{"id":509,"date":"2016-04-17T16:03:00","date_gmt":"2016-04-17T16:03:00","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/saarna-partiolaisten-kirkkopyhan-jumalanpalveluksessa-17-4-2016-heinolan-pitajankirkossa\/"},"modified":"2024-03-09T09:35:55","modified_gmt":"2024-03-09T09:35:55","slug":"saarna-partiolaisten-kirkkopyhan-jumalanpalveluksessa-17-4-2016-heinolan-pitajankirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2016\/04\/17\/saarna-partiolaisten-kirkkopyhan-jumalanpalveluksessa-17-4-2016-heinolan-pitajankirkossa\/","title":{"rendered":"Saarna partiolaisten kirkkopyh\u00e4n jumalanpalveluksessa 17.4.2016 Heinolan pit\u00e4j\u00e4nkirkossa"},"content":{"rendered":"

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: \u201dViel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa, ettek\u00e4 te n\u00e4e minua, taas v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja te n\u00e4ette minut j\u00e4lleen.\u201d Jotkut opetuslapsista kyseliv\u00e4t toisiltaan: \u201dMit\u00e4 h\u00e4n oikein tarkoittaa sanoessaan: \u2019Viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa, ettek\u00e4 te n\u00e4e minua, taas v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja te n\u00e4ette minut j\u00e4lleen\u2019? Ja mit\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa, kun sanoo menev\u00e4ns\u00e4 Is\u00e4n luo?\u201d \u201dMiksi h\u00e4n puhuu v\u00e4h\u00e4st\u00e4 ajasta?\u201d he ihmetteliv\u00e4t. \u201dEi h\u00e4nen puhettaan ymm\u00e4rr\u00e4.\u201d Jeesus huomasi, ett\u00e4 heid\u00e4n teki mieli kysy\u00e4 h\u00e4nelt\u00e4. H\u00e4n sanoi heille: \u201dSek\u00f6 teit\u00e4 askarruttaa, ett\u00e4 sanoin: \u2019Viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa, ettek\u00e4 te n\u00e4e minua, taas v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja te n\u00e4ette minut j\u00e4lleen\u2019? Totisesti, totisesti: te saatte itke\u00e4 ja valittaa, mutta maailma iloitsee. Te joudutte murehtimaan, mutta tuskanne muuttuu iloksi. Nainen, joka synnytt\u00e4\u00e4, tuntee tuskaa, kun h\u00e4nen hetkens\u00e4 koittaa. Mutta kun lapsi on syntynyt, \u00e4iti ei en\u00e4\u00e4 muista kipujaan vaan iloitsee siit\u00e4, ett\u00e4 ihminen on syntynyt maailmaan. Tekin tunnette nyt tuskaa, mutta min\u00e4 n\u00e4en teid\u00e4t viel\u00e4 uudelleen, ja silloin teid\u00e4n syd\u00e4menne t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilo, jota ei kukaan voi teilt\u00e4 riist\u00e4\u00e4. Sin\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 te ette kysy minulta mit\u00e4\u00e4n.\u201d <\/em>(Joh. 16:16-23).<\/p>\n

Poikaleirin teltasta kuului hiljaista, tukahdutettua itkua. Nuorisoty\u00f6nohjaaja \u201dUnski\u201d aukaisi varovasti teltan vetoketjun ja kuiskasi: \u201dMik\u00e4 h\u00e4t\u00e4n\u00e4?\u201d Kahdeksanvuotias poika vastasi itkunsekaisella \u00e4\u00e4nell\u00e4: \u201dMiulla on ik\u00e4v\u00e4 kottiin.\u201d Unski jutteli rauhallisesti koti-ik\u00e4v\u00e4iselle leiril\u00e4iselle. Yhdess\u00e4 sovittiin, ett\u00e4 aamulla katsotaan, mik\u00e4 on tilanne, voidaan vaikka soittaa kotiin. Pian v\u00e4symys voitti ik\u00e4v\u00e4n ja makuupussista kuului nukkuvan pikkumiehen hengityksen tuhina.<\/p>\n

Tilanteen j\u00e4lkeen istuin Unskin kanssa leirialueen keskell\u00e4 nuotiolla. Nuorena isosena sain opetuksen, jonka olen muistanut t\u00e4h\u00e4n saakka. \u201dJos pojalla on koti-ik\u00e4v\u00e4, niin se on hyv\u00e4 merkki. Silloin h\u00e4nell\u00e4 on koti, jota ik\u00e4v\u00f6id\u00e4. Paljon pahempi on se, jos ei olisi paikkaa tai ihmisi\u00e4, joita kaipaa.\u201d T\u00e4t\u00e4 Lauritsalan seurakunnan poikaleirilt\u00e4 1970-luvulla oppimaani olen kutsunut Unskin viisaudeksi.<\/p>\n

Onko sinulla ollut joskus koti-ik\u00e4v\u00e4, vaikkapa partioleirill\u00e4 tai mummolassa? Pyyd\u00e4n sinua osallistumaan t\u00e4h\u00e4n saarnaan. Kerro siin\u00e4 vieress\u00e4 olevalle, milloin tai millaisissa tilanteissa olet ik\u00e4v\u00f6inyt kotiin.<\/p>\n

– – –<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n sunnuntain otsikkona on Evankeliumikirjassa \u201dJumalan kansan koti-ik\u00e4v\u00e4\u201d. Se kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4si\u00e4isen j\u00e4lkeisen\u00e4 aikana kristittyjen ajatukset suuntautuvat taivaan kotiin. Raamatussa taivasta verrataan kotiin. Yksik\u00e4\u00e4n koti maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 ei kest\u00e4 ikuisesti. Sukupolvet vaihtuvat ja kodin j\u00e4senet yksi toisensa j\u00e4lkeen siirtyv\u00e4t ajasta iankaikkisuuteen. Paraskaan ajallinen koti ei ole pysyv\u00e4, mutta taivaan koti on. Sinne Jeesus on mennyt valmistamaan jokaiselle paikan (Joh. 14:1-3).<\/p>\n

Taivaan koti on t\u00e4ydellinen. Siksi kristityt ovat vanhastaan puhuneet taivasik\u00e4v\u00e4st\u00e4. Kyse on samasta kuin koti-ik\u00e4v\u00e4ss\u00e4. Mieli kaipaa sinne, miss\u00e4 on hyv\u00e4 ja turvallista olla. Unskin viisaus tulee esille taivaan kodissakin.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n evankeliumi kertoo siit\u00e4, millaista kristityn el\u00e4m\u00e4 on matkalla kohti taivaan kotia. Evankeliumissa korostuu kaksi asiaa.<\/p>\n

Ensinn\u00e4 Jeesus lupasi seuraajilleen vaikeuksia. \u201dTe saatte itke\u00e4 ja valittaa … te joudutte murehtimaan … tekin tunnette tuskaa.\u201d<\/em><\/p>\n

Viikko sitten k\u00e4vin edellisen kerran Heinolassa. Pys\u00e4hdyimme Maria-vaimoni kanssa viem\u00e4\u00e4n kukkia yst\u00e4v\u00e4mme haudalle. Kulkiessani kirkonm\u00e4en hautausmaalla luin hautakivist\u00e4 monia tuttuja nimi\u00e4. Monen heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 olin saanut seurata Heinolassa asuessani. Monia heist\u00e4 olin siunannut hautaan. Kukaan ihminen ei selviydy el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ilman vaikeuksia ja tuskaa. Ne n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t kuuluvan ihmisen osaan. Jokainen saa niist\u00e4 osansa, kuka suuremman, kuka pienemm\u00e4n. Vanhan juutalaisen sanonnan mukaan \u201dHerra \u2013 siunattu olkoon H\u00e4n \u2013 on er\u00e4\u00e4nlainen pankkiiri, h\u00e4n ottaa yhdelt\u00e4 lainatakseen toiselle paitsi silloin kun on kysymys huolista, tuskista ja sairauksista: niit\u00e4 h\u00e4nell\u00e4 on kylliksi kaikille.\u201d<\/p>\n

T\u00e4llaiselta el\u00e4m\u00e4 v\u00e4lill\u00e4 tuntuu. Usko Jumalaan ei poista el\u00e4m\u00e4st\u00e4 k\u00e4rsimyksi\u00e4 ja vaikeuksia. Niiden kohtaamiseen Jeesus valmisti oppilaitaan. T\u00e4llainen on my\u00f6s meid\u00e4n el\u00e4m\u00e4mme. Aika lohduttomalta tuntuisi, jos t\u00e4ss\u00e4 olisi kaikki. Onneksi Jeesuksen lupaukset eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4ty vaikeuksiin. P\u00e4invastoin h\u00e4nen varsinainen sanomansa on toinen.<\/p>\n

Toiseksi Jeesus lupaa, ett\u00e4 kristityll\u00e4 tuska ja murhe muuttuvat iloksi, \u201dteid\u00e4n syd\u00e4menne t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilo, jota ei kukaan voi teilt\u00e4 riist\u00e4\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n

Ilo syntyy yl\u00f6snousseen Jeesuksen kohtaamisesta. N\u00e4in tapahtuu yh\u00e4 edelleen. Vapahtajamme Jeesus Kristus tiet\u00e4\u00e4 ja tuntee sinut paremmin kuin edes sin\u00e4 itse. Saat j\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4nelle kaikki huolesi, pelkosi, h\u00e4t\u00e4si ja ahdistuksesi. Voit rohkeasti luottaa h\u00e4nen omaan lupaukseensa: \u201dteid\u00e4n syd\u00e4menne t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilo, jota ei kukaan voi teilt\u00e4 riist\u00e4\u00e4.\u201d<\/em> Kyse ei ole siit\u00e4, milt\u00e4 sinusta tuntuu. Kristityn ilo ei ole tunnetta, vaan luottamusta Jeesuksen omaan lupaukseen, j\u00e4tt\u00e4ytymist\u00e4 h\u00e4nen varaansa, h\u00e4nen huolenpitoonsa. T\u00e4llaisesta luottamuksesta kasvaa halu auttaa toisia. Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.<\/p>\n

Hyv\u00e4t kirkkovieraat, nuoret ja vanhat. Palaan alussa puhumaani koti-ik\u00e4v\u00e4\u00e4n. Minulla oli koti-ik\u00e4v\u00e4 muutama viikko sitten, kun olin ty\u00f6matkalla Sveitsiss\u00e4, Genevess\u00e4. Vieraillessani Luterilaisessa Maailmanliitossa sain erikoisen lahjan. Se on alun perin tehty tuottamaan kuolemaa, tuskaa ja murhetta, nimitt\u00e4in se on valmistettu rynn\u00e4kk\u00f6kiv\u00e4\u00e4rin patruunaksi. Se on ammuttu Afrikassa, Liberiassa k\u00e4ydyss\u00e4 sodassa. Nyt t\u00e4st\u00e4 v\u00e4kivallan, vihan ja kuoleman v\u00e4lineest\u00e4 on tullut rauhan, rakkauden ja ilon merkki. George Togba \u2013niminen mies yhdess\u00e4 ty\u00f6tovereidensa kanssa muokkaa k\u00e4ytetyist\u00e4 ammuksista ristej\u00e4. Sellaisen sain lahjaksi vierailultani.<\/p>\n

Ammuksesta tehty risti kertoo olennaisimman uskostamme. Kristinuskon ytimen\u00e4 on sanoma Jumalasta, joka antaa oman poikansa k\u00e4rsi\u00e4 kuoleman meid\u00e4n syntiemme sovitukseksi. T\u00e4st\u00e4 nousee kristityn syvin ilo. \u201dTeid\u00e4n syd\u00e4menne t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilo, jota ei kukaan voi teilt\u00e4 riist\u00e4\u00e4.\u201d<\/em> Yl\u00f6snousseen Jeesuksen kohtaaminen synnytt\u00e4\u00e4 ilon. T\u00e4t\u00e4 iloa saamme olla jakamassa edelleen t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Vanha partioihanne on \u201dauttaa ja palvella\u201d. My\u00f6s partiolupaukseen kuuluu palvelun ajatus. Se p\u00e4\u00e4ttyy lupaukseen \u201dolla avuksi toisille\u201d. T\u00e4llaisella mielell\u00e4 teemme matkaa kohti taivaan kotia. Siihen teht\u00e4v\u00e4\u00e4n meid\u00e4t l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n Jeesus lupauksen varassa: \u201dTeid\u00e4n syd\u00e4menne t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ilo, jota ei kukaan voi teilt\u00e4 riist\u00e4\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Jeesus sanoi opetuslapsilleen: \u201dViel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa, ettek\u00e4 te n\u00e4e minua, taas v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja te n\u00e4ette minut j\u00e4lleen.\u201d Jotkut opetuslapsista kyseliv\u00e4t toisiltaan: \u201dMit\u00e4 h\u00e4n oikein tarkoittaa sanoessaan: \u2019Viel\u00e4 v\u00e4h\u00e4n aikaa, ettek\u00e4 te n\u00e4e minua, taas v\u00e4h\u00e4n aikaa, ja te n\u00e4ette minut j\u00e4lleen\u2019? Ja mit\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa, kun sanoo menev\u00e4ns\u00e4 Is\u00e4n luo?\u201d \u201dMiksi h\u00e4n puhuu v\u00e4h\u00e4st\u00e4 … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[],"class_list":["post-509","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/509","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=509"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/509\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4548,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/509\/revisions\/4548"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=509"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=509"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=509"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}