{"id":4821,"date":"2026-01-05T17:04:10","date_gmt":"2026-01-05T17:04:10","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=4821"},"modified":"2026-01-31T17:07:48","modified_gmt":"2026-01-31T17:07:48","slug":"mita-hyvaa-heratys-ja-heratysliikkeet-ovat-tuoneet-suomeen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2026\/01\/05\/mita-hyvaa-heratys-ja-heratysliikkeet-ovat-tuoneet-suomeen\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 her\u00e4tys ja her\u00e4tysliikkeet ovat tuoneet Suomeen?"},"content":{"rendered":"\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t
\n\t\t\t\t\t\t\t\t\t\n

Piispa emeritus, TT Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n

Luento Perustan teologisilla opintop\u00e4ivill\u00e4 5.1.2026 Kauniaisissa<\/em><\/p>\n\n

Johdanto<\/p>\n\n

\u201dHer\u00e4tyskristillisyys on ollut kolmensadan vuoden ajan suomalaiselle kristillisyydelle leimallinen ilmi\u00f6. Toisin kuin useimmissa Euroopan maissa, Suomessa her\u00e4tysliikkeet ovat vaikuttaneet kirkon sis\u00e4ll\u00e4 ja kirkkoon. Kirkkoa ja uskontoa laajemmin niiden j\u00e4ljet n\u00e4kyv\u00e4t muussakin suomalaisuudessa. Kulttuuriamme, poliittisia suuntauksiamme ja perimm\u00e4ist\u00e4 kansanluonnettamme on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ellei ota huomioon kansanliikkeiden syv\u00e4ll\u00e4 kulkevaa pohjavirtaa.\u201d \u00a0N\u00e4in toteaa suomalaisia her\u00e4tysliikkeit\u00e4 tutkinut teologian tohtori Teemu Kakkuri.[1]<\/a><\/p>\n\n

Samanlaisen arvion on Kakkuria aiemmin esitt\u00e4nyt dosentti, sittemmin piispa Voitto Huotari: \u201dHer\u00e4tysliikkeet ovat vain osa Suomen luterilaisen kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4, mutta maamme kirkollisia oloja on silti vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 niit\u00e4 tuntematta. Her\u00e4tysliikkeet ovat my\u00f6s osa suomalaista yhteiskuntaa. Niiden luonne ja toiminta on yhteydess\u00e4 siihen, mit\u00e4 tapahtuu niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin.\u201d[2]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tys ja her\u00e4tysliikkeet ovat siis monella tavalla vaikuttaneet Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja suomalaiseen yhteiskuntaan. Luonnollisesti vuorovaikutus kirkon ja her\u00e4tysliikkeiden v\u00e4lill\u00e4 on ollut molemminpuolista. Siihen on sis\u00e4ltynyt, arvioijasta riippuen, sek\u00e4 kielteisi\u00e4 ett\u00e4 my\u00f6nteisi\u00e4 puolia.<\/p>\n\n

Kirkon ja her\u00e4tysliikkeiden suhteisiin liittyv\u00e4t kysymykset ovat harvoin mustavalkoisia, joihin voi vastata joko-tai. Pikemminkin vastauksena on sek\u00e4-ett\u00e4. T\u00e4llainen aihepiiri on esimerkiksi her\u00e4tysliikkeiden vaikutus yhten\u00e4iskulttuurin hajoamiseen[3]<\/a>, s\u00e4\u00e4ty-yhteiskunnan murtumiseen[4]<\/a> ja maallistumisen kiihtymiseen[5]<\/a>. Tutkijat eiv\u00e4t olekaan yksimielisi\u00e4 her\u00e4tysliikkeiden roolista n\u00e4iss\u00e4 kehityskuluissa.[6]<\/a><\/p>\n\n

Tietynlainen j\u00e4nnite her\u00e4tysliikkeiden ja kirkon suhteeseen on kummankin olemuksesta johtuen sis\u00e4\u00e4nrakennettu. Viime aikoina on kuitenkin julkisuudessa korostunut uutisointi ja keskustelu, jossa her\u00e4tysliikkeet n\u00e4hd\u00e4\u00e4n ongelmana. Esimerkkej\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ovat liikkeiden jumalanpalvelusyhteis\u00f6t ja messut (Pori, Sein\u00e4joki, J\u00e4rvenp\u00e4\u00e4), pappisvihkimykset, viralliset kolehdit ja seurakuntien l\u00e4hetysm\u00e4\u00e4r\u00e4rahat.<\/p>\n\n

Vaikeuksia ja hankaluuksia ei pid\u00e4 kielt\u00e4\u00e4, mutta niiden ei pid\u00e4 v\u00e4\u00e4rist\u00e4\u00e4 kuvaa her\u00e4tysliikkeist\u00e4 ja niiden merkityksest\u00e4. Liikkeill\u00e4 on ollut ja on edelleen paljon my\u00f6nteist\u00e4 annettavaa ja vaikutusta kirkkoon ja koko suomalaiseen yhteiskuntaan.<\/p>\n\n

Esityksess\u00e4ni her\u00e4tys ja her\u00e4tysliike tarkoittavat suomalaisessa kirkkohistoriassa vakiintuneita k\u00e4sitteit\u00e4. Kakkuri on kiteytt\u00e4nyt suomalaisen her\u00e4tyksen kehityksen oivallisesti: \u201dSuomalainen her\u00e4tys nousi 1700-luvun kulttuurisista, taloudellisista ja poliittisista oloista. Suomi oli osa l\u00e4ntist\u00e4 kulttuuripiiri\u00e4, integroitunut Eurooppaan siin\u00e4 miss\u00e4 nykyinenkin Suomi. Vain et\u00e4isyydet olivat pitempi\u00e4 ja tiedonkulku hitaampaa. Her\u00e4tys syntyi t\u00e4\u00e4ll\u00e4, mutta sen ainekset olivat tuontitavaraa. Se l\u00f6ysi pohjoiselle kansalle tyypilliset muotonsa kolmensadan vuoden aikana. Eurooppalaisesta pietismist\u00e4 kehittyi suomalainen her\u00e4tyskristillisyys. Kaikki her\u00e4tysliikkeemme ovat velassa Saksan, Englannin ja Yhdysvaltain kummisedilleen. Aluksi vaikutteita haettiin laivalla, lopuksi ne tulvivat t\u00e4nne kaikilla kanavilla.\u201d[7]<\/a><\/p>\n\n

Pietismin perustalta syntyneet monimuotoiset her\u00e4tykset kanavoituivat v\u00e4hitellen nelj\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4uomaan ja johtivat ns. vanhojen her\u00e4tysliikkeiden syntymiseen: rukoilevaisuus, her\u00e4nn\u00e4isyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus.[8]<\/a> Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen syntynytt\u00e4 her\u00e4tyst\u00e4 ryhdyttiin puolestaan kutsumaan viidenneksi her\u00e4tysliikkeeksi. My\u00f6s siin\u00e4 vaikuttaa pietismin perint\u00f6. Ensimm\u00e4isen\u00e4 nimityst\u00e4 \u201dviides her\u00e4tysliike\u201d k\u00e4ytti professori, sittemmin piispa Aimo T. Nikolainen kirjassaan Kirkot, lahkot, suunnat<\/em> vuonna 1960.[9]<\/a> Kakkurin mukaan kansallinen historiankirjoitus pelkisti her\u00e4tysliikkeet nelj\u00e4ksi kirkolliseksi liikkeeksi, joita 1900-luvulla vahvistettiin viidennell\u00e4.[10]<\/a><\/p>\n\n

M\u00e4\u00e4ritelm\u00e4\u00e4 viidest\u00e4 her\u00e4tysliikkeest\u00e4 on uudemmassa her\u00e4tysliiketutkimuksessa kritisoitu. Dosentti Ilkka Huhdan mukaan vanha historiakuva on anakronistinen.[11]<\/a> Dosentti Mikko Malkavaara puolestaan toteaa, ett\u00e4 viisi liikett\u00e4 on totta vain historiallisten juurien kannalta. Niist\u00e4kin polveutuvia ryhmi\u00e4 ja yhdistyksi\u00e4 on moninkertainen m\u00e4\u00e4r\u00e4. \u201dViiden her\u00e4tysliikkeen ajatus on oikeastaan teoria, joka on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Aina 1700-luvulta alkaen on ollut monia muita, voimakkaitakin liikkeit\u00e4, jotka ovat eri syist\u00e4 lakanneet. Hyvin pitk\u00e4\u00e4n teoria sit\u00e4 paitsi koski vain nelj\u00e4\u00e4 liikett\u00e4. Viides otettiin mukaan kaanoniin 1960- tai 1970-luvulla.\u201d[12]<\/a><\/p>\n\n

Malkavaara toteaa, ett\u00e4 her\u00e4tyskristillisyys ja her\u00e4tysliike eiv\u00e4t merkitsee samaa, vaikka joskus niit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n rinnakkain ja ik\u00e4\u00e4n kuin samaa tarkoittavasta asiasta. Suomalaiset her\u00e4tysliikkeet, sellaisina kuin ne nykyisin tunnetaan, eiv\u00e4t t\u00e4ysin mahdu her\u00e4tyskristillisyyden k\u00e4sitteen sis\u00e4\u00e4n. \u00a0Ennen muuta her\u00e4tyskristillisyytt\u00e4 on ollut paljon n\u00e4iden liikkeiden ulkopuolella.[13]<\/a> Samoin Kakkuri painottaa, ett\u00e4 her\u00e4tys on ollut laajempi ilmi\u00f6 kuin her\u00e4tysliikkeet.[14]<\/a><\/p>\n\n

Seuraavassa pohdin erityisesti sit\u00e4, mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 her\u00e4tys ja her\u00e4tysliikkeet ovat tuoneet Suomeen. Katsaus ei ole kaiken kattava ja siin\u00e4 joutuu tekem\u00e4\u00e4n yleistyksi\u00e4, jotka ovat kritiikille alttiita. Lis\u00e4ksi samalla asialla voi usein olla sek\u00e4 positiivisia ett\u00e4 negatiivisia seurauksia. Tarkastelun\u00e4k\u00f6kulmani on etsi\u00e4 my\u00f6nteisi\u00e4 vaikutuksia.<\/p>\n\n

Olen pyrkinyt taustoittamaan puheenvuoroni her\u00e4tysliikkeit\u00e4 koskevilla tutkimuksilla, jotta en puhuisi omiani. Kuitenkin esitykseni perustuu my\u00f6s yhteens\u00e4 yli 40 vuoden kokemukseen niin pappina seurakunnissa, kirkkoneuvoksena Kirkkohallituksessa kuin piispana Mikkelin hiippakunnassa.[15]<\/sup><\/a><\/p>\n\n

Uskon ytimen ja henkil\u00f6kohtaisuuden s\u00e4ilytt\u00e4minen<\/p>\n\n

Kirkkomme her\u00e4tysliikkeet ovat pitk\u00e4lti pietismin perillisi\u00e4 ja pit\u00e4v\u00e4t yll\u00e4 sen perint\u00f6\u00e4, kukin omilla painotuksillaan. N\u00e4in liikkeet ovat muistuttaneet uskon ydinsis\u00e4ll\u00f6st\u00e4 ja henkil\u00f6kohtaisen uskonsuhteen merkityksest\u00e4. Pyrkimyksen\u00e4 on ollut sek\u00e4 yksil\u00f6n ett\u00e4 kirkon hengellinen uudistuminen.<\/p>\n\n

Yksinkertaistettuna kyse on ollut h\u00e4d\u00e4st\u00e4 niin omasta kuin muiden sieluista. Tunnettu on kuvaus kalantilaisen Liisa Eerikintytt\u00e4ren her\u00e4\u00e4misest\u00e4 1750-luvulta. Paimenessa ollessaan h\u00e4n oli lukenut Arthur Dentin kirjaa Totisen K\u00e4\u00e4ndymisen Harjoitus<\/em>. Sen vaikutuksesta h\u00e4n joutui omantunnon tuskiin ja sielunh\u00e4t\u00e4\u00e4n.[16]<\/a><\/p>\n\n

Kuvatessaan 1960-luvun nuorisoher\u00e4tyksen alkuvaiheita Salli Hakala, Laura M\u00e4kel\u00e4 ja Johanna Sumiala-Sepp\u00e4nen toteavat: \u201dHer\u00e4tyksen sukupolvi l\u00e4hti liikkeelle julistamaan sanomaa, kun se koki, ett\u00e4 Kristuksen \u00e4\u00e4ni ja Raamatun sanoma eiv\u00e4t kuuluneet kirkossa eik\u00e4 maailmassa niin kuin niiden olisi pit\u00e4nyt kuulua.\u201d[17]<\/a><\/p>\n\n

Luonnollisesti ajan kuluminen ja kontekstin muutos ovat vaikuttaneet liikkeiden painotuksiin ja opetuksen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n sek\u00e4 ilmaisun ja toiminnan tapoihin. Kenties selkeimmin t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy her\u00e4nn\u00e4isyydess\u00e4, mutta toki kaikki her\u00e4tysliikkeet ovat muuttuneet. Ne el\u00e4v\u00e4t aina jossakin ajassa ja ne ovat tiettyyn historialliseen aikaan sidottuja. Kunkin ajan hengellinen ja maallinen todellisuus kohtaa niin liikkeit\u00e4 kuin niiden kannattajia.<\/p>\n\n

Muutoksesta huolimatta pitk\u00e4ss\u00e4 perspektiiviss\u00e4 katsottuna her\u00e4tysliikkeet ovat korostaneet henkil\u00f6kohtaista k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 ja uskoa. Jumalan antaman her\u00e4tyksen ydin on aina ollut sama: ihminen on syntinen ja itsess\u00e4\u00e4n kelpaamaton, sen sijaan Kristus on t\u00e4ydellinen pelastaja ristinty\u00f6n kautta. Kysymys pelastuksesta on liikkeille t\u00e4rke\u00e4. Jumala on l\u00e4hestynyt ihmist\u00e4 ja pelastanut h\u00e4net. Eroavuutta on ollut siin\u00e4, miten pelastuksen todellisuus on kohdattu, omistettu ja otettu k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n

Professori Eino Murtorinne on todennut, ett\u00e4 1800-luvulla her\u00e4tysliikkeiden kysymyksenasettelua hallitsi yh\u00e4 selvemmin kamppailu henkil\u00f6kohtaisen uskon ja kristillisen uskon perusteista. Koko ihmisel\u00e4m\u00e4\u00e4 hallitsevan eksistentiaalisen hurskaudenk\u00e4sityksen lis\u00e4ksi her\u00e4tysliikkeiden teologian tunnusomaisiksi piirteiksi muodostuivat m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoinen k\u00e4\u00e4ntyminen Raamattuun uskonnollisen el\u00e4m\u00e4n perustana sek\u00e4 synti-, armo- ja sovitusk\u00e4sityksen korostaminen sen keskeisen\u00e4 sis\u00e4lt\u00f6n\u00e4.[18]<\/a><\/p>\n\n

Hengellisten liikkeiden piiriss\u00e4 l\u00f6ytyy erilaisia uskon ja el\u00e4m\u00e4n malleja. Vaikka her\u00e4tysliikkeet ovat aikanaan syntyneet tuodakseen jonkin uuden vaihtoehdon kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kirkon sis\u00e4iset her\u00e4tysliikkeet hahmottuvatkin nykyisin seurakunnissa l\u00e4hinn\u00e4 rinnakkaisina toimijoina, joiden kanssa tehd\u00e4\u00e4n yhteisty\u00f6t\u00e4. Ne tuovat rikkautta seurakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n.[19]<\/a> N\u00e4enkin liikkeet osana seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4 eik\u00e4 seurakunnan ulkopuolella tai vaihtoehtona olevana toimintana.<\/p>\n\n

Henkil\u00f6kohtaisen uskon lis\u00e4ksi painotetaan her\u00e4tysliikkeiss\u00e4 Raamatun merkityst\u00e4 ja arvovaltaa. Luterilaisen k\u00e4sityksen mukaan kirkon olemus, teht\u00e4v\u00e4 ja hengellinen el\u00e4m\u00e4 nousevat Jumalan sanasta. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tasolla Raamatun korostaminen ilmenee raamattuopetuksen t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 pit\u00e4misen\u00e4. Esimerkkin\u00e4 k\u00e4y hyvin 1980-luvulta Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (SLEY) organisoima Raamattu tutuksi -luentosarja. Sen k\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 ylitti puoli miljoonaa ja se levisi nelj\u00e4\u00e4n viidest\u00e4 seurakunnasta vuosikymmenen puoliv\u00e4liss\u00e4. Samoin varsinkin viidennen her\u00e4tysliikkeiden j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4 on vahvaa raamattuopetusta ja -koulutusta.[20]<\/a><\/p>\n\n

Kirkossa on teht\u00e4v\u00e4 jatkuvasti ty\u00f6t\u00e4 sen hyv\u00e4ksi, ett\u00e4 Jumalan sana saa sille kuuluvan paikan ja arvon. T\u00e4t\u00e4 her\u00e4tysliikkeet ovat pit\u00e4neet esill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 varsinkin nykyaikana, kun Raamattuun Jumalan sanana ja kirkon perustana kohdistuu eritt\u00e4in suurta kriittisyytt\u00e4. Mieless\u00e4ni on usein ollut Martti Lutherin viisaus, ett\u00e4 kirkko on rakennettu Jumalan sanalla ja Jumalan sanalla on kirkon viatkin korjattava.<\/p>\n\n

Paimenkirjeess\u00e4ni Rohkeasti luterilainen olen korostanut her\u00e4tysliikkeist\u00e4 kirjoittaessani: \u201dLiikkeet ja j\u00e4rjest\u00f6t korostavat perinteisi\u00e4 uskonkysymyksi\u00e4 ja Raamatun merkityst\u00e4. Ei n\u00e4iden asioiden esill\u00e4 pit\u00e4minen ole kirkossa ongelma, p\u00e4invastoin.\u201d[21]<\/a><\/p>\n\n

Dosentti Esko M. Laine on korostanut her\u00e4tysliikkeit\u00e4 jatkumona. H\u00e4nen mukaansa vanhat her\u00e4tysliikkeet merkitsiv\u00e4t jatkumoa sille luterilaisuudelle, joka oli alkanut muuttua viimeist\u00e4\u00e4n niiden organisoitumisen aikakaudella. \u201dJuuri ne kantoivat vanhan luterilaisuuden keskeisen sis\u00e4ll\u00f6n yli valistusteologian, vuoden 1701 virsikirjan uudistuksen 1886, sakramenttien \u2019raitistamisen\u2019 ja ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kaiken sen, mit\u00e4 valistuksen, urbanisaation ja sekularisaation pelon vuoksi kirkossa 1800-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen muutettiin.\u201d[22]<\/a><\/p>\n\n

Samoin voi ajatella tapahtuneen viime sotien j\u00e4lkeisen aatteellisen ja henkisen murroksen keskell\u00e4. Silloin aiempien tapaan viides her\u00e4tysliike j\u00e4rjest\u00f6ineen kantoi uskon ydinsis\u00e4lt\u00f6\u00e4 muutosvaiheen yli. Nykyajan hengellisess\u00e4 sekamelskassa ja kirkon sis\u00e4isten ongelmien keskell\u00e4 hengellisen jatkumon yll\u00e4pit\u00e4minen ja uskon ytimen korostaminen on erityisen t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Onko t\u00e4ss\u00e4 her\u00e4tysliikkeiden keskeisin teht\u00e4v\u00e4 nykyajassa?<\/p>\n\n

Maallikkouden ja yhteis\u00f6llisyyden vahvistaminen<\/p>\n\n

Suomalaiset her\u00e4tysliikkeet ovat l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan kansanliikkeit\u00e4, joille on tyypillist\u00e4 maallikkoaktiivisuus. Se on n\u00e4kynyt luonnollisesti kunkin liikkeen j\u00e4senpohjassa ja toiminnassa. Liikkeet ovat l\u00e4hent\u00e4neet kansaa kirkkoon. Ne ovat s\u00e4ilyneet pitk\u00e4lti maallikkovaltaisina. Selkeimmin t\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy lestadiolaisuudessa, varsinkin esikoislestadiolaisuudessa, jossa ei k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen ole omia pappeja lainkaan.[23]<\/a><\/p>\n\n

Joka kymmenes suomalainen kuuluu johonkin her\u00e4tysliikkeeseen tai on saanut niist\u00e4 vaikutteita. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa noin puolta miljoonaa suomalaista. Aktiivisesti kirkon toiminnassa mukana olevista puolet on her\u00e4tysliikkeiden j\u00e4seni\u00e4. He ovat esimerkiksi ahkeria kirkossak\u00e4vij\u00f6it\u00e4. Usein her\u00e4tysliikev\u00e4ki valikoituu vastuunkantajiksi seurakuntien ja kirkon luottamusteht\u00e4viin. Yli puolet kirkon luottamushenkil\u00f6ist\u00e4 kuului v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhteen kirkolliseen liikkeeseen tai on saanut vaikutteita v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhdest\u00e4 liikkeest\u00e4. My\u00f6s seurakuntien henkil\u00f6st\u00f6ss\u00e4 on paljon her\u00e4tysliiketaustaisia ihmisi\u00e4. Kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6ist\u00e4 noin puolet kuului v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhteen kirkolliseen liikkeeseen tai on saanut vaikutteita v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yhdest\u00e4 liikkeest\u00e4.[24]<\/a><\/p>\n\n

Maallikoissa on kirkkomme tulevaisuus. Her\u00e4tysliikkeet ovat osanneet hy\u00f6dynt\u00e4\u00e4 maallikkovastuuta. T\u00e4ss\u00e4 ne voivat olla koko kirkolle esimerkkin\u00e4 ja apuna. Ty\u00f6ntekij\u00e4valtaiselle, resursseistaan ja toimintaedellytyksist\u00e4\u00e4n kamppailevalle kirkolle her\u00e4tysliikev\u00e4ki on merkitt\u00e4v\u00e4 voimavara. Vapaaehtoisten maallikoiden sitoutuminen ja ty\u00f6panos seurakuntien ja kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on jo nyt, mutta varsinkin tulevaisuudessa ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4.<\/p>\n\n

Teologian ja yhteiskuntatieteiden tohtori Hanna Salom\u00e4ki onkin todennut, ett\u00e4 her\u00e4tysliikkeiden asettuminen kirkon sis\u00e4isiksi liikkeiksi merkitsi osaltaan sit\u00e4, ett\u00e4 kirkko s\u00e4ilyi koko kansan kirkkona ja s\u00e4ilytti yhteiskunnallisen asemansa. Her\u00e4tysliikkeiss\u00e4 tapahtuva uskonnollinen aktiivisuus kanavoitui my\u00f6s kirkon voimaksi. Liikkeiden tarjoama toiminta, jossa luterilaisen uskon erilaiset painotukset tulivat esiin, sitoivat yksil\u00f6it\u00e4 kansankirkon yhteyteen. T\u00e4m\u00e4nkaltainen verkosto mahdollistaa erilaisten ihmisten rekrytoinnin toimintaan. T\u00e4m\u00e4 historiallinen kehitys ilmenee my\u00f6s 2000-luvun tilanteessa.[25]<\/a><\/p>\n\n

Maallikkouden lis\u00e4ksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on her\u00e4tysliikkeiden luoma yhteis\u00f6llisyys. Seurakunnat ovat maassamme suuria. Niiss\u00e4 ei aina ole helppoa l\u00f6yt\u00e4\u00e4 omaa hengellist\u00e4 kotiaan. Kristilliset j\u00e4rjest\u00f6t ja her\u00e4tysliikkeet tarjoavat yhteis\u00f6j\u00e4, joissa hengellinen el\u00e4m\u00e4 voi kasvaa. Her\u00e4tysliikkeiden vahvuutena onkin n\u00e4hty yhteis\u00f6llisyytt\u00e4 tukevien pienyhteis\u00f6jen muodostaminen.[26]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeet saivat 1900-luvulle tultaessa yh\u00e4 hyv\u00e4ksytymm\u00e4n aseman kirkossa. T\u00e4m\u00e4 merkitsi samalla tilan antamista uskonnolliselle monimuotoisuudelle. Her\u00e4tysliikkeiden erilaiset painotukset tulivat osaltaan korvaamaan virkamiesjohtoisen kirkon ajamaa yhdenmukaisuutta. Yhten\u00e4inen j\u00e4rjestelm\u00e4 murtui erilaisia opillisia painotuksia korostavien liikkeiden kokonaisuudeksi.[27]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeist\u00e4 muodostui monille sellainen viiteryhm\u00e4, johon voi tuntea samaistuvansa ja kuuluvansa. Liikkeiden paikallistoiminta, seurat, vuotuiset kokoontumiset sek\u00e4 kes\u00e4juhlat luovat yhteis\u00f6llisyytt\u00e4.<\/p>\n\n

Viime vuosikymmenien ilmi\u00f6 ovat olleet jumalanpalvelusyhteis\u00f6t. Kirkossamme ensimm\u00e4iset uudet yhteis\u00f6t aloittivat 1990-luvun lopulla. Sen j\u00e4lkeen on maassamme ollut kasvavaa yhteis\u00f6llisyysliikehdint\u00e4\u00e4 paikallisseurakuntien sis\u00e4ll\u00e4 ja vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Kymmenen vuotta sitten kirkkomme piiriss\u00e4 vaikutti noin sata erilaista ja erikokoista uutta yhteis\u00f6\u00e4.[28]<\/a><\/p>\n\n

Jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4 on vuosien mittaan syntynyt lis\u00e4\u00e4. Monet niist\u00e4 ovat her\u00e4tysliikkeiden jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4. Niiden m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvuun on osaltaan vaikuttanut kirkossamme teologisten n\u00e4kemyserojen voimistuminen.[29]<\/a> Mielenkiintoista kehityksess\u00e4 on se, ett\u00e4 jotkut niist\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t nimityst\u00e4 \u201dseurakunta\u201d, kuten esimerkiksi Kotiryhm\u00e4verkosto: \u201dVerkoston muodostaa nelj\u00e4 kaikenik\u00e4isille suunnattua seurakuntayhteis\u00f6\u00e4 p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla, jotka toimivat evankelis-luterilaisen kirkon sis\u00e4ll\u00e4.\u201d[30]<\/a> N\u00e4in uudet yhteis\u00f6t l\u00e4hestyv\u00e4t joitakin her\u00e4tysliikkeit\u00e4, jotka puhuvat yhteis\u00f6ist\u00e4\u00e4n seurakuntina.<\/p>\n\n

Teologian tohtori Pietari Hannikaisen v\u00e4it\u00f6skirjan mukaan luterilainen jumalanpalvelusyhteis\u00f6liike heijastelee muutoksia suomalaisessa kulttuurissa, joka on siirtym\u00e4ss\u00e4 pluralistiseen, j\u00e4lkikristilliseen vaiheeseen. Uusia jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4 voidaan tarkastella yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 osana kulttuuristen arvojen ja yhteis\u00f6llisyyden muutoksia my\u00f6h\u00e4ismodernissa ajassa. Toisaalta niiden voidaan n\u00e4hd\u00e4 edustavan my\u00f6s tasapainottavaa vastaliikett\u00e4 ja vaihtoehtoa yksil\u00f6keskeiselle ja uskontoon (kristinusko) usein kielteisesti suhtautuvalle valtakulttuurille.[31]<\/a><\/p>\n\n

Tein helmikuussa 2015 piispainkokoukselle aloitteen, jossa esitin selvityksen tekemist\u00e4 jumalanpalvelusyhteis\u00f6jen merkityksest\u00e4, mahdollisuuksista ja ongelmista sek\u00e4 siihen perustuen joko tehd\u00e4 esitys s\u00e4\u00e4d\u00f6smuutoksista tai antaa suosituksia seurakunnille.[32]<\/a><\/p>\n\n

Totesin aloitteessani, ett\u00e4 jumalanpalvelusyhteis\u00f6t ovat jo nyt kirkossamme vallitsevaa todellisuutta. Kaikki ne pyrkiv\u00e4t palvelemaan eriytyneell\u00e4 tavalla erilaisia kirkon j\u00e4seni\u00e4, vaikka ne samalla haastavatkin parokiaaliperiaatteella muodostuneen seurakunnan ja yhteisen p\u00e4iv\u00e4jumalanpalveluksen. Ongelmien lis\u00e4ksi olisi kuitenkin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 niiden mahdollisuudet ja edut. Parhaimmillaan jumalanpalvelusyhteis\u00f6t voitaisiin integroida entist\u00e4 selke\u00e4mmin osaksi seurakuntiemme jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4, kirkkoherran valvontavastuuta ja piispallista kaitsentaa. Asia vaatii hyv\u00e4\u00e4 tahtoa ja suurta luottamusta. T\u00e4st\u00e4 on kuitenkin olemassa rohkaisevia esimerkkej\u00e4.[33]<\/a><\/p>\n\n

Piispainkokous keskusteli aloitteestani useassa istunnossaan ja asetti piispa Simo Peuran johtaman ty\u00f6ryhm\u00e4n laatimaan selvityksen jumalanpalvelusyhteis\u00f6jen merkityksest\u00e4 ja mahdollisuuksista kirkossamme sek\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n esityksen s\u00e4\u00e4d\u00f6smuutoksista tai antamaan suosituksia seurakunnille.[34]<\/a> Ty\u00f6ryhm\u00e4 j\u00e4tti mietint\u00f6ns\u00e4 piispainkokoukselle joulukuussa 2016.[35]<\/a> Mielest\u00e4ni ty\u00f6ryhm\u00e4n lopputulos oli hyv\u00e4, aloitteeni intentiota vastaava ja kirkon yhteytt\u00e4 rakentava.<\/p>\n\n

Piispainkokous k\u00e4sitteli mietint\u00f6\u00e4 ja seurakunnille annettavia suosituksia useita kertoja.[36]<\/a> Lopulta se 5.9.2017 p\u00e4\u00e4tti antaa suosituksen seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4.[37]<\/a>Piispainkokouksen suositus poikkesi varsin paljon asiaa valmistelleen ty\u00f6ryhm\u00e4n ehdotuksesta. Mielest\u00e4ni se samalla et\u00e4\u00e4ntyi niin aloitteeni kuin ty\u00f6ryhm\u00e4n mietinn\u00f6n intentiosta.<\/p>\n\n

Niin aloitteen tehdess\u00e4ni kuin piispainkokouksen antaman suosituksen j\u00e4lkeen mieless\u00e4ni oli \u201dpia desideria\u201d siit\u00e4, ett\u00e4 jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4n pirstoutuva kehitys voitaisiin k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kirkon ykseyden varjelemiseksi.[38]<\/a> Toivoin, ett\u00e4 suositus n\u00e4ht\u00e4isiin seurakunnissa ja jumalanpalvelusyhteis\u00f6iss\u00e4 mahdollisuutena, seurakuntien el\u00e4m\u00e4n rikastuttamisena ja kirkollisen yhteyden vahvistumisena, ei kontrollin v\u00e4lineen\u00e4 tai seurakuntien uhkana.[39]<\/a> Rohkenin jopa ajatella, ett\u00e4 voisivatko jumalanpalvelusyhteis\u00f6t parhaimmillaan tarjota ty\u00f6v\u00e4lineen ainakin osittain ratkaista ongelma, miten eri tavalla ajattelevat voivat el\u00e4\u00e4 yhdess\u00e4 samassa kirkossa.<\/p>\n\n

Nyt reilun kahdeksan vuoden j\u00e4lkeen voin todeta toiveeni olleen ep\u00e4realistinen ja j\u00e4\u00e4neen toteutumatta. Suositus jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4 on k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kontrollin v\u00e4line, joka on pikemminkin johtanut asenteiden kiristymiseen ja polarisaation kasvuun. T\u00e4ss\u00e4 ei tarvitse viitata kuin parhaillaan k\u00e4ynniss\u00e4 oleviin prosesseihin hiippakunnissa. Silti kysyn: Kannattaisiko yh\u00e4 edelleen k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 jumalanpalvelusyhteis\u00f6kysymys my\u00f6nteiseksi vaihtoehdoksi ongelmien sijaan?<\/p>\n\n

En ole ollut ajatuksineni yksin. Seuraavassa muutama esimerkki.<\/p>\n\n

Yhteis\u00f6jen kanssa paljon ty\u00f6skennellyt pastori Timo P\u00f6yh\u00f6nen on jatkanut v\u00e4it\u00f6skirjassani esittelemien kirkkok\u00e4sitysten[40]<\/a> t\u00e4ydent\u00e4mist\u00e4 yhteis\u00f6jen kirkolla. H\u00e4n on esitt\u00e4nyt kirkon rakentumista \u201dr\u00f6nsyilev\u00e4n\u00e4 yhteis\u00f6verkostona, jota pit\u00e4\u00e4 kasassa vahva teologinen ja hengellinen identiteetti. Kirkko on kuin sateenvarjo, joka kokoaa alleen hyvin erilaisia yhteis\u00f6j\u00e4 tukahduttamatta niiden erityislaatuisuutta.\u201d[41]<\/a><\/p>\n\n

Teologian tohtori Pietari Hannikainen viittaa v\u00e4it\u00f6skirjassaan yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 Englannin anglikaanikirkon muutokseen parokiaalirakenteesta kohti mixed economy -rakennetta ja toisaalta Euroopan protestanttisten kirkkojen pohdintaan yhteis\u00f6ist\u00e4. Hannikaisen mukaan \u201dSuomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on otettu alustavia askelia t\u00e4llaiseen suuntaan, mutta muutos vaatii k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimia ja pitk\u00e4j\u00e4nteisyytt\u00e4. Pyrkimys kohti innovatiivista moninaisuutta ja kontekstuaalisten yhteis\u00f6jen tukemista voisi olla varteenotettava strateginen suunta my\u00f6s Suomen evankelis-luterilaiselle kirkolle, joka on aiemminkin kyennyt toimimaan inklusiivisena \u2019sateenvarjona\u2019 eri tyyppisille liikkeille. Se edellytt\u00e4isi kuitenkin konkreettisia toimia ja resurssien suuntaamista. T\u00e4m\u00e4 voisi olla my\u00f6s realistinen ratkaisu liberaalien ja konservatiivisten liikkeiden rinnakkaiselolle kirkossa.\u201d[42]<\/a><\/p>\n\n

Kirkolliskokouksen k\u00e4sikirjavaliokunta antoi vuonna 2022 evankelioimista k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 mietinn\u00f6ss\u00e4\u00e4n tukensa jumalanpalvelusyhteis\u00f6ille. \u201dToimivien jumalanpalvelusyhteis\u00f6jen tukeminen ja synnytt\u00e4minen tulisikin k\u00e4sikirjavaliokunnan mielest\u00e4 olla osa kirkon strategiaa Englannin anglikaanisen kirkon esimerkki\u00e4 mukaillen. Kirkossa ja j\u00e4rjest\u00f6iss\u00e4 toimivat jumalanpalvelusyhteis\u00f6t vastaavat erilaisiin hengellisiin tarpeisiin, mik\u00e4 on niiden vahvuus.\u201d[43]<\/a><\/p>\n\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna tulee kuluneeksi 300 vuotta konventikkeliplakaatin voimaan tulosta. Ruotsin valtiop\u00e4iv\u00e4t hyv\u00e4ksyiv\u00e4t 1726 asetuksen, jolla kiellettiin rangaistuksen uhalla yksityiset hartauskokoukset eli seurat, \u201dsill\u00e4 ne saattaisivat johtaa h\u00e4iri\u00f6ihin ja johtaa yksinkertaisia harhaisiin opinkappaleisiin.\u201d Konventikkeliplakaatti oli voimassa Suomessa vuoteen 1870. Sill\u00e4 pyrittiin kontrolloimaan her\u00e4tysliikkeiden toimintaa.[44]<\/a> Toistammeko nyt kirkossamme konventikkeliplakaatin viitoittamaa tiet\u00e4 vai onko meill\u00e4 halua etsi\u00e4 rakentavaa tiet\u00e4 kirkon ja her\u00e4tysliikkeiden suhteille? Jos tahtoa on, keinot kyll\u00e4 l\u00f6ydet\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n

Kirkon el\u00e4m\u00e4n uudistaminen<\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeet ovat uudistaneet seurakuntael\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kirkon toimintaa monin eri tavoin. Salom\u00e4ki on korostanut, ett\u00e4 keskeinen her\u00e4tysliikkeiden tuoma lis\u00e4 suomalaiseen uskonnollisuuteen on niiden monimuotoisuus. Liikkeiden erilaiset painotukset, toimintakulttuurit ja omanlaisensa uskonnollinen kulttuuri voi koota ihmisi\u00e4 uskonnollisen toiminnan pariin laajemmin kuin perusseurakuntatoiminta.[45]<\/a><\/p>\n\n

Professori Eino Murtorinne on korostanut, kuinka pietismin k\u00e4sityst\u00e4 seuraten liikkeet n\u00e4kiv\u00e4t kristinuskon ennen muuta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiana. \u201dKristinusko ei ollut oppia vaan el\u00e4m\u00e4\u00e4, ei teologista pohdintaa vaan k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hurskautta, mik\u00e4 oli omiaan suuntaamaan n\u00e4iden liikkeiden mielenkiinnon k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6lliseen laupeudentoimintaan, sis\u00e4- ja ulkol\u00e4hetykseen.\u201d Ne asettuivatkin tukemaan ja kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n diakoniaa ja l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4. \u201dDiakonia ja l\u00e4hetys olivat nimenomaisesti pietismin ja her\u00e4tysliikkeiden lapsia.\u201d[46]<\/a><\/p>\n\n

Nykymuotoisen diakonian alku tapahtui pietismin pohjalta, ja vaikutteet Suomeen levisiv\u00e4t sek\u00e4 suoraan Saksasta ett\u00e4 Ruotsin ja Ven\u00e4j\u00e4n kautta. Diakonia alkoi kehitty\u00e4 ensin seurakunnista riippumattomana ja yhdistyspohjaisena.[47]<\/a><\/p>\n\n

Samoin suomalaisen l\u00e4hetysty\u00f6n tausta on her\u00e4tysliikkeiss\u00e4. Varhainen l\u00e4hetysharrastus oli pitk\u00e4lti her\u00e4tysliikepapiston varassa. Her\u00e4tysliikevaikuttajista aktiivisin oli Henrik Renqvist. Diakonian tavoin l\u00e4hetysty\u00f6 syntyi ja kehittyi j\u00e4rjest\u00f6jen ty\u00f6n\u00e4 eik\u00e4 kuulunut viel\u00e4 Suomen kirkon perusteht\u00e4viin.[48]<\/a><\/p>\n\n

Yh\u00e4 edelleen kirkon l\u00e4hetysty\u00f6 tapahtuu l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6jen kautta. Virallisesta kahdeksasta j\u00e4rjest\u00f6st\u00e4 kuusi on her\u00e4tysliiketaustaisia. Lis\u00e4ksi her\u00e4tysliikkeet ovat vaikuttaneet merkitt\u00e4v\u00e4sti Suomen L\u00e4hetysseuraan, ja osa liikkeist\u00e4 onkin kanavoinut l\u00e4hetysty\u00f6ns\u00e4 sen kautta. Syntyjuuriensa my\u00f6t\u00e4 Suomen Pipliaseuralla on kytk\u00f6s anglosaksisen maailman her\u00e4tyskristillisyyteen. Virallisten l\u00e4hetysj\u00e4rjest\u00f6jen lis\u00e4ksi my\u00f6s lestadiolaisuuden eri suuntauksilla sek\u00e4 muilla her\u00e4tysliikej\u00e4rjest\u00f6ill\u00e4 on l\u00e4hetysty\u00f6t\u00e4.[49]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tykselle on useimmiten ollut ominaista l\u00e4hetystietoinen ulosp\u00e4in suuntautuneisuus. Periaatteessa rajaa ei ole ollut l\u00e4hell\u00e4 ja kaukana olevien kesken. N\u00e4in kysymys sis\u00e4- ja ulkol\u00e4hetyksest\u00e4 on toissijainen. Erityisesti viidennen her\u00e4tysliikkeen j\u00e4rjest\u00f6ille on ollut ominaista l\u00e4hetysher\u00e4tys, joka on suuntautunut maailmanl\u00e4hetyksen lis\u00e4ksi my\u00f6s evankelioimiseen kotimaassa. Koko liikett\u00e4 onkin kutsuttu evankelioivaksi her\u00e4tyskristillisyydeksi tai evankelioimisliikkeiksi.[50]<\/a> Dosentti Risto Ahosen mukaan evankelioimisj\u00e4rjest\u00f6ill\u00e4 on ollut suuri merkitys evankelioimisty\u00f6n tunnetuksi tekemisess\u00e4.[51]<\/a> Edelleen her\u00e4tysliikkeet ja j\u00e4rjest\u00f6t hoitavat merkitt\u00e4v\u00e4sti kirkkomme evankelioimisty\u00f6st\u00e4 ja -koulutuksesta, usein yhteisty\u00f6ss\u00e4 seurakuntien kanssa.<\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeiden ja her\u00e4tysliikej\u00e4rjest\u00f6jen lapsi-, nuoriso- ja opiskelijaty\u00f6 on t\u00e4rke\u00e4 osa \u201dkasvattavan kirkon\u201d \u2013 kuten Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa on kutsuttu \u2013 toimintaa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 kaikilla her\u00e4tysliikkeill\u00e4 on vahvaa kasvatustoimintaa. Konkreettisesti t\u00e4m\u00e4 tulee esille esimerkiksi rippikouluty\u00f6ss\u00e4 ja nuorisotapahtumissa. SLEYn j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 Maata N\u00e4kyviss\u00e4 -festivaali on Pohjoismaiden suurin kristillinen nuortentapahtuma. Tosin vanhoillislestadiolaisuuden Suviseurat kilpailevat osallistujam\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4 Maata N\u00e4kyviss\u00e4 -tapahtuman kanssa; Suviseuroja on toisinaan kutsuttu Suomen suurimmaksi lasten- ja nuortentapahtumaksi. Viidennen her\u00e4tysliikkeen opiskelijaty\u00f6 (Opiskelija- ja koululaisl\u00e4hetys OPKO, Kansan Raamattuseura KRS) on ollut laajinta kirkon opiskelijaty\u00f6ss\u00e4. Liikkeet ja j\u00e4rjest\u00f6t ovat toimineet my\u00f6s kasvatuksen ty\u00f6alan kehitt\u00e4jin\u00e4, esimerkiksi leiritoiminnassa, musiikissa ja muiden taidemuotojen hy\u00f6dynt\u00e4misess\u00e4.[52]<\/a><\/p>\n\n

Pohjoismaissa virinnyt yleinen kansanopistoharrastus her\u00e4tti vastakaikua her\u00e4tysliikkeiss\u00e4 jo melko varhain. Liikkeiden kansanopistot ovat tarjonneet koulutuspalveluja paitsi her\u00e4tysliikkeiden omille kannattajille my\u00f6s kirkolle, l\u00e4hialueille ja koko yhteiskunnalle. Liikkeiden oman organisaation rakentamisen lis\u00e4ksi opistot ovat merkinneet osallistumista kansalaisyhteiskunnan luomiseen. Suomen kansanopistoyhdistyksen listauksesta karkeasti laskien l\u00e4hes puolet on kristillisi\u00e4 kansanopistoja, joista valtaosalla on juuret her\u00e4tysliikkeiss\u00e4. Tilanne on s\u00e4ilynyt vuosikymmenien ajan ennallaan, sill\u00e4 1970-luvulla her\u00e4tysliikkeiden kansanopistot k\u00e4sittiv\u00e4t noin kolmanneksen maan kaikista kansanopistoista.[53]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeet ovat olleet aktiivia koulutus- ja opetustoiminnassa. Niiden j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4 raamattu- ja maallikkokoulutus on ollut merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 koko kirkolle. Sen lis\u00e4ksi liikkeiden oppilaitoksissa on ollut my\u00f6s kirkon ty\u00f6ntekij\u00f6iden koulutusta, erityisesti kasvatuksen ty\u00f6aloille. Nuorisoty\u00f6nohjaajakoulutusta on j\u00e4rjestetty her\u00e4nn\u00e4isyyden, evankelisuuden ja viidennen her\u00e4tysliikkeen oppilaitoksissa. [54]<\/a> Osa niist\u00e4 oli perustamassa Diakonia-ammattikorkeakoulua ja on edelleen osakeyhti\u00f6n omistajana.<\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeiden vaikutusta kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n arvioitaessa on syyt\u00e4 huomata my\u00f6s niiden laaja kustannustoiminta. Kirjojen ja lehtien kustantaminen on kulkenut yleens\u00e4 selv\u00e4sti her\u00e4tysliikkeen virallisen organisoitumisen edell\u00e4. Liikkeill\u00e4 on ollut omia lehti\u00e4\u00e4n, vanhimmat 1800-luvulta l\u00e4htien. Levikkien m\u00e4\u00e4r\u00e4 luonnollisesti vaihtelee hyvin paljon, mutta enimmill\u00e4\u00e4n ne ovat olleet useita kymmeni\u00e4 tuhansia. Kirjojen kustannustoiminnassa evankelinen liike oli ensimm\u00e4isen\u00e4 asialla. My\u00f6hemmin viidennen her\u00e4tysliikkeen j\u00e4rjest\u00f6jen kustannustoiminta on ollut erityisen runsasta. Kirjojen ohella 1950-luvulta l\u00e4htien ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet my\u00f6s \u00e4\u00e4nitteiden julkaiseminen.[55]<\/a><\/p>\n\n

Monet her\u00e4tysliikkeet j\u00e4rjest\u00f6ineen ovat olleet kehitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 uusia toimintamuotoja ja -menetelmi\u00e4 tai ottaneet k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ensimm\u00e4isin\u00e4 uutta teknologiaa. Kaksi esimerkki\u00e4: Jo ennen paikallisradioaikaa 1970-luvulla oli Suomen Evankelisluterilaisella Kansanl\u00e4hetyksell\u00e4 radiohankkeita (KRTV). Muistan kirkkoneuvosvuosiltani 2000-luvun alusta, ett\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6n\u00e4 anoi Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (SRK) lupaa virsikirjan virsien k\u00e4ytt\u00e4miseen mobiilivirsikirjana.<\/p>\n\n

Ahosen mukaan her\u00e4tysliikkeiden ja kirkollisten j\u00e4rjest\u00f6jen etuna verrattuna raskasliikkeiseen kansankirkkoon on joustavuus ja yleens\u00e4 hyv\u00e4 kyky orientoitua uusiin tilanteisiin. Ne pystyv\u00e4t nopeasti siirt\u00e4m\u00e4\u00e4n tarvittaessa ty\u00f6ns\u00e4 painopistett\u00e4 uusiin kohteisiin. My\u00f6s uusien ilmi\u00f6iden teologisessa arvioinnissa sek\u00e4 kirkon toimintaan liittyv\u00e4ss\u00e4 soveltavassa tutkimuksessa j\u00e4rjest\u00f6ill\u00e4 on huomattava merkitys.[56]<\/a><\/p>\n\n

Samoin Salom\u00e4ki korostaa, ett\u00e4 pyrkimys uskonnon levitt\u00e4miseen on tehnyt monet liikkeet kekseli\u00e4iksi uusien ty\u00f6muotojen kehitt\u00e4misess\u00e4. V\u00e4h\u00e4inen byrokratia tekee liikkeist\u00e4 joustavia ja nopeita reagoimaan. Liikkeess\u00e4 voivat siis yhdisty\u00e4 opillinen traditionaalisuus ja ty\u00f6muotojen uudenaikaisuus.[57]<\/a><\/p>\n\n

Yhteenvetona voikin todeta, ett\u00e4 her\u00e4tysliikkeet ovat tuonet kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja seurakuntien toimintaan paljon hyv\u00e4\u00e4. Niill\u00e4 voi olla my\u00f6s kirkon tulevaisuutta vahvistava merkitys. Kuten edell\u00e4 on esitetty, ne ovat kirkkoa joustavampia ja usein innovatiivisempia omaksumaan uusia toimintoja.<\/p>\n\n

Tarpeellinen protestiliike<\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeit\u00e4 on erityisesti 1960-luvulta l\u00e4htien kutsuttu protestiliikkeiksi. Alun perin protestiliiketeoria on omaksuttu lahkotutkimuksesta. Suomalaisiin her\u00e4tysliikkeisiin sit\u00e4 sovelsi johdonmukaisesti ensimm\u00e4isen\u00e4 Mikko Juva.[58]<\/a><\/p>\n\n

Sosiaalisen liikkeen teorioista k\u00e4sin her\u00e4tysliikkeiden kahnaukset kirkon kanssa ovat suorastaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, sill\u00e4 liikkeet syntyv\u00e4t tarjoamaan uuden vaihtoehdon. Asioiden tila halutaan jollakin tavalla muuttaa, olipa se sitten palaamista johonkin vanhaan ja aitona pidettyyn tai uuden tulkintamallin luomista. Tilannetta voi kuvata sanonnalla \u201dkirkon puolesta kirkkoa vastaan\u201d, jolla kuvataan protestiliikkeiden tarpeellisuutta kirkossa.[59]<\/a><\/p>\n\n

Salom\u00e4en mukaan her\u00e4tysliikkeet el\u00e4v\u00e4t kirkossa itsen\u00e4isyyden ja kirkollisen ohjausvallan v\u00e4lisess\u00e4 j\u00e4nnitteess\u00e4. L\u00e4hetysjohtaja Timo R\u00e4m\u00e4 onkin todennut historian osoittaneen, ett\u00e4 jokainen her\u00e4tysliike on ajoittain aiheuttanut melkoisia j\u00e4nnitteit\u00e4 kirkon sis\u00e4ll\u00e4 harjoittamansa kirkkokritiikin takia. \u201dOsaltaan se kyll\u00e4 onkin el\u00e4v\u00e4n her\u00e4tysliikkeen teht\u00e4v\u00e4 kirkossamme.\u201d[60]<\/a><\/p>\n\n

Sanonnan mukaan \u201dlahkot el\u00e4v\u00e4t kirkon laiminly\u00f6nneist\u00e4\u201d. Muutettavat muuttaen t\u00e4m\u00e4 sopii my\u00f6s her\u00e4tysliikkeisiin. 1800-luvun her\u00e4tysliikkeet protestoivat valistuksen yksipuolista rationalismia ja sen hallitsemaa ajan henke\u00e4 sek\u00e4 idealismin edustamaa intellektualismia vastaan.[61]<\/a> Vastaavasti viime sotien j\u00e4lkeinen her\u00e4tys ja sen my\u00f6t\u00e4 syntyneen viidennen her\u00e4tysliikkeen j\u00e4rjest\u00f6t kritisoivat niin kirkon kuin yhteiskunnan maallistumista, perinteisten arvojen ja pelastukseen liittyvien kysymysten j\u00e4\u00e4v\u00e4n uusien virtausten varjoon.[62]<\/a><\/p>\n\n

Parhaimmillaan her\u00e4tysliikkeet ovat kritiikiss\u00e4\u00e4n nostaneet esille kirkon opetuksen tai el\u00e4m\u00e4n vinoutumia ja yksipuolisuuksia sek\u00e4 siten pakottaneet kirkkoa \u201dtarkistamaan kurssia\u201d, ts. palaamaan ydinteht\u00e4v\u00e4\u00e4ns\u00e4 ja selkeytt\u00e4m\u00e4\u00e4n identiteetti\u00e4\u00e4n. Selv\u00e4\u00e4 toki on se, ett\u00e4 aina protesti ei ole osunut maaliinsa, on tapahtunut ylily\u00f6ntej\u00e4, arvostelu on ollut yksipuolista, tarkoitushakuista tai virheellist\u00e4 \u2013 molemmin puolin. Kuitenkin erityisesti iso kansankirkko tarvitsee rakentavaa kritiikki\u00e4. Se on yksi her\u00e4tysliikkeiden teht\u00e4v\u00e4.<\/p>\n\n

Piispa Olavi Kareksen aforismissa on syv\u00e4 viisaus: \u201dSamassa suhteessa kuin kirkon sis\u00e4isen, rakentavan opposition merkitys v\u00e4henee, kasvaa ulkoa tulevan opposition iskuvoima.\u201d[63]<\/a> Kirkon ja her\u00e4tysliikkeiden j\u00e4nnite on luovaa j\u00e4nnitett\u00e4, jonka kanssa on eletty jo parisataa vuotta. Miten sit\u00e4 voisi kehitt\u00e4\u00e4 kirkon \u2013 siis mukaan luettuna her\u00e4tysliikkeet \u2013 parhaaksi?<\/p>\n\n

Paimenkirjeeni toivomus on edelleen relevantti: \u201dOn t\u00e4rke\u00e4\u00e4 vahvistaa eri tavalla hengellisen el\u00e4m\u00e4n puolia painottavien liikkeiden v\u00e4list\u00e4 vuorovaikutusta ja kaikkien kirkon j\u00e4senten keskin\u00e4ist\u00e4 luottamusta. Aidon keskusteluyhteyden vaaliminen on keskeist\u00e4. Piispat ovat k\u00e4yneet keskusteluja eri her\u00e4tysliikkeiden ja j\u00e4rjest\u00f6jen edustajien kanssa. S\u00e4\u00e4nn\u00f6lliselle ja tavoitteelliselle vuoropuhelulle on tarvetta entist\u00e4 enemm\u00e4n. Toimivia malleja voisi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 kirkkomme k\u00e4ymist\u00e4 ekumeenisista keskusteluista.\u201d[64]<\/a><\/p>\n\n

En tied\u00e4, onko ja jos on, millaisia keskusteluja her\u00e4tysliikkeiden ja kirkon johdon v\u00e4lill\u00e4 on viime vuosina k\u00e4yty. Tilanteen k\u00e4rjistyminen osoittaa kuitenkin sen, etteiv\u00e4t mahdolliset neuvottelut ja yhteydenotot ole olleet tuloksellisia. Siksi yh\u00e4 pohdin, l\u00f6ytyisik\u00f6 s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisest\u00e4 vuoropuhelusta ty\u00f6v\u00e4line, jolla p\u00e4\u00e4st\u00e4isiin eteenp\u00e4in, kuten ekumeenisissa yhteyksiss\u00e4 on tapahtunut.<\/p>\n\n

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on ekumeenisesti aktiivinen. Oppikeskustelut ovat auttaneet sit\u00e4 syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n olemustaan luterilaisena kirkkona osana Kristuksen kirkkoa. Ne ovat toimineet peilein\u00e4, jotka ovat vahvistaneet kirkon identiteetti\u00e4. Samoin ne ovat vaikuttaneet ennakkoluulojen ja virheellisten k\u00e4sitysten v\u00e4henemiseen kirkkojen v\u00e4lill\u00e4. Keskustelut ovat osoittaneet aidon kohtaamisen merkityksen. Niill\u00e4 on rakennettu luottamusta, joka on kaiken perusta. T\u00e4lle on tarvetta my\u00f6s kirkon ja her\u00e4tysliikkeiden v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n

Yhteiskunnallinen vaikutus<\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeet ovat ensisijaisesti uskonnollisia liikkeit\u00e4. Ne toimivat uskoon ja kirkkoon liittyvien kysymysten parissa. Samanaikaisesti ne ovat j\u00e4senineen muiden organisaatioiden tavoin osa yhteiskuntaa ja yhteiskunnallisia toimijoita.<\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeet ovat vaikuttaneet j\u00e4sentens\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n laaja-alaisesti. Liikkeet ovat ohjanneet moraalista, yhteiskunnallista, sosiaalista ja taloudellista k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. Joissakin tapauksissa her\u00e4tysliike on toiminut my\u00f6s sosiaalisen nousun kanavana. Her\u00e4tysliikkeell\u00e4 on siis ollut ja on edelleen kannattajilleen muutakin kuin vain uskonnollista merkityst\u00e4. Sen lis\u00e4ksi liikkeill\u00e4 on ollut silminn\u00e4ht\u00e4vi\u00e4 vaikutuksia yhteiskunnassa. Tunnettuja esimerkkej\u00e4 ovat, miten her\u00e4nn\u00e4isyys vaikutti osaltaan puukkojunkkareiden taltuttamiseen 1800-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 ja miten lestadiolaisuuden levi\u00e4minen Lapissa n\u00e4kyi joillakin paikkakunnilla juoppouden v\u00e4hentymisen\u00e4.[65]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeet ovat vaikuttaneet laajemminkin raittiuden edist\u00e4miseen. Renqvistil\u00e4isyys on tunnettu t\u00e4ss\u00e4 edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4n\u00e4. Ehdoton raittius oli Renqvistin uskonk\u00e4sityksen n\u00e4kyvimpi\u00e4 muotoja. Perinteisten her\u00e4tysliikkeiden laajenemisaikana 1800-luvun lopulla yleinen raittiusliike tuli maahamme ja sai tukea muistakin her\u00e4tysliikkeist\u00e4. Tosin niiden v\u00e4lill\u00e4 oli eroja suhtautumisessa alkoholink\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Kakkuri toteaa: \u201dRenqvist kirjoitti viinan kauhistusta vastaan, Laestadius saarnasi Lappia raittiiksi, mutta Hedberg piti raittiustoimintaa omavanhurskautena ja Ruotsalaisen kannattajat tarjosivat kahvin sijasta tupaan tulijalle viinaryypyn.\u201d[66]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeiss\u00e4 on arvostettu perinteiseen protestanttiseen teologiaan liittyvi\u00e4 arvoja, kuten rehellisyytt\u00e4, ahkeruutta, ty\u00f6ntekoa ja toimeliaisuutta. T\u00e4llaisen el\u00e4m\u00e4ntavan edist\u00e4misell\u00e4 on ollut vaikutuksia l\u00e4hiyhteis\u00f6n lis\u00e4ksi laajemminkin yhteiskuntaan. Dosentti Aini Linjakummun mukaan vanhoillislestadiolaisuus on suomalaisittain t\u00e4rke\u00e4 esimerkki uskonnollisesta liikkeest\u00e4, jonka piiriss\u00e4 taloudellinen aktiivisuus on merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Varsinkin yritt\u00e4jyys on tyypillist\u00e4 liikkeen j\u00e4senille, mist\u00e4 esimerkkin\u00e4 ovat lukuisat lestadiolaistaustaiset yritykset rakennusteollisuuden piiriss\u00e4. Liikkeen suhtautuminen yritystoimintaan ja ty\u00f6ntekoon yleisesti on l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti my\u00f6nteinen. Yritt\u00e4minen n\u00e4hd\u00e4\u00e4n vastuun kantamisena \u2013 ei ainoastaan omasta itsest\u00e4 tai perheest\u00e4 \u2013 vaan my\u00f6s yhteiskunnan hyvinvoinnista.[67]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeiden suhde kulttuuriel\u00e4m\u00e4\u00e4n on vaihdellut suuresti. Vanhastaan sit\u00e4 on hallinnut pietistiss\u00e4vyinen kielteisyys, joka viel\u00e4 n\u00e4kyy joissakin liikkeiss\u00e4 tai suhtautumisessa joihinkin kulttuurin osa-alueisiin. My\u00f6nteisi\u00e4 asenteita kulttuuria kohtaan ovat vahvistaneet liikkeiden omasta keskuudesta l\u00e4hteneet kirjailijat, muusikot ja muut taiteilijat.[68]<\/a><\/p>\n\n

Toisaalta kirjallisuus, musiikki, kuvataide, elokuva ja teatteri sek\u00e4 tanssitaide on l\u00f6ydetty keinoksi sanoman v\u00e4litt\u00e4miseen. Viides her\u00e4tysliike on ollut t\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 kirkon ryhmittymist\u00e4 modernein. Kakkurin mukaan sen toiminta on kuulunut samaan genreen kuin elokuvat ja rytmimusiikki.[69]<\/a><\/p>\n\n

Her\u00e4tysliikkeiden vaikutuksesta on syyt\u00e4 nostaa erikseen esille liikkeiden lauluntekij\u00e4t, musiikkiperinne ja laulukirjat. Ne ovat osa suomalaista perinnett\u00e4 ja samalla el\u00e4v\u00e4\u00e4 kulttuuria. Jo vanhimmista her\u00e4tysliikkeist\u00e4 l\u00e4htien lauluilla on ollut keskeinen merkitys. Esimerkiksi herrnhutilaisuudessa laulukirjan saavuttama suosio oli huomattavasti merkitt\u00e4v\u00e4mpi kuin l\u00e4hetysmatkojen vaikutus. \u201dIlman Siionin virsi\u00e4 koko suomalainen uskonnollisuus n\u00e4ytt\u00e4ytyisi varsin toisenlaisena.\u201d[70]<\/a><\/p>\n\n

Vaikka kirkko ja uskonto ovat suomalaisessa yhteiskunnassa menett\u00e4neet asemaansa suomalaisten mieli\u00e4 ohjaavina instituutioina, arvojen tasolla t\u00e4m\u00e4 ei n\u00e4yt\u00e4 pit\u00e4v\u00e4n paikkaansa. P\u00e4invastoin luterilaisen tradition voima on edelleen suuri. T\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 on valtaet\u00e4isyyden v\u00e4h\u00e4isyys. Valtaet\u00e4isyydell\u00e4 tarkoitetaan sit\u00e4 tunteenomaista et\u00e4isyytt\u00e4, joka eliitill\u00e4 ja kansalla, johtajilla ja johdettavilla on toisiinsa. Sinuttelukulttuuri on t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4 arkip\u00e4iv\u00e4n esimerkki.[71]<\/a><\/p>\n\n

Professori Kari Immonen n\u00e4kee her\u00e4tysliikkeet konkreettisena esimerkkin\u00e4 valtaet\u00e4isyyden v\u00e4h\u00e4isyydest\u00e4. Taustalla oli vahva valtiollinen kirkkotraditio, ensin puhdasoppisuuden 1600-luku ja sitten valistuksen hy\u00f6tykirkko, joka ulotti v\u00e4litt\u00f6m\u00e4n ja m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4v\u00e4n vaikutuksensa ihmisten arkeen. T\u00e4st\u00e4 her\u00e4tysliikkeet eiv\u00e4t v\u00e4litt\u00e4neet v\u00e4h\u00e4\u00e4k\u00e4\u00e4n. Ne tulivat pappien kotioville ohjaamaan heit\u00e4 oikealle tielle. Valtaet\u00e4isyytt\u00e4 ei ollut. N\u00e4in her\u00e4tysliikkeet eliv\u00e4t todeksi reformaation keskeist\u00e4 painotusta. Kirkko pysyy koossa ja usko oikeana Raamatun avulla. Raamatun tulkintaan oli jokaisella oikeus. Papin ja seurakuntalaisen ero ei ole hurskauden asteessa vaan ty\u00f6njaossa. Valtaet\u00e4isyys on siksi ollut l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti v\u00e4h\u00e4inen. Sill\u00e4 on ollut vaikutusta valtaet\u00e4isyyden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 yhteiskunnassa. Vaikka vaikutussuhteiden osoittaminen on vaikeaa, voi todeta, ett\u00e4 her\u00e4tysliikkeet ovat osaltaan vaikuttaneet demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan syntyyn.[72]<\/a><\/p>\n\n

Yhteenveto<\/p>\n\n

Mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 her\u00e4tys ja her\u00e4tysliikkeet ovat tuoneet Suomeen? T\u00e4m\u00e4 kysymys oli l\u00e4ht\u00f6kohtana esityksess\u00e4ni. Yhteenvetona voi todeta, ett\u00e4 her\u00e4tysliikkeet ovat pit\u00e4neet esill\u00e4 kristinuskon ydinasioita ja Raamattua uskon ja el\u00e4m\u00e4n ylimp\u00e4n\u00e4 auktoriteettina. Erityisesti her\u00e4tysliikkeiden korostamat maallikkovastuu ja yhteis\u00f6llisyys n\u00e4kyv\u00e4t vahvasti kirkossa. Liikkeet ovat uudistaneet monin tavoin kirkon el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja seurakuntien toimintaa. Protestiliikkein\u00e4 ne ovat pakottaneet kirkkoa \u201dkorjaamaan kurssiaan\u201d. Liikkeiden vaikutus ei kohdistu ainoastaan kirkkoon, vaan tulee esille monella tavalla koko yhteiskunnassa.<\/p>\n\n

Esitt\u00e4m\u00e4ni n\u00e4k\u00f6kohdat eiv\u00e4t anna koko kuvaa her\u00e4tysliikkeist\u00e4 eik\u00e4 niiden vaikutuksesta. Siksi kahta asiaa on syyt\u00e4 viel\u00e4 korostaa.<\/p>\n\n

Ensinn\u00e4 esitykseni katsaus her\u00e4tysliikkeist\u00e4 ei ole kaiken kattava ja olen tehnyt siin\u00e4 yleistyksi\u00e4. Se on v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 n\u00e4in suppeassa esityksess\u00e4. Olen kuitenkin pyrkinyt perustelemaan esille nostamani asiat eri tutkimusten tuloksilla.<\/p>\n\n

Toiseksi teht\u00e4v\u00e4ni oli etsi\u00e4 her\u00e4tysten ja her\u00e4tysliikkeiden my\u00f6nteisi\u00e4 vaikutuksia. Siksi esityksess\u00e4ni ei k\u00e4sitell\u00e4 niihin liittyvi\u00e4 vaikeuksia tai niist\u00e4 aiheutuneita ongelmia. Niit\u00e4 olisi mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 her\u00e4tyksist\u00e4 ja her\u00e4tysliikkeist\u00e4 sek\u00e4 jokaisesta liikkeest\u00e4 erikseen.<\/p>\n\n

Olennaisin her\u00e4tysliikkeiden merkitys toteutuu silloin, kun ne ovat uskollisia Jumalan sanalle, sen kehotuksille ja lupauksille. Silloin ne voivat olla \u2013 kaikessa inhimillisyydess\u00e4\u00e4n ja puutteellisuudessaan \u2013 Jumalan ty\u00f6v\u00e4lineit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Silloin ne voivat olla siunaukseksi kirkollemme ja maallemme. N\u00e4in her\u00e4tysliikkeet ovat toimineet ja toivon, ett\u00e4 n\u00e4in on my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/p>\n\n

L\u00e4hteet ja kirjallisuus<\/p>\n\n

Ahonen, Risto (1985). Erilaisten evankelioimisn\u00e4kemysten kriittist\u00e4 tarkastelua. Teologinen Aikakauskirja 2\/1985<\/em>, 140\u2013144.<\/p>\n\n

Ahonen, Risto A. (1992). \u00a0Evankelioiminen kirkon perusteht\u00e4v\u00e4n\u00e4<\/em>. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisu 7. Jyv\u00e4skyl\u00e4: SKSK kustannus.<\/p>\n\n

Hakala, Salli, Laura M\u00e4kel\u00e4 & Johanna Sumiala-Sepp\u00e4nen (2004). Her\u00e4tys! Her\u00e4tyksen sukupolven tuntoja.<\/em> H\u00e4meenlinna: Perussanoma Oy.<\/p>\n\n

Hannikainen, Pietari (2021). Uuden sukupolven yhteis\u00f6t. Evankelis-luterilaisen jumalanpalvelusyhteis\u00f6liikkeen osallistujien yhteis\u00f6llisyys, arvot ja hengellisyys.<\/em> Diss. Helsinki: Unigrafia.<\/p>\n\n

Heikkil\u00e4, Markku & Simo Heininen (2017). Uusi Suomen kirkkohistoria<\/em>. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.<\/p>\n\n

Heininen, Simo & Markku Heikkil\u00e4 (1995). Suomen kirkkohistoria<\/em>. Helsinki: Edita.<\/p>\n\n

Helle, Leena & Kirsi Helstel\u00e4 (2022). Toimintaymp\u00e4rist\u00f6 ja arvojen muutos. Seurakuntien toiminnan muutos ja alueelliset kehitystrendit. <\/em>Tutkimusraportti 2022<\/em>. Toim. Mikko Malkavaara & P\u00e4ivi Thitz. \u00a0Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja. Kirkko ja toiminta 124. Helsinki: Kirkkohallitus,103\u2013155.<\/p>\n\n

Huhta, Ilkka (2006). Menneisyyden tulevaisuus her\u00e4tysliikkeiss\u00e4. Kristinusko Suomessa. Karjalan teologisen seuran, Suomalaisen Teologisen kirjallisuusseuran ja Joensuun yliopiston symposiumissa marraskuussa 2005 pidetyt esitelm\u00e4t. <\/em>Toim. Aappo Laitinen. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 249. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 150\u2013158.<\/p>\n\n

Huhta, Ilkka (2008). Suomalaisuusaate ja Suomen L\u00e4hetysseuran synty. Uskoa teoiksi 150 vuotta. Suomen L\u00e4hetysseura 1859\u20132009.<\/em> Toim. Liisa Hovila-Helminen. Helsinki: Suomen L\u00e4hetysseura, 19\u201328.<\/p>\n\n

Huotari, Voitto (1981). Kirkkomme her\u00e4tysliikkeet t\u00e4n\u00e4\u00e4n<\/em>. Pieks\u00e4m\u00e4ki: Kirjapaja.<\/p>\n\n

H\u00e4kkinen, Seppo (2010). Ihanne ja todellisuus. J\u00e4senyyteen sitoutuminen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 1960-luvulta 2000-luvulle. <\/em>Diss. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 108. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus.<\/p>\n\n

H\u00e4kkinen, Seppo (2013). Rohkeasti luterilainen<\/em>. Paimenkirje. Helsinki: Kirjapaja.<\/p>\n\n

Immonen, Kari (2016). Luterilaisuuden vaikutus suomalaiseen yhteiskuntaan. Armon horisontit. Huomisen luterilaisuus.<\/em> Toim. Anna-Kaisa Inkala & Jyri Komulainen. Helsinki: Kirjapaja, 57\u201386.<\/p>\n\n

Kakkuri, Teemu (2014). Suomalainen her\u00e4tys. Her\u00e4tyskristillisyyden historia n\u00e4lk\u00e4vuosista Nokia-Missioon.<\/em> Helsinki: Kirjapaja.<\/p>\n\n

Kares, Olavi (1956). On on tahi ei ei. Ajatelmia ja reunahuomautuksia<\/em>. Porvoo: WSOY.<\/p>\n\n

Koskenvesa, Esko (2002). Diakonia kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja toiminnassa. Diakonian k\u00e4sikirja<\/em>. Toim.\u00a0 Riitta Helosvuori, Esko Koskenvesa, Pauli Niemel\u00e4 & Juhani Veikkola. Helsinki: Kirjapaja Oy, 35\u201358.<\/p>\n\n

K\u00e4sikirjavaliokunnan mietint\u00f6 1\/2022<\/em> edustaja-aloitteesta 8\/2021 Evankelioimistoiminnan vahvistaminen kirkossa. https:\/\/evl.fi\/documents\/1327140\/0\/Kasikirjavaliokunnan_mietinto_1_2022_edustaja_aloitteesta_8_2021_evankelioimistoiminnan_vahvistamin_2007911.pdf\/7eacb8fd-22b3-edda-0478-bf30630931eb?t=1652428409426<\/a> (luettu 30.12.2025).<\/p>\n\n

Laasonen, Pentti (1986). Pietismi, her\u00e4tysliikkeet ja sekularisaatio. Teologinen Aikakauskirja 2\/1986<\/em>, 81\u201384.<\/p>\n\n

Laine, Esko M. (2006). Her\u00e4tysliikkeet uskonnollisen yhten\u00e4iskulttuurin murentajina? Huomioita jatkuvuudesta ja muutoksesta her\u00e4tysliikehistoriassa. Kristinusko Suomessa. Karjalan teologisen seuran, Suomalaisen Teologisen kirjallisuusseuran ja Joensuun yliopiston symposiumissa marraskuussa 2005 pidetyt esitelm\u00e4t. <\/em>Toim. Aappo Laitinen. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 249. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 135\u2013149.<\/a><\/p>\n\n

Launonen, Pekka & Marja Pesonen (2005). Koulutukseen haasteet \u2013 katekeetasta kasvatuksen ammattilaiseksi. Nuorisoty\u00f6n k\u00e4sikirja<\/em>. Toim. Terhi Paananen & Hans Tuominen. Helsinki: Kirjapaja Oy, 267\u2013279.<\/p>\n\n

Linjakumpu, Aini (2019). Verkostot ja taloudellisen toiminnan rakentuminen vanhoillislestadiolaisuudessa. Politiikka, talous ja ty\u00f6. Lestadiolaisuus maailmassa<\/em>. Toim. Aini Linjakumpu, Tapio Nyk\u00e4nen, Tiina Harjumaa & Sandra Wallenius-Korkalo. Rovaniemi: Lapland University Press.<\/p>\n\n

Malkavaara, Mikko (2007). Suomalaisen diakoniaty\u00f6n taustat ja nykytilanne. Auttamisen teologia<\/em>. Toim. Kari Latvus & Antti Elenius. Helsinki: Kirjapaja, 83-121.<\/p>\n\n

Malkavaara, Mikko (2023). Her\u00e4tysliikkeet. https:\/\/dialogi.diak.fi\/2023\/02\/21\/elamani-kasitteet-heratysliikkeet\/<\/em><\/a> (luettu 17.12.2025).<\/p>\n\n

Murtorinne, Eino (1986). Suomalainen teologia autonomian aikana (1828\u20131918)<\/em>. Helsinki: Gaudeamus.<\/p>\n\n

Murtorinne, Eino (1992). Suomen kirkon historia 3. Autonomian kausi 1809\u20131899<\/em>. Porvoo: WSOY.<\/p>\n\n

Murtorinne, Eino (2006). Valistuksesta her\u00e4tysliikkeisiin. Kristinusko Suomessa. Karjalan teologisen seuran, Suomalaisen Teologisen kirjallisuusseuran ja Joensuun yliopiston symposiumissa marraskuussa 2005 pidetyt esitelm\u00e4t. <\/em>Toim. Aappo Laitinen. Suomalaisen Teologisen Kirjallisuusseuran julkaisuja 249. Helsinki: Suomalainen Teologinen Kirjallisuusseura, 119\u2013134.<\/p>\n\n

Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja<\/em> 13.-14.4.2015 & 8.9.2015 & 3.12.2015. Suomen ev.-lut. kirkon keskushallinto. Kirkkohallitus. Helsinki: Unigrafia Oy.<\/p>\n\n

Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 25.1.2017. https:\/\/domus.evl.fi:8443\/ktwebscr\/fileshow?doctype=3&docid=289586<\/em><\/a> (luettu 28.12.2025).<\/p>\n\n

Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 29.5.2017. https:\/\/domus.evl.fi:8443\/ktwebscr\/fileshow?doctype=3&docid=581794<\/em><\/a> (luettu 28.12.2025).<\/p>\n\n

Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 6.9.2017. https:\/\/domus.evl.fi:8443\/ktwebscr\/fileshow?doctype=3&docid=609094<\/em><\/a> (luettu 28.12.2025).<\/p>\n\n

Piispainkokouksen suositus seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4 <\/a>(2017). https:\/\/evl.fi\/documents\/1327140\/57669154\/Piispainkokouksen+suositus+seurakunnissa+toimivista+jumalanpalvelusyhteisist+20170905.pdf\/bf05568c-76ad-8990-af4f-f31d1edd3cbf?t=1611063513650<\/a> (luettu 28.12.2025).<\/p>\n\n

P\u00f6yh\u00f6nen, Timo (2021). Sateenvarjokirkko. Jokin meit\u00e4 yhdist\u00e4\u00e4. N\u00e4ky kansankirkon j\u00e4lkeisest\u00e4 kirkosta.<\/em> Arto Antturi, Sammeli Juntunen, Reetta Kalteenm\u00e4ki, Veli-Matti K\u00e4rkk\u00e4inen & Timo P\u00f6yh\u00f6nen. Helsinki: Kirjapaja, 72\u201395.<\/p>\n\n

Raittila, Pekka (1977). Her\u00e4tysliikkeet 1900-luvulla. Kirkko suomalaisessa yhteiskunnassa 1900-luvulla.<\/em> Toim. Markku Heikkil\u00e4 & Eino Murtorinne. Helsinki: Kirjapaja, 138\u2013149.<\/p>\n\n

Rytk\u00f6nen, Jussi (2015). Piispa: Kirkon jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4 on pirstoutunut. Kotimaa.fi 3.9.2015. https:\/\/www.kotimaa.fi\/piispa-kirkon-jumalanpalveluselama-on-pirstoutunut\/maa.fi 3.9.2015<\/a> (luettu 28.12.2025).<\/p>\n\n

Rytk\u00f6nen, Jussi (2017). Piispoilta suositus jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4 \u2013 H\u00e4kkinen: Tarkoituksena ei ole lis\u00e4t\u00e4 kontrollia. https:\/\/www.kotimaa.fi\/piispoilta-suositus-jumalanpalvelusyhteisoista-hakkinen-tarkoituksena-ei-ole-lisata-kontrollia\/<\/a> (luettu 28.12.2025).<\/p>\n\n

Salom\u00e4ki, Hanna (2010). Her\u00e4tysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen<\/em>. Diss. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 113. Porvoo: Kirkon tutkimuskeskus.<\/p>\n\n

Salom\u00e4ki, Hanna (2017). Her\u00e4tysliikkeet suomalaisessa yhteiskunnassa. Monien uskontojen ja katsomusten Suomi.<\/em> Toim. Ruth Illman, Kimmo Ketola, Riitta Latvio & Jussi Sohlberg. Kirkon tutkimuskeskuksen verkkojulkaisuja 48. Ktk-Monien-uskontojen-ja-katsomusten-Suomi.pdf<\/a>, 65\u201375.<\/p>\n\n

Salom\u00e4ki, Hanna (2020). Jumalanpalvelus, kirkolliset toimitukset ja kristilliset juhlapyh\u00e4t. Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016\u20132019.<\/em> Hanna Salom\u00e4ki, Maarit Hyt\u00f6nen, Kimmo Ketola, Veli-Matti Salminen & Jussi Sohlberg. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Vaasa: Kirkon tutkimuskeskus, <\/a>90\u2013132.<\/p>\n\n

Selvitys jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4 (2016). <\/a>Piispainkokouksen mietint\u00f6. <\/em>43b9d61b-81d4-37cb-3922-9e8e3ab7c3ee<\/em><\/a> (luettu 22.12.2025).<\/p>\n\n

Sohlberg, Jussi & Kimmo Ketola (2024). Uskonnolliset yhteis\u00f6t Suomessa. Kirkko<\/em><\/p>\n\n

ep\u00e4varmuuksien ajassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2020\u20132023<\/em>. Hanna Salom\u00e4ki, Kimmo Ketola, Jyri Komulainen, Veli-Matti Salminen & Jussi Sohlberg. Suomen ev.-lut. kirkon tutkimusjulkaisuja 147. Helsinki: Kirkon tutkimus ja koulutus, 43\u201365.<\/p>\n\n

Verkosto (s.a.). ABC \u2014 Verkosto – luterilainen seurakuntayhteis\u00f6 p\u00e4\u00e4kaupunkiseudulla<\/a> (luettu 31.12.2025).<\/p>\n\n

Ylikangas, Heikki (1984). Murtuva s\u00e4\u00e4tyvalta<\/em>. Porvoo: WSOY.<\/p>\n\n

LIITE<\/p>\n\n

Piispainkokoukselle<\/p>\n\n

Viime vuosikymmenin\u00e4 on tehty useita aloitteita henkil\u00f6seurakuntien mahdollistamiseksi kirkossamme parokiaaliperiaatteen mukaisesti muodostettujen seurakuntien lis\u00e4ksi. Kirkolliskokous on toistuvasti torjunut n\u00e4m\u00e4 aloitteet, viimeksi marraskuussa 2014.<\/p>\n\n

Kirkkohallituksen vuonna 2011 tekem\u00e4n laajahkon selvityksen mukaan seurakuntahallinnon n\u00e4k\u00f6kulmasta henkil\u00f6seurakuntien perustaminen edellytt\u00e4isi kannan ottamista viiteen laajaan asiakokonaisuuteen, jotka ovat yhteydess\u00e4 nykyisenkaltaiseen parokiaaliperiaatteeseen: kirkon j\u00e4rjestysmuoto, kirkollisveroj\u00e4rjestelm\u00e4, kirkon vaalij\u00e4rjestelm\u00e4, seurakuntien v\u00e4est\u00f6kirjanpitoon liittyv\u00e4t teht\u00e4v\u00e4t ja v\u00e4est\u00f6tietoj\u00e4rjestelm\u00e4 sek\u00e4 hautaustoimi.<\/p>\n\n

Henkil\u00f6seurakunta-aloitteiden taustalla olleisiin tarpeisiin on vastattu, ett\u00e4 paikallisseurakunnat j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t monenlaista seurakunnallista toimintaa, joka ei ole sidoksissa paikallisseurakunnan j\u00e4senyyteen. Jokaisella on mahdollisuus osallistua seurakuntarajat ylitt\u00e4en toisten seurakuntien toimintaan. Lis\u00e4ksi on painotettu, ett\u00e4 parokiaalisuuden periaate asettaa seurakunnille v\u00e4himm\u00e4isvelvoitteen ulottaa toimintansa alueensa kaikkien ihmisten ja kaikkien el\u00e4m\u00e4nalueiden piiriin. Seurakunnan j\u00e4senell\u00e4 on sen lis\u00e4ksi mahdollisuus valita itselleen mieleisin tapa toimia kirkon j\u00e4senen\u00e4 kotiseurakunnassaan tai vaihtoehtoisesti muussa seurakunnassa.<\/p>\n\n

Vastaus ei ole kuitenkaan ollut riitt\u00e4v\u00e4, sill\u00e4 osaksi seurakuntien el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja osaksi seurakuntien toiminnan ulkopuolelle on syntynyt erilaisia jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4 (esimerkiksi Tuomasyhteis\u00f6, Kotiryhm\u00e4verkosto, Uusi Verso) ja erityismessuja (esimerkiksi pop-messu, metallimessu, dancemessu).\u00a0 My\u00f6s her\u00e4tysliikkeill\u00e4 ja kirkollisilla j\u00e4rjest\u00f6ill\u00e4 on jumalanpalvelusyhteis\u00f6j\u00e4 messuineen. Monet n\u00e4ihin osallistuvat kokevat n\u00e4m\u00e4 yhteis\u00f6t omaksi hengelliseksi kodikseen, \u201dseurakunnakseen\u201d. Kirkolliskokouksen hallintovaliokunta toteaakin mietinn\u00f6ss\u00e4\u00e4n 1\/2014: \u201dHallintovaliokunnan mielest\u00e4 erilaisten jumalanpalvelusyhteis\u00f6jen rooli kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja niiden vaikutus kirkon yhteyden s\u00e4ilymiseen tulee jatkossa selvitt\u00e4\u00e4.\u201d Asia ei ole kuitenkaan kirkossamme vireill\u00e4.<\/p>\n\n

Viime vuosien aikana on kirkon sis\u00e4inen polarisaatio vahvistunut. Siten kysymys kirkon yhteydest\u00e4 on tullut entist\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4ksi. Voisivatko jumalanpalvelusyhteis\u00f6t tarjota yhden mahdollisuuden saada eri tavalla ajattelevia, eri puolia uskossamme painottavia tai erilaista toimintaa kaipaavia kirkkomme j\u00e4seni\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n seurakuntien j\u00e4senin\u00e4? Voisivatko yhteis\u00f6t tarjota mahdollisuuden palata kirkon yhteyteen osalle niist\u00e4, jotka ovat kirkosta eronneet? Voisivatko ne rohkaista uusia j\u00e4seni\u00e4 liittym\u00e4\u00e4n seurakuntaan?<\/p>\n\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jumalanpalvelusyhteis\u00f6ihin sis\u00e4ltyy monia teologisia (erityisesti ekklesiologisia), sosiologisia ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Laaja, j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4\u00e4n suuri kirkko on sis\u00e4isen eriytymisen avulla kyennyt s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n kansankirkkorakenteensa, mutta samalla se on vaikeuttanut sis\u00e4isen kiinteyden s\u00e4ilymist\u00e4. Ongelmana onkin, miss\u00e4 m\u00e4\u00e4rin eriytt\u00e4v\u00e4t sopeutumisratkaisut alkavat vaarantaa kirkon identiteetti\u00e4 ja kiinteytt\u00e4. Silloin on vaarana, ett\u00e4 kirkon erityinen olemus h\u00e4m\u00e4rtyy.<\/p>\n\n

Toisaalta jumalanpalvelusyhteis\u00f6t ovat todellisuutta, joka jo nyt vallitsee kirkossamme. Kaikki ne pyrkiv\u00e4t palvelemaan eriytyneell\u00e4 tavalla erilaisia kirkon j\u00e4seni\u00e4, vaikka ne samalla haastavatkin parokiaaliperiaatteella muodostuneen seurakunnan ja yhteisen p\u00e4iv\u00e4jumalanpalveluksen. Ongelmien lis\u00e4ksi olisi kuitenkin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 niiden mahdollisuudet ja edut. Parhaimmillaan jumalanpalvelusyhteis\u00f6t voitaisiin integroida entist\u00e4 selke\u00e4mmin osaksi seurakuntiemme jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4, kirkkoherran valvontavastuuta ja piispallista kaitsentaa. Asia vaatii hyv\u00e4\u00e4 tahtoa ja suurta luottamusta. T\u00e4st\u00e4 on kuitenkin olemassa rohkaisevia esimerkkej\u00e4.<\/p>\n\n

Jumalanpalvelusyhteis\u00f6jen merkityksest\u00e4, mahdollisuuksista ja ongelmista tulisi tehd\u00e4 selvitys ja siihen perustuen joko tehd\u00e4 esitys s\u00e4\u00e4d\u00f6smuutoksista tai antaa suosituksia seurakunnille. Luontevimmin asiakokonaisuuden selvitt\u00e4minen kuuluu piispainkokoukselle, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on k\u00e4sitell\u00e4 kirkon uskoa, julistusta ja ty\u00f6t\u00e4 koskevia asioita (KL 21:2).<\/p>\n\n

KJ 21:2 perusteella teen aloitteen, ett\u00e4 piispainkokous<\/p>\n\n

1. laatii kokonaisselvityksen jumalanpalvelusyhteis\u00f6jen merkityksest\u00e4, mahdollisuuksista ja ongelmista kirkossamme sek\u00e4<\/p>\n\n

2. selvitykseen perustuen joko tekee esityksen s\u00e4\u00e4d\u00f6smuutoksista tai antaa asiasta suosituksia seurakunnille.<\/p>\n\n

Mikkeliss\u00e4 10.2.2015<\/p>\n\n

Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n

\n

[1]<\/a> Kakkuri 2014, 9.<\/p>\n\n

[2]<\/a> Huotari 1981, 9.<\/p>\n\n

[3]<\/a> Huotari 1981, 21\u201323; Murtorinne 1992, 102, 288\u2013290; Kakkuri 2014, 11.<\/p>\n\n

[4]<\/a> Ylikangas 1984, 23, 141, 332.<\/p>\n\n

[5]<\/a> Laasonen 1986.<\/p>\n\n

[6]<\/a> Laine 2006; Salom\u00e4ki 2017, 66.<\/p>\n\n

[7]<\/a> Kakkuri 2014, 11.<\/p>\n\n

[8]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 19; Heikkil\u00e4 & Heininen 2017, 104\u2013106.<\/p>\n\n

[9]<\/a> Raittila 1977, 143\u2013144; Huotari 1981, 62; Kakkuri 2014, 188.<\/p>\n\n

[10]<\/a> Kakkuri 2014, 91.<\/p>\n\n

[11]<\/a> Huhta 2006, 151.<\/p>\n\n

[12]<\/a> Malkavaara 2023.<\/p>\n\n

[13]<\/a> Malkavaara 2023.<\/p>\n\n

[14]<\/a> Heininen & Heikkil\u00e4 1995, 152; Kakkuri 2014, 220.<\/p>\n\n

[15]<\/a> Palvelin seurakuntapappina Imatralla 1983\u20131987, Heinolan maaseurakunnassa 1987\u20132001, Kirkkohallituksessa toiminnallista osastoa johtavana kirkkoneuvoksena 2002\u20132009 ja Mikkelin hiippakunnan piispana 2009\u20132023.<\/p>\n\n

[16]<\/a> Kakkuri 2014, 87.<\/p>\n\n

[17]<\/a> Hakala et al. 2004, 7.<\/p>\n\n

[18]<\/a> Murtorinne 1986, 63\u201364.<\/p>\n\n

[19]<\/a> Helle & Helstel\u00e4 2022, 143\u2013144.<\/p>\n\n

[20]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 51, 63\u201364.<\/p>\n\n

[21]<\/a> H\u00e4kkinen 2013, 54.<\/p>\n\n

[22]<\/a> Laine 2006, 145.<\/p>\n\n

[23]<\/a> Raittila 1977, 148; Huotari 1981, 45.<\/p>\n\n

[24]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 388; 2017, 73; Sohlberg & Ketola 2024, 61\u201365.<\/p>\n\n

[25]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 388.<\/p>\n\n

[26]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 29.<\/p>\n\n

[27]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 21.<\/p>\n\n

[28]<\/a> Selvitys jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4 2016, 6. Tarkemmin jumalanpalvelusyhteis\u00f6jen m\u00e4\u00e4rittelyst\u00e4, ks. Hannikainen 2021, 5.<\/p>\n\n

[29]<\/a> Salom\u00e4ki 2020, 96.<\/p>\n\n

[30]<\/a> Verkosto s.a. Ks. my\u00f6s Kakkuri 2014, 217.<\/p>\n\n

[31]<\/a> Hannikainen 2021, 65\u201366. Hannikaisen tutkimuksen kohteena ovat uudentyyppiset jumalanpalvelusyhteis\u00f6t, jotka eiv\u00e4t muodosta perinteisten her\u00e4tysliikkeiden kaltaista yhten\u00e4ist\u00e4 organisaatiota, vaan rakentuu l\u00f6yhien yhteisty\u00f6verkostojen varaan. Hannikainen 2021, 6.<\/p>\n\n

[32]<\/a> Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 13.\u201314.4.20215 \u00a7 7.<\/a><\/p>\n\n

[33]<\/a> Aloite on esityksen liitteen\u00e4.<\/p>\n\n

[34]<\/a> Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 13.\u201314.4.20215 \u00a7 7, 8.9.2015 \u00a7 9, 3.12.2025 \u00a7 8.<\/p>\n\n

[35]<\/a> Selvitys jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4 2016.<\/p>\n\n

[36]<\/a> Piispainkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirja 25.1.2017 \u00a7 6, 29.5.2017 \u00a7 5, 5.9.2017 \u00a7 5.<\/p>\n\n

[37]<\/a> Piispainkokouksen suositus seurakunnissa toimivista jumalanpalvelusyhteis\u00f6ist\u00e4 2017.<\/p>\n\n

[38]<\/a> Rytk\u00f6nen 2015.<\/p>\n\n

[39]<\/a> Rytk\u00f6nen 2017.<\/p>\n\n

[40]<\/a> H\u00e4kkinen 2010, 58\u201370.<\/p>\n\n

[41]<\/a> P\u00f6yh\u00f6nen 2021, 72\u201375, 88\u201391.<\/p>\n\n

[42]<\/a> Hannikainen 2021, 65.<\/p>\n\n

[43]<\/a> K\u00e4sikirjavaliokunnan mietint\u00f6 1\/2022, 44\u201345.<\/p>\n\n

[44]<\/a> Heikkil\u00e4 & Heininen 2017, 86\u201387. Kodeissa pidett\u00e4vi\u00e4 hartauskokouksia eli seuroja kutsuttiin konventikkeleiksi.<\/p>\n\n

[45]<\/a> Salom\u00e4ki 2017, 73.<\/p>\n\n

[46]<\/a> Murtorinne 2006, 125, 130.<\/p>\n\n

[47]<\/a> Koskenvesa 2002, 42\u201350; Malkavaara 2007, 83\u201392.<\/p>\n\n

[48]<\/a> Huhta 2008, 20\u201323.<\/p>\n\n

[49]<\/a> Huotari 1981, 102\u2013108; Heikkil\u00e4 & Heininen 2017, 99; Kakkuri 2014, 53, 160.<\/p>\n\n

[50]<\/a> Huotari 91, 102, 107\u2013108; Salom\u00e4ki 2010, 59-62.<\/p>\n\n

[51]<\/a> Ahonen 1985, 141; Ahonen 1992, 166.<\/p>\n\n

[52]<\/a> Huotari 1981, 97\u2013100; Salom\u00e4ki 2010, 40, 45, 51, 59, 62, 64.<\/p>\n\n

[53]<\/a> Huotari 1981, 95\u201397; Kakkuri 2014, 177.<\/p>\n\n

[54]<\/a> Launonen & Pesonen 2005, 273\u2013274.<\/p>\n\n

[55]<\/a> Huotari 1981, 109\u2013116.<\/p>\n\n

[56]<\/a> Ahonen 1992, 166.<\/p>\n\n

[57]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 389.<\/p>\n\n

[58]<\/a> Huotari 1981, 168.<\/p>\n\n

[59]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 75, 79, 125.<\/p>\n\n

[60]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 87, 92.<\/p>\n\n

[61]<\/a> Murtorinne 1986, 63\u201367; Murtorinne 2006, 119, 123.<\/p>\n\n

[62]<\/a> Salom\u00e4ki 2010, 61; Heikkil\u00e4 & Heininen 2017, 178.<\/p>\n\n

[63]<\/a> Kares 1956, 70.<\/p>\n\n

[64]<\/a> H\u00e4kkinen 2013, 56.<\/p>\n\n

[65]<\/a> Huotari 1981, 174; Salom\u00e4ki 2017, 68.<\/p>\n\n

[66]<\/a> Huotari 1981, 174\u2013185; Kakkuri 2014, 118, 140<\/p>\n\n

[67]<\/a> Linjakumpu 2019, 125\u2013126, 141.<\/p>\n\n

[68]<\/a> Huotari 1981, 178.<\/p>\n\n

[69]<\/a> Kakkuri 2014, 189. Her\u00e4tysliikkeist\u00e4 suomalaisessa elokuvassa, ks. Kakkuri 2014, 221\u2013228.<\/p>\n\n

[70]<\/a> Kakkuri 2014, 99\u2013100.<\/p>\n\n

[71]<\/a> Immonen 2016, 79\u201380.<\/p>\n\n

[72]<\/a> Immonen 2016, 80. Sain valtaet\u00e4isyyden v\u00e4h\u00e4isyydest\u00e4 omakohtaisen esimerkin, kun toistakymment\u00e4 vuotta sitten her\u00e4tysliikej\u00e4rjest\u00f6n seuroista saapui joukko uskovia nuhtelemaan minua v\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 opista ja kelvottomasta viranhoidosta. Keskustelun j\u00e4lkeen aluksi haastavalta tuntunut tilanne vaihtui yhteiseen rukoukseen.<\/p>\n\t\t\t\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t\t\t<\/div>\n\t\t","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Piispa emeritus, TT Seppo H\u00e4kkinen Luento Perustan teologisilla opintop\u00e4ivill\u00e4 5.1.2026 Kauniaisissa Johdanto \u201dHer\u00e4tyskristillisyys on ollut kolmensadan vuoden ajan suomalaiselle kristillisyydelle leimallinen ilmi\u00f6. Toisin kuin useimmissa Euroopan maissa, Suomessa her\u00e4tysliikkeet ovat vaikuttaneet kirkon sis\u00e4ll\u00e4 ja kirkkoon. Kirkkoa ja uskontoa laajemmin niiden j\u00e4ljet n\u00e4kyv\u00e4t muussakin suomalaisuudessa. Kulttuuriamme, poliittisia suuntauksiamme ja perimm\u00e4ist\u00e4 kansanluonnettamme on vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ellei ota … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[31,5],"tags":[37],"class_list":["post-4821","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-esitelma","category-puheet-ja-saarnat","tag-37"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4821","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4821"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4821\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4825,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4821\/revisions\/4825"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4821"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4821"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4821"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}