{"id":515,"date":"2015-12-25T16:03:22","date_gmt":"2015-12-25T16:03:22","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/saarna-jouluaamun-jumalanpalveluksessa-25-12-2015-mikkelin-tuomiokirkossa-radiojumalanpalvelus\/"},"modified":"2024-03-01T18:21:34","modified_gmt":"2024-03-01T18:21:34","slug":"saarna-jouluaamun-jumalanpalveluksessa-25-12-2015-mikkelin-tuomiokirkossa-radiojumalanpalvelus","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2015\/12\/25\/saarna-jouluaamun-jumalanpalveluksessa-25-12-2015-mikkelin-tuomiokirkossa-radiojumalanpalvelus\/","title":{"rendered":"Saarna jouluaamun jumalanpalveluksessa 25.12.2015 Mikkelin tuomiokirkossa (radiojumalanpalvelus)"},"content":{"rendered":"

Siihen aikaan antoi keisari Augustus k\u00e4skyn, ett\u00e4 koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. T\u00e4m\u00e4 verollepano oli ensimm\u00e4inen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian k\u00e4skynhaltijana. Kaikki meniv\u00e4t kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin my\u00f6s Joosef l\u00e4hti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sill\u00e4 h\u00e4n kuului Daavidin sukuun. H\u00e4n l\u00e4hti sinne yhdess\u00e4 kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heid\u00e4n siell\u00e4 ollessaan tuli Marian synnytt\u00e4misen aika, ja h\u00e4n synnytti pojan, esikoisensa. H\u00e4n kapaloi lapsen ja pani h\u00e4net seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sill\u00e4 seudulla oli paimenia y\u00f6ll\u00e4 ulkona vartioimassa laumaansa. Yht\u00e4kki\u00e4 heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ymp\u00e4r\u00f6i heid\u00e4t. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6! Min\u00e4 ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. H\u00e4n on Kristus, Herra. T\u00e4m\u00e4 on merkkin\u00e4 teille: te l\u00f6yd\u00e4tte lapsen, joka makaa kapaloituna seimess\u00e4.\u201d Ja samalla hetkell\u00e4 oli enkelin ymp\u00e4rill\u00e4 suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 rauha ihmisill\u00e4, joita h\u00e4n rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: \u201dNyt Betlehemiin! Siell\u00e4 me n\u00e4emme sen, mit\u00e4 on tapahtunut, sen, mink\u00e4 Herra meille ilmoitti.\u201d He l\u00e4htiv\u00e4t kiireesti ja l\u00f6ysiv\u00e4t Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimess\u00e4. T\u00e4m\u00e4n n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n he kertoivat, mit\u00e4 heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeiss\u00e4\u00e4n. Mutta Maria k\u00e4tki syd\u00e4meens\u00e4 kaiken, mit\u00e4 oli tapahtunut, ja tutkisteli sit\u00e4. Paimenet palasivat kiitt\u00e4en ja ylist\u00e4en Jumalaa siit\u00e4, mit\u00e4 olivat kuulleet ja n\u00e4hneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.<\/em> (Luuk. 2:1-20)<\/p>\n

Lapsuuteni jouluista muistan is\u00e4ni mustan, kiharaisesta lampaanvillasta tehdyn karvahatun. Sin\u00e4 jouluaattona \u00e4iti oli jo keitt\u00e4nyt joulupuuron ja me pojat odotimme malttamattomina joulurauhan julistusta radiosta ja joulun vieton alkamista. Is\u00e4ni oli aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 l\u00e4htenyt viem\u00e4\u00e4n joulutervehdyksi\u00e4 muutamaan taloon, jotta niiss\u00e4 asuvilla olisi jouluna sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Is\u00e4ni oli seurakunnan diakoni. H\u00e4n oli pukenut p\u00e4\u00e4lleen talvitakin, rukkaset ja sen mustan karvahatun. Oli kova pakkanen ja paljon lunta, niin kuin 1960-luvulla talvisin oli. Is\u00e4 viipyi pitk\u00e4\u00e4n tervehdysk\u00e4ynnill\u00e4\u00e4n. Lopulta h\u00e4n tuli kotiin \u2013 paljain p\u00e4in. Yhdess\u00e4 kodissa olivat miehet olleet humalassa eiv\u00e4tk\u00e4 he olleet tyytyv\u00e4isi\u00e4 saamaansa avustukseen. Sen olisi pit\u00e4nyt olla parempi. Vaatimusta tehostettiin kaivamalla puukko esille. Is\u00e4n oli paettava kiireell\u00e4 talosta, ja karvahattu j\u00e4i sinne. Vasta joulun j\u00e4lkeen h\u00e4n sai sen takaisin.<\/p>\n

Tuo kaukainen tapahtuma on antanut minulle ymm\u00e4rryksen siit\u00e4, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4n arki kaikessa karuudessaan on l\u00e4sn\u00e4 my\u00f6s juhla-aikoina. Jo lapsena opin, ett\u00e4 aina ja kaikille joulu ei ole pelkk\u00e4\u00e4 iloa ja riemua. Usein vaalimme joulusta liian ruusuista kuvaa. Ensimm\u00e4inenk\u00e4\u00e4n joulu ei ollut rauhan ja levon idylli.<\/p>\n

Meille tuttu jouluevankeliumi on melko karua kerrontaa. Siin\u00e4 ei puhuta suurista tunteista. Evankelista Luukas kuvaa tapahtumat historioitsijan tapaan asiallisesti, suorastaan karusti. Verotus saa yleens\u00e4 tunteet pintaan, mutta evankeliumissa asia vain todetaan viile\u00e4sti. Pitk\u00e4, yli 100 kilometrin matka oli viimeisill\u00e4\u00e4n raskaana olevalle nuorelle Marialle voimia koetteleva, mutta sit\u00e4 ei tuoda esille mill\u00e4\u00e4n tavoin. Majapaikan puute ja jopa synnytys kerrotaan ilman kuvailua tai tunneilmaisuja. Maria ja Joosef tunsivat varmasti onnea ja iloa vastasyntyneest\u00e4, mutta sellaisesta evankeliumi ei mainitse sanaakaan.<\/p>\n

Ensimm\u00e4inen tunne, joka jouluevankeliumissa mainitaan, on pelko. \u201dPelko valtasi paimenet.\u201d<\/em> On yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 joulun tapahtumien ensimm\u00e4inen vaikutus ihmisiin oli pelko. Eik\u00e4 vain jokin s\u00e4ik\u00e4hdys, vaan kaiken valtaansa ottava, lamauttava kokemus. Mikael Agricola kuvaa raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksess\u00e4\u00e4n pelkoa oikeastaan kaksinkertaisena: Paimenet \u201dpel\u00e4styiv\u00e4t suurella pelolla\u201d. Englanninkielinen k\u00e4\u00e4nn\u00f6s sanoo, ett\u00e4 he olivat kauhuissaan (terrified).<\/p>\n

Kuluneen vuoden tapahtumien valossa jouluevankeliumi on erityisen ajankohtainen. Pelko leijuu ilmassa. Monet asiantuntijat sanovat, ett\u00e4 jos nykyhetken ilmapiiri\u00e4 Suomessa, Euroopassa ja maailmassa pit\u00e4isi luonnehtia yhdell\u00e4 sanalla, sana olisi pelko.<\/p>\n

Pelko on luonnollinen, selviytymist\u00e4 tukeva tunne. Se saa varautumaan vaaratilanteisiin. Se voi kanavoitua varovaisuudeksi, vastuullisuudeksi ja viisaudeksi, jota arjessa tarvitaan. Mutta pelko voi my\u00f6s lamauttaa, ahdistaa ja vied\u00e4 rohkeuden ja el\u00e4m\u00e4nilon.<\/p>\n

Pelkoja on monenlaisia. Vanhan sanonnan mukaan huoli on pelon pikkuveli. Moni kantaa huolta arjessa selviytymisest\u00e4. Joku kysyy, miten jaksan el\u00e4m\u00e4nkysymysteni keskell\u00e4, sairauden ja menetyksen kanssa. Joku toinen pohtii, riitt\u00e4v\u00e4tk\u00f6 rahat, miten selvi\u00e4n veloistani, s\u00e4ilyyk\u00f6 ty\u00f6paikka, pysynk\u00f6 terveen\u00e4, ent\u00e4 jos l\u00e4heiseni sairastuvat?<\/p>\n

Yhteiskunnan tulevaisuus on ep\u00e4varma. Taloustilanne on huono eiv\u00e4tk\u00e4 p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t n\u00e4yt\u00e4 l\u00f6yt\u00e4v\u00e4n riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 yksimielisyytt\u00e4 ja yhteisymm\u00e4rryst\u00e4. On pakko s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 ja leikata. Ty\u00f6t\u00f6n, el\u00e4kel\u00e4inen, pienituloinen ja sairas miettii, miten selvi\u00e4n, kun arki on j\u00e4lleen edess\u00e4.<\/p>\n

Maailmanlaajuinen terrorismi lietsoo pelkoa. Sen lis\u00e4ksi suurvallat ovat palanneet kylm\u00e4n sodan aikaan. Uusi kansainvaellus on tuonut vuoden aikana Eurooppaan miljoona pakolaista, Suomeenkin t\u00e4n\u00e4 vuonna 30\u00a0000 turvapaikanhakijaa. Monet heist\u00e4 pelk\u00e4\u00e4v\u00e4t. Monia meit\u00e4 taas pelottaa heid\u00e4n tulonsa, uusi, outo ja tuntematon, erilainen kulttuuri, erilaiset tavat. Miss\u00e4 on paljon pelkoa, siell\u00e4 syntyy vastakkainasettelua. Siell\u00e4 ihminen helposti peitt\u00e4\u00e4 pelon vihalla ja v\u00e4kivallalla. Useimmiten viharikokset ovatkin pelkorikoksia.<\/p>\n

Jouluevankeliumi kertoo el\u00e4m\u00e4n todellisuudesta. Se ei ole kaunis idylli kaukana el\u00e4m\u00e4n arjesta, vaan se tuo esiin samanlaista huolta ja pelkoa kuin meill\u00e4kin. Siksi joulun sanoma koskettaa meit\u00e4 vuodesta toiseen.<\/p>\n

Paimenet olivat varmasti tottuneet kaikenlaisiin kauhuihin. Silti pelko valtasi heid\u00e4t. Paimenten kokemus ei ollut ainoastaan pelkoa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n ja oudon tapahtuman edess\u00e4. Luukas kertoo: \u201dYht\u00e4kki\u00e4 heid\u00e4n edess\u00e4\u00e4n seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ymp\u00e4r\u00f6i heid\u00e4t.\u201d<\/em> Paimenet tunsivat pelkoa pyh\u00e4n edess\u00e4. Jumalan todellisuus mykist\u00e4\u00e4 jokaisen ihmisen. H\u00e4nen suuruutensa suorastaan pelottaa. Pyh\u00e4n edess\u00e4 jonninjoutava jutustelu vaikenee, joskus pelosta, aina h\u00e4mm\u00e4styksest\u00e4. Keskell\u00e4 rajumyrsky\u00e4 tai er\u00e4maata voi kokea jotain samanlaista. Ihminen tajuaa oman mit\u00e4tt\u00f6myytens\u00e4.<\/p>\n

Pyh\u00e4n Jumalan edess\u00e4 ihminen tuntee oman pienuutensa, vajavuutensa ja syntisyytens\u00e4. Siksi paimenetkin pelk\u00e4siv\u00e4t niin, ett\u00e4 pelko suorastaan valtasi heid\u00e4t. Jumala on salattu Jumala, jota emme koskaan voi t\u00e4ysin k\u00e4sitt\u00e4\u00e4. H\u00e4n on maailmankaikkeuden ehdoton Herra. H\u00e4n ei ole sidottu meid\u00e4n rajoittuneisuuteemme tai ihmisten lainalaisuuksiin. H\u00e4n voi toimia miten, miss\u00e4 ja milloin tahtoo. Ei h\u00e4n tarvitse siihen meilt\u00e4 lupaa. Havukka-ahon ajattelijan Konsta Pylkk\u00e4sen mukaan \u201dihmisell\u00e4 on avaruuvessa vain kusiaisen valtuuvvet.\u201d Yht\u00e4 suuret valtuudet meill\u00e4 on suhteessa Jumalaan ja h\u00e4nen kaikkivaltiuteensa. T\u00e4llaisen majesteetin edess\u00e4 ihminen voi olla paimenten tavoin vain n\u00f6yr\u00e4n\u00e4, kunnioittaen ja ihmetellen.<\/p>\n

Peloissaan oleva ihminen ei pysty vastaanottamaan kuulemaansa. Siksi enkelin piti ensin puhutella paimenia lempe\u00e4sti ja rauhoittavasti: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6!\u201d<\/em> N\u00e4m\u00e4 kaksi sanaa tuntuvat t\u00e4n\u00e4 jouluna erityisen ajankohtaisilta. \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6!\u201d<\/em> On inhimillist\u00e4 pel\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 monet asiat uhkaavat meit\u00e4. Usein on syyt\u00e4kin pel\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 pelko my\u00f6s suojaa monelta vaaralta. Mutta jos pelko alkaa hallita ajatuksiamme ja sisint\u00e4mme, olemme hukassa. Pelon ilmapiiriss\u00e4 kadotamme minuutemme ytimen. Pelon hallitessa kovetamme syd\u00e4memme l\u00e4himm\u00e4isilt\u00e4mme. Pelon valtaan joutuessamme menet\u00e4mme toivon.<\/p>\n

Kerran pient\u00e4 poikaa pelotti pime\u00e4ll\u00e4 mets\u00e4polulla. Is\u00e4 kulki vieress\u00e4 ja piti h\u00e4nt\u00e4 k\u00e4dest\u00e4. Silti pelotti: Jos vaikka mets\u00e4ss\u00e4 on m\u00f6rk\u00f6j\u00e4? Tai rosvoja, jotka hy\u00f6kk\u00e4\u00e4v\u00e4t p\u00e4\u00e4lle? Tai vaikka susi yll\u00e4tt\u00e4\u00e4? Peloissaan poika sanoi is\u00e4lleen: \u201dIs\u00e4, sano jotain, ettei olisi niin pime\u00e4\u00e4.\u201d Niinp\u00e4 is\u00e4 jutteli rauhallisella \u00e4\u00e4nell\u00e4 pojalle heid\u00e4n kulkiessaan eteenp\u00e4in. Pojan pelko poistui.<\/p>\n

\u201dIs\u00e4, sano jotain, ettei olisi niin pime\u00e4\u00e4.\u201d Niin oman el\u00e4m\u00e4mme kuin maailman pelon, huolten ja pimeyden keskell\u00e4 Is\u00e4 Jumala sanoo meille: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6! Min\u00e4 ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. H\u00e4n on Kristus, Herra.\u201d<\/em><\/p>\n

Is\u00e4n sanat valaisivat pime\u00e4n mets\u00e4n. Mik\u00e4 voi tuoda meid\u00e4n pimeyteemme valon? Tiistaina oli talvip\u00e4iv\u00e4nseisaus. P\u00e4iv\u00e4 p\u00e4iv\u00e4lt\u00e4 valon m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvaa. Juuri siksi joulumme sijoittuu t\u00e4h\u00e4n ajankohtaan: meille kerrotaan Jumalan kirkkaudesta, valosta. Joulu ei turhaan ole valon juhla. Sen sanoma vuodesta toiseen on t\u00e4m\u00e4: Jumalan kirkkaus loistaa sinulle ja minulle. Se loistaa kertoen, ett\u00e4 Vapahtaja on syntynyt. Se kertoo, ett\u00e4 pimeys poistuu, ett\u00e4 pelon voi voittaa. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, loistaa kirkkaus (Jes. 9:1).<\/p>\n

Jouluna ihmiseksi syntynyt Jumala on pieni, heikko ja avuton lapsi. H\u00e4nt\u00e4 ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4. Kirjailija Gertrud von Le Fortin novellissa Viimeisen\u00e4 teloitettavaksi<\/em> p\u00e4\u00e4henkil\u00f6, arka nunna, sanoo Jeesus-lasta esitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 vaatimattomasta veistoksesta: \u201dVoi, kuinka pieni h\u00e4n on ja kuinka heikko!\u201d Siihen vastaa toinen nunna: \u201dEi! Kuinka pieni h\u00e4n on! Ja kuinka mahtava!\u201d<\/p>\n

\u201dKuinka pieni h\u00e4n on! Ja kuinka mahtava!\u201d T\u00e4t\u00e4 jouluevankeliumi julistaa. Pieni, heikko ja avuton seimen lapsi on mahtava ja voimakas. H\u00e4n on Jumala meid\u00e4n keskell\u00e4mme. H\u00e4nt\u00e4 ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4. P\u00e4invastoin h\u00e4n on voittanut kaikki pelon aiheet. Joulun sanoman ydin on Jumalan itsens\u00e4 uhraavassa rakkaudessa. H\u00e4n tuli avuttomaksi ihmislapseksi, altistui ihmisten mielivallalle ja v\u00e4kivallalle. T\u00e4h\u00e4n suostuessaan h\u00e4n sovitti meid\u00e4n syntimme ja voitti kaiken pahan vallan.<\/p>\n

Joulun sanoma on my\u00f6s rauhan sanoma: \u201dMaan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 rauha ihmisill\u00e4, joita h\u00e4n rakastaa\u201d<\/em>. T\u00e4n\u00e4 jouluna maailmamme rauha on monella tavalla rikki. On sanottu, ett\u00e4 rauha on teht\u00e4v\u00e4: sen puolesta on sek\u00e4 rukoiltava ett\u00e4 teht\u00e4v\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Jouluevankeliumissa enkeli osoittaa, mist\u00e4 kest\u00e4v\u00e4 rauha saa alkunsa. Rauha syntyy Jumalan rakkaudesta. Vanhan raamatunk\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen mukaan maassa on rauha, koska Jumalalla on ”hyv\u00e4 tahto” ihmisi\u00e4 kohtaan. Sanotaan, ett\u00e4 me nykyihmiset k\u00e4rsimme empatiavajeesta. Jos emme osaa el\u00e4yty\u00e4 toisen tilanteeseen, meill\u00e4 ei ole hyv\u00e4\u00e4 tahtoa h\u00e4nt\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

Enkelit aloittivat viestins\u00e4 sanoilla ”\u00e4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6”<\/em>. Meid\u00e4n ei tarvitse pel\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 meille on syntynyt Vapahtaja. Meit\u00e4 rohkaistaan jakamaan toisillemme toivoa, ei lietsomaan pelkoa. Rakkaus karkottaa pelon. Enkelien sanoma ei kuulu vain Betlehemin paimenille, vaan my\u00f6s meille sek\u00e4 heille, niille toisille, joita ehk\u00e4 pelk\u00e4\u00e4mme. Jumalan itsens\u00e4 uhraava rakkaus tarttuu. Rakkaus synnytt\u00e4\u00e4 rakkautta. Joulun sanoma on sanoma rakkaudesta, joka on pelkoa suurempi voima. \u201dPelkoa ei rakkaudessa ole, vaan t\u00e4ydellinen rakkaus karkottaa pelon.\u201d<\/em> (1. Joh. 4:17-18).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Siihen aikaan antoi keisari Augustus k\u00e4skyn, ett\u00e4 koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. T\u00e4m\u00e4 verollepano oli ensimm\u00e4inen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian k\u00e4skynhaltijana. Kaikki meniv\u00e4t kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin my\u00f6s Joosef l\u00e4hti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sill\u00e4 h\u00e4n kuului Daavidin sukuun. H\u00e4n l\u00e4hti sinne yhdess\u00e4 kihlattunsa Marian … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[25],"class_list":["post-515","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-25"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/515","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=515"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/515\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4212,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/515\/revisions\/4212"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=515"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=515"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=515"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}