Tunnustele hetken valtimon sykint\u00e4\u00e4 ranteestasi tai kaulastasi. Syd\u00e4men syke on ihmisen el\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ni. Rukous on syd\u00e4men n\u00f6yr\u00e4\u00e4 puhetta Jumalan kanssa, kuten Kristinoppi vanhastaan opettaa. N\u00e4in rukous on ihmisen uskonel\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ni. Se kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n on yhteydess\u00e4 el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hteeseen, Jumalaan.<\/p>\n\n\n\n
Kuuntele hetken hengityst\u00e4. Hengitys ei ole el\u00e4m\u00e4, mutta se on el\u00e4m\u00e4n merkki. Rukous ei ole sama kuin usko, mutta se on uskon merkki, uskon ilmaus ja uskon tunnustus. Rukous on merkki siit\u00e4, ett\u00e4 tunnustamme tarvitsevamme Jumalaa. Se on avautumista kohtaamaan kaikkivaltias Jumala. Se on turvautumista taivaalliseen Is\u00e4\u00e4n. Rukous on Kristusp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 keskeist\u00e4, sill\u00e4 se yhdist\u00e4\u00e4 ja se johtaa my\u00f6s ylistykseen Jumalaa kohtaan.<\/p>\n\n\n\n
Ty\u00f6skentelin vajaat parikymment\u00e4 vuotta seurakuntapappina. Se merkitsi lukemattomia rippikouluja. Opetin kerta toisensa j\u00e4lkeen rukouksen lajit: pyynt\u00f6rukous, esirukous, siunaus, kiitos. En tied\u00e4, oliko t\u00e4st\u00e4 teoriatiedosta rippikoululaisille paljon hy\u00f6ty\u00e4, vaikka toki pyrinkin havainnollistamaan opetusta. Nyt vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin el\u00e4m\u00e4nkokemus on opettanut, mit\u00e4 nuo rukouksen lajit oikein merkitsev\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
Pyynt\u00f6rukous on yleisin rukous. \u00c4itini on kirjoittanut lapsuusmuistoistani kertovaan kirjaan: \u201dKahden vuoden ik\u00e4isen\u00e4 luin iltarukouksen \u2019Levolle laske Luojani\u2019. Is\u00e4n lukiessa Is\u00e4 meid\u00e4n -rukousta \u2019Anna meille meid\u00e4n jokap\u00e4iv\u00e4inen leip\u00e4mme\u2019, lis\u00e4sin \u2019ja piim\u00e4\u00e4 ja maitoo\u2019. Toisen kerran min\u00e4 osasin itse rukoilla t\u00e4m\u00e4n kohdan \u2019Anna minulle namia ja tikkaria\u2019.\u201d<\/p>\n\n\n\n
Yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 lapsuusmuistoissani huvittavat lis\u00e4ykset Is\u00e4 meid\u00e4n -rukoukseen: \u201dja piim\u00e4\u00e4 ja maitoo\u201d. \u201dAnna minulle namia ja tikkaria.\u201d Ne kertovat hellytt\u00e4v\u00e4sti rukouksen aitoudesta. Rukouksen kynnys on matala. Omat asiat, ilot ja surut, pyynn\u00f6t ja kiitokset saa kertoa omin sanoin Jumalalle. Eik\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 edes tarvita sanojakaan. Jumala kyll\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ja tuntee meid\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n
\u201dArjen rukoukset ovat usein pyynt\u00f6j\u00e4 ja avunhuutoja omasta tai toisten puolesta. Rukouksen ei tarvitse olla monimutkaista. Jumala kuulee yksinkertaiset sanat, sanattomat huokaukset, kiitokset ja itkut.\u201d N\u00e4in kirjoittavat piispat pari vuotta sitten julkaistussa piispainkirjeess\u00e4 Rukouksen kaipuu<\/em>.<\/p>\n\n\n\n Joskus olen kuullut v\u00e4h\u00e4telt\u00e4v\u00e4n pyynt\u00f6rukousta. On sanottu, ett\u00e4 uskossaan heikot ja vasta uskon alkutaipaleella olevat tyytyv\u00e4t vain pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n apua Jumalalta. Sen sijaan pitk\u00e4lle edenneet hengellisen el\u00e4m\u00e4n mestarit etenev\u00e4t pyyt\u00e4misen tuolle puolen. He ylist\u00e4v\u00e4t ja palvovat Jumalaa ilmaan mink\u00e4\u00e4nlaisia pyynt\u00f6j\u00e4. Pyynt\u00f6rukous on alkeellinen ja naiivi rukoilemisen muoto.<\/p>\n\n\n\n Muistan, miten minua nuorempana ahdisti t\u00e4llainen ajattelu, omat rukoukseni kun olivat usein kuin pyynt\u00f6luetteloita. Sitten oivalsin, ett\u00e4 Jeesuksen itsens\u00e4 opettama rukous, Is\u00e4 meid\u00e4n, on p\u00e4\u00e4asiassa juuri pyynt\u00f6rukous. My\u00f6s vuorisaarnassa Jeesus itse kehotti pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n: \u201dPyyt\u00e4k\u00e4\u00e4, niin teille annetaan.\u201d (Matt. 7:7).<\/p>\n\n\n\n Pyynt\u00f6rukous s\u00e4ilyy ensisijaisena rukouksenamme koko el\u00e4m\u00e4mme ajan. Syy siihen on yksinkertainen. Olemme riippuvaisia Jumalasta el\u00e4m\u00e4mme loppuun saakka. Siksi emme p\u00e4\u00e4se eik\u00e4 tarvitsekaan p\u00e4\u00e4st\u00e4 rukousel\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme \u201dparemmalle tasolle\u201d. T\u00e4t\u00e4 painottaa my\u00f6s se, ett\u00e4 rukoilemista tarkoittavat heprean ja kreikan sanat merkitsev\u00e4t itse asiassa pyyt\u00e4mist\u00e4. Raamattu on t\u00e4ynn\u00e4 pyynt\u00f6rukousta ja siin\u00e4 suositellaan sit\u00e4 meille ujostelematta.<\/p>\n\n\n\n Toisaalta pyynt\u00f6ni \u201dpiim\u00e4\u00e4 ja maitoa\u201d, \u201dnamia ja tikkaria\u201d kertovat siit\u00e4, ett\u00e4 omat tarpeet ja toiveet ovat usein p\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 mieless\u00e4. Kasvettuani aikuiseksi k\u00e4sitykseni rukouksesta on syventynyt. Olen ymm\u00e4rt\u00e4nyt k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseeni yh\u00e4 enemm\u00e4n omista tarpeista kohti l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 ja yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Olennaiseksi on tullut pyynt\u00f6 Jumalalle: Tapahtukoon sinun tahtosi. T\u00e4m\u00e4 johtaa toiseen rukouksen lajiin, esirukoukseen.<\/p>\n\n\n\n Kun siirrymme pyynt\u00f6rukouksesta esirukoukseen, siirr\u00e4mme painopisteen omista tarpeistamme toisten tarpeisiin ja huoliin. Jumalan valtakunnan jatkuvassa ty\u00f6ss\u00e4 ei mik\u00e4\u00e4n ole niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 kuin esirukous. Kiteytettyn\u00e4: Esirukous on tapa rakastaa toisia.<\/p>\n\n\n\n Minulla oli piispana etuoikeus, ett\u00e4 puolestani rukoiltiin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti hiippakunnan seurakunnissa. Samoin moni ihminen \u2013 my\u00f6s moni teist\u00e4 \u2013 kertoi rukoilevansa puolestani. Se oli tavattoman rohkaisevaa ja antoi voimia piispanviran hoitamiseen. Olen yh\u00e4 hyvin kiitollinen esirukouksista.<\/p>\n\n\n\n Vuosia sitten vierailin Laatokan Valamossa. Is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 toiminut munkki kertoi, ett\u00e4 \u201dteht\u00e4v\u00e4mme on rukoilla kaikkien ihmisten puolesta\u201d. Yksinkertainen ja selke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4nkuvaus j\u00e4i askarruttamaan minua, toisesta maasta ja kirkosta tulevaa piispaa. Luostarissa elettiin ja oltiin sit\u00e4 varten, ett\u00e4 rukoiltiin ihmisten puolesta.<\/p>\n\n\n\n Rukous on mit\u00e4 yksityisin asia. Samalla se on mit\u00e4 yleisin, meit\u00e4 hyvin erilaisia ihmisi\u00e4 yhdist\u00e4v\u00e4 asia. Ei ole sattumaa, ett\u00e4 s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseen rukousel\u00e4m\u00e4\u00e4n keskittyneist\u00e4 luostareista on historian kuluessa usein tullut uudistuksen l\u00e4hteit\u00e4. Se kertoo rukouksen voimasta.<\/p>\n\n\n\n Piispat sanoittavat asian n\u00e4in: \u201dRukous ei ole todellisuudesta pakenemista vaan maailman katsomista rehellisesti. Syventyv\u00e4 rukous muuttuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseksi: se suuntautuu ulos omasta min\u00e4st\u00e4, kohti toisia ihmisi\u00e4, luomakuntaa ja maailmaa. Rukoilevina ihmisin\u00e4 voimme yhdess\u00e4 olla maailmaa muuttava voima.\u201d<\/p>\n\n\n\n Esirukousta harjoitetaan yksil\u00f6tasolla, mutta sit\u00e4 toteutetaan my\u00f6s yhteis\u00f6iss\u00e4. Esirukouksessa seurakunta hoitaa papillista virkaansa yhteisten asioiden esill\u00e4 pit\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja kaikkien ihmisten puolestapuhujana. Jumalanpalveluksen esirukous on t\u00e4st\u00e4 erinomainen esimerkki. Ei ole sattumaa, ett\u00e4 tietyt rukousaiheet ovat aivan ensimm\u00e4ist\u00e4 kristityist\u00e4 l\u00e4htien olleet yhteisen esirukouksen kohteina. Niihin kuuluvat rukous kristillisen kirkon ja seurakunnan sek\u00e4 evankeliumin levi\u00e4misen puolesta, rukous esivallan, julkisen vallank\u00e4yt\u00f6n ja rauhan puolesta, rukous erilaisissa vaikeuksissa olevien puolesta sek\u00e4 rukous ajankohtaisten asioiden puolesta. <\/p>\n\n\n\n Esirukous on meid\u00e4n yhteinen kutsumuksemme. Samalla rukous my\u00f6s yhdist\u00e4\u00e4 meit\u00e4 erilaisia kristittyj\u00e4. Kristusp\u00e4iv\u00e4 on juuri t\u00e4t\u00e4 varten!<\/p>\n\n\n\n Profeetta Jesajaan (Jes. 56:7) viitaten Jeesus julisti: \u201dMinun talostani tulee rukoushuone\u201d. H\u00e4n joutui kuitenkin toteamaan, ett\u00e4 \u201dte olette tehneet siit\u00e4 rosvojen luolan.\u201d (Luuk. 19:46). T\u00e4m\u00e4 tulee my\u00f6s meit\u00e4 kohti. Ovatko meid\u00e4n kirkkomme ja seurakuntatilamme tyyssijoja rukoukselle vai kaikelle muulle? T\u00e4t\u00e4kin taustaa vasten Kristusp\u00e4iv\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4. Se muistuttaa rukouksen keskeisyydest\u00e4 kristillisen kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Minua rohkaisee tieto rukoilevista kristityist\u00e4 kaikkialla maailmassa. Jatkuva ja kaikkialta nouseva rukous ymp\u00e4r\u00f6i meit\u00e4. Raskaiden taakkojen kantaja saattaa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 muistetaan rukouksessa. Toinen ei vaikeuksiensa keskell\u00e4 edes tied\u00e4, ett\u00e4 juuri h\u00e4nen puolestaan joku rukoilee. Rukous on salaista, mutta se ei j\u00e4\u00e4 vaille vaikutusta. Rukous kertoo luottamuksesta Jumalaan. Kuten edell\u00e4 jo totesin: Esirukous on tapa rakastaa toisia.<\/p>\n\n\n\n Piispainkirjeess\u00e4 todetaan: \u201dRukous kantaa rukoilijaa ja sit\u00e4, jonka puolesta rukoillaan. Jumalanpalveluksessa rukoillaan yhdess\u00e4, mutta yhteinen rukous sopii muihinkin tilanteisiin. Jeesus sanoo: \u2019Miss\u00e4 kaksi tai kolme on koolla minun nimess\u00e4ni, siell\u00e4 min\u00e4 olen heid\u00e4n keskell\u00e4\u00e4n\u2019 (Matt. 18:20). Rukous tuo toisen ihmisen ja h\u00e4nen asiansa Jumalan eteen.\u201d T\u00e4m\u00e4 johtaa meid\u00e4t kolmanteen rukouksen lajiin, siunaukseen.<\/p>\n\n\n\n Minulla ei ole juurikaan vahvoja hengellisi\u00e4 kokemuksia. Mutta kolmen vuosikymmenen takaa muistan yh\u00e4 el\u00e4v\u00e4sti yhden, siunaukseen liittyv\u00e4t tilanteen.<\/p>\n\n\n\n Pieks\u00e4m\u00e4ell\u00e4 Partaharjun toimintakeskuksessa vietettiin seurakuntanuoriaikanani ja seurakuntapappina toimiessani joka nelj\u00e4s vuosi suurleirej\u00e4. V\u00e4hitellen Partaharjusta tuli minulle t\u00e4rke\u00e4 paikka. Vuonna 1995 Seikkailu-suurleirill\u00e4 johdin Heinolan maaseurakunnan ryhm\u00e4\u00e4. J\u00e4lleen kerran leirin viimeinen ilta p\u00e4\u00e4ttyi perinteisesti Partaharjulla valaistuun ristiin ja ulkotulien ketjuun Salvosj\u00e4rven rannalla.<\/p>\n\n\n\n Olin hiki hatussa sytytt\u00e4nyt Mikkelin hiippakunnan leirialueen rannan ulkotulet. Hein\u00e4kuun illan pimeys oli jo laskeutunut, tuuli tyyntynyt ja leiri hiljentynyt. Istuin yksin rannassa ja kuuntelin virren 555 Oi Herra, luoksein j\u00e4\u00e4, jo ilta on <\/em>soittoa. Sitten Iso-Parta, opetusneuvos Pentti Tapio lausui Herran siunauksen.<\/p>\n\n\n\n En osaa selitt\u00e4\u00e4 tapahtunutta, mutta minulle tuo hetki oli hyvin koskettava. Jostain syyst\u00e4 tunsin t\u00e4rke\u00e4ksi, ett\u00e4 juuri Pentti Tapio, vanha poikaty\u00f6n veteraani ja arvostamani rovasti, lausui Herran siunauksen meille leiril\u00e4isille. Ymm\u00e4rsin, ett\u00e4 se on papin t\u00e4rkeimpi\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Onneksi sain tuon hetken olla yksin hiljaa Salvosen rannalla. Se oli suorastaan pyh\u00e4 hetki. Viel\u00e4 vuosien takaa mieleeni palautuu tuo tapahtuma.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6hemmin opin, ett\u00e4 piispan teht\u00e4v\u00e4 on lausua siunaus. Mist\u00e4 siunauksessa on oikein kyse?<\/p>\n\n\n\n Latinan kielen sana siunaus eli benediktio tulee kahdesta sanasta bene ja dicere, hyv\u00e4\u00e4 ja puhua. Siunaus on kuitenkin enemm\u00e4n kuin hyv\u00e4n puhumista. Se on hyv\u00e4n toivottamista Jumalan nimess\u00e4. Siihen sis\u00e4ltyy vahva luottamus siihen, ett\u00e4 Jumala my\u00f6s toteuttaa sen hyv\u00e4n, mit\u00e4 me toiselle toivomme. Siunauksessa on kyse Jumalan johdatuksen ja l\u00e4sn\u00e4olon pyyt\u00e4misest\u00e4 sek\u00e4 h\u00e4nen tahtonsa toteutumisesta. T\u00e4t\u00e4 me pyyd\u00e4mme my\u00f6s Kristusp\u00e4iv\u00e4ss\u00e4!<\/p>\n\n\n\n Vaikka siunauksen lausuu aina ihminen, varsinainen siunaaja on Herra itse. Siunauksen lausuja on vain v\u00e4likappale Jumalan ty\u00f6ss\u00e4. Kun Herra oli antanut Aaronille ja h\u00e4nen pojillensa teht\u00e4v\u00e4ksi siunata kansaa, h\u00e4n lis\u00e4si: \u201dKun he n\u00e4in siunaavat Israelin minun nimeeni, min\u00e4 annan sille siunaukseni.\u201d Edellisen raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan kohta kuului: \u201dN\u00e4in he laskekoot minun nimeni israelilaisten ylitse, ja min\u00e4 siunaan heit\u00e4.\u201d (4. Moos. 6:27).<\/p>\n\n\n\n Jumalanpalveluksen ja kirkollisten toimitusten p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4n Herran siunauksen (4. Moos. 6:24\u201326) lis\u00e4ksi Raamatussa on monia muita siunauksia. Esimerkiksi Paavalin kirjeiss\u00e4 esiintyy n\u00e4it\u00e4 siunaussanoja (mm. 1. Kor. 1:3, 2. Kor. 13:13). Olennaista kaikissa siunauksissa on se, ett\u00e4 varsinainen toimija on Jumala.<\/p>\n\n\n\n El\u00e4mme joka p\u00e4iv\u00e4 Jumalan siunauksen varassa. H\u00e4nen hyvyytens\u00e4 ja armonsa ymp\u00e4r\u00f6i meid\u00e4t. Herra varjelee el\u00e4m\u00e4mme, vaikka emme h\u00e4nen tahtoaan aina ymm\u00e4rr\u00e4k\u00e4\u00e4n emmek\u00e4 k\u00e4sit\u00e4 el\u00e4m\u00e4n kulkua. H\u00e4n antaa meille rauhan, joka kantaa el\u00e4m\u00e4n rikkin\u00e4isyyden keskell\u00e4 ja ep\u00e4varman tulevaisuuden edess\u00e4. Jumalan siunauksen turvissa voimme aikanaan my\u00f6s kuolla. T\u00e4m\u00e4 johtaa meid\u00e4t nelj\u00e4nteen rukouksen lajiin, kiitokseen.<\/p>\n\n\n\n Luukkaan evankeliumissa kerrotaan, ett\u00e4 kymmenen spitaalia sairastavaa miest\u00e4 huusi Kristusta armahtamaan heit\u00e4.(Luuk. 17:11\u201319). Kun he parantuivat taudistaan, vain yksi heist\u00e4 palasi kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jeesusta. <\/p>\n\n\n\n Tavallisesti t\u00e4m\u00e4n raamatunkohdan \u00e4\u00e4rell\u00e4 voivotellaan sit\u00e4, ett\u00e4 niin harvat osaavat kiitt\u00e4\u00e4. Kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on maailman palkka. Monesti se tuntuu pit\u00e4v\u00e4n paikkansa. Miksi yksi parantunut poikkesi muista ja tuli kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n?<\/p>\n\n\n\n Kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulleesta miehest\u00e4 sanotaan yksinkertaisesti: \u201dHuomattuaan parantuneensa yksi heist\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi takaisin.\u201d Siis \u201dhuomattuaan parantuneensa\u201d. Kiitollisuus syntyy \u201dhuomaamisesta\u201d, siit\u00e4, ett\u00e4 silm\u00e4t avautuvat ja katse kiinnittyy siihen hyv\u00e4\u00e4n, jota on saanut. Samalla kiitollisuus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseen Jumalaan, jolta kaikki hyv\u00e4 loppujen lopuksi tulee. T\u00e4m\u00e4 on erityisen t\u00e4rke\u00e4 muistutus nykyaikana, jonka kolme t\u00e4rkeint\u00e4 sanaa on sanottu olevan \u201dmin\u00e4, min\u00e4, min\u00e4\u201d.<\/p>\n\n\n\n Evankeliumin mies oivalsi, ett\u00e4 luottamus Jumalaan on pelkk\u00e4\u00e4 parantumista suurempi ihme. Sit\u00e4 Jeesuskin tarkoitti, kun h\u00e4n sanoi miehelle: \u201dNouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.\u201d Iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n toivo on enemm\u00e4n kuin parantumisen ihme t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. <\/p>\n\n\n\n Yhdeks\u00e4lle muulle parantuneelle kyse oli fyysisest\u00e4 terveydest\u00e4 ja yhteiskuntakelpoisuudesta. T\u00e4lle yhdelle miehelle oli samalla kyse ikuisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja suhteesta Jumalaan ja h\u00e4nen poikaansa Jeesukseen. T\u00e4m\u00e4n rinnalla kaikki ajallinen hyv\u00e4 kalpenee. Kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n palannut mies oli ankkuroinut kiitollisuutensa Jumalaan. Kiitollisuus ajallisesta siunauksesta oli vain haaleneva muisto, joka lopulta katosi kokonaan. Mutta Jumalaan ankkuroitu kiitollisuus ei haalene. Se vie ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa, hyv\u00e4\u00e4 ja rakastavaa taivaallista Is\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kiitollisuus on uusi tapa katsoa asioita. Kiitollisuus on sit\u00e4, ett\u00e4 kiinnit\u00e4mme huomiomme hyv\u00e4\u00e4n. Kiitollisuus merkitsee, ett\u00e4 alamme n\u00e4hd\u00e4 itsemme ja ymp\u00e4rist\u00f6mme uudessa valossa. Se tekee ihmisen n\u00f6yr\u00e4ksi. Samalla huomaamme, miten suuri voima kiitollisuus on. Asiaa on tutkittu ja havaittu, ett\u00e4 kiitollisuus edist\u00e4\u00e4 terveytt\u00e4 ja parantaa el\u00e4m\u00e4nlaatua. Kiitollisuus ruokkii kaikkea muuta el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 olevaa hyv\u00e4\u00e4. Se rauhoittaa, lis\u00e4\u00e4 itsearvostusta, v\u00e4hent\u00e4\u00e4 vertailua toisiin ja auttaa vaikeissa hetkiss\u00e4. Kiitollisuuden vaaliminen vahvistaa sosiaalisia suhteita ja tuo ihmisi\u00e4 yhteen.<\/p>\n\n\n\n Jokaisen ihmisen el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 l\u00f6ytyy niin valittamisen kuin kiitoksenkin aiheita. Kummalle annamme enemm\u00e4n tilaa, kiitokselle vai katkeruudelle? T\u00e4m\u00e4 valinta v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 koko el\u00e4m\u00e4\u00e4mme. Kiitollisuus merkitsee sen ymm\u00e4rt\u00e4mist\u00e4, ett\u00e4 olemme joka hetki Jumalan k\u00e4siss\u00e4 ja h\u00e4nen huolenpitonsa kohteena, my\u00f6s vaikeuksien keskell\u00e4. Se johtaa luottamaan Jumalan armoon ja huomaamaan, ett\u00e4 Jeesus Kristus on sek\u00e4 koko maailman ett\u00e4 minun Herrani ja Jumalani. Jeesus rakastaa minua, oli el\u00e4m\u00e4ntilanteeni mik\u00e4 tahansa, jaksoin sitten kiitt\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 tai en. H\u00e4n antaa syntini anteeksi. H\u00e4n on luvannut olla kanssani joka p\u00e4iv\u00e4 ja vied\u00e4 kerran perille taivaan kotiin. T\u00e4m\u00e4 on kaikkein suurin kiitoksen ja ylistyksen aihe.<\/p>\n\n\n\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n piispa emeritus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tunnustele hetken valtimon sykint\u00e4\u00e4 ranteestasi tai kaulastasi. Syd\u00e4men syke on ihmisen el\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ni. Rukous on syd\u00e4men n\u00f6yr\u00e4\u00e4 puhetta Jumalan kanssa, kuten Kristinoppi vanhastaan opettaa. N\u00e4in rukous on ihmisen uskonel\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4ni. Se kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n on yhteydess\u00e4 el\u00e4m\u00e4n l\u00e4hteeseen, Jumalaan. Kuuntele hetken hengityst\u00e4. Hengitys ei ole el\u00e4m\u00e4, mutta se on el\u00e4m\u00e4n merkki. Rukous ei ole sama … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[36],"class_list":["post-4776","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-36"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4776","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4776"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4776\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4777,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4776\/revisions\/4777"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4776"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4776"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4776"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}