{"id":496,"date":"2015-03-08T16:03:00","date_gmt":"2015-03-08T16:03:00","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/saarna-petajasaaren-taistelun-75-vuotismuistomessussa-8-3-2015-rantasalmen-kirkossa\/"},"modified":"2024-03-09T09:39:50","modified_gmt":"2024-03-09T09:39:50","slug":"saarna-petajasaaren-taistelun-75-vuotismuistomessussa-8-3-2015-rantasalmen-kirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2015\/03\/08\/saarna-petajasaaren-taistelun-75-vuotismuistomessussa-8-3-2015-rantasalmen-kirkossa\/","title":{"rendered":"Saarna Pet\u00e4j\u00e4saaren taistelun 75-vuotismuistomessussa 8.3.2015 Rantasalmen kirkossa"},"content":{"rendered":"

Jeesus sanoi:\u201dKuka teist\u00e4 voi osoittaa, ett\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta, kuulee mit\u00e4 Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta.\u201dJuutalaiset sanoivat Jeesukselle: \u201dSin\u00e4 olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eik\u00f6 asia olekin niin?\u201d Jeesus vastasi: \u201dEi minussa ole pahaa henke\u00e4. Min\u00e4 kunnioitan Is\u00e4\u00e4ni, mutta te h\u00e4p\u00e4isette minua. Itse en kysy kunniaani, mutta on toinen, joka kysyy ja tuomitsee. Totisesti, totisesti: joka pit\u00e4\u00e4 kiinni minun sanastani, ei milloinkaan n\u00e4e kuolemaa.\u201dJuutalaiset sanoivat h\u00e4nelle: \u201dNyt asia on selv\u00e4: sinussa on paha henki. Abraham on kuollut, samoin profeetat, mutta sin\u00e4 sanot: \u2019Joka pit\u00e4\u00e4 kiinni minun sanastani, ei milloinkaan kohtaa kuolemaa.\u2019 Sin\u00e4k\u00f6 muka olet suurempi kuin is\u00e4mme Abraham? H\u00e4n on kuollut, ja niin ovat kuolleet my\u00f6s profeetat. Mik\u00e4 sin\u00e4 luulet olevasi?\u201dJeesus vastasi: \u201dJos min\u00e4 itse kirkastan kunniaani, se kunnia ei ole mink\u00e4\u00e4n arvoinen. Mutta minun kunniani kirkastaa Is\u00e4, h\u00e4n, jota te sanotte omaksi Jumalaksenne. Te ette ole oppineet tuntemaan h\u00e4nt\u00e4, mutta min\u00e4 tunnen h\u00e4net. Jos sanoisin, etten tunne, olisin valehtelija niin kuin te. Mutta min\u00e4 tunnen h\u00e4net ja pid\u00e4n kiinni h\u00e4nen sanastaan. Teid\u00e4n is\u00e4nne Abraham iloitsi siit\u00e4, ett\u00e4 saisi n\u00e4hd\u00e4 minun p\u00e4iv\u00e4ni. H\u00e4n n\u00e4ki sen ja riemuitsi.\u201dJuutalaiset sanoivat h\u00e4nelle: \u201dEt ole edes viidenkymmenen ja olet muka n\u00e4hnyt Abrahamin!\u201d Jeesus vastasi: \u201dTotisesti, totisesti: jo ennen kuin Abraham syntyi – min\u00e4 olin.\u201d Silloin he alkoivat poimia kivi\u00e4 heitt\u00e4\u00e4kseen niill\u00e4 h\u00e4nt\u00e4.<\/em> (Joh. 8:46-59)<\/p>\n

Vajaat kaksi vuotta sitten, hein\u00e4kuussa 2013, k\u00e4velin Laatokan Pet\u00e4j\u00e4saaressa. Hetke\u00e4 aikaisemmin oli yhdess\u00e4 rantasalmelaisten ja nilsi\u00e4l\u00e4isten kanssa siunattu muistolehto sankarivainajien muistoksi ja kunniaksi. Nousin kalliolle, tosin oikeastaan melkein koko saari on kalliota. Ihmettelin, kuinka yh\u00e4 edelleen, l\u00e4hes 75 vuotta Pet\u00e4j\u00e4saaren taisteluiden j\u00e4lkeen, miltei joka askeleella jalan alla on kranaattien ja muiden ammusten sirpaleita. Miten t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 kukaan pystyi s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4 ja puolustautumaan?<\/p>\n

Ven\u00e4l\u00e4isten ilmoituksen mukaan Koirinojan lahden saariin kohdistunut tykist\u00f6ammunta oli sodan suurin, 1700 kranaattia hehtaaria kohti. Se merkitsee, ett\u00e4 Pet\u00e4j\u00e4saareen on pudonnut kranaatti joka toiselle tai kolmannelle neli\u00f6metrille. Lentokoneista saariin pudotettiin yli 90 tonnia pommeja. L\u00e4hes p\u00e4iv\u00e4lleen 75 vuotta sitten, maaliskuun kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 1940 t\u00e4t\u00e4 reilun kilometrin mittaista, kapeaa saarta vastaan hy\u00f6kk\u00e4si 94 pommikonetta, 34 h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4\u00e4, 111 tykki\u00e4, 81 kranaatinheitint\u00e4, 70 panssarivaunua ja 7000 miest\u00e4.<\/p>\n

Katselin karua saarta ja l\u00f6yt\u00e4mi\u00e4ni muutamia pieni\u00e4 konekiv\u00e4\u00e4ri- ja pikakiv\u00e4\u00e4ripes\u00e4kkeit\u00e4. Kovin vaatimattomilta ne n\u00e4yttiv\u00e4t. Luonto oli my\u00f6s tehnyt teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4, sammal oli peitt\u00e4nyt kallion pintaa ja puusto kasvanut. Mietin niit\u00e4 rantasalmelaisia ja nilsi\u00e4l\u00e4isi\u00e4 miehi\u00e4, jotka t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Pet\u00e4j\u00e4saaressa taistelivat el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n. Samalla he puolustivat is\u00e4nmaamme vapautta ja itsen\u00e4isyytt\u00e4. Tuon yhden p\u00e4iv\u00e4n taisteluissa 46 Rantasalmen miest\u00e4 menetti henkens\u00e4. Menetys oli suurin yhten\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yht\u00e4 paikkakuntaa kohdannut tappio talvisodassa. Kaikkiaan kahdeksassa tunnissa kaatui 117 miest\u00e4, p\u00e4\u00e4osin Etel\u00e4-Savon ja Pohjois-Savon kunnista. T\u00e4t\u00e4 pohtiessani pala nousi kurkkuuni. Olin hiljaa paikoillani, tunsin syv\u00e4\u00e4 kunnioitusta ja kiitollisuutta.<\/p>\n

Jeesus sanoo p\u00e4iv\u00e4n evankeliumitekstiss\u00e4: \u201dTotisesti, totisesti: joka pit\u00e4\u00e4 kiinni minun sanastani, ei milloinkaan n\u00e4e kuolemaa.\u201d<\/em> Pet\u00e4j\u00e4saaressa kaatuneet n\u00e4kiv\u00e4t kuoleman, kuten muut yli 27\u00a0000 talvisodassa kuollutta sotilasta ja siviili\u00e4. Silti t\u00e4ss\u00e4 Jeesuksen sanassa on meille vahva lohdun ja tulevaisuudenuskon viesti. Sit\u00e4 se oli my\u00f6s monille Pet\u00e4j\u00e4saaren taistelijoille. Sit\u00e4 se oli monille sodassa kaatuneiden omaisille. Se on viesti Jumalan sanan lupauksesta ja iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n toivosta.<\/p>\n

\u201dTotisesti, totisesti: joka pit\u00e4\u00e4 kiinni minun sanastani, ei milloinkaan n\u00e4e kuolemaa.\u201d<\/em> Mit\u00e4 on Jumalan sanasta \u201dkiinni pit\u00e4minen\u201d? Siin\u00e4 on monta ulottuvuutta. Se on sanan tottelemista ja seuraamista. Se on sanassa kiinni riippumista, heikollakin uskolla, mutta sanaan luottaen.<\/p>\n

Jumalan sanasta kiinni pit\u00e4mist\u00e4 me tarvitsemme erityisesti vaikeina murrosaikoina, on sitten kyse yksityisen ihmisen tai kansakunnan vaikeista vaiheista. Talvisodan raskaina aikoina kansamme halusi turvautua siihen Jumalaan, joka ilmoittaa itsens\u00e4 Raamatussa, Jumalan sanassa. T\u00e4h\u00e4n kansaa my\u00f6s kehotettiin. Muun muassa Viipurin hiippakunnan tuomiokapituli ohjeisti pappeja kiertokirjeess\u00e4\u00e4n 16.3.1940, muutama p\u00e4iv\u00e4 rauhanteon j\u00e4lkeen: \u201dRakkaat virkaveljet, kootkaa yhteen seurakuntanne j\u00e4senet yhteisiin Jumalan sanan tutkimistilaisuuksiin ja rukouskokouksiin, muistaen, ett\u00e4 siell\u00e4, miss\u00e4 n\u00e4in tehd\u00e4\u00e4n, on Jumala todella l\u00e4sn\u00e4 seurakuntansa keskell\u00e4.\u201d<\/p>\n

Ihminen ei voi turvautua Jumalaan ilman H\u00e4nen sanaansa. Usko ilman sit\u00e4 on ideologiaa, yrityst\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 todellisuutta ja tulevaisuutta pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n omien havaintojen ja kokemusten kautta. Jumalasta voidaan kyll\u00e4 sanoa sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4, mutta t\u00e4rkein j\u00e4\u00e4 puuttumaan. T\u00e4lle Jumalalle ei voi puhua, h\u00e4neen ei voi turvautua, h\u00e4n ei anna pohjaa el\u00e4m\u00e4lle, ei rauhaa eik\u00e4 voimaa. H\u00e4n on itse tehty Jumala, heikko ja voimaton. Ilman Jumalan sanaa meill\u00e4 on vain omien ajatustemme k\u00e4sityksi\u00e4 Jumalasta, mutta emme l\u00f6yd\u00e4 el\u00e4v\u00e4\u00e4 Jumalaa. Emme l\u00f6yd\u00e4 Jumalaa, joka on Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, isiemme Jumala, historian Jumala, ilmoituksen Jumala, joka l\u00e4hetti ainoan Poikansa pelastukseksemme. Ilman Jumalan sanaa meill\u00e4 on vain mielikuvia Jumalasta, mutta emme voi j\u00e4tt\u00e4yty\u00e4 h\u00e4nen varaansa, turvautua h\u00e4neen. Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 kiinni Jumalan sanasta.<\/p>\n

Kuitenkaan Jeesuksen sanojen p\u00e4\u00e4paino ei ole siin\u00e4, mit\u00e4 me teemme. Keskeisin Jeesuksen sanoissa on lupaus. Olennaisinta ei siis ole meid\u00e4n tekomme ja uskonnollisuutemme, vaan sanan kautta Jumalan voimaan kiinni p\u00e4\u00e4seminen. T\u00e4t\u00e4 tarkoittaa Jeesuksen lupaus: \u201dTotisesti, totisesti: joka pit\u00e4\u00e4 kiinni minun sanastani, ei milloinkaan n\u00e4e kuolemaa.\u201d<\/em> Toki Abraham kuoli, Pet\u00e4j\u00e4saaren taistelijat kuolivat, me kuolemme. Mutta kaiken t\u00e4m\u00e4n ajallisen kuoleman, k\u00e4rsimyksen ja katoavaisuuden keskell\u00e4 meille j\u00e4\u00e4 toivo iankaikkisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 Jumalan luona.<\/p>\n

Pet\u00e4j\u00e4saaressa 6.3.1940 taistelleiden viimeisten sotilaiden joukossa oli alikersantti Kauko Pentik\u00e4inen Nilsi\u00e4st\u00e4. H\u00e4n oli vaimoni Marian set\u00e4, siis appeni veli. H\u00e4nen yst\u00e4v\u00e4ns\u00e4 Hannes Pitk\u00e4nen on kertonut Kauko Pentik\u00e4isen kuolemasta kirjeess\u00e4\u00e4n Martta Pentik\u00e4iselle, joka oli tiedustellut veljens\u00e4 viime vaiheista: \u201dOli 6 p\u00e4iv\u00e4 alkamassa olimme Pet\u00e4j\u00e4saaressa. Kello kuuten tienossa aamulla alotti ryss\u00e4 hirvitt\u00e4v\u00e4n tykki tulen jota kesti yht\u00e4 mittaa kello 12 saakka p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Sitte se alko hy\u00f6k\u00e4t\u00e4. Me pitimme puoliamme aina kello 16 saakka. Mutta sitten t\u00e4yty meit\u00e4n j\u00e4tt\u00e4\u00e4 saari surullisin seurauksin. Toivoa ei ollut kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n pelastumisesta mutta Jumalaan luottaen yritimme. Salmi oli 1800 m leve\u00e4 ja kirkas p\u00e4iv\u00e4 ja tuli hirvitt\u00e4v\u00e4. Veljenne ei pel\u00e4nnyt kuolemaa h\u00e4n sano ett\u00e4 se on niin sallittu jos sekin osaksi tulee. J\u00e4tetty\u00e4mme saaren meit\u00e4n ryhm\u00e4st\u00e4mme kaatu useita. Teit\u00e4n veljenne kaatu my\u00f6s noin 100 metri\u00e4 rannasta.\u201d<\/p>\n

\u00c4\u00e4rimm\u00e4isen h\u00e4d\u00e4n ja ep\u00e4toivon keskell\u00e4 taistelleille ei j\u00e4\u00e4nyt muuta kuin luottamus Jumalaan, vaikka v\u00e4lill\u00e4 tuntui, ett\u00e4 Jumalakin oli heid\u00e4t unohtanut. Hannes Pitk\u00e4sen kirjeess\u00e4 se tulee esille yksinkertaisen koruttomasti: \u201dKaikkivaltiaaseen turvautuen veljenne niin kuin me toisetkin astuimme noita julman vihollisen kuolemaa ja h\u00e4vityst\u00e4 lietsovia ter\u00e4skitoja kohten. \u2026 Toivoa ei ollut kenell\u00e4k\u00e4\u00e4n pelastumisesta mutta Jumalaan luottaen yritimme.\u201d Inhimillisen ep\u00e4toivon keskell\u00e4 j\u00e4i vain toivo Jumalasta ja el\u00e4m\u00e4st\u00e4 h\u00e4nen luonaan taivaassa. Siin\u00e4 on meille t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ihmisille vahva esimerkki.<\/p>\n

Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. T\u00e4n\u00e4\u00e4n me muistamme ja kunnioitamme talvisodassa kaatuneita. Mieless\u00e4mme ovat varsinkin ne, jotka kuolivat Pet\u00e4j\u00e4saaren ja muiden Koirinojan lahden saarien taisteluissa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 Rantasalmella koettiin erityisen suuri menetys. Tuskin t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ollut kotia tai sukua, jota Pet\u00e4j\u00e4saaren tapahtumat eiv\u00e4t olisi tavalla tai toisella koskettaneet.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n emme katso vain taaksep\u00e4in historiaan. Kuulemme evankeliumin lupauksen, joka kantaa meit\u00e4 yksil\u00f6in\u00e4 ja koko kansana. Jumalan sana kest\u00e4\u00e4 ja pysyy. Sen keskeinen sanoma kiteytyy Jeesuksen sanoihin: \u201dJoka pit\u00e4\u00e4 kiinni minun sanastani, ei milloinkaan n\u00e4e kuolemaa.\u201d<\/em> Siin\u00e4 se on, lupaus ikuisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Pahalla, kuolemalla tai k\u00e4rsimyksell\u00e4 ei ole viimeist\u00e4 sanaa. Viimeinen sana on kaikkivaltiaalla Jumalalla, joka on pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa voittanut kaiken pahan, synnin ja kuoleman vallan. Siksi meille j\u00e4\u00e4 vahva toivo yl\u00f6snousemuksesta ja iankaikkisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jeesus sanoi:\u201dKuka teist\u00e4 voi osoittaa, ett\u00e4 min\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4? Ja jos puhun totta, miksi ette usko minua? Se, joka on l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta, kuulee mit\u00e4 Jumala puhuu. Te ette kuule, koska ette ole l\u00e4ht\u00f6isin Jumalasta.\u201dJuutalaiset sanoivat Jeesukselle: \u201dSin\u00e4 olet samarialainen, ja sinussa on paha henki. Eik\u00f6 asia olekin niin?\u201d Jeesus vastasi: \u201dEi minussa ole pahaa … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-496","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/496","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=496"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/496\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4553,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/496\/revisions\/4553"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=496"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=496"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=496"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}