{"id":495,"date":"2015-03-15T16:03:21","date_gmt":"2015-03-15T16:03:21","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/saarna-valtakunnallisen-veteraaniviikon-juhlamessussa-15-3-2015-tainionkosken-kirkossa-imatralla\/"},"modified":"2024-03-03T08:57:52","modified_gmt":"2024-03-03T08:57:52","slug":"saarna-valtakunnallisen-veteraaniviikon-juhlamessussa-15-3-2015-tainionkosken-kirkossa-imatralla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2015\/03\/15\/saarna-valtakunnallisen-veteraaniviikon-juhlamessussa-15-3-2015-tainionkosken-kirkossa-imatralla\/","title":{"rendered":"Saarna valtakunnallisen veteraaniviikon juhlamessussa 15.3.2015 Tainionkosken kirkossa Imatralla"},"content":{"rendered":"

Jeesus sanoi:\u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4. Teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 tulee taivaasta, ja se, joka t\u00e4t\u00e4 sy\u00f6, ei kuole. Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti. Leip\u00e4, jonka min\u00e4 annan, on minun ruumiini. Min\u00e4 annan sen, ett\u00e4 maailma saisi el\u00e4\u00e4.\u201dT\u00e4st\u00e4 sukeutui kiivas v\u00e4ittely juutalaisten kesken. He kysyiv\u00e4t toisiltaan: \u201dKuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meid\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4ksemme?\u201d Jeesus sanoi heille: \u201dTotisesti, totisesti: ellette te sy\u00f6 Ihmisen Pojan lihaa ja juo h\u00e4nen vertaan, teill\u00e4 ei ole el\u00e4m\u00e4\u00e4. Mutta sill\u00e4, joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen el\u00e4m\u00e4, ja viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 min\u00e4 her\u00e4t\u00e4n h\u00e4net. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka sy\u00f6 minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja min\u00e4 pysyn h\u00e4ness\u00e4. Is\u00e4, joka el\u00e4\u00e4, on minut l\u00e4hett\u00e4nyt, ja niin kuin min\u00e4 saan el\u00e4m\u00e4ni Is\u00e4lt\u00e4, niin saa minulta el\u00e4m\u00e4n se, joka minua sy\u00f6. T\u00e4m\u00e4 on se leip\u00e4, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t: he ovat kuolleet, mutta se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/em> (Joh. 6:48-58)<\/p>\n

Talvisodan p\u00e4\u00e4ttymisen j\u00e4lkeen maaliskuussa 1940 maavoimien pastori Rolf Tiivola viittasi puheessaan korkeassa asemassa olevan sotilaan lausumaan ennen sotaa: \u201dMeilt\u00e4, mahdollisesti joutuessamme aseellisesti puolustamaan itsen\u00e4isyytt\u00e4mme ja vapauttamme, ennen kaikkea tullaan vaatimaan kest\u00e4vyytt\u00e4.\u201d Tiivola jatkoi: \u201dNyt sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 voimme suureksi ihmeeksemme todeta, ett\u00e4 kansassamme oli kest\u00e4vyytt\u00e4 yli odotusten. Niin rintamajoukot kuin koko kansakin osoittivat aivan erikoista kest\u00e4vyytt\u00e4. T\u00e4m\u00e4n kest\u00e4vyyden ansiota onkin varmaan, ettemme ratki hukkuneet, vaan j\u00e4imme el\u00e4m\u00e4\u00e4n vapaana maana ja kansana. Mutta me tarvitsemme jatkuvasti samaa kest\u00e4vyytt\u00e4. Ankara rauha vaatii sit\u00e4 meilt\u00e4 ehk\u00e4 viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin raskas sota. \u2026 Kest\u00e4k\u00e4\u00e4mme sen vuoksi yh\u00e4 edelleen yksimielisin\u00e4, yhten\u00e4 miehen\u00e4 suurimmissakin vaikeuksissa. Yksimielisyys on voimaa. \u2019Pienen kansan suurin voima on yksimielisyys\u2019, on kunnioitettu ylip\u00e4\u00e4llikk\u00f6mme lausunut.\u201d (Risti rintamalla. Otava 1940, s 170-171).<\/p>\n

Kansanjohtajana Mannerheimin suuri n\u00e4ky oli kansan yhten\u00e4isyys. Sen h\u00e4n n\u00e4ki teht\u00e4v\u00e4kseen ja sen puolesta h\u00e4n puhui. Is\u00e4nmaalla, kansalla voi olla tulevaisuus vain, jos se on yksimielinen ja kest\u00e4v\u00e4. T\u00e4llainen oli Suomen kansa viime sotien aikana. Siksi on aivan oikeutettua puhua talvisodan hengest\u00e4. Veteraanipolvelle tuttu opetusneuvos, rovasti Pentti Tapio on ilmaissut t\u00e4m\u00e4n n\u00e4in: \u201dPelastuimme, kun Jumala varjeli ja kaveria ei j\u00e4tetty.\u201d T\u00e4llainen ajattelu paljastaa sen, millaisia ovat kest\u00e4v\u00e4t arvot. Jotta kansa kest\u00e4\u00e4, sen on oltava sis\u00e4isesti vahva ja terve, ytimelt\u00e4\u00e4n ja eettisilt\u00e4 arvoiltaan luja.<\/p>\n

Ajallinen hyv\u00e4 ja maallinen hyvinvointi ovat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4 el\u00e4m\u00e4lle. S\u00e4ily\u00e4ksemme hengiss\u00e4 tarvitsemme ruokaa ja juomaa, vaatteita, kodin jne. Siksi ty\u00f6 kuuluu ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Leip\u00e4 ei putoa taivaasta eik\u00e4 toimeentulo tipahda automaatista. Niiden eteen on n\u00e4ht\u00e4v\u00e4 vaivaa, kouluttauduttava, teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja kannettava vastuuta. T\u00e4h\u00e4n kaikkeen tarvitaan maataloutta, yrityksi\u00e4, kouluja, kauppoja, laitoksia ja muita ty\u00f6paikkoja. Ne luovat hyvinvointia. Juuri n\u00e4m\u00e4 kysymykset ovat ajankohtaisia koko maassa, my\u00f6s t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Imatralla.<\/p>\n

Hyv\u00e4 elintaso ja toimeentulo eiv\u00e4t kuitenkaan ihmiselle riit\u00e4. Ne eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n yksin luo kansan tarvitsemaa sis\u00e4ist\u00e4 vahvuutta. Vaikka el\u00e4m\u00e4n materiaalinen puoli olisi kaikin puolin kunnossa, mutta henkinen ja hengellinen puoli ei, el\u00e4m\u00e4 ei ole tyydytt\u00e4v\u00e4\u00e4. Jokainen tarvitsee vakuutusta siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 on luottamuksen, ponnistelemisen ja el\u00e4misen arvoista. Perustarpeitamme on el\u00e4m\u00e4n turvan, mielekkyyden ja tarkoituksen l\u00f6yt\u00e4minen.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa Jeesus sanoo: \u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4.\u201d<\/em> H\u00e4n tiet\u00e4\u00e4 ihmisen perimm\u00e4isen tarpeen. Siksi h\u00e4n puhuu hyvin suoraan: \u201dMin\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/em><\/p>\n

El\u00e4m\u00e4n leip\u00e4 on Jumalalta tuleva sielun ruoka. Ilman el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4 ihmisen sielua j\u00e4yt\u00e4\u00e4 tappava n\u00e4lk\u00e4. Nykyaikana t\u00e4m\u00e4 n\u00e4lk\u00e4 on tullut aiempaa kovemmaksi. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4nsimaisessa kulttuurissa Jumalaa ei en\u00e4\u00e4 tarvita. Yleisen mielipiteen mukaan h\u00e4nt\u00e4 ei ole olemassa. Jumalaa ei en\u00e4\u00e4 oteta laskuihin mukaan, kun mietit\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ihminen el\u00e4\u00e4kseen tarvitsee: Ruokaa, ty\u00f6t\u00e4, asunnon, koulutusta, liikuntaa, taidetta. Mutta Jumalaa ei oikeastaan tarvita. Tai tarvitsee kuka tarvitsee, se on yksityisasia ja siell\u00e4 pysyk\u00f6\u00f6n, marginaalissa piilossa.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4n syvimmist\u00e4 ulottuvuuksista ei kuitenkaan voi puhua ilman Jumalaa. Ihminen on uskonnollinen olento. Uskonnollisuus asuu h\u00e4ness\u00e4, vaikka h\u00e4n haluaisi olla ilman uskontoa. Sill\u00e4 ihminen turvautuu aina johonkin voimakkaaseen ja suureen, h\u00e4n etsii aina suojaa ja merkityst\u00e4 el\u00e4m\u00e4lleen. T\u00e4m\u00e4 turvan, tarkoituksen ja merkityksen hakeminen on pohjimmiltaan uskonnollista, vaikka noita seikkoja ei tietoisesti haettaisikaan uskosta Jumalaan. T\u00e4st\u00e4 turvan ja suojan etsinn\u00e4st\u00e4 sotavuodet ovat esimerkkin\u00e4. Samoin yh\u00e4 edelleen suurten onnettomuuksien ja katastrofien keskell\u00e4 etsimme turvaa kirkosta.<\/p>\n

Me kristityt etsimme ja haemme turvaa, suojaa ja merkityst\u00e4 Jumalalta. Tunnustamme, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4mme on Jumalan lahja. Tunnistamme, ett\u00e4 ihmiseen on luotu jumalakaipuu. H\u00e4n etsii el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4, ravintoa sielulleen. Jeesus Kristus voi t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 syvimm\u00e4n kaipuun. H\u00e4n on ainut leip\u00e4, jonka varassa jaksan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja kuolemassa. Muut leiv\u00e4t ovat vain korviketta, kaikkea muuta kuin leip\u00e4\u00e4, vaikka ovatkin sellaista olevinaan. H\u00e4n on Pelastajamme ja Vapahtajamme, eik\u00e4 ainoastaan meid\u00e4n vaan koko maailman ja kaikkien ihmisten. T\u00e4ss\u00e4 on evankeliumin sanoman ydin ja keskus.<\/p>\n

El\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4n tartutaan uskolla. Silloin ihmisen syvin ik\u00e4v\u00e4 ja kaipuu voivat t\u00e4ytty\u00e4. Jos etsit ja kaipaat el\u00e4m\u00e4\u00e4si turvaa ja tarkoitusta, apu on l\u00e4hell\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 jumalanpalveluksessa el\u00e4v\u00e4 Kristus on l\u00e4sn\u00e4 sanassaan. Joka kerta kun polvistut ehtoollisp\u00f6yt\u00e4\u00e4n, Herra itse jakaa el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4\u00e4. H\u00e4n lupaa meille: \u201dSe, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.\u201d<\/em> Iankaikkinen el\u00e4m\u00e4 on todellisuutta jo t\u00e4ss\u00e4 ajassa, kun uskomme yl\u00f6snousseeseen Kristuksen.<\/p>\n

Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. T\u00e4n\u00e4\u00e4n viet\u00e4mme valtakunnallisen veteraaniviikon juhlamessua sek\u00e4 Imatran Sotaveteraanit ry:n 50-vuotisjuhlaa. P\u00e4\u00e4llimm\u00e4isen\u00e4 tuntona on kiitollisuus. Se on kiitollisuutta siit\u00e4, ett\u00e4 maamme s\u00e4ilytti itsen\u00e4isyytens\u00e4 ja vapautensa. Sotaveteraanit olette keskuudessamme muistuttamassa siit\u00e4, mik\u00e4 on ollut itsen\u00e4isyytemme hinta. Maamme vapaus on verell\u00e4 ostettu. Meid\u00e4n nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia siit\u00e4, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 muisto ei katoa suomalaisten mielest\u00e4 eik\u00e4 syd\u00e4mist\u00e4.<\/p>\n

Veteraanij\u00e4rjest\u00f6jen toiminnassa on t\u00e4hdennetty perinteiden s\u00e4ilymisen t\u00e4rkeytt\u00e4 ja merkityst\u00e4. Sota-ajat ovat \u2013 onneksi \u2013 vuosikymmenten takana. Talvisota p\u00e4\u00e4ttyi 75 vuotta sitten. Jatkosodan p\u00e4\u00e4ttymisest\u00e4 on seitsem\u00e4n vuosikymment\u00e4. Silti viime sotien muisto on jatkuvasti l\u00e4sn\u00e4 teid\u00e4n veteraanisukupolvien arkisessa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Se on l\u00e4sn\u00e4 yhteisiss\u00e4 juhlissa, kuten t\u00e4n\u00e4\u00e4n. Se on l\u00e4sn\u00e4 sodan ajan kirjeiss\u00e4, esineiss\u00e4, muistomerkeiss\u00e4, kirjoissa, elokuvissa.<\/p>\n

Veteraanisukupolvien perinteiden s\u00e4ilyminen ja siirt\u00e4minen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Viel\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 on s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ja siirt\u00e4\u00e4 se henkinen ja hengellinen perint\u00f6, jonka varassa kansamme kesti ja voitti vaikeudet. Se merkitsee \u201dkodin, uskonnon ja is\u00e4nmaan\u201d arvostamista. Se merkitsee yksimielisyyden ja yhteisvastuun juurruttamista jokaisen sukupolven el\u00e4m\u00e4narvoiksi. Se merkitsee kansaa, joka on sis\u00e4isesti vahva ja terve, ytimelt\u00e4\u00e4n ja eettisilt\u00e4 arvoiltaan luja. Se merkitsee luottamusta Jumalaan.<\/p>\n

Muistan vuosien takaa jo aiemmin mainitsemani opetusneuvos, rovasti Pentti Tapion puheen. H\u00e4n mainitsi siin\u00e4, ett\u00e4 veteraanit seisovat loppuun saakka lujasti is\u00e4nmaan asialla. Siksi \u201dKahta en vaihda, kahdesta en luovu. Toinen on is\u00e4nmaa, toinen on toivo p\u00e4\u00e4st\u00e4 kerran taivaalliseen is\u00e4nmaahan.\u201d T\u00e4n\u00e4\u00e4n kiit\u00e4mme is\u00e4nmaastamme. T\u00e4n\u00e4\u00e4n kuulemme Jeesuksen sanat taivaallisesta is\u00e4nmaasta \u2013 siis siit\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4, joka Jeesuksessa alkaa jo nyt, mutta ei suinkaan p\u00e4\u00e4ty kuolemaan. Kuule siis tarkasti Herramme Jeesuksen sana: \u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4. Joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti.”<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jeesus sanoi:\u201dMin\u00e4 olen el\u00e4m\u00e4n leip\u00e4. Teid\u00e4n is\u00e4nne s\u00f6iv\u00e4t autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta t\u00e4m\u00e4 leip\u00e4 tulee taivaasta, ja se, joka t\u00e4t\u00e4 sy\u00f6, ei kuole. Min\u00e4 olen t\u00e4m\u00e4 el\u00e4v\u00e4 leip\u00e4, joka on tullut taivaasta, ja se, joka sy\u00f6 t\u00e4t\u00e4 leip\u00e4\u00e4, el\u00e4\u00e4 ikuisesti. Leip\u00e4, jonka min\u00e4 annan, on minun ruumiini. Min\u00e4 annan sen, ett\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[25],"class_list":["post-495","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-25"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/495","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=495"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/495\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4331,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/495\/revisions\/4331"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=495"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=495"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=495"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}