{"id":4885,"date":"2026-10-04T20:44:11","date_gmt":"2026-10-04T20:44:11","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=4885"},"modified":"2026-11-01T20:44:55","modified_gmt":"2026-11-01T20:44:55","slug":"saarna-karjalaisen-kansan-messussa-heinolan-karjalaseuran-80-vuotisjuhlajumalanpalvelus-4-10-2026-heinolan-kirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2026\/10\/04\/saarna-karjalaisen-kansan-messussa-heinolan-karjalaseuran-80-vuotisjuhlajumalanpalvelus-4-10-2026-heinolan-kirkossa\/","title":{"rendered":"Saarna Karjalaisen kansan messussa (Heinolan Karjalaseuran 80-vuotisjuhlajumalanpalvelus) 4.10.2026 Heinolan kirkossa"},"content":{"rendered":"\n

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyiv\u00e4t: \u201dKuka on suurin taivasten valtakunnassa?\u201d
    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti h\u00e4net heid\u00e4n keskelleen ja sanoi:
    \u201dTotisesti: ellette k\u00e4\u00e4nny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette p\u00e4\u00e4se taivasten valtakuntaan. Se, joka n\u00f6yrtyy t\u00e4m\u00e4n lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimess\u00e4ni ottaa luokseen yhdenkin t\u00e4llaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isist\u00e4, jotka uskovat minuun, h\u00e4nelle olisi parempi, ett\u00e4 h\u00e4nen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja h\u00e4net upotettaisiin meren syvyyteen.
    Katsokaa, ettette halveksi yht\u00e4k\u00e4\u00e4n n\u00e4ist\u00e4 v\u00e4h\u00e4isist\u00e4. Sill\u00e4 min\u00e4 sanon teille: heid\u00e4n enkelins\u00e4 saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Is\u00e4ni kasvoja.\u201d<\/em> (Matt. 18:1\u20136, 10).<\/p>\n\n\n\n

Kolme karjalaisis\u00e4nt\u00e4\u00e4 istui tienristeyksen penkill\u00e4 ja alkoi tapansa mukaan rehvastella. Ensimm\u00e4inen r\u00f6yhisti rintaansa ja sanoi: \u201dMiun talo o koko pit\u00e4j\u00e4n suurin. Kun vieraat tulloo, ni ne jo porstuassa eksyy.\u201d Toinen ei j\u00e4\u00e4nyt alakynteen: \u201dMiun navetta o niin iso, et lehm\u00e4t peitt\u00e4\u00e4 auringon. Koko kyl\u00e4 kuulee, ku miun karja liikkuu.\u201d Kolmas kopautti piippuaan penkkiin ja hym\u00e4hti: \u201dMiul o kirkossa oma penkki, keskell\u00e4 viel\u00e4. Pappi ei ala saarnaa ennen ku mie istun.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Vanha, k\u00f6yh\u00e4 m\u00f6kinmies oli kuunnellut is\u00e4ntien kilpailua. H\u00e4n sanoi vuorostaan: \u201dMut mie se vast rikas mies oon. Miul ei o taloo, ei navettaa, ei penkkii kirkossa. Mutta miul ei o huolta siit\u00e4, et joku veis ne miulta. Mie o vapaa mies.\u201d Is\u00e4nn\u00e4t hiljeniv\u00e4t. Yksi rapsutti niskaansa, toinen katseli kenki\u00e4\u00e4n ja kolmas puhalsi piipustaan savun, joka katosi syysaamuun.<\/p>\n\n\n\n

Kysymys siit\u00e4, kuka on suurin ja paras, n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan ihmisten keskuudessa ikiaikainen. Eiv\u00e4t vain karjalaiset is\u00e4nn\u00e4t, vaan my\u00f6s Jeesuksen opetuslapset kysyv\u00e4t p\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa: \u201dKuka on suurin taivasten valtakunnassa?\u201d Kysymyksell\u00e4 oli hyvin henkil\u00f6kohtainen tausta, sill\u00e4 opetuslapset olivat jo aikaisemmin kiistelleet siit\u00e4, kuka heist\u00e4 oli suurin. Nyt he toivat kysymyksens\u00e4 Jeesukselle.<\/p>\n\n\n\n

Jeesus yll\u00e4tti kuulijansa j\u00e4lleen kerran. M\u00e4\u00e4rittelyjen sijasta h\u00e4n asetti lapsen opetuslasten keskelle ja sanoi: \u201dSe, joka n\u00f6yrtyy t\u00e4m\u00e4n lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Jeesuksen vastaus oli odottamaton. Rooman valtakunnassa lasta ei juuri arvostettu h\u00e4nen itsens\u00e4 vuoksi. Syntyvyys oli toki v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 suvun ja kansakunnan jatkumiselle, ja terveit\u00e4 poikia pidettiin arvossa tulevina ty\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4 ja sotureina. Lapsilla ei kuitenkaan katsottu olevan samanlaista itsen\u00e4ist\u00e4 arvoa kuin aikuisilla. T\u00e4st\u00e4 kertoi karulla tavalla laajalle levinnyt tapa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 vastasyntyneit\u00e4 heitteille. Lapsuutta pidettiin ihmisen el\u00e4m\u00e4n heikkona ja merkityksett\u00f6m\u00e4n\u00e4 vaiheena, vain aikuistumisen esiasteena. Lapsi n\u00e4htiin ik\u00e4\u00e4n kuin raaka-aineena, jota tuli muokata ja kasvattaa ihmiseksi.<\/p>\n\n\n\n

Juutalaisille lapset olivat Jumalan lahja, ja heid\u00e4n merkityksens\u00e4 liittyi vahvasti kansan jatkumiseen. Lapsi ei kuitenkaan viel\u00e4 ollut yhteis\u00f6n t\u00e4ysivaltainen j\u00e4sen, koska h\u00e4n ei kyennyt noudattamaan Mooseksen lain k\u00e4skyj\u00e4. Vasta kolmentoista vuoden i\u00e4ss\u00e4 juutalaisesta pojasta tuli niin sanottu lain poika ja lain edess\u00e4 t\u00e4ysivaltainen. Lapsen arvo n\u00e4htiin siis enemm\u00e4n siin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 tulisi, kuin siin\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4n jo oli. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten Jeesuksen teko oli h\u00e4tk\u00e4hdytt\u00e4v\u00e4: h\u00e4n asetti lapsen opettajaksi. Jo olemuksellaan lapsi antoi vastauksen kysymykseen siit\u00e4, kuka on suurin Jumalan valtakunnassa.<\/p>\n\n\n\n

Mikkelinp\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa Jeesus opettaa meille kaksi t\u00e4rke\u00e4\u00e4 asiaa. Ensinn\u00e4kin h\u00e4n antaa lapselle korvaamattoman ja ainutlaatuisen arvon. T\u00e4ll\u00e4 opetuksella on ollut ratkaiseva merkitys koko l\u00e4nsimaiselle kulttuurille. Kristinusko muutti Euroopan ajattelua ja tapoja: lapsia alettiin pit\u00e4\u00e4 t\u00e4ysin\u00e4 ihmisin\u00e4, Jumalan luomina ja h\u00e4nen silm\u00e4terin\u00e4\u00e4n, jotka ovat taivaallisen Is\u00e4n erityisess\u00e4 suojeluksessa.<\/p>\n\n\n\n

Juutalais-kristillinen el\u00e4m\u00e4n suojelemisen periaate on eurooppalaisen ihmisarvok\u00e4sityksen perusta. Lapsi on jo ennen syntym\u00e4\u00e4ns\u00e4 ainutkertainen olento, jolla on ihmisarvo. Jumalan luomisty\u00f6n t\u00e4hden ihminen on pyh\u00e4, ja h\u00e4nen ihmisarvonsa on loukkaamaton. Siksi kristillisen kirkon ja meid\u00e4n kristittyjen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on puolustaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 erityisesti siell\u00e4, miss\u00e4 se on haavoittuvinta ja herkint\u00e4: siki\u00f6 \u00e4itins\u00e4 kohdussa, vastasyntynyt pienokainen, taaperoik\u00e4inen pikkulapsi, varhaislapsuuteen ja -nuoruuteen varttuva tytt\u00f6 ja poika, murrosik\u00e4inen teini. Jatkuvasti kuulemme lasten kaltoinkohtelusta, my\u00f6s kotimaassamme. P\u00e4ivitt\u00e4in uutisvirta vy\u00f6rytt\u00e4\u00e4 eteemme lasten k\u00e4rsimyst\u00e4 maailman kriisipes\u00e4kkeiss\u00e4, sotien, v\u00e4kivallan ja katastrofien keskell\u00e4. Mikkelinp\u00e4iv\u00e4 haastaa meid\u00e4t toiminaan lasten hyvinvoinnin ja tulevaisuuden puolesta!<\/p>\n\n\n\n

Toiseksi Jeesus n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 meille, miten taivasten valtakuntaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n: \u201dEllette k\u00e4\u00e4nny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette p\u00e4\u00e4se taivasten valtakuntaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Mikkelinp\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa Jeesus siis asettaa lapsen esikuvaksi kristityille. Mit\u00e4 on lasten kaltaisuus taivasten valtakunnassa?<\/p>\n\n\n\n

Lapsen esikuvallisuus merkitsee luottamusta Jumalaan ja riippuvuutta h\u00e4nest\u00e4. On sanottu, ett\u00e4 lapsen \u00e4idinkieli on luottamus. Juuri t\u00e4t\u00e4 Jeesus tarkoitti asettaessaan lapsen esimerkiksi. Suurin on se, joka k\u00e4\u00e4ntyy ja n\u00f6yrtyy lapsen kaltaiseksi \u2013 ei lapselliseksi eik\u00e4 ymm\u00e4rrykselt\u00e4\u00e4n kehittym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi, vaan Jumalaan luottavaksi.<\/p>\n\n\n\n

Lapsenkaltaisuus uskossa ei tarkoita sit\u00e4, ettei asioita saisi tarkastella aikuisen silmin. Kriittisyys, terve j\u00e4rki ja ep\u00e4ilykin saavat kuulua varttuneen kristityn matkaev\u00e4isiin. Juuri niit\u00e4 tarvitaan, jotta uskon ymm\u00e4rt\u00e4minen voi syventy\u00e4. Apostoli Paavali opettaa t\u00e4st\u00e4 osuvasti: \u201dVeljet, \u00e4lk\u00e4\u00e4 olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittym\u00e4tt\u00f6mi\u00e4, ajattelussanne aikuisia.\u201d (1. Kor. 14:20).<\/p>\n\n\n\n

Lapsi on t\u00e4ysin riippuvainen vanhemmistaan. Aivan pieni lapsi ei pysty huolehtimaan itsest\u00e4\u00e4n: h\u00e4net on puettava, ruokittava ja juotettava, ja h\u00e4nen turvallisuudestaan on pidett\u00e4v\u00e4 huolta. Kaikki t\u00e4m\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n h\u00e4nen puolestaan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llaisiksi Jeesus kehotti opetuslapsiaan tulemaan. Jumalan valtakunnassa ei ole ratkaisevaa se, kuinka paljon ihminen tekee tai suorittaa. Painopiste on siin\u00e4, mit\u00e4 kolmiyhteinen Jumala tekee meid\u00e4n puolestamme. Olemme kokonaan riippuvaisia h\u00e4nen hyvyydest\u00e4\u00e4n ja armostaan. Jeesus kutsuu meit\u00e4 k\u00e4\u00e4ntym\u00e4\u00e4n Jumalan puoleen ja luottamaan h\u00e4neen lapsen tavoin.<\/p>\n\n\n\n

Taivasten valtakunnassa saamme lapsen tavoin luottaa Jumalaan. H\u00e4n tekee meid\u00e4t arvokkaiksi yksinkertaisesti siksi, ett\u00e4 h\u00e4n rakastaa meit\u00e4, luotujaan. H\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt Poikansa Jeesuksen sovittamaan syntimme. H\u00e4n antaa anteeksi, armahtaa ja tekee rikkin\u00e4isen ehj\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n

Lapsen avuttomuus, riippuvuus ja luottamus ovat uskon esikuvia. Meill\u00e4 ei ole mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Jumala ei olisi meille antanut. Mikkelinp\u00e4iv\u00e4n evankeliumi vie n\u00e4in uskomme ytimeen. Katekismus opettaa: \u201dAinoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. H\u00e4nen lahjaansa on el\u00e4m\u00e4 ja kaikki hyv\u00e4, mit\u00e4 meill\u00e4 on\u201d (Katekismus, kohta 1). Samoin se muistuttaa: \u201dJumala lahjoittaa meille uskon ja avaa syd\u00e4memme rakkaudelle\u201d (Katekismus, kohta 12). N\u00e4in Jumalan rakkaus avaa syd\u00e4memme l\u00e4himm\u00e4iselle ja ohjaa toimimaan toisten hyv\u00e4ksi ja yhteiseksi parhaaksi.<\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Kuluneella viikolla on vietetty karjalaisten ja erityisesti Heinolan Karjalaseuran juhlaa. Eilen WPK-talolla j\u00e4rjestettiin seuran 80-vuotisjuhla, ja t\u00e4m\u00e4 Karjalaisen kansan messu on osa juhlaviikkoa. Kiit\u00e4mme siit\u00e4 arvokkaasta ty\u00f6st\u00e4, jota Heinolan Karjalaseura on tehnyt. Yksi sen n\u00e4kyvist\u00e4 merkeist\u00e4 on kirkon vieress\u00e4 sijaitseva Karjalaan j\u00e4\u00e4neiden muistomerkki. Muistamme kiitollisina kaikkia niit\u00e4, jotka ovat toimineet tai yh\u00e4 toimivat Karjalaseurassa ja mahdollistavat sen ty\u00f6n karjalaisten, Heinolan ja koko seutukunnan parhaaksi. Heinolan Karjalaseuran historian kirjoittanut Timo Mykr\u00e4 kiteytti oivallisesti: Karjalaiset ovat j\u00e4tt\u00e4neet pysyv\u00e4n leiman it\u00e4h\u00e4m\u00e4l\u00e4iseen pikkukaupunkiin. Pyyd\u00e4mme hyv\u00e4n Jumalan siunausta Heinolan Karjalaseuralle ja sen tuleville vuosille.<\/p>\n\n\n\n

Mikkelinp\u00e4iv\u00e4n evankeliumista kuuluu niin karjalaisille kuin meille kaikille yhteinen kutsu: luottakaa Jumalaan. Luottakaa h\u00e4neen lapsen tavoin, sill\u00e4 h\u00e4n pit\u00e4\u00e4 teist\u00e4 huolen. Samalla meid\u00e4t l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n pit\u00e4m\u00e4\u00e4n huolta toisistamme, erityisesti pienimmist\u00e4, heikoimmista ja niist\u00e4, joiden ihmisarvo on vaarassa j\u00e4\u00e4d\u00e4 huomaamatta.<\/p>\n\n\n\n

Jumalan valtakunnassa suurin ei ole se, jolla on eniten omaisuutta, n\u00e4kyvin paikka tai vahvin asema, vaan se, joka n\u00f6yrtyy, ottaa toisen vastaan ja uskaltaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 Jumalan k\u00e4siin. Saakoon t\u00e4m\u00e4 luottamus vapauttaa meid\u00e4t keskin\u00e4isest\u00e4 vertailusta, vahvistaa yhteytt\u00e4mme ja avata syd\u00e4memme l\u00e4himm\u00e4isenrakkaudelle. Hyv\u00e4 Jumala kulkekoon kanssamme, varjelkoon lapsemme ja siunatkoon kotimme, seurakuntamme ja yhteisen tiemme.<\/p>\n\n\n\n

Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n

piispa emeritus<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyiv\u00e4t: \u201dKuka on suurin taivasten valtakunnassa?\u201d    Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti h\u00e4net heid\u00e4n keskelleen ja sanoi:    \u201dTotisesti: ellette k\u00e4\u00e4nny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette p\u00e4\u00e4se taivasten valtakuntaan. Se, joka n\u00f6yrtyy t\u00e4m\u00e4n lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimess\u00e4ni ottaa luokseen yhdenkin t\u00e4llaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[37],"class_list":["post-4885","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-37"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4885","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4885"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4885\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4887,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4885\/revisions\/4887"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4885"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4885"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4885"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}