{"id":538,"date":"2016-08-28T16:03:00","date_gmt":"2016-08-28T16:03:00","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/saarna-kirkon-200-vuotisjuhlamessussa-28-8-2016-mikkelin-pitajankirkossa\/"},"modified":"2024-03-06T16:09:46","modified_gmt":"2024-03-06T16:09:46","slug":"saarna-kirkon-200-vuotisjuhlamessussa-28-8-2016-mikkelin-pitajankirkossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2016\/08\/28\/saarna-kirkon-200-vuotisjuhlamessussa-28-8-2016-mikkelin-pitajankirkossa\/","title":{"rendered":"Saarna kirkon 200-vuotisjuhlamessussa 28.8.2016 Mikkelin pit\u00e4j\u00e4nkirkossa"},"content":{"rendered":"

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun h\u00e4n oli tulossa er\u00e4\u00e4seen kyl\u00e4\u00e4n, h\u00e4nt\u00e4 vastaan tuli kymmenen spitaalista miest\u00e4. N\u00e4m\u00e4 pys\u00e4htyiv\u00e4t matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja huusivat: \u201dJeesus, opettaja, armahda meit\u00e4!\u201d N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n miehet Jeesus sanoi heille: \u201dMenk\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsenne papeille.\u201d Menness\u00e4\u00e4n he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heist\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi takaisin. H\u00e4n ylisti Jumalaa suureen \u00e4\u00e4neen, lankesi maahan Jeesuksen jalkojen juureen ja kiitti h\u00e4nt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 mies oli samarialainen. Jeesus kysyi: \u201dEiv\u00e4tk\u00f6 kaikki kymmenen puhdistuneet? Miss\u00e4 ne yhdeks\u00e4n muuta ovat? T\u00e4m\u00e4 muukalainenko on heist\u00e4 ainoa, joka palasi ylist\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa?\u201d Ja h\u00e4n sanoi miehelle: \u201dNouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.\u201d (Luuk. 17:11-19).<\/em><\/p>\n

Hein\u00e4kuussa 1978, kes\u00e4isen aurinkoisena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli Mikkelin maaseurakunnan kirkon ymp\u00e4rill\u00e4 oleva nurmikko ajettu. Vastaleikattu nurmi tuoksui kes\u00e4teologin nen\u00e4\u00e4n, koska k\u00e4mpp\u00e4 sijaitsi seurakuntatalon vierashuoneessa. L\u00e4hdin huoneestani pienelle k\u00e4velylenkille kirkonm\u00e4elle. Kellotapulin ovi oli auki. Sis\u00e4ll\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 n\u00e4in monenlaista tavaraa, kuten yleens\u00e4 seurakunnissa tapuleihin kertyy. Siell\u00e4 oli my\u00f6s nippu p\u00f6lyttyneit\u00e4 kirjasia, joista otin yhden mukaani. Tein nimitt\u00e4in mielest\u00e4ni l\u00f6yd\u00f6n. Kertoessani l\u00f6yd\u00f6st\u00e4ni kirkkoherra Sakari Levoselle h\u00e4n lupasi kirjan minulle. Se oli vuonna 1929 painettu \u201dKuuden vuosisadan varrelta 1329-1929. 600-vuotisjuhlaansa julkaissut Mikkelin maaseurakunta.\u201d<\/p>\n

Kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti maaseurakunnan kirkon rakentamisen vaiheita 1800-luvun alussa. Vanha kirkko oli palanut vuonna 1806. Tilalle rakennettiin v\u00e4liaikainen rukoushuone, ja samalla p\u00e4\u00e4tettiin rakentaa uusi kirkko. \u201dItse kirkon rakennuspuuhaa sen sijaan kohtasivat monet vaikeudet, ja seurakunta joutui t\u00e4m\u00e4n asian t\u00e4hden kokonaisen vuosikymmenen ajan kokemaan suuria ik\u00e4vyyksi\u00e4.\u201d N\u00e4in kirjoitti Ilmari Salonen artikkelissaan. Ensin piti saada erivapaus rakentaa kivikirkon sijasta puukirkko. Sitten tuli sota, joka keskeytti rakennushankkeen vuosiksi 1808-1809. Mutta ei t\u00e4ss\u00e4 viel\u00e4 kaikki. Ilmari Salonen kertoo: \u201dSodan j\u00e4lkeen ryhdyttiin rakennuspuuhaan hartaan innostuksen vallassa, mutta ei kest\u00e4nyt kauaa ennen kuin koko yrityksen perustuksia rupesi j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n seurakuntalaisten erimielisyys rakennettavan kirkon paikkaan n\u00e4hden.\u201d Entist\u00e4 paikkaa kirkkopuistossa ei pidetty sopivana maaper\u00e4n takia. Syksyll\u00e4 1811 p\u00e4\u00e4tettiin rakentaa kirkko Kaukolan torpan maalle Heinolan ja Kangasniemen maanteiden yhtym\u00e4kohtaan. \u201dKun tieto t\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 levisi seurakuntaan, her\u00e4tti se tavatonta mieltenkuohua eri tahoilla. Rovasti Forsiusta piiritettiin valituksilla, ja kun jouluk. 1 p. samana vuonna asiasta pidettiin viel\u00e4 pit\u00e4j\u00e4nkokous, oli vastustajien joukko hyvin huomattava \u2019ainakin huutamisesta ja meluamisesta p\u00e4\u00e4tt\u00e4en\u2019.\u201d (s 30-31). N\u00e4in Salonen kuvasi tapahtumia.<\/p>\n

Riidat ja valituksen jatkuivat vuoteen 1815, jolloin keisari m\u00e4\u00e4r\u00e4si kirkon rakennettavaksi p\u00e4\u00e4tetylle paikalle. Kirkko rakennettiin tunnetun kirkonrakennusmestari Matti Salosen johdolla ja se oli valmis lokakuun puoliv\u00e4liss\u00e4 1816. Tosin sisustusty\u00f6t kestiv\u00e4t viel\u00e4 syksyyn 1817 ja kirkon vihkiminen tapahtui vasta kes\u00e4ll\u00e4 1826.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n kiitollisuuden sunnuntaina iloitsemme ja kiit\u00e4mme t\u00e4st\u00e4 kirkosta sek\u00e4 menneiden sukupolvien ty\u00f6st\u00e4 ja toiminnasta. On oikeastaan aika lohdullista lukea nykyajan seurakuntien kiistojen keskell\u00e4, ett\u00e4 ennenkin on ollut pulmia ja ongelmia. Silti t\u00e4m\u00e4 kirkko on rakennettu ja se oli ja on yh\u00e4 seurakuntalaisille t\u00e4rke\u00e4. Itse\u00e4ni puhuttelee t\u00e4m\u00e4n kirkon historiassa se, ett\u00e4 seurakuntalaisten yhteisty\u00f6 ei rajoittunut vain tarpeellisten varojen ker\u00e4\u00e4miseen. Seurakuntalaiset olivat my\u00f6s henkil\u00f6kohtaisesti ottaneet osaa tarvikkeiden kuljetukseen, rakentamiseen ja jopa nikkarointiinkin. Muun muassa penkkien rakentamisessa pit\u00e4j\u00e4l\u00e4iset kerrottiin loppuvaiheessa olleen mukana. (Hannele Wirilander, Mikkelin pit\u00e4j\u00e4n historia, s 315).<\/p>\n

Juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumi opettaa kiitollisuuden merkityst\u00e4. Kymmenen spitaalista huusi Kristusta armahtamaan heit\u00e4. Kun yksi heist\u00e4 palasi kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n, h\u00e4ness\u00e4 n\u00e4kyi syvempi muutos kuin muissa. Kenties muut yhdeks\u00e4n kiirehtiv\u00e4t Jeesuksen k\u00e4skyn mukaan pappien luo saadakseen todistuksen paranemisestaan ja jatkaakseen sitten el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 kuka miss\u00e4kin. Mutta vain yksi muisti, ett\u00e4 oli juuri edell\u00e4 huutanut apua Jeesukselta.<\/p>\n

Tavallisesti t\u00e4m\u00e4n raamatunkohdan \u00e4\u00e4rell\u00e4 voivotellaan sit\u00e4, ett\u00e4 niin harvat osaavat kiitt\u00e4\u00e4. Kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys on maailman palkka. Olemmeko huomanneet, miksi yksi poikkesi muista ja tuli kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n?<\/p>\n

Kiitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tulleesta miehest\u00e4 sanotaan yksinkertaisesti: \u201dHuomattuaan parantuneensa yksi heist\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi takaisin.\u201d<\/em> Siis \u201dhuomattuaan parantuneensa\u201d. Kiitollisuus syntyy \u201dhuomaamisesta\u201d, siit\u00e4, ett\u00e4 silm\u00e4t avautuvat ja katse kiinnittyy siihen hyv\u00e4\u00e4n, jota on saanut. Samalla kiitollisuus k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 katseen Jumalaan, jolta kaikki hyv\u00e4 loppujen lopuksi tulee.<\/p>\n

Kiitollisuus on uusi tapa katsoa asioita. Kiitollisuus on sit\u00e4, ett\u00e4 kiinnit\u00e4mme huomiomme hyv\u00e4\u00e4n. Kiitollisuus merkitsee, ett\u00e4 alamme n\u00e4hd\u00e4 itsemme ja ymp\u00e4rist\u00f6mme uudessa valossa. Se tekee ihmisen n\u00f6yr\u00e4ksi.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4\u00e4n samarialainen spitaalinen on esimerkki kiitollisuudesta. H\u00e4d\u00e4st\u00e4 selviydytty\u00e4\u00e4n moni kristitty on toiminut samarialaisen tavoin. Toiset ovat \u00e4\u00e4neen kiitt\u00e4neet Jumalaa. Suu on puhunut syd\u00e4men kyllyydest\u00e4. Toiset ovat olleet Jumalan hyvyyden ja armon mykist\u00e4mi\u00e4 ja kuitenkin syd\u00e4mess\u00e4\u00e4n kiitt\u00e4neet. He ovat oivaltaneet, ett\u00e4 luottamus Jumalaan on pelkk\u00e4\u00e4 parantumista suurempi ihme. Sit\u00e4 Jeesuskin tarkoitti, kun h\u00e4n sanoi samarialaiselle: \u201dNouse ja mene. Uskosi on pelastanut sinut.\u201d<\/em> Iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n toivo on enemm\u00e4n kuin parantumisen ihme t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. T\u00e4llaiseksi uskon ja toivon v\u00e4litt\u00e4j\u00e4ksi on Mikkelin pit\u00e4j\u00e4nkirkko rakennettu. Siin\u00e4 on sen teht\u00e4v\u00e4 edelleen.<\/p>\n

Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Mikkelin pit\u00e4j\u00e4nkirkko on ollut kahden vuosisadan ajan keskeinen maamerkki. Kuitenkaan kirkkorakennus ei ole vain maisemallinen tai ulkoinen todellisuus, metrein mitattava tai euroin arvioitava. Kirkkorakennus on suurempien asioiden kantaja. Olemassaolollaan \u2013 etenkin kun hautausmaa on sen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4ss\u00e4 l\u00e4heisyydess\u00e4 \u2013 se julistaa el\u00e4m\u00e4n jatkuvuutta yli sukupolvien. Vaikka yksil\u00f6t siirtyv\u00e4t yksi toisen j\u00e4lkeen ajan rajan tuolle puolen, el\u00e4m\u00e4 jatkuu, perheiden ja sukujen perinteet siirtyv\u00e4t eteenp\u00e4in. Jumala on uskollinen polvesta polveen.<\/p>\n

Rakennuksena kirkko tekee n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n n\u00e4kyv\u00e4ksi. Kirkko on Jumalan pyhyyden kohtaamisen tila. Kun astutaan sis\u00e4lle kirkkoon, ei astuta mihin tahansa taloon. Kirkko on rakennettu paikaksi, jossa ihminen voi hiljenty\u00e4 pyh\u00e4n edess\u00e4. Kirkossa voidaan aavistaa, ett\u00e4 pyh\u00e4 todellisuus on maallisen vastakohta. Se avaa ovia toisenlaiseen todellisuuteen. Erityisen merkityksen t\u00e4h\u00e4n tuo se kirkko, joka on meille l\u00e4heisin, kotikirkko.<\/p>\n

Monen teid\u00e4n tavoin Mikkelin pit\u00e4j\u00e4nkirkko on minulle erityisen t\u00e4rke\u00e4 paikka. Monet sukumme keskeiset ilo- ja surujuhlat on vietetty t\u00e4ss\u00e4 kirkossa. Minut ja vaimoni on vihitty t\u00e4\u00e4ll\u00e4 avioliittoon. Pappani ja mummoni, is\u00e4ni ja \u00e4itini sek\u00e4 muita l\u00e4heisi\u00e4 sukulaisia on siunattu t\u00e4\u00e4ll\u00e4 hautaan ja haudattu kirkon vieress\u00e4 olevalle hautausmaalle.<\/p>\n

Tietyss\u00e4 mieless\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 olen aloittanut kirkollisen virkaurani, kun olen pit\u00e4nyt ensimm\u00e4isen saarnani kes\u00e4ll\u00e4 38 vuotta sitten t\u00e4m\u00e4n kirkon saarnatuolissa, samassa paikassa kuin nyt saarnaan. – Pit\u00e4j\u00e4nkirkkoa ajatellen syv\u00e4 kiitollisuus t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mieleni.<\/p>\n

Kiitollisuus on my\u00f6s kirkon perustapahtuman, jumalanpalveluksen peruss\u00e4vy. Monesti pys\u00e4hdyn ehtoollisrukouksen sanoihin: \u201dTotisesti on oikein ja arvollista, ett\u00e4 me kiit\u00e4mme sinua aina ja kaikkialla, pyh\u00e4 Herra, kaikkivaltias Is\u00e4, iankaikkinen Jumala, Jeesuksen Kristuksen, meid\u00e4n Herramme kautta.\u201d T\u00e4ss\u00e4kin messussa kuulemme ne kohta.<\/p>\n

Ehtoollisrukous ei kehota meit\u00e4 hokemaan sanaa \u201dkiitos\u201d aina ja kaikkialla. Ei meit\u00e4 monisanaisuutemme t\u00e4hden kuulla. Kyse on koko el\u00e4m\u00e4n s\u00e4vytt\u00e4v\u00e4st\u00e4 kiitollisuuden mielialasta ja vireest\u00e4, sen ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4, ett\u00e4 olemme joka hetki Jumalan k\u00e4siss\u00e4 ja h\u00e4nen huolenpitonsa kohteena, my\u00f6s vaikeuksien keskell\u00e4. Se syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 kohtaamme el\u00e4v\u00e4n Jumalan, joka on l\u00e4hett\u00e4nyt Poikansa maailmaan meid\u00e4n pelastajaksemme ja Vapahtajaksemme. Siit\u00e4 t\u00e4m\u00e4n kirkon yksinkertainen alttaritaulu kertoo. Ristiinnaulittu ja yl\u00f6snoussut Kristus on itse luvannut olla l\u00e4sn\u00e4 sanassaan ja sakramenteissaan. H\u00e4n on luvannut olla kanssamme kaikki p\u00e4iv\u00e4t maailman loppuun asti. T\u00e4m\u00e4n todellisuuden v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 varten Mikkelin pit\u00e4j\u00e4nkirkko on rakennettu. Sit\u00e4 varten sit\u00e4 tarvitaan my\u00f6s tulevaisuudessa.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Matkallaan kohti Jerusalemia Jeesus kulki Samarian ja Galilean rajaseudulla. Kun h\u00e4n oli tulossa er\u00e4\u00e4seen kyl\u00e4\u00e4n, h\u00e4nt\u00e4 vastaan tuli kymmenen spitaalista miest\u00e4. N\u00e4m\u00e4 pys\u00e4htyiv\u00e4t matkan p\u00e4\u00e4h\u00e4n ja huusivat: \u201dJeesus, opettaja, armahda meit\u00e4!\u201d N\u00e4hdess\u00e4\u00e4n miehet Jeesus sanoi heille: \u201dMenk\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsenne papeille.\u201d Menness\u00e4\u00e4n he puhdistuivat. Huomattuaan parantuneensa yksi heist\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi takaisin. H\u00e4n ylisti Jumalaa suureen \u00e4\u00e4neen, lankesi … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[24],"class_list":["post-538","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-24"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/538","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=538"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/538\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4493,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/538\/revisions\/4493"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=538"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=538"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=538"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}