{"id":4737,"date":"2025-06-08T16:36:26","date_gmt":"2025-06-08T16:36:26","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=4737"},"modified":"2025-06-08T16:36:27","modified_gmt":"2025-06-08T16:36:27","slug":"saarna-kakisalmijuhlien-messussa-8-6-2025-heinolan-kirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2025\/06\/08\/saarna-kakisalmijuhlien-messussa-8-6-2025-heinolan-kirkossa\/","title":{"rendered":"Saarna K\u00e4kisalmijuhlien messussa 8.6.2025 Heinolan kirkossa"},"content":{"rendered":"\n

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u201dJos joku rakastaa minua, h\u00e4n noudattaa minun sanaani. Minun Is\u00e4ni rakastaa h\u00e4nt\u00e4, ja me tulemme h\u00e4nen luokseen ja j\u00e4\u00e4mme asumaan h\u00e4nen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Is\u00e4n, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt.
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0T\u00e4m\u00e4n min\u00e4 olen puhunut teille nyt, kun viel\u00e4 olen teid\u00e4n luonanne. Puolustaja, Pyh\u00e4 Henki, jonka Is\u00e4 minun nimess\u00e4ni l\u00e4hett\u00e4\u00e4, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mit\u00e4 olen teille puhunut.
\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Min\u00e4 j\u00e4t\u00e4n teille rauhan. Oman rauhani min\u00e4 annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, \u00e4lk\u00e4\u00e4 vaipuko ep\u00e4toivoon.<\/em> Kuulittehan, mit\u00e4 sanoin: min\u00e4 menen pois, mutta tulen taas teid\u00e4n luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siit\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 menen Is\u00e4n luo, sill\u00e4 Is\u00e4 on minua suurempi. Olen puhunut t\u00e4st\u00e4 jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.\u201d <\/em>(Joh. 14:23\u201329).<\/p>\n\n\n\n

Marraskuun alussa 1987 aloitin Heinolan maaseurakunnan kappalaisena. Tutustumiskierroksella seurakunnan kiinteist\u00f6iss\u00e4 huomioni kiinnittyi seurakuntatalon salin vaakunaan. En tunnistanut sit\u00e4. Esimieheni kirkkoherra Ahti Peltonen kertoi, ett\u00e4 kyse oli K\u00e4kisalmen vaakunasta. Vuosien mittaan ymm\u00e4rsin, miksi K\u00e4kisalmen vaakuna oli Heinolan maalaiskunnan vaakunan rinnalla seurakuntasalin sein\u00e4ll\u00e4. Tutuiksi tulivat monet k\u00e4kisalmelaiset, varsinkin Paasossa ja Myllykyl\u00e4ss\u00e4, mutta my\u00f6s muualla Heinolassa. Kuulin monia muistoja ja kertomuksia \u201domenankukkien kaupungista\u201d. Tuntui kotoisalta kuulla It\u00e4-H\u00e4meess\u00e4 Karjalan murretta. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten on ilo olla t\u00e4n\u00e4\u00e4n mukana palvelemassa t\u00e4ss\u00e4 juhlamessussa.<\/p>\n\n\n\n

Toinen syy ilooni liittyy aiempaan virkaani Mikkelin hiippakunnan piispana ja teht\u00e4v\u00e4\u00e4ni Karjalan Liiton hengellisen toimikunnan puheenjohtajana. Nimitt\u00e4in kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1948 Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli julkaisi kiertokirjeen, jossa siirtoseurakuntien pappeja kehotettiin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n kerran kes\u00e4ss\u00e4 pit\u00e4j\u00e4njuhlia. Niiden tarkoituksena oli \u201dpalauttaa mieliin vanha kotitienoo ja siihen liittyv\u00e4t muistot\u201d. Juhla olisivat kaksip\u00e4iv\u00e4iset. Toisen p\u00e4iv\u00e4n ohjelmaan kuului jumalanpalvelus seppeleenlaskuineen sek\u00e4 kotiseutuaiheinen p\u00e4iv\u00e4juhla. (Kiertokirje 110\/19.5.1948).<\/p>\n\n\n\n

Pit\u00e4j\u00e4njuhlat yleistyiv\u00e4t nopeasti ja niiss\u00e4 on vuosikymmenet noudatettu Mikkelin tuomiokapitulin suosittelemaa j\u00e4rjestyst\u00e4. Siirtoseurakuntien lakkautettua juhlista ovat huolehtineet pit\u00e4j\u00e4nseurat ja -s\u00e4\u00e4ti\u00f6t. Mikkelin el\u00e4kepiispana ja hengellisen toimikunnan puheenjohtajana on my\u00f6nteist\u00e4 huomata, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 pitk\u00e4 perinne on k\u00e4kisalmelaisten kohdalla jatkunut aktiivisena. Siksi on ilo olla mukana K\u00e4kisalmijuhlassa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n viet\u00e4mme helluntaita. Se on joulun ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isen ohella keskeinen kirkkovuoden pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4, tosin valitettavasti liiaksi merkitykselt\u00e4\u00e4n unohdettu. Evankeliumiteksti on osa Jeesuksen pitk\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4ispuhetta. Se on hyvin rikas ja tuo esille monia t\u00e4rkeit\u00e4 n\u00e4k\u00f6kohtia. Jeesus ev\u00e4st\u00e4\u00e4 j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isviestiss\u00e4\u00e4n h\u00e4mill\u00e4\u00e4n olevia opetuslapsia. He eiv\u00e4t tienneet, miten Jeesuksen poismenoon tulisi suhtautua. Heill\u00e4 oli huoli siit\u00e4, millainen tulevaisuus heill\u00e4 olisi edess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Aivan erityisesti evankeliumista nousee esille Jeesuksen lupaus: \u201dMin\u00e4 j\u00e4t\u00e4n teille rauhan. Oman rauhani min\u00e4 annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, \u00e4lk\u00e4\u00e4 vaipuko ep\u00e4toivoon.<\/em>\u201d<\/p>\n\n\n\n

Jeesuksen lupaus on hyvin ajankohtainen. Se oli sit\u00e4 jo parituhatta vuotta sitten. Maailma kaipasi rauhaa, sill\u00e4 Jeesuksen aikana sodittiin. Lupaus oli ajankohtainen reilu kahdeksan vuosikymment\u00e4 sitten, kun maailmansota riehui, maamme taisteli itsen\u00e4isyydest\u00e4\u00e4n ja evakot, k\u00e4kisalmelaiset muiden mukana, joutuivat kahdesti j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kotinsa. Rauhan kaipuu on ajankohtainen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4, kun sotaa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n Ukrainassa, Gazassa ja eri puolilla maailman kriisipes\u00e4kkeit\u00e4. Samanaikaisesti pelko hiipii salakavalasti mieleen. Tulevaisuus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmalta.<\/p>\n\n\n\n

Rauhaa kaivataan my\u00f6s muualle kuin sodan ja v\u00e4kivallan keskelle. Monenlaiset huolet ja murheet ovat ihmisen osa t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Mist\u00e4 sin\u00e4 olet huolissasi? Kannatko huolta omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4si, perheen kysymyksist\u00e4, ty\u00f6yhteis\u00f6n ongelmista, kirkon tilanteesta, maailman tulevaisuudesta? Jollakin on taloudellisia vaikeuksia, toisella ihmissuhdeongelmia, kolmannella ristiriitoja ty\u00f6paikalla, joku kamppailee uskonsa kanssa, jotakin ahdistavat ilmastonmuutoksen seuraukset ja maailmanrauhan kest\u00e4vyys. Huolenaiheita kyll\u00e4 meill\u00e4 yleens\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, pieni\u00e4 ja suuria, omia ja toisten meille s\u00e4lytt\u00e4mi\u00e4, kenell\u00e4 mit\u00e4kin. Sisimp\u00e4mme kaipaa rauhaa.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n helluntaina me pelkoa ja huolta kantavat kuulemme Jeesuksen sanat: \u201dMin\u00e4 j\u00e4t\u00e4n teille rauhan. Oman rauhani min\u00e4 annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, \u00e4lk\u00e4\u00e4 vaipuko ep\u00e4toivoon.<\/em>\u201d<\/p>\n\n\n\n

Rauha (VT shalom, UT eir\u00e9n\u00e9) on yksi Raamatun useimmin toistuvista k\u00e4sitteist\u00e4. Kristillinen sanoma on rauhan evankeliumi (Ef. 6:15). Herramme on Rauhanruhtinas (Jes. 9:5). Rauhaan sis\u00e4ltyy sek\u00e4 sis\u00e4inen ett\u00e4 ulkoinen rauha. Se merkitsee sodan vastakohtaa, mutta ennen kaikkea el\u00e4m\u00e4\u00e4 edist\u00e4v\u00e4\u00e4 kokonaisvaltaista hyvinvointia. Rauhalla tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen el\u00e4\u00e4 sopusoinnussa ja rauhassa itsens\u00e4, toisten ihmisten ja Jumalan kanssa. Rauha tarkoittaa kaikinpuolista eheytt\u00e4, hyvinvointia ja terveytt\u00e4, ei siis vain sodan puuttumista. Rauha kytkeytyy olennaisesti oikeudenmukaisuuteen, rakkauteen ja iloon.<\/p>\n\n\n\n

Evankeliumitekstiss\u00e4 k\u00e4ytetyll\u00e4 rauha-sanalla (eir\u00e9n\u00e9) ovat merkitykset mielenrauha, rauhallisuus, seesteisyys, tyyneys<\/em>. Se tarkoittaa my\u00f6s rauhaa joidenkin v\u00e4lill\u00e4<\/em>. Kun ihminen lakkaa murehtimasta ja j\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Jumalan k\u00e4siin, h\u00e4n saa Jumalan rauhan. Jumalan rauha ylitt\u00e4\u00e4 ihmisen ymm\u00e4rryksen. Se on rauha, jolle ei l\u00f6ydy vertailukohtaa mist\u00e4\u00e4n maallisesta rauhasta. Meille huolehtijoille t\u00e4m\u00e4 on ilouutinen!<\/p>\n\n\n\n

Kristuksen rauhaan kuuluu lepo ja ilo siit\u00e4, ett\u00e4 Kristuksen sovitusty\u00f6n t\u00e4hden saamme el\u00e4\u00e4 sovinnossa Jumalan kanssa. Siksi meid\u00e4n ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4. Mit\u00e4 tahansa ymp\u00e4rill\u00e4mme tapahtuu, saamme el\u00e4\u00e4 rauhassa Jumalan kanssa. \u201dVaikka vuoret j\u00e4rkkyisiv\u00e4t ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei j\u00e4rky eik\u00e4 minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.\u201d (Jes. 54:10). T\u00e4llaisen rauhan Pyh\u00e4 Henki tahtoo synnytt\u00e4\u00e4 jokaisen syd\u00e4mess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Jeesuksen sanat ovat lupaus eik\u00e4 kehotus. T\u00e4m\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 huomata. Jeesuksen sanat rauhasta, rohkeudesta ja ep\u00e4toivosta eiv\u00e4t vetoa ihmisen voimaan. Ne eiv\u00e4t perustu ihmisen mahdollisuuksiin tai tahdonlujuuteen. Ne eiv\u00e4t riipu ihmisen voimakkuudesta tai henkisest\u00e4 kriisinkest\u00e4vyydest\u00e4. Ne viittaavat Jeesukseen itseens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Se rohkeus, johon Jeesus helluntain evankeliumissa viittaa, on Jumalan lahjaa. Se perustuu Jeesuksen antamaan lupaukseen h\u00e4nen \u201domasta rauhastaan\u201d \u2013 Jeesuksen rauhasta, joka on kest\u00e4v\u00e4\u00e4 ja pysyv\u00e4\u00e4 rauhaa. Pyh\u00e4 Henki, rauhan henki, on l\u00e4sn\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme joka hetki. T\u00e4llainen rauha sisimm\u00e4ss\u00e4 mahdollistaa rohkeuden ja poistaa ep\u00e4toivon.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOlkaa rohkeat, \u00e4lk\u00e4\u00e4 vaipuko ep\u00e4toivoon.\u201d<\/em> N\u00e4iden sanojen voima syntyy siit\u00e4, kuka ne sanoo. Rohkeus ja toivo eiv\u00e4t ole meid\u00e4n varassamme, vaan Jeesuksen itsens\u00e4 varassa. Rohkeutemme on Kristuksen rohkeutta, jonka Pyh\u00e4 Henki meille antaa.<\/p>\n\n\n\n

Rauha ei ole hauras mielentila, jota meid\u00e4n on yritett\u00e4v\u00e4 varjella. Huolet ja murheet vet\u00e4v\u00e4t ihmisi\u00e4 pois Jumalan luota. Silloin k\u00e4\u00e4nnymme sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja k\u00e4perrymme omiin ongelmiimme ja vaikeuksiimme. Kuitenkaan meit\u00e4 ei ole tarkoitettu el\u00e4m\u00e4\u00e4n itse\u00e4mme varten. Jumalan rauha k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseemme itsest\u00e4mme poisp\u00e4in. Siksi meid\u00e4t on kutsuttu rauhantekij\u00f6iksi (Matt. 5:9) sek\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n rauhassa kesken\u00e4mme (1. Tess. 5:13) ja kaikkien ihmisten kanssa (Room. 12:18, my\u00f6s Hepr. 12:14).<\/p>\n\n\n\n

Rakkaat kristityt. T\u00e4n\u00e4\u00e4n helluntaina Jeesuksen lupaus rohkaisee. Sen varassa voimme hyvill\u00e4 mielin el\u00e4\u00e4 h\u00e4nen ominaan t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. N\u00e4in ovat tehneet meit\u00e4 edelt\u00e4neet sukupolvet Heinolassa, K\u00e4kisalmessa ja kaikkialla maassamme. T\u00e4n\u00e4\u00e4n saamme kiitollisin mielin muistaa heit\u00e4. Heid\u00e4n esikuvansa mukaisesti voimme turvautua Jumalaan, joka l\u00e4hett\u00e4\u00e4 Pyh\u00e4n Hengen puolustajaksi ja auttajaksi. Meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 pelkoon tai ep\u00e4toivoon. P\u00e4invastoin Herra itse lupaa: \u201dMin\u00e4 j\u00e4t\u00e4n teille rauhan. Oman rauhani min\u00e4 annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, \u00e4lk\u00e4\u00e4 vaipuko ep\u00e4toivoon.\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u201dJos joku rakastaa minua, h\u00e4n noudattaa minun sanaani. Minun Is\u00e4ni rakastaa h\u00e4nt\u00e4, ja me tulemme h\u00e4nen luokseen ja j\u00e4\u00e4mme asumaan h\u00e4nen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Is\u00e4n, joka on minut l\u00e4hett\u00e4nyt.\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0T\u00e4m\u00e4n min\u00e4 olen puhunut teille nyt, kun … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[36],"class_list":["post-4737","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-36"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4737","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4737"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4737\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4738,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4737\/revisions\/4738"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4737"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4737"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4737"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}