Puheenvuoro Lauritsalan seurakunnan 75-vuotisjuhlassa 1.1.2026 Lappeenrannassa<\/p>\n\n\n\n
Lauritsalan seurakunta on j\u00e4tt\u00e4nyt minuun l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen. Muutin 3-vuotiaana vanhempieni mukana Lauritsalaan vuonna 1961, jolloin seurakunta t\u00e4ytti 10 vuotta. Is\u00e4ni Auvo toimi seurakunnan diakonina. H\u00e4nen virkaansa kuuluivat my\u00f6s suntion teht\u00e4v\u00e4t. L\u00e4hdin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Lauritsalan lukion ylioppilaana syksyll\u00e4 1977 opiskelemaan Helsingin yliopistoon. N\u00e4in lapsuuteni ja nuoruuteni herkimm\u00e4t ja t\u00e4rkeimm\u00e4t vuodet olen el\u00e4nyt Lauritsalassa. N\u00e4in t\u00e4m\u00e4 paikkakunta ja seurakunta on merkinnyt minulle erityisen paljon.<\/p>\n\n\n\n
Lauritsalan seurakunta on j\u00e4tt\u00e4nyt minuun l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen my\u00f6s toisessa merkityksess\u00e4. Vasemman k\u00e4teni pikkurillin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on arpi. Se on pysyv\u00e4 muisto ajoilta, jolloin asuimme v\u00e4liaikaisen kirkon asunnossa. Kuljimme kotiin yleens\u00e4 keitti\u00f6n ovesta, jossa oli vahva vieteri vet\u00e4m\u00e4\u00e4n ulko-oven kiinni. Kerran alle kouluik\u00e4isen\u00e4 pikkupoikana k\u00e4teni j\u00e4i oven v\u00e4liin siten, ett\u00e4 vasemman k\u00e4den pikkusormen p\u00e4\u00e4 halkesi. Kipu oli suuri, verta tuli paljon ja itkin kuin viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
V\u00e4hitellen haava parani, mutta sormenp\u00e4\u00e4h\u00e4n j\u00e4i arpi. Siit\u00e4 oli koulussa apua, kun minulla oli vaikeuksia oppia erottamaan vasen ja oikea. Muistis\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi hoksasin, ett\u00e4 vasemman pikkurillin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 on arpi. Kun sit\u00e4 tunnustelin huomaamattomasti peukalolla, niin oikea ja vasen erottuivat hyvin. Yh\u00e4 edelleen p\u00e4ivitt\u00e4in arpi muistuttaa minua Lauritsalasta!<\/p>\n\n\n\n
Muistoja lapsuuden ja nuoruuden vuosilta olisi hyvin paljon. T\u00e4ss\u00e4 puheenvuorossani kerron pikkupojan silmin muutamista 1960-luvun seurakunnan ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4. P\u00e4\u00e4dyin t\u00e4h\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulmaan, jotta pysyisin edes jotenkin annetussa aikaraamissa. Muistoni ovat vain joitakin lyhyit\u00e4 v\u00e4l\u00e4hdyksi\u00e4 nuoren seurakunnan el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Kirkkoherrana toimi l\u00e4\u00e4ninrovasti Veli-Valio Kaukovaara (1910\u20131994). H\u00e4n aloitti vapunp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1939 Lauritsalaa varten perustetussa Lappeen papiston apulaisen virassa. Seurakunnan perustamisen j\u00e4lkeen h\u00e4net valittiin kirkkoherraksi, jossa h\u00e4n palveli el\u00e4kkeelle siirtymiseen saakka vuonna 1976.<\/p>\n\n\n\n
Muistan Kaukovaaran jykev\u00e4n hahmon ja \u00e4\u00e4nen, kun h\u00e4n toimitti jumalanpalveluksen. Saarnat olivat pikkupojan mielest\u00e4 kovin pitki\u00e4, mutta pappi mustassa papin kapassa juhlava n\u00e4ky. Se liehahti alttarilla kuin Batmanin viitta. Batman-sarjaa esitettiin vuosina 1966\u20131967 televisiossa.<\/p>\n\n\n\n
Kilpailimme kaverini Arin (vahtimestari-talonmiehen\u00e4 toimineen Vilho J\u00e4rven poika, jolla oli kolme sisarusta) kanssa siit\u00e4, kumpi uskaltaa laskea pihan maakellarin p\u00e4\u00e4lt\u00e4 polkupy\u00f6r\u00e4ll\u00e4 jarruttamatta Kaukovaaran pappilan sein\u00e4\u00e4n. Lopputulosta kilpailusta en kyll\u00e4 muista.<\/p>\n\n\n\n
Ollessani noin kymmenen vuoden ik\u00e4inen Kaukovaarat pyysiv\u00e4t minua ulkoiluttamaan m\u00e4yr\u00e4koiraansa Maksia. Useimmiten koiran antoi minulle ruustinna Martta, joskus Veli-Valio, toisinaan joku Kaukovaaran tyt\u00f6ist\u00e4. Teht\u00e4v\u00e4 taisi olla ensimm\u00e4inen palkallinen ty\u00f6ni.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunnan toinen pappi oli pitk\u00e4\u00e4n Arvi Valkonen (1906\u20131984). H\u00e4n ty\u00f6skenteli kappalaisen virassa vuodesta 1952 aina vuoteen 1976 el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4miseen saakka. H\u00e4net muistan erityisesti musikaalisuudesta. H\u00e4n oli my\u00f6s konsertoiva pianisti, joka oli opiskellut niin Helsingiss\u00e4 kuin Pariisissa. H\u00e4n toimi my\u00f6s pianonsoiton opettajana Viipurissa ja Lappeenrannassa.<\/p>\n\n\n\n
Muistikuviini ovat j\u00e4\u00e4neet muutamat kerrat, kun k\u00e4vimme Valkosilla kyl\u00e4ss\u00e4 Etel\u00e4isen Puistokadun pappilassa. Lahjakas musiikkitaiteilija ja pappi oli oma persoonansa.<\/p>\n\n\n\n
Vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin Karjalan Liiton yhteyksiss\u00e4 \u201dt\u00f6rm\u00e4sin\u201d h\u00e4nen nimeens\u00e4. Arvi Valkonen muutaman muun papin kanssa vastasi osaltaan siirtov\u00e4en hengellisiin tarpeisiin j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tilaisuuksia ymp\u00e4ri maata yhteisty\u00f6ss\u00e4 Mikkelin tuomiokapitulin ja Karjalan Liiton kanssa. T\u00e4m\u00e4 tapahtui ennen h\u00e4nen tuloaan Lauritsalaan.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunnan kanttorina toimi Ate (Aate) Harmanen (1920\u20131997). H\u00e4nkin kuului Lauritsalan ensimm\u00e4isiin ty\u00f6ntekij\u00f6ihin ja ty\u00f6skenteli kanttorina vuodesta 1952 aina el\u00e4kkeelle j\u00e4\u00e4miseens\u00e4 1984 asti. Jos papit j\u00e4iv\u00e4t sen ajan tapaan pikkupojalle et\u00e4isiksi, \u201dtireht\u00f6\u00f6ri\u201d \u2013 kuten Harmasta kutsuttiin \u2013 oli v\u00e4lit\u00f6n karjalainen. H\u00e4n kiusoitteli meit\u00e4 hyv\u00e4ntahtoisesti kyselem\u00e4ll\u00e4 kaikenlaista. Erityisesti mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt, kuinka kaverini Arin kohdatessaan h\u00e4n aina kysyi: \u201dAri, onks siul vari?\u201d En ymm\u00e4rt\u00e4nyt kysymyst\u00e4, ennen kuin vuosikymmeni\u00e4 my\u00f6hemmin Heinolassa tajusin, ett\u00e4 vari tarkoittaa kuumaa.<\/p>\n\n\n\n
Yleens\u00e4 touhusimme kirkon pihalla ja l\u00e4heisess\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 pikkupoikien juttuja. Silloin harvoin kuin k\u00e4vin kirkkoherranvirastossa tai taloustoimistossa, useimmiten is\u00e4n kanssa, sain taloudenhoitaja Emil P\u00e4\u00e4kk\u00f6selt\u00e4 Pax-pastilleja. H\u00e4n kaivoi Pax-askin ty\u00f6p\u00f6yt\u00e4ns\u00e4 laatikosta ja tarjosi ujolle pikku vieraalleen pastillin. Pitk\u00e4aikaisesta kanslisti Maija Heinosesta j\u00e4i aina hyvin yst\u00e4v\u00e4llinen mielikuva. Muistan viraston isot kansiot, joissa seurakunnan kirkonkirjat olivat tuolloin perhelehtien muodossa.<\/p>\n\n\n\n
Diakoniaty\u00f6ss\u00e4 ty\u00f6skenteli seurakuntasisar Elvi Huhtanen, joka asui perheineen v\u00e4liaikaisen kirkon yl\u00e4kerrassa, kun meid\u00e4n perheemme asui alakerrassa. H\u00e4n ty\u00f6skenteli Lauritsalassa vuodet 1960\u20131978 ja perheen lapset kuuluivat pihapiirin lapsijoukkoon.<\/p>\n\n\n\n
Varhaisin muistoni diakoniaty\u00f6st\u00e4 liittyy is\u00e4ni Auvon karvahattuun. H\u00e4n oli jonain jouluaattoaamuna k\u00e4ynyt viel\u00e4 viem\u00e4ss\u00e4 seurakunnan joulutervehdyksen\u00e4 ruokaa apua tarvitsevien koteihin. Yhdess\u00e4 huushollissa oltiin jo sen verran humalassa, ett\u00e4 siell\u00e4 ei tyydytty diakonin tuomisiin, vaan puukolla uhaten vaadittiin enemm\u00e4n. Is\u00e4 joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n pakoon niin kiireesti, ett\u00e4 musta karvahattu j\u00e4i sinne. Vasta joulun j\u00e4lkeen h\u00e4n sai sen takaisin. Tapahtuma j\u00e4rkytti pikkupoikaa niin, ett\u00e4 se j\u00e4i vahvasti muistiin ja kertoi samalla, ett\u00e4 mik\u00e4\u00e4n ei diakoniaty\u00f6ss\u00e4 ole vierasta. Is\u00e4ni palveli seurakunnan diakoniaty\u00f6ss\u00e4 aina vuoteen 1974, jolloin h\u00e4n siirtyi Lappeenrannan seurakuntayhtym\u00e4n diakoniajohtajaksi. H\u00e4n j\u00e4i teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 el\u00e4kkeelle 1991.<\/p>\n\n\n\n
\u00c4itini Anja oli mukana seurakunnan vapaaehtoisty\u00f6ss\u00e4 monin tavoin. Kaukovaara kirjoitti hyvin kauniisti Lauritsalan seurakunnan historiassa: \u201dLasten l\u00e4hetyspiiri toimi my\u00f6s innolla ne vuodet, jolloin Anja ja Auvo H\u00e4kkinen sit\u00e4 johtivat.\u201d (Veli-Valio Kaukovaara, Kanavaseurakunnasta teollisuusseurakunnaksi, Lauritsalan seurakunta 1984, 119).<\/p>\n\n\n\n
Samana vuonna 1961, kun is\u00e4ni aloitti diakoniaty\u00f6ss\u00e4, aloitti ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n nuorisonohjaaja Unto \u201dUnski\u201d Huovila. H\u00e4nen johtamansa poikakerho kokoontui kerran viikossa kirkkoherranviraston pommisuojassa. Siit\u00e4 tuli kotini j\u00e4lkeen t\u00e4rkein paikka kirkon pihapiiriss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dUnskin\u201d kerhossa oli hartaus, kilpailuja ja leikkej\u00e4, jatkokertomus, joskus askartelua, muutaman kerran vuodessa katsottiin 16 mm:n elokuvia, joita Unski oli vuokrannut. H\u00e4n oli kuvannut seurakunnan leireilt\u00e4 kaitafilmej\u00e4, joita joskus katsottiin. Meist\u00e4 pojista oli huvittavaa katsoa niit\u00e4 takaperin. \u2013 Toivottavasti elokuvat ovat tallessa ja digitoituna!<\/p>\n\n\n\n
Kes\u00e4ajan ohjelmaan kuuluivat poikaleirit. Lauloimme: \u201dTuosan saaren kes\u00e4koti leiripaikka paras on\u2026\u201d Asuimme teltoissa l\u00e4heisess\u00e4 saaressa, ruokailut ja saunominen tapahtuivat kes\u00e4kodilla. Ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosina jokaisen piti tuoda mukanaan voita, sokeria ja n\u00e4kkileip\u00e4\u00e4, mutta my\u00f6hemmin leirimaksuun sis\u00e4ltyi kaikki ruoka. Paljon olisi t\u00e4st\u00e4 kaikesta kerrottavaa.<\/p>\n\n\n\n
Seurakunnan poikaty\u00f6ll\u00e4 on ollut t\u00e4rke\u00e4 vaikutus hengelliseen kasvuuni. Nyt yli nelj\u00e4n vuosikymment\u00e4 kirkkoa palvelleena el\u00e4keukkona voin todeta, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Lauritsalasta kaikki alkoi. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ollut pitk\u00e4aikaisia, ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 vahvasti sitoutuneita, uskollisia ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4 ja vastuunkantajia. Olen edell\u00e4 kertonut vain muutamista viranhaltijoista. Paljon muitakin ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4, luottamushenkil\u00f6it\u00e4 ja seurakuntalaisia voisi nostaa esille.<\/p>\n\n\n\n
Muistoja l\u00e4pik\u00e4ydess\u00e4ni olen pohtinut, ett\u00e4 olisiko nyt aika koota talteen aineistoa ja muistikuvia seurakunnan menneisyydest\u00e4? Veli-Valio Kaukovaaran historia \u201dKanavaseurakunnasta teollisuusseurakunnaksi\u201d on hyv\u00e4 dokumentti itsen\u00e4isen seurakunnan 25 vuoden ajasta. Siit\u00e4 on kuitenkin kulunut jo 50 vuotta. Nyt olisi aika tallettaa historiaa siit\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n
Viel\u00e4 yksi lyhyt muisto vuodenvaihteesta 1966\u20131967. Muistan el\u00e4v\u00e4sti, kuinka katsoimme is\u00e4ni kanssa v\u00e4liaikaisen kirkon ikkunasta kauppalantalolle vuoden vaihtuessa. Ilotulitus oli erityisen komea. Ilmassa oli kuitenkin haikeutta, sen pikkupoikakin aisti ja vanhemmat olivat siit\u00e4 kertoneet. Tuolloin p\u00e4\u00e4ttyi Lauritsalan kauppalan historia. Tuolloin muuttui Lauritsalan seurakunnan el\u00e4m\u00e4. Kuntaliitos liitti Lauritsalan osaksi Lappeenrannan kaupunkia. Kolmen L:n liitoksen seurauksena Lauritsalan seurakunta siirtyi yhteistalouteen ja sit\u00e4 kautta seurakuntayhtym\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n
Nyt vuoden vaihduttua olen saanut olla Lauritsalassa. Kiitos kutsusta seurakunnan 75-vuotisjuhlaan. Lauritsalan seurakunta on j\u00e4tt\u00e4nyt minuun l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen. Kiit\u00e4n siit\u00e4 t\u00e4t\u00e4 seurakuntaa ja ennen kaikkea hyv\u00e4\u00e4 Jumalaa. H\u00e4n siunatkoon Lauritsalan seurakuntaa my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/p>\n\n\n\n
Piispa em., TT Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Puheenvuoro Lauritsalan seurakunnan 75-vuotisjuhlassa 1.1.2026 Lappeenrannassa Lauritsalan seurakunta on j\u00e4tt\u00e4nyt minuun l\u00e4htem\u00e4tt\u00f6m\u00e4n j\u00e4ljen. Muutin 3-vuotiaana vanhempieni mukana Lauritsalaan vuonna 1961, jolloin seurakunta t\u00e4ytti 10 vuotta. Is\u00e4ni Auvo toimi seurakunnan diakonina. H\u00e4nen virkaansa kuuluivat my\u00f6s suntion teht\u00e4v\u00e4t. L\u00e4hdin t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Lauritsalan lukion ylioppilaana syksyll\u00e4 1977 opiskelemaan Helsingin yliopistoon. N\u00e4in lapsuuteni ja nuoruuteni herkimm\u00e4t ja t\u00e4rkeimm\u00e4t vuodet olen … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[37],"class_list":["post-4804","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-37"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4804","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4804"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4804\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4817,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4804\/revisions\/4817"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4804"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4804"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4804"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}