Kolumni Sanansaattajassa 16\/2025<\/p>\n\n\n\n
Viime aikoina on aiheellisesti huolestuttu demokratian tilasta ja tulevaisuudesta niin omassa maassamme kuin maailmanlaajuisesti. Demokraattisten valtioiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt. My\u00f6s demokratioiden sis\u00e4inen kehitys on monin paikoin ottanut takapakkia.<\/p>\n\n\n\n
Suomi on p\u00e4rj\u00e4nnyt hyvin kansainv\u00e4lisiss\u00e4 demokratia- ja oikeusvaltiovertailuissa. Silti meid\u00e4nkin maassamme on useita kehityskulkuja, jotka haastavat demokratian. Sen vuoksi valtioneuvosto antoi viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 periaatep\u00e4\u00e4t\u00f6ksen kansallisesta ohjelmasta demokratian ja osallistumisen edist\u00e4miseksi.<\/p>\n\n\n\n
Demokratian periaatteita sovelletaan my\u00f6s muille aloille kuin poliittiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Usein demokratia tulee esille puhuttaessa kirkon el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteosta. Asia ei ole kuitenkaan yksiselitteinen ja ongelmaton.<\/p>\n\n\n\n
Kirkko on yhteis\u00f6n\u00e4 omaleimainen. Se on Jumalan kansa (1 Piet. 2:9\u201310), jonka olemassaolo perustuu Jumalan tahtoon. Kirkon ensisijaisena normipohjana on Jumalan sana ja tunnustus eiv\u00e4tk\u00e4 kansan enemmist\u00f6p\u00e4\u00e4t\u00f6kset. Kaikkea ei voi kirkossa ratkaista \u00e4\u00e4nestyksin.<\/p>\n\n\n\n
Kirkossa ei pid\u00e4 paikkaansa vanha sanonta: vox populi, vox Dei (kansan \u00e4\u00e4ni on Jumalan \u00e4\u00e4ni). P\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon kirkossa toki kuuluu j\u00e4senten osallisuus. Teologiassa puhutaan uskovien yhteisest\u00e4 konsensuksesta eli yhteisest\u00e4 mielipiteest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nykyhetken uskovien kesken tulisi vallita yhteinen mielipide, mutta se ei viel\u00e4 riit\u00e4. Konsensuksen tulee ulottua ajassa taaksep\u00e4in aina apostolien aikaan asti, onhan kirkko ajan ja paikan rajat ylitt\u00e4v\u00e4 yhteis\u00f6.<\/p>\n\n\n\n
Kirkon p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteossa on otettava huomioon meit\u00e4 edelt\u00e4neet kirkon j\u00e4senet mielipiteineen, ts. apostolisen aikaan ulottuva kirkon yhteinen usko ja oppi. Valitettavan usein t\u00e4m\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 unohtuvan nykyajan p\u00e4\u00e4tt\u00e4jilt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Vaikka demokratia ei sellaisenaan sovikaan kirkkoon, sill\u00e4 on monia yhtym\u00e4kohtia kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi vapaus, tasa-arvo, laillisuus ja turvallisuus ovat demokratian keskeisi\u00e4 arvoja. Ne ovat my\u00f6s kirkolle t\u00e4rkeit\u00e4 periaatteita.<\/p>\n\n\n\n
Kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 vallitsee demokratian nykymerkityst\u00e4 vanhempi periaate, joka on nimelt\u00e4\u00e4n yleinen pappeus. Sen perusteella seurakunnan j\u00e4senet eiv\u00e4t ole oikeutettuja vain k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nivaltaansa, vaan my\u00f6s kutsutut osallisiksi Kristuksen pelastusteosta ja h\u00e4nen kirkolleen antamasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Yleisess\u00e4 pappeudessa on kyse seurakuntalaisten osallisuuden toteutumisesta. Se mahdollistaa vaikutus- ja toimintamahdollisuudet yht\u00e4 laajasti kuin demokratiakin. Sen lis\u00e4ksi kirkko odottaa j\u00e4senilt\u00e4\u00e4n laajempaa ja kokonaisvaltaisempaa osallistumista ja vaikuttamista kuin yhteiskunta kansalaisiltaan.<\/p>\n\n\n\n
Kirkko on niiden yhteys, jotka kuulevat Kristuksen \u00e4\u00e4nen (Joh. 5:25) ja jotka sit\u00e4 tottelevat. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kyse on el\u00e4m\u00e4st\u00e4 seurakuntayhteydess\u00e4 ja kristittyn\u00e4 arjessa.<\/p>\n\n\n\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n
piispa emeritus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kolumni Sanansaattajassa 16\/2025 Viime aikoina on aiheellisesti huolestuttu demokratian tilasta ja tulevaisuudesta niin omassa maassamme kuin maailmanlaajuisesti. Demokraattisten valtioiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt. My\u00f6s demokratioiden sis\u00e4inen kehitys on monin paikoin ottanut takapakkia. Suomi on p\u00e4rj\u00e4nnyt hyvin kansainv\u00e4lisiss\u00e4 demokratia- ja oikeusvaltiovertailuissa. Silti meid\u00e4nkin maassamme on useita kehityskulkuja, jotka haastavat demokratian. Sen vuoksi valtioneuvosto antoi viime kev\u00e4\u00e4n\u00e4 periaatep\u00e4\u00e4t\u00f6ksen … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,32],"tags":[36],"class_list":["post-4761","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","category-kolumni","tag-36"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4761","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4761"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4761\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4762,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4761\/revisions\/4762"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4761"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4761"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4761"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}