El\u00e4kel\u00e4isin\u00e4 minulle ja vaimolleni Marialle on tullut kolme uutta \u201dharrastusta\u201d. Ensimm\u00e4inen on menneiden asioiden ja tapahtumien muisteleminen. Se taitaa olla varsin yleinen ilmi\u00f6 el\u00e4keik\u00e4isten keskuudessa.<\/p>\n\n\n\n
Perheemme asui Heinolassa vuosina 1987\u20132009. Muistan, miten 31 vuotta sitten, toukokuussa 1995 perheemme lapset tekiv\u00e4t \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4kortteja l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4ksi iso\u00e4ideilleen. Silloin viisivuotias kuopuksemme Eero piirteli omaa korttiaan ja kuunteli samalla, kun isommat kirjoittivat korttiinsa tekstin hyv\u00e4\u00e4 \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Eero ei viel\u00e4 osannut itse kirjoittaa, mutta j\u00e4ljensi mielell\u00e4\u00e4n valmiista mallista kirjaimia. Niinp\u00e4 h\u00e4nelle annettiin eteen malli, mutta se ei kelvannutkaan. Pieni mies oli ajatellut, ettei korttia ole tarkoitettu \u00e4idille vaan mummolle ja siksi siihen pit\u00e4\u00e4 kirjoittaa hyv\u00e4\u00e4 mummonp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Ja niin sitten sek\u00e4 Mikkeliin ett\u00e4 Lappeenrantaan l\u00e4htiv\u00e4t kortit, joissa luki hyv\u00e4\u00e4 mummonp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Hyvin mummot olivat iloissaan t\u00e4st\u00e4 mainiosta \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n muunnoksesta.<\/p>\n\n\n\n
Ehk\u00e4 v\u00e4h\u00e4n samaan tapaan kuin mummonp\u00e4iv\u00e4 syntyi meid\u00e4n perheess\u00e4mme, syntyi 119 vuotta sitten \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4. 1900-luvun ensimm\u00e4isell\u00e4 vuosikymmenell\u00e4, tarkalleen sanoen vuonna 1907 Filadelfiassa Amerikassa pankkineiti Ann Jarvis sai voimakkaan ajatuksen erityisest\u00e4 ”kaikkien \u00e4itien yleisest\u00e4 muistop\u00e4iv\u00e4st\u00e4”. H\u00e4n aloitti \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n vieton edesmenneen \u00e4itins\u00e4 muiston kunnioittamiseksi. Seuraavana vuonna h\u00e4n levitti p\u00e4iv\u00e4\u00e4 esittelev\u00e4\u00e4 julistusta ja esitti juhlan j\u00e4rjestett\u00e4v\u00e4ksi toukokuun toisena sunnuntaina. Ajatus sai yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n helposti kannatusta. Amerikasta \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n vietto levisi my\u00f6s Eurooppaan. Suomessa \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4\u00e4 on vietetty ensimm\u00e4isen kerran vuonna 1918 tai 1919. Kalenteriimme \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4 tuli ensimm\u00e4isen kerran 1930.<\/p>\n\n\n\n
Ann Jarvisista, \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n alullepanijasta, kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6hemmin katui tekoaan. H\u00e4n totesi katkerasti: ”\u00c4itienp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 on tehty kukkaron eik\u00e4 syd\u00e4men juhla.” Varmasti t\u00e4m\u00e4 arvostelu onkin paljolti totta. Mutta ajattelen, ett\u00e4 meille on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen t\u00e4rke\u00e4\u00e4 saada viett\u00e4\u00e4 \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4\u00e4. Se on meid\u00e4n syd\u00e4nt\u00e4mme l\u00e4hell\u00e4 oleva juhla. Ehk\u00e4 se juuri siksi on niin nopeasti levinnyt maanosasta toiseen ja sen vietto yleistynyt. Ehk\u00e4 on niin, ett\u00e4 suomalainen luonne kaikessa juroudessaan ja karuudessaan tarvitsee erityisen p\u00e4iv\u00e4n, jolloin on helpompi yhteisesti tuoda kiitollisuus teille \u00e4ideille. Kiitollisuus, joka syd\u00e4men pohjassa kyll\u00e4 on, mutta jota muulloin on niin vaikea pukea sanoiksi. Siksi ruukkuruusu ja valmiiksi sanoitettu kortti tai muut \u2013 k\u00f6mpel\u00f6tkin \u2013tavat muistaa ovat tarpeellisia. \u00c4itienp\u00e4iv\u00e4 on tarpeellinen, jos me saamme teid\u00e4t \u00e4idit vakuuttuneiksi rakkaudestamme ja kiitollisuudestamme teit\u00e4 kohtaan.<\/p>\n\n\n\n
Toinen uusi harrastuksemme on sen p\u00e4ivittely, miten hulluksi maailma on mennyt. L\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in luemme toisillemme sanomalehdist\u00e4 mit\u00e4 erikoisempia el\u00e4m\u00e4ntarinoita ja mielipiteit\u00e4. Usein tuntuu silt\u00e4, ett\u00e4 se, mik\u00e4 ennen oli tavallista ja normaalia onkin nyt ep\u00e4tavallista ja poikkeavaa. T\u00e4h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kuuluvan monet perheeseen ja perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4n liittyv\u00e4t asiat, my\u00f6s \u00e4itiys ja \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
\u201dNykyp\u00e4iv\u00e4n \u00e4iti ei sovi vanhakantaisen \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4ideologian raameihin. Ruusuja ojentava aviomies ja uhrautumisesta kertovat harakanvarvasrunot h\u00e4kellytt\u00e4v\u00e4t modernia naista.\u201d N\u00e4in taannoin todettiin lehtiartikkelissa. Naisen asema on muuttunut eik\u00e4 \u00e4itiysk\u00e4\u00e4n ole en\u00e4\u00e4 samanlaista kuin ennen. Nykyajan nainen \u2013 yht\u00e4 hyvin kuin mieskin \u2013 haluaa olla itsellinen, el\u00e4\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4, v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 sitoutumista ja huolehtia ennen kaikkea itsest\u00e4\u00e4n ja hyvinvoinnistaan. Kehityksess\u00e4 on ollut paljon my\u00f6nteist\u00e4. Mutta sill\u00e4 on my\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00f6puolensa.<\/p>\n\n\n\n
Loppiaisen j\u00e4lkeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 7.1.2026 ilmestyi psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-J\u00e4rvisen uusin kirja Itsekkyyden aika <\/em>(WSOY). Siit\u00e4 tuli alkuvuoden bestseller, jonka ensimm\u00e4inen painos myytiin loppuun samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Sen j\u00e4lkeen kirjasta on otettu lukuisia painoksia ja sit\u00e4 on myyty eri formaateissa kymmeni\u00e4tuhansia kappaleita.<\/p>\n\n\n\n Kirjan taustakysymyksen\u00e4 on: Miksi ihmiset ovat niin onnettomia, vaikka maailma on kehittyneempi ja ylt\u00e4kyll\u00e4isempi kuin koskaan? Keltikangas-J\u00e4rvinen kuvaa nykyist\u00e4, itsekeskeist\u00e4 el\u00e4m\u00e4ntapaamme ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen vahingollisuuden. El\u00e4m\u00e4 kiertyy vahvasti yksil\u00f6n itsens\u00e4 ymp\u00e4rille: Ihmisen pit\u00e4\u00e4 olla kiinnostunut ensisijaisesti omasta itsest\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen velvollisuutensa on tuoda itse\u00e4\u00e4n esille ja ker\u00e4t\u00e4 tykk\u00e4yksi\u00e4. Aikamme kuva on selfie. Menestys on vain omasta itsest\u00e4\u00e4n kiinni ja niin on my\u00f6s menestym\u00e4tt\u00f6myys.<\/p>\n\n\n\n Monia nykyajan hyveist\u00e4 pidettiin ennen narsismin tunnuspiirtein\u00e4. Kun tavallinen ihminen yritt\u00e4\u00e4 p\u00e4rj\u00e4t\u00e4 vallitsevien ylti\u00f6yksil\u00f6llisyytt\u00e4 suosivien ihanteiden mukaan, h\u00e4n alkaa voida huonosti. Suurimpina k\u00e4rsij\u00f6in\u00e4 ovat nuoret, joiden mielenterveyden haasteet sek\u00e4 tulevaisuudenuskon ja toivon katoaminen ovat tuntomerkkein\u00e4. T\u00e4st\u00e4 viimeinen nuorisobarometri kertoi karua kielt\u00e4\u00e4n. Sama koskee perheiden hyvinvointia tai pit\u00e4isi varmaan sanoa \u201dpahoinvointia\u201d. Mik\u00e4\u00e4n yhteis\u00f6 ei kest\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 kukin on kiinnostunut vain itsest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Ei ole ihme, ett\u00e4 t\u00e4llaiseen maailmaan ei sovi perinteinen \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n viett\u00e4minen. Mutta ent\u00e4 jos juuri nyt me tarvitsemme \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4n perusviesti\u00e4? Kaiken itsekeskeisyyden keskell\u00e4 me tarvitsemme mallia toisten huomioon ottamisesta. Pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n itselleen el\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ihminen ei tule onnelliseksi. Todelliseen ihmisyyteen kuuluu aina rakkaus l\u00e4himm\u00e4iseen. Tuen, avun ja hoivan antaminen muille on yhteisel\u00e4m\u00e4n perusedellytys. Se tuo my\u00f6s sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 ja merkityst\u00e4 omaan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Siin\u00e4 voi huomata, miten antaessaan saa, ja miten jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. \u00c4idit ovat olleet meille t\u00e4ss\u00e4 asiassa esimerkkein\u00e4 vuosikymmeni\u00e4. Olemme itse saaneet kokea, mit\u00e4 \u00e4idin rakkaus on ja mit\u00e4 se saa aikaan. Siksi siit\u00e4 saamme olla kiitollisia \u00e4ideillemme.<\/p>\n\n\n\n Varmasti moni \u00e4iti kokee kaiken t\u00e4m\u00e4n keskell\u00e4 alamittaisuutta. Siksi on hyv\u00e4 muistaa, ettei t\u00e4ydellist\u00e4 \u00e4iti\u00e4 \u2013 yht\u00e4 v\u00e4h\u00e4n kuin is\u00e4\u00e4 – ole olemassakaan. Piispojen perhekirjan \u201dRakkauden lahja\u201d viesti on yh\u00e4 ajankohtainen: Hyv\u00e4\u00e4n perhe-el\u00e4m\u00e4\u00e4n ei tarvita mit\u00e4\u00e4n erikoisuuksia. Hyv\u00e4\u00e4n \u00e4itiyteen ja isyyteen ei tarvita mit\u00e4\u00e4n erityistaitoja tai konsteja. Tavallinen el\u00e4m\u00e4 riitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Samoin on hyv\u00e4 muistaa yhden edelt\u00e4j\u00e4ni, sittemmin arkkipiispa Martti Simojoen viisaat sanat: \u201dMeill\u00e4 ei ole vain sellainen Kristus, joka antaa anteeksi \u00e4itien ja isien virheet. Vaan sellainen Kristus, joka viel\u00e4 korjaa virheet.” T\u00e4llainen Kristus meill\u00e4 on.<\/p>\n\n\n\n Kolmas uusi \u201dharrastus\u201d meill\u00e4 on sen p\u00e4ivittely, kuinka nopeasti aika rient\u00e4\u00e4. Vastahan sit\u00e4 aloitimme ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, perustimme perheen ja elimme ruuhkavuosia. Nyt se kaikki on muuttunut el\u00e4kel\u00e4isen el\u00e4m\u00e4ksi, jossa aika tuntuu menev\u00e4n viel\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4aikaa nopeammin eteenp\u00e4in. Samalla olen alkanut yh\u00e4 enemm\u00e4n arvostaa jatkuvan muutoksen ja ajan rient\u00e4misen keskell\u00e4 pysyvyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Usein \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4 osuu yhteen rukoussunnuntain kanssa. N\u00e4in tapahtuu my\u00f6s t\u00e4n\u00e4 vuonna. Rukoussunnuntai ja \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4 muodostavat kirkkovuoden kulussa kiinte\u00e4n yhteyden. Ne avaavat meille t\u00e4rke\u00e4n n\u00e4k\u00f6kulman \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Tied\u00e4n, ett\u00e4 monet \u00e4idit ovat rukouksin kasvattaneet lapsiaan ja nuoriaan ja rukouksessa kantaneet koko perheens\u00e4 Jumalan eteen. Monet ovat jaksaneet uskoa siihen, ett\u00e4 rukous voi paljon.<\/p>\n\n\n\n Kirkkois\u00e4 Augustinuksen kristitty \u00e4iti Monica ajatteli pojastaan, ett\u00e4 rukousten lapsi ei voi joutua hukkaan. H\u00e4n rukoili paljon poikansa puolesta. Kauan sai tuo hurskas \u00e4iti rukoilla poikansa puolesta ja h\u00e4nen uskonsa joutui monesti kovalle koetukselle. \u00c4idin rukoukset kuitenkin kuultiin ja el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 viime hetkill\u00e4 h\u00e4n sai my\u00f6s itse tiedon siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nen poikansa oli l\u00f6yt\u00e4nyt \u00e4idin rukouksissa pyydetyn tien ja el\u00e4m\u00e4n, yhteyden Jumalaan.<\/p>\n\n\n\n Rukoilevat \u00e4idit ja iso\u00e4idit ovat hengellisi\u00e4 aarteita ja siunauksen v\u00e4litt\u00e4ji\u00e4. He ovat niit\u00e4 esimerkkej\u00e4, joista meid\u00e4n kaikkien tulisi ottaa oppia. T\u00e4ss\u00e4 on ensiarvoisen t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4. T\u00e4st\u00e4kin tahdon t\u00e4n\u00e4\u00e4n antaa \u00e4ideillemme kiitoksen. Ilman \u00e4itien ja mummojen rukouksia sek\u00e4 heid\u00e4n antamaansa kristillist\u00e4 kasvatusta olisi maamme kristillinen perint\u00f6 jo hukattu.<\/p>\n\n\n\n Aina ei rukousten ja toiveiden tulos n\u00e4y. T\u00e4st\u00e4 huolimatta rukous ei mene hukkaan. Se voi tuottaa tuloksen vasta ehk\u00e4 vuosikymmenien kuluttua tai sen tulos j\u00e4\u00e4 meilt\u00e4 salaan. Kuitenkin saamme luottaa siihen, ett\u00e4 Jumala kuulee rukouksemme. H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 ja tuntee meid\u00e4t ja asiamme paremmin kuin me itse. Toivon, ett\u00e4 rukous olisi \u00e4itien, iso\u00e4itien ja meid\u00e4n kaikkien voimanl\u00e4hteen\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Kaikkivaltiaan Jumalan huomaan ja suojelukseen saamme uskoa teid\u00e4t \u00e4idit, meid\u00e4t kaikki, perheemme, maamme ja kansamme.<\/p>\n\n\n\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n piispa emeritus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" El\u00e4kel\u00e4isin\u00e4 minulle ja vaimolleni Marialle on tullut kolme uutta \u201dharrastusta\u201d. Ensimm\u00e4inen on menneiden asioiden ja tapahtumien muisteleminen. Se taitaa olla varsin yleinen ilmi\u00f6 el\u00e4keik\u00e4isten keskuudessa. Perheemme asui Heinolassa vuosina 1987\u20132009. Muistan, miten 31 vuotta sitten, toukokuussa 1995 perheemme lapset tekiv\u00e4t \u00e4itienp\u00e4iv\u00e4kortteja l\u00e4hetett\u00e4v\u00e4ksi iso\u00e4ideilleen. Silloin viisivuotias kuopuksemme Eero piirteli omaa korttiaan ja kuunteli samalla, kun isommat … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[],"class_list":["post-4851","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4851","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4851"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4851\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4852,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4851\/revisions\/4852"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4851"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4851"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4851"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}