e4. Kuvaako strategian kansi sit\u00e4 h\u00e4mmennyst\u00e4, jonka keskell\u00e4 kirkkomme el\u00e4\u00e4? Yrit\u00e4mme suunnistaa eteenp\u00e4in maailmassa, jonka tulevaisuus on ep\u00e4varmaa, aivan kuin kulkisimme labyrintiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Strategia-asiakirjan alussa viitataan kirkkoa koskeviin tunnuslukuihin. Ne osoittivat kaikki alasp\u00e4in. Tosin joku v\u00e4\u00e4r\u00e4leuka havaitsi, ett\u00e4 kyll\u00e4 kirkossa jokin k\u00e4yr\u00e4 kasvaa: tuhkahautausten m\u00e4\u00e4r\u00e4. Tunnuslukujen osoittama tilanne on kirkossamme vuonna 2025 samanlainen kuin viisi vuotta sitten 2020. Inhimilliset mittarit n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t alasp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

Millainen on tulevaisuuden kirkko? Miten kykenisimme kirkkona uudistumaan? Millaisia esimerkkej\u00e4 voimme saada muilta kirkoilta? Miten suunnistaa labyrintiss\u00e4, jotta p\u00e4\u00e4semme perille? N\u00e4it\u00e4 kysymyksi\u00e4 pohdin t\u00e4ss\u00e4 luennossani. Taustapeilin\u00e4 on Ovet auki<\/em> -strategia. Nostan esille viisi n\u00e4k\u00f6kulmaa, jotka mielest\u00e4ni painottuvat tulevaisuuden kirkossa.<\/p>\n\n\n\n

I Olemukseltaan vahva kirkko<\/p>\n\n\n\n

Ensinn\u00e4 tulevaisuuden kirkon identiteetti on aiempaa vahvempi. Ruotsalainen teologi Peter Halldorf v\u00e4itt\u00e4\u00e4: \u201dMit\u00e4 enemm\u00e4n suuntaudumme Jumalaan, sit\u00e4 enemm\u00e4n vaikutamme t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Kirkon ajautuminen yhteiskunnan reuna-alueelle ei luultavasti johdu ideoiden tai ohjelmien puutteesta. Syyt\u00e4 on pikemminkin etsitt\u00e4v\u00e4 hengellisen voiman puutteesta.\u201d (DIA)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Halldorfin mukaan historioitsijat ovat tehneet mielenkiintoisen havainnon luostariliikett\u00e4 tutkiessaan. Pirstoutuneen l\u00e4ntisen maailman yhteisen identiteetin syntymiseen keskiajalla vaikutti eniten luostariliike. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 vaikutus liikkeell\u00e4, jolle on ominaista maailmasta pois k\u00e4\u00e4ntyminen. Vai onko se kuitenkaan pohjimmiltaan h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Luostarikulttuuri on kiistaton esimerkki siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalaan p\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyminen merkitsee k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 todellisuuteen p\u00e4in, ei siit\u00e4 pois. Se johtaa el\u00e4m\u00e4n peruskysymysten \u00e4\u00e4relle. El\u00e4m\u00e4 pelkistyy ja olennaisin nousee esille. Evankeliumin vapauttava voima tulee esille kaiken muun, sin\u00e4ns\u00e4 tarpeellisen ja hyv\u00e4n, keskelt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Dosentti Risto Ahonen on arvioinut kirjassaan \u201dTulevaisuuden kirkko\u201d (Suomen L\u00e4hetysseura 2014) l\u00e4nsimaisen kulttuurin ja kristinuskon suhdetta. Kysymykseen, voivatko Euroopan kirkot uudistua, Ahonen vastaa: \u201dKyll\u00e4 voivat, mutta se edellytt\u00e4\u00e4 syv\u00e4llisen analyysin tekemist\u00e4 nykytilanteesta, aivan uudenlaista asennetta ja ennen kaikkea dynaamisen, el\u00e4m\u00e4\u00e4 uudistavan evankeliumin l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Ahonen kritisoi Euroopan kirkkoja siit\u00e4, ett\u00e4 ne hakevat olemassaolon oikeutuksensa suuren yleis\u00f6n kosiskelusta ja ajatusten my\u00f6t\u00e4ilemisest\u00e4. N\u00e4in kirkot yritt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, miten ne seuraavat aikaansa, ovat moderneja ja tarpeellisia. Kirkon tilannetta on yritetty parantaa eri tavoin ottamalla huomioon paremmin ihmisten toiveet. Ongelmia ei kuitenkaan ratkaista loputtomilla kyselyill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 ihmiset eilen olivat, ja mit\u00e4 he mahdollisesti t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja huomenna ovat. Tulevaisuuden kirkolta edellytet\u00e4\u00e4n vahvaa identiteetti\u00e4 kirkkona, joka nousee sen omista l\u00e4ht\u00f6kohdista ja perusteista.<\/p>\n\n\n\n

Kirkon identiteetti nousee Jumalan sanasta. Sana luo uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja uudistaa kirkon. Kirkon uudistuminen onkin aina merkinnyt palaamista Jumalan sanaan, joka on tullut el\u00e4v\u00e4ksi. Sen sijaan vesitetty kristillisyys ei el\u00e4 kauan. Ihmisten tavalla tai toisella kaventamasta evankeliumista puuttuu voima, eik\u00e4 se siksi ruoki ihmisi\u00e4. El\u00e4m\u00e4n suurten peruskysymysten edess\u00e4 pelkk\u00e4 ihmisviisaus j\u00e4tt\u00e4\u00e4 ihmisen avuttomaksi. T\u00e4rkeint\u00e4 kirkon uudistumisessa on se, ett\u00e4 sen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja toiminnassa kuullaan \u201devankeliumin el\u00e4v\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Kirkon uudistuminen merkitsee etsiytymist\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n ytimeen siin\u00e4, mik\u00e4 meille on jo annettu, siis evankeliumiin. Siit\u00e4 puolestaan kasvaa sen pohtiminen, miten evankeliumi, kirkon ydinsanoma, muuttuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toiminnaksi t\u00e4ss\u00e4 ajassa, t\u00e4m\u00e4n ajan kielell\u00e4 ja tavoilla. Ovet auki -strategiassa todetaan: \u201dKirkon perusteht\u00e4v\u00e4 eli missio on edist\u00e4\u00e4 Jumalan valtakuntaa ja julistaa Jeesusta Kristusta maailman pelastajana.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Olemme vain satojen vuosien aikana pohjoismaissa ja Suomessa tottuneet kulttuuriin, jossa kirkkojen ja kristinuskon asemaa ja merkityst\u00e4 yhteiskunnassa on pidetty selvi\u00f6n\u00e4. Kansan enemmist\u00f6n kirkon identiteetti on ollut ep\u00e4selv\u00e4. Nyt l\u00e4hestymme sit\u00e4 tilannetta, jossa useimmat kristilliset kirkot eri puolilla maailmaa el\u00e4v\u00e4t. Kirkkomme asema voi muuttua, hiippakuntamme voivat yh\u00e4 supistua, seurakuntiemme resurssit v\u00e4het\u00e4, mutta se ei merkitse Kristuksen kirkon katoamista n\u00e4ilt\u00e4 seuduilta. Edess\u00e4mme voi olla pienenemisen tie, monessa mieless\u00e4. Samalla se pakottaa kirkkoa selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n identiteetti\u00e4\u00e4n. T\u00e4ss\u00e4 meill\u00e4 on oppimista muilta kirkoilta.<\/p>\n\n\n\n

II Kokonaisvaltainen evankeliumi<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi meid\u00e4t on kutsuttu el\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisten keskell\u00e4 ja rinnalla ja ottamaan todesta luomakunnan tulevaisuus. Evankeliumin ilo ja vapauttava sanoma liittyy ihmisen fyysiseen, henkiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen todellisuuteen. T\u00e4llainen kokonaisvaltaisuus vastaa Jeesuksen ohjelmajulistusta Nasaretin synagogassa. \u201dHerran henki on minun yll\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n on voidellut minut. H\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt minut ilmoittamaan k\u00f6yhille evankeliumin, julistamaan vangeille vapautusta ja sokeille n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saamista ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta\u201d (Luuk. 4:18\u201319). (DIA)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Jeesus ei erotellut toisistaan t\u00e4rkeit\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Ilosanoman julistaminen, sokeitten, vangittujen ja sorrettujen auttaminen kuuluivat yht\u00e4 lailla h\u00e4nelle annettuun teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Evankeliumi ei ollut vain verbaalista julistusta ihmisarvosta ja uudesta toivosta, vaan my\u00f6s ihmisen tuskan ja k\u00e4rsimyksen kohtaamista ja konkreettista auttamista.<\/p>\n\n\n\n

Jokainen ihminen tarvitsee turvaa, siis ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n perusasiat ovat turvattuina. Sen lis\u00e4ksi jokainen tarvitsee kuulumista yhteis\u00f6\u00f6n, kokemusta, ett\u00e4 en ole yksin, vaan kuulun joukkoon. Jokainen tarvitsee merkityksellisyytt\u00e4, siis ett\u00e4 olen jollekin t\u00e4rke\u00e4 ja voin antaa toisille jotain. T\u00e4t\u00e4 kaikkea seurakunta voi tarjota siell\u00e4kin, miss\u00e4 resurssit pienenev\u00e4t, ik\u00e4rakenne vanhenee ja el\u00e4m\u00e4 hiljenee. Viime k\u00e4dess\u00e4 kyse ei olekaan rahasta, vaan uudenlaisesta toimintakulttuurista.<\/p>\n\n\n\n

Kristittyjen el\u00e4m\u00e4\u00e4n on alusta alkaen kuulunut sek\u00e4 syrj\u00e4ytyneiden auttaminen ett\u00e4 yhteis\u00f6n omien k\u00f6yhien j\u00e4senten avustaminen. Vaikka monet kuvaukset ovat idealisoituja ja liioittelevia, eiv\u00e4t ne ole vailla historiallista pohjaa. J\u00e4rjestelm\u00e4llisell\u00e4 avustustoiminnalla oli merkitt\u00e4v\u00e4 sija kristillisten seurakuntien el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Kristityt saivat t\u00e4m\u00e4n takia positiivista huomiota osakseen. Kaikkein kuuluisin todistus t\u00e4st\u00e4 on viimeisen pakanakeisarin, Julianoksen, vuonna 362 kirjoittama kirje Arsakius-nimiselle Galatian ylipapille. Julianos pit\u00e4\u00e4 h\u00e4pe\u00e4llisen\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 \u201dgalilealaiset\u201d ruokkivat niin oman yhteis\u00f6ns\u00e4 j\u00e4seni\u00e4 kuin ei-kristittyj\u00e4kin k\u00f6yhi\u00e4, jotka eiv\u00e4t saa omiltaan apua (430D; 157:3).<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4himm\u00e4isenrakkaudella ja diakonialla on todenn\u00e4k\u00f6isesti ollut varsin suuri merkitys kristillisen kirkon kasvulle toisella ja kolmannella vuosisadalla. Amerikkalainen sosiologi Rodney Stark on esitt\u00e4nyt, ett\u00e4 yksi t\u00e4rke\u00e4 tekij\u00e4 kristinuskon voittokulussa oli kristittyjen uhrautuva sairaanhoito niiden kahden suuren tautiepidemian aikana, jotka j\u00e4rkyttiv\u00e4t roomalaisen yhteiskunnan perusteita toisen vuosisadan j\u00e4lkipuoliskolla ja kolmannen puoliv\u00e4liss\u00e4 (Rodney Stark. The Rise of Christianity<\/em>. 1997.) Tarttuviin tauteihin sairastuneita hoitaessaan \u2013 ilmeisesti kyse oli ensin isorokosta ja sitten tuhkarokosta \u2013 kristityt paitsi lis\u00e4siv\u00e4t suosiotaan my\u00f6s omaa osuuttaan v\u00e4est\u00f6st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kirkkoamme uhkaa alituisesti vaara k\u00e4\u00e4nty\u00e4 sis\u00e4\u00e4np\u00e4in. Seurakunnissa on helppo k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 voimavarat toisarvoiseen puuhasteluun. Ty\u00f6ntekij\u00f6ill\u00e4 riitt\u00e4isi kyll\u00e4 tekemist\u00e4 ilman seurakuntalaisia. Ensimm\u00e4isten kristittyjen todistus on kuitenkin tyystin toisenlainen. Heill\u00e4 oli vahva keskin\u00e4inen yhteys, mutta se ei johtanut heit\u00e4 k\u00e4pertym\u00e4\u00e4n sis\u00e4\u00e4np\u00e4in, vaan p\u00e4invastoin: usko n\u00e4kyi rakkaudentekoina sairaita, k\u00e4rsivi\u00e4, muukalaisia ja muita hyljeksittyj\u00e4 kohtaan. He ymm\u00e4rsiv\u00e4t, ett\u00e4 kirkko on olemassa toisia varten. Usko ja rakkaus kuuluvat aina yhteen. Vieraanvaraisuus on kristillinen hyve. T\u00e4m\u00e4 on meid\u00e4nkin tarpeen muistaa. Uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuus on monen kasvavan kirkon menestystekij\u00e4, josta me voimme ottaa oppia.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isist\u00e4 kristityist\u00e4 kerrotaan, ett\u00e4 \u201dseurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat eliv\u00e4t keskin\u00e4isess\u00e4 yhteydess\u00e4, mursivat yhdess\u00e4 leip\u00e4\u00e4 ja rukoilivat.\u201d (Apt. 2:42). Voimanl\u00e4hteen\u00e4 kristityill\u00e4 on aina ollut sana, ehtoollinen ja rukous.  Ne kytkev\u00e4t kristityn jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4n ja seurakuntayhteyteen. Alttari on Jumalan l\u00e4sn\u00e4olon paikka. Sen \u00e4\u00e4reen seurakunta kokoontuu rukoilemaan, kuulemaan h\u00e4nen sanaansa ja vastaanottamaan ehtoollisen sakramentin. Niiss\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n on voima, joka synnytt\u00e4\u00e4 uskon ja johtaa l\u00e4himm\u00e4isen viereen. Niiss\u00e4 kohdataan el\u00e4v\u00e4, todellinen Kristus.<\/p>\n\n\n\n

Vastuu l\u00e4himm\u00e4isest\u00e4 ja luomakunnasta on sidoksissa uskon ytimeen. Ehtoollisen Kristus-yhteyteen kytkeytyy yhteys l\u00e4himm\u00e4iseen. Diakonia l\u00e4htee alttarilta. Ovet auki -strategiassa todetaan: \u201dArmon julistaminen, Jumalan valtakunnasta todistaminen ja l\u00e4himm\u00e4isen palveleminen ovat osa samaa prosessia. Usko, toivo ja rakkaus kuuluvat yhteen. Evankeliumi koskee koko ihmist\u00e4 ja luomakuntaa sis\u00e4lt\u00e4en my\u00f6s maailmaa muuttavan voiman.\u201d<\/p>\n\n\n\n

III Rohkeus puolustaa uskonnonvapautta<\/p>\n\n\n\n

Kolmanneksi kirkolla on rohkeutta pit\u00e4\u00e4 esill\u00e4 uskoa ja puolustaa uskonnonvapautta. (DIA) <\/strong>Pari vuotta sitten 2023 vietettiin maassamme uskonnonvapauslain 100-vuotisjuhlavuotta. Olemme saaneet vapaasti tunnustaa uskoamme. Kirkolla on ollut luonteva, hyv\u00e4ksytty ja my\u00f6s arvostettu asema yhteiskunnassa. Toimintaedellytykset ovat hyv\u00e4t. Voimme olla siit\u00e4 kiitollisia.<\/p>\n\n\n\n

Kuitenkaan uskonnonvapaus ei ole mik\u00e4\u00e4n automaatio, ei edes Suomessa. Olemme saaneet maassamme my\u00f6s siit\u00e4 esimakua. Viime vuosina uskonnonvapauden kaventaminen ja uskonnottomuuden suosiminen on erityisesti kohdistunut uskontoon julkisessa tilassa ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Esimerkkej\u00e4 olisi paljon, tunnetuimpia varhaiskasvatukseen ja kouluihin liittyv\u00e4t kiistat sek\u00e4 kummalliset viranomaisratkaisut (ks. Ville Rannan pilapiirros Helsingin Sanomissa 8.11.2024) DIA<\/strong> Kehityksen voi n\u00e4hd\u00e4 liittym\u00e4n\u00e4 laajempaan globaaliin ilmi\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Maailmalta kantautuu yh\u00e4 huolestuttavampia tietoja uskonnollisten v\u00e4hemmist\u00f6jen kohtelusta ja uskonnonvapauden kapenemisesta. T\u00e4m\u00e4 tulee esille niin kristittyjen uskonnonvapauden kehityst\u00e4 dokumentoivan Open Doors -j\u00e4rjest\u00f6n raporteissa, kaikkiin uskontoihin kohdistuvia valtiollisia rajoituksia ja sosiaalisia vihamielisyyksi\u00e4 raportoivan Pew Research Centerin selvityksiss\u00e4 kuin akateemisessa tutkimuksessa.<\/p>\n\n\n\n

Syyt uskonnonvapauden kaventumiseen ja uskonnolliseen syrjint\u00e4\u00e4n ovat moninaisia ja maittain vaihtelevia. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 ei ole mahdollisuutta k\u00e4yd\u00e4 l\u00e4pi t\u00e4t\u00e4 tematiikkaa sen enemp\u00e4\u00e4. Otan esille ainoastaan yhden sekularisaatioon liittyv\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman.<\/p>\n\n\n\n

Sekularisaatioprosessi pyrkii kutistamaan uskon ja kirkon tyystin yksityiselle ja henkil\u00f6kohtaiselle alueelle kuuluvaksi. T\u00e4ll\u00e4 on vakavat seuraukset koko yhteiskunnalle. Jumalan ty\u00f6nt\u00e4minen syrj\u00e4\u00e4n on johtanut kasvavaan etiikan v\u00e4\u00e4ristymiseen, henkil\u00f6kohtaisen ja sosiaalisen synnin tajun heikkenemiseen ja etenev\u00e4\u00e4n relativismin lis\u00e4\u00e4ntymiseen.<\/p>\n\n\n\n

Uskonnonvapautta verrataan usein \u201dkanarialintuun hiilikaivoksessa\u201d: kun uskonnonvapautta rikotaan, muut ihmisoikeusrikkomukset seuraavat usein per\u00e4ss\u00e4. Uskonnonvapauden kapeneminen on usein ensimm\u00e4inen signaali siit\u00e4, ett\u00e4 oikeusvaltion periaatteisiin kohdistuu paineita. Yhteiskunta, joka rikkoo uskonnonvapautta, polkee todenn\u00e4k\u00f6isesti my\u00f6s muita ihmisoikeuksia. Uskonnonvapauden tila kertoo my\u00f6s ihmisryhmien v\u00e4lisist\u00e4 j\u00e4nnitteist\u00e4 sek\u00e4 siit\u00e4, kuinka yhteiskunta kykenee niit\u00e4 k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n. Yhteiskunnallisen ep\u00e4varmuuden lis\u00e4\u00e4ntyess\u00e4 my\u00f6s kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien merkitys uskonnonvapauden turvaamisessa kasvaa.<\/p>\n\n\n\n

Kirkon ja meid\u00e4n sen j\u00e4senten on syyt\u00e4 opetella yst\u00e4v\u00e4llisesti ja yhteisty\u00f6t\u00e4 etsien, ei ylh\u00e4\u00e4lt\u00e4 sanellen, mutta m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoisesti pit\u00e4m\u00e4\u00e4n esill\u00e4 uskoamme, antautumaan julkiseen keskusteluun (tosin faktat pit\u00e4\u00e4 hallita) ja puolustamaan vapautta uskontoon ja sen harjoittamiseen. Siit\u00e4 on tullut entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi osa teht\u00e4v\u00e4\u00e4mme, kun toimintaymp\u00e4rist\u00f6 on muuttunut. Ovet auki -strategia nostaakin esille positiivisen uskonnonvapauden edist\u00e4misen kirkon teht\u00e4v\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Samalla meid\u00e4n teht\u00e4v\u00e4mme on muistaa niit\u00e4 sisariamme ja velji\u00e4mme eri puolilla maailmaa, jotka k\u00e4rsiv\u00e4t uskonsa t\u00e4hden vailla uskonnonvapautta. Meill\u00e4 on my\u00f6s paljon opittavaa heid\u00e4n uskostaan ja v\u00e4hemmist\u00f6n\u00e4 el\u00e4misest\u00e4. T\u00e4h\u00e4n Ovet auki -strategia kannustaa: \u201dKirkkomme toimii yli rajojen ja on aktiivinen ekumeniassa peilaten omaa toimintaansa maailmanlaajuisesti kristittyjen kokemuksiin, erityisesti siell\u00e4 miss\u00e4 kirkon ovat v\u00e4hemmist\u00f6asemassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

IV L\u00e4hetys kirkon ytimess\u00e4<\/p>\n\n\n\n

Nelj\u00e4nneksi on muistettava, ett\u00e4 Jeesuksen yksinkertainen k\u00e4sky kirkolleen oli: \u201dMenk\u00e4\u00e4 ja tehk\u00e4\u00e4 kaikki kansat minun opetuslapsikseni.\u201d V\u00e4linein\u00e4 ovat kaste ja opetus. Kristillisen kirkon olemuksen ytimeen kuuluu missionaarisuus, l\u00e4hetysteht\u00e4v\u00e4. (DIA)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset kristityt eliv\u00e4t l\u00e4hetystilanteessa ja se leimasi seurakuntien el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kristinusko levisi Jerusalemista nopeasti kahden ensimm\u00e4isen vuosisadan aikana kaikkiin ilmansuuntiin. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4ky on Ovet auki -strategian keskeinen l\u00e4ht\u00f6kohta: \u201dKirkon el\u00e4m\u00e4 on missionaarista. Siksi on l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 liikkeelle julistamaan ja palvelemaan.\u201d Strategia rohkaisee julistamaan rohkeasti evankeliumia Kristuksesta, puhumaan Jumalasta ja kutsumaan Kristuksen yhteyteen. \u2013 Sen verran \u201del\u00e4keukko\u201d muistelee, ett\u00e4 esitin muun muassa t\u00e4m\u00e4n lis\u00e4yksen strategiaan: \u201dkutsumme Kristuksen yhteyteen\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Kirkko ei ole pienten sis\u00e4piirien joukko, vaan avoin ja yhteyteen kutsuva yhteis\u00f6. Sen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 Jeesuksen sille antama teht\u00e4v\u00e4. Kirkko on aina viestiv\u00e4 yhteis\u00f6. Sen tulisi olla yhteis\u00f6, joka n\u00e4kyy rakkauden asenteena ja tekoina ulosp\u00e4in. Usko ja rakkaus kuuluvat yhteen, kuten jo edell\u00e4 sanoin.<\/p>\n\n\n\n

Mutta miten on k\u00e4ynyt? Uskon ja rakkauden yhteis\u00f6st\u00e4 on kehittynyt vuosisatojen aikana instituutio. Olemme rakentaneet sellaisia rakenteita, joita ei ole tarkoitettu maailman valloittamiseen, vaan s\u00e4ilytt\u00e4miseen. Suuri osa kirkkomme ja seurakuntiemme budjeteista ja ty\u00f6voimasta on sidottu siihen, ett\u00e4 turvataan saavutetut asemat. Kuitenkin kirkko on Jumalan vaeltava kansa. Se on l\u00e4hetetty t\u00e4h\u00e4n maailmaan, sille on annettu teht\u00e4v\u00e4, sen on tarkoitus olla liikkeell\u00e4!<\/p>\n\n\n\n

Muistan el\u00e4v\u00e4sti edesmenneen evankelista Kalevi Lehtisen vertauksen jalkapallo-ottelusta. H\u00e4nen mukaansa moni seurakunta on kuin jalkapallo-ottelu: on 22 pelaajaa, jotka kipe\u00e4sti tarvitsevat lepoa, ja 50 000 katsojaa, jotka kipe\u00e4sti kaipaisivat liikuntaa. Suurin haasteemme on saada ihmiset kirkkojen katsomoista pelikent\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Ovet auki -strategiassa t\u00e4m\u00e4 todetaan selv\u00e4sti: \u201dKirkon ty\u00f6 on yhteist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Sen toteuttamiseen tarvitaan niin ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 kuin seurakuntalaisiakin.\u201d \u201dSeurakuntien el\u00e4m\u00e4 rakentuu entist\u00e4 vahvemmin seurakuntalaisten aloitteellisuuden, osaamisen ja lahjojen varaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Minulla on ollut virassani etuoikeus tavata paljon kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Meill\u00e4 on laaja, monipuolinen, hyvin koulutettu ja motivoitunut ty\u00f6ntekij\u00e4joukko seurakunnissa. Ty\u00f6ntekij\u00f6iden m\u00e4\u00e4r\u00e4, monipuolisuus ja koulutustaso ovat kaiken kaikkiaan kansainv\u00e4lisesti harvinaista, ellei suorastaan ainutlaatuista.<\/p>\n\n\n\n

Niin suuri kiitoksen aihe kuin runsas ty\u00f6ntekij\u00e4joukko onkin, kirkkomme tulevaisuutta ei voi rakentaa ty\u00f6ntekij\u00f6iden varaan. Kasteeseen perustuva osallisuus Kristuksesta ja h\u00e4nen pelastusteostaan antaa jokaiselle kirkon j\u00e4senelle oikeuden osallistua seurakunnan \u2013 Kristuksen ruumiin \u2013 rakentamiseen. Teologian kielell\u00e4 sanottuna kyse on siit\u00e4, ett\u00e4 yhteisen pappeuden soveltamisessa k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n ei ole p\u00e4\u00e4sty niin pitk\u00e4lle kuin voisi ja pit\u00e4isi p\u00e4\u00e4st\u00e4. J\u00e4senyys on t\u00e4st\u00e4kin n\u00e4k\u00f6kulmasta kirkkomme suurimpia tulevaisuuden kysymyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 tarvitaan, mutta seurakuntalaisissa on kirkkomme tulevaisuus. T\u00e4ss\u00e4 meill\u00e4 on paljon oppimista sisarkirkoistamme eri puolilla maailmaa. Tosin viel\u00e4 taitaa olla tilanne se, mist\u00e4 Siionin virsiss\u00e4 veisataan: \u201dEn kyllin ole k\u00f6yhtynyt.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Muusikko Pekka Simojoki kiteytti jokaisen vastuun oivallisesti haastattelussa jokin aika sitten. H\u00e4n totesi, ett\u00e4 jokaisella kristityll\u00e4 on kutsumus, vaikkei se aina ilmenisi puheina. \u201dKristittyj\u00e4 kyll\u00e4 on, mutta meid\u00e4t on ik\u00e4v\u00e4 kyll\u00e4 opetettu olemaan hiljaa. Kaikki eiv\u00e4t ole saarnaajia tai katuevankelistoja, mutta jokaisen teht\u00e4v\u00e4 on el\u00e4\u00e4 kristittyn\u00e4. Silloin meill\u00e4 on maa t\u00e4ynn\u00e4 l\u00e4hetysty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4.\u201d H\u00e4nen mukaansa meill\u00e4 ei ole uskossamme mit\u00e4\u00e4n h\u00e4vett\u00e4v\u00e4\u00e4, sen sijaan on jaettavaa! (Seurakuntalainen.fi 28.4.2025).<\/p>\n\n\n\n

Kirkkohallitus on julkaissut tuoreen \u201dSeuraa minua! Evankelioimisen toimintaperiaatteita Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien tueksi<\/em>\u201d -asiakirjan tukemaan seurakunnissa tapahtuvaa evankelioimistoimintaa. Julkaisu on tarkoitettu ty\u00f6kaluksi, jota voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 apuna esimerkiksi toiminnan strategisessa suunnittelussa erilaisissa luottamuselimiss\u00e4 ja ty\u00f6ryhmiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

V Rakasta kirkkoa<\/p>\n\n\n\n

Viidenneksi: tulevaisuuden kirkko on yhteytt\u00e4 rakentava yhteis\u00f6. Viime vuosien tyypillinen piirre on ollut erilaisten j\u00e4nnitteiden kasvaminen niin maailmanlaajuisesti, omassa maassamme kuin my\u00f6s kirkossa. Polarisaatio s\u00e4vytt\u00e4\u00e4 vahvasti aikaamme. Sen vaikutukset tuntuvat s\u00e4teilev\u00e4n kaikkialle. (DIA)<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vaikka kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja kristittyjen kilvoitteluun n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 aina kuuluneen erimielisyyksi\u00e4, viime vuosien vastakkainasettelut ovat poikkeuksellisen vaikeita ja raastavia. Aihepiirit liittyv\u00e4t aivan uskomme ydinkysymyksiin ihmisest\u00e4, ihmisarvosta, Jumalasta, ilmoituksesta, Raamatusta, synnist\u00e4, Jumalan tahdosta, pelastuksesta.  <\/p>\n\n\n\n

Peruskysymys on, miten perustavat teologiset asiat ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n. Siksi ne jakavat kirkkoa pahasti, k\u00e4rjist\u00e4v\u00e4t mielipiteit\u00e4 ja tuntuvat viev\u00e4n hapen kaikelta muulta. Kompromissiratkaisuja ei l\u00f6ydy eik\u00e4 niit\u00e4 aina olekaan, mik\u00e4li kirkko aikoo olla olemuksensa mukaisesti totuusyhteis\u00f6. Juuri se tekee asiasta niin vaikean, suorastaan ahdistavan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4rke\u00e4 on muistaa kunnioittavan keskustelun periaatteet, jotka piispat ovat kohtaamisen avuksi jo viisi vuotta sitten 2020 laatineet. Kunnioittavan keskustelun periaatteet – EVL Plus<\/a><\/p>\n\n\n\n

Ne auttavat keskustelussa ja erimielisyyden kohtaamisessa.<\/p>\n\n\n\n

Jeesus pyysi omilleen j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isrukouksessaan: \u201dMin\u00e4 rukoilen, ett\u00e4 he kaikki olisivat yht\u00e4, niin kuin sin\u00e4, Is\u00e4, olet minussa ja min\u00e4 sinussa. Niin tulee heid\u00e4nkin olla yht\u00e4 meid\u00e4n kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun l\u00e4hett\u00e4neen minut.\u201d (Joh. 17:21). Jeesus ei j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isrukouksessaan vain sanonut, ett\u00e4 olisi hyv\u00e4, ett\u00e4 kristityt olisivat t\u00e4ydellisesti yht\u00e4. H\u00e4n k\u00e4ski ja edellytti yhteytt\u00e4. Peliss\u00e4 on maailman usko. Ilman Jeesuksen seuraajien yhteytt\u00e4 maailman on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 evankeliumia, ilosanomaa.<\/p>\n\n\n\n

Emme saa lakata tavoittelemasta yhteytt\u00e4. Piispa Teemu Laajasalon sanoin: \u201dEi siis riit\u00e4, ett\u00e4 kirkko pyrkii pysym\u00e4\u00e4n Sanassa ja pysym\u00e4\u00e4n ajassa \u2013 kirkon tulee pyrki\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n my\u00f6s kasassa.\u201d Muuten edess\u00e4mme on tilanne, josta historianopettajani aikoinaan totesi opettaessaan suomalaisten perustamista ihanneyhteis\u00f6ist\u00e4: \u201dNiin Sointulakin hajosi riitasointuihin.\u201d Tulevaisuuden kirkko on yhteytt\u00e4 rakentava kirkko. Siihen vaaditaan Ovet auki -strategian mukaan rohkeutta, n\u00e4ky\u00e4, tahtoa ja yhteist\u00e4 sitoutumista.<\/p>\n\n\n\n

Mik\u00e4 olisi kaikkia yhdist\u00e4v\u00e4, kasassa pit\u00e4v\u00e4 pienin yhteinen nimitt\u00e4j\u00e4 kirkkomme erilaisten mielipiteiden ja n\u00e4kemysten keskell\u00e4? Voisiko se olla: rakasta kirkkoa? Rakasta kirkkoasi sen kaikista puutteista ja vioista, ongelmista ja vaikeuksista huolimatta! \u201dRakasta minua eniten silloin, kun ansaitsen sit\u00e4 v\u00e4hiten, sill\u00e4 silloin tarvitsen sit\u00e4 eniten.\u201d Eik\u00f6 kirkkomme tarvitse juuri t\u00e4llaista asennoitumista meilt\u00e4 j\u00e4senilt\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6ntekij\u00f6ilt\u00e4\u00e4n? Kunpa me muistaisimme vanhan viisauden: mit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi p\u00e4\u00e4semme Kristusta, sit\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4ksi tulemme toisiamme.<\/p>\n\n\n\n

Yhteenveto<\/p>\n\n\n\n

Yhteenvetona totean edell\u00e4 sanomastani: (DIA)<\/strong> Tulevaisuuden kirkko suomalaisessa yhteiskunnassa on identiteetilt\u00e4\u00e4n vahva, el\u00e4\u00e4 ihmisten keskell\u00e4 ja rinnalla ja ottaa todesta luomakunnan tulevaisuuden, on osa maailmanlaajaa Kristuksen kirkkoa, joka pit\u00e4\u00e4 rohkeasti esill\u00e4 uskoa, siit\u00e4 nousevia arvoja ja puolustaa uskonnonvapautta meill\u00e4 ja muualla, on missionaarinen osallisuutta ja yhteytt\u00e4 vaaliva yhteis\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Palaan viel\u00e4 Ovet auki -strategian kansikuvaan. (DIA)<\/strong> Se kuvaa sit\u00e4 sekavaa labyrintti\u00e4, jossa kirkkomme suunnistaa. Teht\u00e4v\u00e4 ei ole helppo. Kuitenkin eriv\u00e4risten viivojen muodostamassa kuviossa voi siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hahmottaa ristin.<\/p>\n\n\n\n

Labyrintissa suunnistaessa on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huolehtia, ett\u00e4 risti n\u00e4kyy ja taivas ei peity. Silloin kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olennaisin tulee esille ja p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 pysyy kirkkaana. Silloin kirkko on uskollinen l\u00e4hett\u00e4j\u00e4lleen ja palvelee maailmaa sille uskotulla evankeliumilla. Kuten Ovet auki -strategia kiteytt\u00e4\u00e4: \u201dKristityn toivo on ristiinnaulitussa ja yl\u00f6snousseessa Kristuksessa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Piispa emeritus, TT Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Luento Meij\u00e4n kirkko maailmalla -sarjassa 7.5.2025 Joutsenon kirkossa Lappeenrannassa Johdanto Syyskuussa 2020 kirkkohallituksen t\u00e4ysistunnon esityslistalla oli vuoteen 2026 ulottuvan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon strategian hyv\u00e4ksyminen. Asiakirjalle oli annettu nimi Ovet auki. Olin tuolloin t\u00e4ysistunnon j\u00e4sen ja muistan, kun sain dokumentin esityslistan liitteen\u00e4 eteeni. Minulla oli ollut mahdollisuus kommentoida strategian luonnosta jo aikaisemmin, joten teksti oli p\u00e4\u00e4osin … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[36],"class_list":["post-4721","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-36"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4721","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4721"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4721\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4722,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4721\/revisions\/4722"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4721"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4721"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4721"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}