Kolumni Sanansaattajassa 6\/2026<\/p>\n\n\n\n
Palvelin Heinolan maaseurakunnan kappalaisena yli 14 vuotta. Nykyinen Heinolan pit\u00e4j\u00e4nkirkko oli kotikirkkoni yli 22 vuotta. Sen alttaritaulussa Jeesus kantaa risti\u00e4\u00e4n Golgatalle. Jeesuksen takana n\u00e4kyy muutama sotilas keih\u00e4ineen, sininen lippu, tikkaat ja muita ihmisi\u00e4. Ristin alaosaan on juuri tarttumassa vihre\u00e4paitainen mies, Simon kyrenel\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n
Taulussa huomio kiinnittyy Simoniin, sill\u00e4 h\u00e4n on kierosilm\u00e4inen. Alttaritaulua on ammuttu kev\u00e4\u00e4n 1918 taisteluissa ja ristinkantaja on saanut luodinrei\u00e4n silm\u00e4\u00e4ns\u00e4. Reik\u00e4 on my\u00f6hemmin paikattu, mutta Simonista tuli kierosilm\u00e4inen. <\/p>\n\n\n\n
Simon kyrenel\u00e4inen kuuluu siihen joukkoon Raamatun henkil\u00f6it\u00e4, joista tiedot ovat vain muutaman rivin mittaisia. Simon oli kotoisin Kyrenest\u00e4, Pohjois-Afrikasta nykyisen Libyan alueelta. H\u00e4nell\u00e4 oli kaksi poikaa, Aleksandros ja Rufus. Ohikulkijana h\u00e4net pakotettiin kantamaan Jeesuksen risti\u00e4. Siin\u00e4 kaikki. V\u00e4h\u00e4isist\u00e4 tiedoista huolimatta Simon tunnetaan kaikkialla maailmassa.<\/p>\n\n\n\n
Simon kyrenel\u00e4inen muistuttaa siit\u00e4, kuinka tavallinen ohikulkija saattaa joutua sellaisten tapahtumien keskelle, jotka muuttavat koko ihmisen. Simonin el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ristin kantaminen ilmeisesti merkitsi Kristuksen kirkastumista h\u00e4nelle henkil\u00f6kohtaiseksi Vapahtajaksi. <\/p>\n\n\n\n
H\u00e4nen poikiensa Aleksandroksen ja Rufuksen mainitseminen vain etunimelt\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 he olivat Jerusalemin seurakunnan j\u00e4seni\u00e4. Varsin todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4 tuntuu, ett\u00e4 he olivat is\u00e4ns\u00e4 johtamina l\u00f6yt\u00e4neet tien Jeesuksen seuraajien joukkoon. Heit\u00e4 eik\u00e4 Simonia tarvinnut siksi esitell\u00e4 tarkemmin. He olivat seurakunnan j\u00e4senin\u00e4 evankeliumin lukijakunnalle entuudestaan tuttuja.<\/p>\n\n\n\n
Simon kyrenel\u00e4isen kohdalla toteutui konkreettisesti Jeesuksen sana: \u201dJos joku tahtoo minun per\u00e4ss\u00e4ni kulkea, h\u00e4n kielt\u00e4k\u00f6\u00f6n itsens\u00e4 ja ottakoon ristins\u00e4 ja seuratkoon minua.\u201d (Mark. 8:34). <\/p>\n\n\n\n
Ristin kantaminen liittyy Jeesukseen seuraamiseen. Jokainen kristitty on kutsuttu ristinkantajaksi. Risti merkitsee t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 pilkkaa, h\u00e4pe\u00e4\u00e4, jopa vainoa, joka tulee Jeesuksen seuraajien osaksi t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Risti ei siis merkitse mit\u00e4 tahansa vaikeutta, jota Jeesukseen uskova kohtaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. T\u00e4llainen Jeesuksen ristin kantaminen on osaltaan merkki Jeesukseen tunnustautumisesta. <\/p>\n\n\n\n
Vuosien ajan olen katsonut Heinolan pit\u00e4j\u00e4nkirkon alttaritaulua. Olen ajatellut Jeesusta ja kierosilm\u00e4ist\u00e4 Simon kyrenel\u00e4ist\u00e4. Simon pakotettiin kantamaan Jeesuksen risti\u00e4. Se ei ollut helppo teht\u00e4v\u00e4. Mutta viel\u00e4 raskaampaa se oli Jeesukselle. <\/p>\n\n\n\n
Me emme kykenisi kantamaan omin voimin risti\u00e4mme puhumattakaan syntiemme sovittamisesta. Sen sijaan Jeesus kantoi kaikkien ihmisten, koko maailman synnit ristille. K\u00e4rsimisell\u00e4\u00e4n ja kuolemallaan Jeesus sovitti kaikkien meid\u00e4n syntimme ja pahuutemme. Kristuksen t\u00e4hden me saamme olla niist\u00e4 vapaat.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Kolumni Sanansaattajassa 6\/2026 Palvelin Heinolan maaseurakunnan kappalaisena yli 14 vuotta. Nykyinen Heinolan pit\u00e4j\u00e4nkirkko oli kotikirkkoni yli 22 vuotta. Sen alttaritaulussa Jeesus kantaa risti\u00e4\u00e4n Golgatalle. Jeesuksen takana n\u00e4kyy muutama sotilas keih\u00e4ineen, sininen lippu, tikkaat ja muita ihmisi\u00e4. Ristin alaosaan on juuri tarttumassa vihre\u00e4paitainen mies, Simon kyrenel\u00e4inen. Taulussa huomio kiinnittyy Simoniin, sill\u00e4 h\u00e4n on kierosilm\u00e4inen. Alttaritaulua on … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4,32],"tags":[37],"class_list":["post-4839","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-kirjoituksia","category-kolumni","tag-37"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4839","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4839"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4839\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4840,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4839\/revisions\/4840"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4839"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4839"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4839"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}