{"id":4888,"date":"2026-10-03T20:45:20","date_gmt":"2026-10-03T20:45:20","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/?p=4888"},"modified":"2026-11-01T20:47:24","modified_gmt":"2026-11-01T20:47:24","slug":"muistaen-ja-tulevaisuuteen-katsoen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2026\/10\/03\/muistaen-ja-tulevaisuuteen-katsoen\/","title":{"rendered":"Muistaen ja tulevaisuuteen katsoen"},"content":{"rendered":"\n<h3 class=\"wp-block-heading\"><strong>P\u00e4\u00e4t\u00f6ssanat<\/strong> <strong>Heinolan Karjalaseuran 80-vuotisjuhlassa 3.10.2026 Heinolan WPK-talossa<\/strong><\/h3>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Vanhoissa kansansaduissa ja tarinoissa toistuu ajatus: \u201dEi niin pahaa, ettei jotain hyv\u00e4\u00e4.\u201d Suomalaisissa kertomuksissa kyl\u00e4n k\u00f6yh\u00e4 saattaa menett\u00e4\u00e4 viimeisen lehm\u00e4ns\u00e4 tai ty\u00f6kalunsa ja luulla kaiken olevan menetetty. Juuri menetys johtaa kuitenkin uuden \u00e4\u00e4relle: mets\u00e4\u00e4n kadonnut lehm\u00e4 vie marjapaikalle, rikkoutunut aura paljastaa pellosta aarteen tai kaatuneen ladon puista syntyy vene ja uusi elanto. Tarinan p\u00e4\u00e4ttyess\u00e4 kyl\u00e4l\u00e4iset toteavat: \u201dEi niin pahaa, ettei jotain hyv\u00e4\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4m\u00e4 sanonta tuli mieleeni vajaat 40 vuotta sitten Vaippilan kyl\u00e4n kinkereill\u00e4. Olin aloittanut Heinolan maaseurakunnan kappalaisena syksyll\u00e4 1987, ja seuraavana talvena vietimme kinkereit\u00e4 Vaippilassa. Alustin keskustelun vuoden kinkeriaiheesta, kuten tapana oli ja kuten olin Imatralla tottunut tekem\u00e4\u00e4n. Tupaan levisi syv\u00e4 hiljaisuus. Kun kukaan ei hetkeen sanonut mit\u00e4\u00e4n, kyl\u00e4n vanhin Unto Peltonen totesi vakaasti: \u201dT\u00e4m\u00e4 on sit\u00e4 it\u00e4h\u00e4m\u00e4l\u00e4ist\u00e4 kinkerikeskustelua.\u201d Siihen keskustelu p\u00e4\u00e4ttyi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Sota, Karjalan menetys ja evakkoon l\u00e4hteminen olivat katastrofi niin koko Suomelle kuin erityisesti karjalaisille. Tapahtuneessa ei ollut mit\u00e4\u00e4n hyv\u00e4\u00e4, p\u00e4invastoin. Sen sijaan karjalaisten asettuminen uusille paikkakunnille toi mukanaan paljon my\u00f6nteist\u00e4. Mieleeni hiipi Vaippilan kinkereill\u00e4, ett\u00e4 onneksi karjalaiset tulivat sekoittamaan ja vilkastuttamaan it\u00e4h\u00e4m\u00e4l\u00e4ist\u00e4 paikkakuntaa. \u201cEi niin pahaa, ettei jotain hyv\u00e4\u00e4.\u201d Seurakuntapappivuosinani oli kotoisaa vierailla Paasossa, Myllyojalla ja Sinil\u00e4hteell\u00e4, joissa oli paljon karjalaisia. Yksi yksityiskohta Heinolan maaseurakunnan seurakuntatalon sein\u00e4ll\u00e4 oli symbolisesti t\u00e4rke\u00e4. Siin\u00e4 olivat rinnakkain Heinolan maalaiskunnan ja K\u00e4kisalmen vaakunat. Karjalaiset ovat osallistuneet yhteiskunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 rakentaneet ja toimineet aktiivisesti omalla paikkakunnallaan. Heinolan Karjalaseuran historian kirjoittanut Timo Mykr\u00e4 kiteytti sen hyvin: Karjalaiset ovat j\u00e4tt\u00e4neet pysyv\u00e4t leiman it\u00e4h\u00e4m\u00e4l\u00e4iseen pikkukaupunkiin.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kahdeksan vuosikymment\u00e4 on Heinolan Karjalaseura (aik. Heinolan Seudun Karjalaiset) yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 toiminut karjalaisten yhdyssiteen\u00e4, toisaalta toiminut t\u00e4m\u00e4n seutukunnan parhaaksi. Tosin karjalaisten seuratoimintaa oli t\u00e4\u00e4ll\u00e4 jo talvisodan j\u00e4lkeen. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ja arvokasta, ett\u00e4 nyt juhlavuotena on saatu talletettua seuran ja karjalaisten historia Heinolan seudulla.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4rke\u00e4\u00e4 se on siksi, ett\u00e4 muistaminen on osa ihmisyytt\u00e4. Omat muistomme muovaavat meist\u00e4 ainutlaatuisia ihmisi\u00e4, ja yhteiset muistot liitt\u00e4v\u00e4t meid\u00e4t toisiimme. Ne tekev\u00e4t n\u00e4kyv\u00e4ksi yhteisen polun: t\u00e4t\u00e4 tiet\u00e4 olemme kulkeneet, ja t\u00e4h\u00e4n saakka olemme p\u00e4\u00e4sseet. N\u00e4in muistaminen rakentaa yhteis\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Yhteinen menneisyys on koossa pit\u00e4v\u00e4 voima. Ilman historiaa yhteis\u00f6 on kuin muistisairas ihminen. H\u00e4n ei tied\u00e4, kuka oikein on, mist\u00e4 tulee ja minne on menossa. Muistaminen luo pohjan yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n syvimm\u00e4lle olemukselle, identiteetille. Vain siten yhteis\u00f6 voi suuntautua tulevaisuuteen. Kun tiet\u00e4\u00e4, mist\u00e4 tulee, on riitt\u00e4v\u00e4n vahva kohtaamaan tulevaisuuden. T\u00e4t\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 Heinolan Karjalaseura on toteuttanut.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">T\u00e4n\u00e4\u00e4n on katse ollut luonnollisesti paljon menneisyydess\u00e4. Se on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Yht\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 on kuitenkin katsoa tulevaan.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kes\u00e4kuun 20. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1954 Heinolan Seudun Karjalaiset luovuttivat Heinolan kaupunkiseurakunnalle Karjalaan j\u00e4\u00e4neiden vainajien muistomerkin. Muistomerkin aikaansaaminen oli nuoren yhdistyksen merkitt\u00e4v\u00e4 hanke. Ottaessaan sen vastaan kirkkoherra, l\u00e4\u00e4ninrovasti Toivo Vallisaari lausui: \u201dSill\u00e4 kansalla, joka ei halua vaalia menneisyytens\u00e4 muistoa, sill\u00e4 ei ole tulevaisuutta. T\u00e4m\u00e4 kivi kuitenkin puhuu tuosta vaalinnasta. Kun katselen tuota \u00e4iti\u00e4 muistomerkiss\u00e4, n\u00e4en Karjalan menneisyyden \u2013 \u00e4idin k\u00e4sivarsilla oleva lapsi on taas Karjalan tulevaisuuden vertauskuva.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Karjalaan j\u00e4\u00e4neiden vainajien muistomerkiss\u00e4 menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Sama kohtaaminen on ollut l\u00e4sn\u00e4 Heinolan Karjalaseuran juhlaviikossa, t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 ja p\u00e4\u00e4juhlassa. Kun muistamme mennytt\u00e4 ja opimme siit\u00e4, voimme katsoa tulevaisuuteen rohkein mielin. Vanhoilla kristityill\u00e4 oli tapana sanoa: \u201dEilinen on mennyt, huomisesta emme tied\u00e4, t\u00e4n\u00e4\u00e4n auttaa Herra.\u201d<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kun siirrymme juhlasta arkeen ja jatkamme matkaa menneisyydest\u00e4 tulevaisuuteen, teemme sen Jumalan siunaukseen luottaen. Siunatkoon ja varjelkoon teit\u00e4 kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Is\u00e4 ja Poika ja Pyh\u00e4 Henki.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">piispa emeritus<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Karjalan Liiton hengellisen toimikunnan puheenjohtaja<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>P\u00e4\u00e4t\u00f6ssanat Heinolan Karjalaseuran 80-vuotisjuhlassa 3.10.2026 Heinolan WPK-talossa Vanhoissa kansansaduissa ja tarinoissa toistuu ajatus: \u201dEi niin pahaa, ettei jotain hyv\u00e4\u00e4.\u201d Suomalaisissa kertomuksissa kyl\u00e4n k\u00f6yh\u00e4 saattaa menett\u00e4\u00e4 viimeisen lehm\u00e4ns\u00e4 tai ty\u00f6kalunsa ja luulla kaiken olevan menetetty. Juuri menetys johtaa kuitenkin uuden \u00e4\u00e4relle: mets\u00e4\u00e4n kadonnut lehm\u00e4 vie marjapaikalle, rikkoutunut aura paljastaa pellosta aarteen tai kaatuneen ladon puista syntyy &#8230; <a title=\"Muistaen ja tulevaisuuteen katsoen\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2026\/10\/03\/muistaen-ja-tulevaisuuteen-katsoen\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Muistaen ja tulevaisuuteen katsoen\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[37],"class_list":["post-4888","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-37"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4888","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4888"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4888\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4889,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4888\/revisions\/4889"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4888"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4888"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4888"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}