Raamattua tulee lukea kokonaisuutena eik\u00e4 sen kokonaissanomasta tule irrottaa yksitt\u00e4isi\u00e4 sanoja tai jakeita. Muuten voi p\u00e4\u00e4ty\u00e4 mielivaltaisiin tulkintoihin. Se ei ole mitenk\u00e4\u00e4n harvinaista hengellisiss\u00e4 piireiss\u00e4 tai uskovien parissa.<\/p>\n\n\n\n
Muistan rippikoulussa k\u00e4ytt\u00e4neeni esimerkki\u00e4 ahdistuneesta miehest\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tti ep\u00e4toivoissaan etsi\u00e4 ratkaisua ongelmaansa Raamatusta. H\u00e4n k\u00e4ytti ns. peukalomenetelm\u00e4\u00e4, jossa avataan Raamattu summanmutikassa ja sokkona osoitetaan jotain jaetta. Niinp\u00e4 h\u00e4n avasi Raamattunsa ja luki \u201dSilloin Juudas viskasi hopearahat temppeliin, l\u00e4hti sielt\u00e4, meni pois ja hirtt\u00e4ytyi.\u201d (Matt. 27:5). Mies ajatteli, ettei t\u00e4llainen neuvo voi pit\u00e4\u00e4 paikkaansa ja h\u00e4n p\u00e4\u00e4tti kokeilla toisen kerran. Nyt sormi osoitti raamatunkohtaa: \u201dJeesus sanoi: \u2019Mene ja tee sin\u00e4 samoin.\u2019\u201d (Luuk. 10:37b). Mies alkoi olla jo ep\u00e4toivoinen ja ajatteli, ett\u00e4 \u201dkolmas kerta toden sanoo\u201d. Viel\u00e4 kerran h\u00e4n avasi sokkona Raamattunsa ja sormen osoittamassa kohdassa luki nyt: ”Mink\u00e4 teet, tee se pian!” (Joh. 13:27b).<\/p>\n\n\n\n
Raamattua on siis luettava kokonaisuutena. Mutta toisinaan Raamattua lukiessa huomio kiinnittyy johonkin yksityiskohtaan ja se alkaa puhutella. N\u00e4in k\u00e4vi minulle lukiessani psalmia 46. Kiinnitin huomiota huutomerkkiin. Raamatunkohta kuuluu seuraavasti: \u201dLakatkaa te huolehtimasta! Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Jumala.\u201d (Ps. 46:11).<\/p>\n\n\n\n
Kotimaisten kielten keskuksen ohjepankissa kerrotaan huutomerkist\u00e4 seuraavaa: \u201dHuutomerkki on tavallisesti virkkeen p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4 v\u00e4limerkki, jolla ilmaus osoitetaan huudahdukseksi. Sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n my\u00f6s painokkaiden k\u00e4skyjen, kehotusten, kieltojen ja vetoomusten lopussa.\u201d<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4n\u00e4\u00e4n Jumala sanoo huutomerkin kera, siis painokkaana kehotuksena ja vetoomuksena: \u201dLakatkaa te huolehtimasta!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Kuinka paljon meill\u00e4 onkaan huolipuhetta yhteiskunnassamme, kirkossamme ja seurakunnissamme? Uutiset ovat t\u00e4ynn\u00e4 huolta erilaisista asioista, niin omassa maassamme kuin koko maailmassa. Samoin on my\u00f6s kirkon laita. Joskus tuntuu, ett\u00e4 huolet ovat kirkollisen keskustelun tavaramerkki.<\/p>\n\n\n\n
Syksyll\u00e4 2016 kolmen maakuntalehden yhteinen toimitus halusi tehd\u00e4 piispasta henkil\u00f6haastattelun. Kysymyksi\u00e4 oli laidasta laitaan lapsuudesta ilmastonmuutokseen. Kerroin my\u00f6s monista kirkon huolenaiheista ja totesin, ett\u00e4 huolehtiminen taitaa kuulua piispan teht\u00e4viin. Kun haastattelu ilmestyi, se oli otsikoitu n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4sti suurilla kirjaimilla: \u201dPiispa Seppo H\u00e4kkinen on huolissaan kaikesta\u201d. Se tuli kerralla koko hiippakunnalle tiett\u00e4v\u00e4ksi. Piispan teht\u00e4v\u00e4 on olla huolissaan, mieluiten siis viel\u00e4 kaikista asioista.<\/p>\n\n\n\n
Mist\u00e4 sin\u00e4 olet huolissasi? Kannatko huolta omasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4si, perheen tai l\u00e4hipiirin asioista, ty\u00f6yhteis\u00f6n ongelmista, kirkon tilanteesta, maailman tulevaisuudesta? Jollakin on sairauksia, taloudellisia vaikeuksia, toisella ihmissuhdeongelmia, kolmannella ristiriitoja ty\u00f6paikalla, joku kamppailee uskonsa kanssa, jotakin ahdistavat yhteiskunnan tilanne, sota Ukrainassa, tilanne L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4, jotakin toista ilmastonmuutos ja koko maailman tulevaisuus. Kenties my\u00f6s sin\u00e4 tunnistat itsesi taannoisesta lehtiotsikosta, jonka haastatteluni sai: \u201dPiispa Seppo H\u00e4kkinen on huolissaan kaikesta\u201d.<\/p>\n\n\n\n
Huolenaiheita kyll\u00e4 meill\u00e4 yleens\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, pieni\u00e4 ja suuria, omia ja toisten meille s\u00e4lytt\u00e4mi\u00e4, kenell\u00e4 mit\u00e4kin. Niit\u00e4 tuntuu olevan aivan liikaa ja jos ei liikaa, niin ainakin riitt\u00e4v\u00e4sti ja vaikka muille jaettavaksi. Huoli ja murhe saavat aikaan levottomuutta, pelkoa ja ahdistuneisuutta. Huoli on tehokas ilon sammuttaja ja voiman sy\u00f6j\u00e4. Toimittaja Heikki Aittokoski kirjoitti eilen (28.6.2025) Helsingin Sanomien esseess\u00e4: \u201dYmp\u00e4rill\u00e4 tapahtuu asioita, jotka ovat omiaan j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen syv\u00e4n ep\u00e4tietoisuuden, jopa ahdistuksen valtaan.\u201d T\u00e4m\u00e4 on monen kokemus nykyajasta. Siksi on t\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4rke\u00e4 kuulla Raamatun kehotus ja vetoomus, oikein huutomerkin kanssa: \u201dLakatkaa te huolehtimasta!\u201d<\/p>\n\n\n\n
Mutta miten se on mahdollista? Huolet eiv\u00e4t poistu sill\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 lakata huolehtimasta. Siksi yht\u00e4 t\u00e4rke\u00e4 on huomata my\u00f6s perustelu psalmin kehotukselle: \u201dTiet\u00e4k\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Jumala.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Jumalan huolenpito ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 ihmisen pit\u00e4isi olla v\u00e4linpit\u00e4m\u00e4t\u00f6n ja holtiton. Raamattu ei p\u00e4\u00e4st\u00e4 ihmist\u00e4 omasta vastuusta. El\u00e4m\u00e4ss\u00e4, ty\u00f6ss\u00e4 ja meille uskotuissa asioissa on kannettava vastuu. Se kuuluu meille annettuun teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Mutta toisinaan on t\u00e4rke\u00e4 nousta huolten yl\u00e4puolelle, katsoa kauemmas ja n\u00e4hd\u00e4 kokonaisuus. On olennaista muistaa, mik\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on t\u00e4rkeint\u00e4. Silloin asiat saavat oikeat mittasuhteet. Vanhan Kristinopin mukaan \u201dJumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi p\u00e4\u00e4seminen on el\u00e4m\u00e4mme kallein asia.\u201d (KO 1).<\/p>\n\n\n\n
Jumalan lapseuteen kuuluu ymm\u00e4rrys siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on kaikkivaltias. Jeesus puolestaan on opettanut, ett\u00e4 h\u00e4nelle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 (Matt. 28:18). Siksi ei ole syyt\u00e4 murehtia. Murehtimisen sijaan meit\u00e4 kehotetaan tuomaan kaikki huolemme Jumalalle rukouksessa ja luottamaan, ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4kin asiat ovat Jumalan hallussa. Se tarkoittaa, ett\u00e4 samalla kun annamme taakan Herralle, itse luovumme siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Mahdammeko ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, millainen etuoikeus meill\u00e4 kristityill\u00e4 on? Rukouksessa j\u00e4t\u00e4mme asiamme, el\u00e4m\u00e4mme, kaikkemme kaikkivaltiaan Jumalan k\u00e4siin luottaen, ett\u00e4 pohjimmiltaan h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 meist\u00e4 huolta. H\u00e4n itse on luvannut olla kanssamme kaikki p\u00e4iv\u00e4t maailman loppuun asti (Matt. 28:20). Voimme lakata huolehtimasta turhaan, sill\u00e4 Jumalalla on loppujen lopuksi kaikki k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. H\u00e4n pit\u00e4\u00e4 meist\u00e4, Juvan seurakunnasta ja kirkostaan sek\u00e4 koko luomastaan maailmasta huolta. Saamme luottaa psalmin sanaan: \u201dJ\u00e4t\u00e4 taakkasi Herran k\u00e4teen, h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 sinusta huolen.\u201d (Ps. 55:23).<\/p>\n\n\n\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n
piispa emeritus<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Raamattua tulee lukea kokonaisuutena eik\u00e4 sen kokonaissanomasta tule irrottaa yksitt\u00e4isi\u00e4 sanoja tai jakeita. Muuten voi p\u00e4\u00e4ty\u00e4 mielivaltaisiin tulkintoihin. Se ei ole mitenk\u00e4\u00e4n harvinaista hengellisiss\u00e4 piireiss\u00e4 tai uskovien parissa. Muistan rippikoulussa k\u00e4ytt\u00e4neeni esimerkki\u00e4 ahdistuneesta miehest\u00e4, joka p\u00e4\u00e4tti ep\u00e4toivoissaan etsi\u00e4 ratkaisua ongelmaansa Raamatusta. H\u00e4n k\u00e4ytti ns. peukalomenetelm\u00e4\u00e4, jossa avataan Raamattu summanmutikassa ja sokkona osoitetaan jotain jaetta. Niinp\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[36],"class_list":["post-4742","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-36"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4742","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4742"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4742\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4743,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4742\/revisions\/4743"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4742"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4742"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4742"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}