{"id":49,"date":"2016-02-01T16:04:38","date_gmt":"2016-02-01T16:04:38","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/avauspuhe-kirkon-kasvatuksen-ja-perheasiain-toimikunnan-kokouksessa-1-2-2016-helsingissa\/"},"modified":"2024-02-27T10:59:00","modified_gmt":"2024-02-27T10:59:00","slug":"avauspuhe-kirkon-kasvatuksen-ja-perheasiain-toimikunnan-kokouksessa-1-2-2016-helsingissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2016\/02\/01\/avauspuhe-kirkon-kasvatuksen-ja-perheasiain-toimikunnan-kokouksessa-1-2-2016-helsingissa\/","title":{"rendered":"Avauspuhe Kirkon kasvatuksen ja perheasiain toimikunnan kokouksessa 1.2.2016 Helsingiss\u00e4"},"content":{"rendered":"<p>Eilen vietettiin kynttil\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4. Vaikka kyseess\u00e4 on niin sanottu pistepyh\u00e4, palaan viel\u00e4 eilisen p\u00e4iv\u00e4n evankeliumiin. Siin\u00e4 kohtaavat el\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t. Toisella puolella on i\u00e4k\u00e4s Simeon-vanhus ja toisella puolella on pieni, puolitoistakuukautinen Jeesus-lapsi. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kohtaaminen tapahtui Jerusalemin temppeliss\u00e4. Siell\u00e4 Simeon halusi ottaa Joosefin ja Marian esikoisen k\u00e4sivarsilleen. Pieni lapsi ja vanha mies. Asetelma on sin\u00e4ns\u00e4 kaunis ja suorastaan idyllinen. Samalla se muistuttaa siit\u00e4, ett\u00e4 juuri lapsuus ja vanhuus ovat ihmisel\u00e4m\u00e4n herkint\u00e4 ja haurainta aikaa.<\/p>\n<p>Simeonin ja Jeesuksen kohtaamisesta kertoo evankelista Luukas n\u00e4in:<\/p>\n<p><em>Kun tuli p\u00e4iv\u00e4, jolloin heid\u00e4n Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he meniv\u00e4t Jerusalemiin vied\u00e4kseen lapsen Herran eteen, sill\u00e4 Herran laissa sanotaan n\u00e4in: \u201dJokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee \u00e4itins\u00e4 kohdusta, on pyhitett\u00e4v\u00e4 Herralle.\u201d Samalla heid\u00e4n piti tuoda Herran laissa s\u00e4\u00e4detty uhri, \u201dkaksi mets\u00e4kyyhky\u00e4 tai kyyhkysenpoikaa\u201d. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelk\u00e4\u00e4v\u00e4 mies, jonka nimi oli Simeon. H\u00e4n odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyh\u00e4 Henki oli h\u00e4nen yll\u00e4\u00e4n. Pyh\u00e4 Henki oli h\u00e4nelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa h\u00e4nt\u00e4 ennen kuin h\u00e4n on n\u00e4hnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta h\u00e4n tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehd\u00e4kseen sen, mik\u00e4 lain mukaan oli teht\u00e4v\u00e4, h\u00e4n otti lapsen k\u00e4sivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: &#8211; Herra, nyt sin\u00e4 annat palvelijasi rauhassa l\u00e4hte\u00e4, niin kuin olet luvannut. Minun silm\u00e4ni ovat n\u00e4hneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen is\u00e4 ja \u00e4iti olivat ihmeiss\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 sanottiin.<\/em> (Luuk. 2:22-33).<\/p>\n<p>Evankeliumitekstin alussa mainitaan puhdistautuminen ja poikalapsesta annettava lahja. Kyse on kahdesta temppelihurskauteen liittyv\u00e4st\u00e4 rituaalista. Molempien riittien taustalla on ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 lapsi on Jumalan lahja.<\/p>\n<p>Nykyaikana taju lapsesta lahjana on h\u00e4m\u00e4rtynyt. Puhumme keve\u00e4sti lasten hankkimisesta ja tekemisest\u00e4. Itsekorostuksessaan ja teknologiauskossaan l\u00e4nsimainen ihminen sivuuttaa sen vanhan Raamatun viisauden, ett\u00e4 <em>\u201dlapset ovat Herran lahja, kohdun hedelm\u00e4 on h\u00e4nen antinsa\u201d<\/em> (Ps. 127:3).<\/p>\n<p>Kristillisen ihmisk\u00e4sityksen keskeisi\u00e4 painotuksia on, ett\u00e4 lapsi on Luojan lahja. H\u00e4n ei ole taakka vaan ilo. H\u00e4n ei ole vain tulevaisuuden mahdollisuus, vaan h\u00e4nell\u00e4 on oikeus olla oma itsens\u00e4. Ihmisen syvin tarve on olla hyv\u00e4ksytty ja rakastettu omana itsen\u00e4\u00e4n. Lapsen tulisi aina tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on iloksi vanhemmilleen. Valitettavasti t\u00e4ss\u00e4 asiassa julkisuudessa k\u00e4yt\u00e4v\u00e4 keskustelu viestitt\u00e4\u00e4 p\u00e4invastaista; lapsesta on tullut taakka. Lapset n\u00e4hd\u00e4\u00e4n usein vain suurena ongelmana, on kyse sitten kuntien budjeteista tai vanhempien ty\u00f6panoksesta tai julkisen talouden kest\u00e4vyysvajeesta. Puhumme kyll\u00e4 miehen oikeudesta urallaan etenemiseen tai naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa, mutta kuka kantaa huolta lapsen oikeudesta el\u00e4m\u00e4\u00e4n, \u00e4itiin ja is\u00e4\u00e4n, omaan kotiin, turvalliseen kasvuymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n ja ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 lapsuuteen?<\/p>\n<p>Piispat kirjoittivat perhekirjassaan Rakkauden lahja (Kirjapaja 2008): \u201dLapsen oikeuksista ja perheen hyvinvoinnista huolehtimi\u00adnen on kirkolle t\u00e4rke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4. Se nousee viime k\u00e4dess\u00e4 kristil\u00adlisen uskon ytimest\u00e4.\u201d Seurakuntien lapsi-, nuoriso- ja perhety\u00f6 on kirkossamme merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4, mitataan sit\u00e4 mill\u00e4 mittareilla tahansa. My\u00f6s hiippakunnat, Kirkkohallitus sek\u00e4 kirkolliset j\u00e4rjest\u00f6t ovat mukana t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4, kun ne toimivat lasten ja perheiden hyv\u00e4ksi &#8211; mekin omalta osaltamme t\u00e4ss\u00e4 toimikunnassa.<\/p>\n<p>Toiseksi tapahtumat Jerusalemin temppeliss\u00e4 korostavat, kuinka kaikista Jumalan antamista lahjoista juuri lapsi tuo eniten vastuuta saajalleen. Siksi my\u00f6s kirkon el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 lapsella on erityinen asema ja paikka. T\u00e4t\u00e4 Jeesus opetuksessaan korosti (Matt. 18:1-6). Kirkkomme onkin halunnut puhua ja toimia lasten ja perheiden hyvinvoinnin puolesta.<\/p>\n<p>Tammikuun puoliv\u00e4liss\u00e4 Maailman l\u00e4\u00e4k\u00e4riliiton presidentti sir Michael Marmot luennoi Helsingiss\u00e4 L\u00e4\u00e4k\u00e4rip\u00e4ivill\u00e4. H\u00e4net on aateloitu l\u00e4\u00e4ketieteen ansioistaan. H\u00e4nen tutkimusty\u00f6ns\u00e4 painopiste on ollut sosiaalisten tekij\u00f6iden vaikutuksessa v\u00e4est\u00f6n terveyteen. H\u00e4nen mukaansa \u201djoidenkin mielest\u00e4 syy lapsuudesta juontuviin terveyseroihin on huonossa vanhemmuudessa, toisten mielest\u00e4 k\u00f6yhyydess\u00e4. Molemmat ovat oikeassa. Siksi pit\u00e4\u00e4 sek\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 k\u00f6yhyytt\u00e4 ett\u00e4 tukea vanhemmuutta. Molemmilla on iso merkitys loppuel\u00e4m\u00e4n kannalta.\u201d Sir Marmotin mielest\u00e4 kaikkeen t\u00e4h\u00e4n vaikuttaa jo varhaislapsuus. \u201dVarhaiskasvatuksella on merkitt\u00e4v\u00e4 rooli, samoin vanhempien tukemisella varhaislapsuuden vuosina.\u201d (Yle uutiset 14.1.2016).<\/p>\n<p>Sir Marmotin tutkimustulokset vahvistavat sit\u00e4 linjaa, jota kirkkomme on uskostaan k\u00e4sin halunnut pit\u00e4\u00e4 esill\u00e4 vaikuttamistoiminnassaan. Esimerkiksi viimeksi kirkon hallitusohjelmatavoitteissa painotettiin pienten lasten perheiden ennaltaehk\u00e4isevi\u00e4 tukitoimia, lapsiperheiden k\u00f6yhyyden v\u00e4hent\u00e4miseen liittyvi\u00e4 toimenpiteit\u00e4 sek\u00e4 varhaiskasvatuksen kehitt\u00e4mist\u00e4 lapsen tarpeiden n\u00e4k\u00f6kulmasta. N\u00e4m\u00e4 painotukset eiv\u00e4t ole menett\u00e4neet ajankohtaisuuttaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Eilen vietettiin kynttil\u00e4np\u00e4iv\u00e4\u00e4. Vaikka kyseess\u00e4 on niin sanottu pistepyh\u00e4, palaan viel\u00e4 eilisen p\u00e4iv\u00e4n evankeliumiin. Siin\u00e4 kohtaavat el\u00e4m\u00e4n \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t. Toisella puolella on i\u00e4k\u00e4s Simeon-vanhus ja toisella puolella on pieni, puolitoistakuukautinen Jeesus-lapsi. Yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4 kohtaaminen tapahtui Jerusalemin temppeliss\u00e4. Siell\u00e4 Simeon halusi ottaa Joosefin ja Marian esikoisen k\u00e4sivarsilleen. Pieni lapsi ja vanha mies. Asetelma on sin\u00e4ns\u00e4 kaunis ja suorastaan &#8230; <a title=\"Avauspuhe Kirkon kasvatuksen ja perheasiain toimikunnan kokouksessa 1.2.2016 Helsingiss\u00e4\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2016\/02\/01\/avauspuhe-kirkon-kasvatuksen-ja-perheasiain-toimikunnan-kokouksessa-1-2-2016-helsingissa\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Avauspuhe Kirkon kasvatuksen ja perheasiain toimikunnan kokouksessa 1.2.2016 Helsingiss\u00e4\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[24],"class_list":["post-49","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/49","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=49"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/49\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3993,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/49\/revisions\/3993"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=49"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=49"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=49"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}