Juhlajumalanpalvelus R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4n seurakunnan liittyess\u00e4 Kiteen seurakuntaan<\/p>\n
Saarna juhlajumalanpalveluksessa 6.1.2017 R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4n kirkossa <\/strong><\/p>\n Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemiss\u00e4 kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli id\u00e4st\u00e4 tiet\u00e4ji\u00e4. He kysyiv\u00e4t: \u201dMiss\u00e4 se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me n\u00e4imme h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan h\u00e4nelle kunnioitustamme.\u201d Kuullessaan t\u00e4st\u00e4 kuningas Herodes pel\u00e4styi, ja h\u00e4nen kanssaan koko Jerusalem. H\u00e4n kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heilt\u00e4, miss\u00e4 messiaan oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 synty\u00e4. \u201dJuudean Betlehemiss\u00e4\u201d, he vastasivat, \u201dsill\u00e4 n\u00e4in on ilmoitettu profeetan kirjassa: \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0– Sin\u00e4, Juudan Betlehem, \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0et ole suinkaan v\u00e4h\u00e4isin heimosi valtiaista, \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0sill\u00e4 sinusta l\u00e4htee hallitsija, \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0joka on kaitseva kansaani Israelia.\u201d \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Silloin Herodes kutsui salaa tiet\u00e4j\u00e4t luokseen ja otti heilt\u00e4 juurta jaksain selville, milloin t\u00e4hti oli tullut n\u00e4kyviin. Sitten h\u00e4n l\u00e4hetti heid\u00e4t Betlehemiin. \u201dMenk\u00e4\u00e4 sinne\u201d, h\u00e4n sanoi, \u201dja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun l\u00f6yd\u00e4tte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta min\u00e4kin voisin tulla kumartamaan h\u00e4nt\u00e4.\u201d Kuninkaan sanat kuultuaan tiet\u00e4j\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t matkaan, ja t\u00e4hti, jonka he olivat n\u00e4hneet nousevan taivaalle, kulki heid\u00e4n edell\u00e4\u00e4n. Kun t\u00e4hti tuli sen paikan yl\u00e4puolelle, miss\u00e4 lapsi oli, se pys\u00e4htyi siihen. Miehet n\u00e4kiv\u00e4t t\u00e4hden, ja heid\u00e4t valtasi suuri ilo. He meniv\u00e4t taloon ja n\u00e4kiv\u00e4t lapsen ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Marian. Silloin he maahan heitt\u00e4ytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat h\u00e4nelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0Unessa Jumala varoitti tiet\u00e4ji\u00e4 palaamasta Herodeksen luo, ja niin he meniv\u00e4t toista tiet\u00e4 takaisin omaan maahansa. <\/em>(Matt. 2:1-12).<\/p>\n Varhain jouluaattoaamuna menin k\u00e4ym\u00e4\u00e4n kaupassa. Isossa marketissa oli v\u00e4h\u00e4n asiakkaita, joten ostokset oli pian hoidettu. Pois tullessani huomasin tyhj\u00e4n aulan nurkassa joulukuusen. Latvassa oli komea t\u00e4hti, s\u00e4hk\u00f6kynttil\u00e4t paloivat, hopeanauha kimalteli ja oksilla roikkui kirkkaita palloja. Mutta se oli kuitenkin surkea n\u00e4ky: kaikki neulaset olivat varisseet lattialle, kuusi oli aivan kuiva. Pohdin, ett\u00e4 onko t\u00e4m\u00e4 kuva suomalaisesta joulunvietosta? Koristeet ovat kyll\u00e4 komeat, mutta oikeastaan kaikki on jo ohi, ennen kuin varsinainen juhla koittaa.<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n on loppiainen. Historiallisesti loppiainen on joulua vanhempi juhla. Itse asiassa varhaisina aikoina juuri t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 vietettiin joulua. Monissa kirkoissa niin tehd\u00e4\u00e4n yh\u00e4 edelleen. T\u00e4h\u00e4n liittyy sopivasti evankelista Matteuksen kertomus it\u00e4maan tiet\u00e4jist\u00e4 lahjoineen. Meill\u00e4 Suomessa joulun varsinainen juhla-aika kest\u00e4\u00e4 joulup\u00e4iv\u00e4st\u00e4 loppiaiseen. Joulu ei siis p\u00e4\u00e4ty jouluaattoon, vaan vasta alkaa siit\u00e4 ja juhlaa riitt\u00e4\u00e4 loppiaiseen asti. T\u00e4m\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4n nimi viittaa joulunajan p\u00e4\u00e4ttymiseen. Loppiainen merkitsee sananmukaisesti loppua.<\/p>\n R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4ss\u00e4 loppiaisella on t\u00e4n\u00e4 vuonna oma merkityksens\u00e4. R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4n seurakunta liitettiin vuoden 2017 alusta Kiteen seurakuntaan. N\u00e4in yksi ympyr\u00e4 sulkeutui. R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4 oli Kiteen seurakunnan kappelina 1680-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 alkaen aina vuoteen 1857, jolloin se itsen\u00e4istyi. R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4n seurakunnan j\u00e4senm\u00e4\u00e4r\u00e4n lasku ja talouden voimakas heikkeneminen johtivat nyt seurakuntaliitokseen. 160 vuoden aika itsen\u00e4isen\u00e4 seurakuntana on p\u00e4\u00e4ttynyt ja seurakunta on palannut Kiteen seurakunnan kappeliksi. N\u00e4iden ratkaisujen ja tapahtumien j\u00e4lkeen on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, jos t\u00e4n\u00e4\u00e4n loppiaisena tuntuu, ett\u00e4 \u201dse on loppu nyt\u201d. Loppiainen merkitsee R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4ss\u00e4 sananmukaisesti loppua.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumista avautuvat kuitenkin tyystin toisenlaiset n\u00e4kym\u00e4t. Kirkon ja seurakunnan tulevaisuutta ajatellen loppiainen ei viittaa loppuun ja menneisyyteen, vaan pikemminkin uuteen alkuun ja tulevaisuuteen. Seurakuntaliitoksella halutaan turvata seurakuntael\u00e4m\u00e4 tulevaisuudessa my\u00f6s R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4ss\u00e4. Siihen rohkaisevat loppiaisen evankeliumista poimitut kaksi sanaa: t\u00e4hti ja lahja.<\/p>\n Ensimm\u00e4inen sana on t\u00e4hti. Evankeliumissa kerrotaan, kuinka kuningas Herodeksen \u201dsanat kuultuaan tiet\u00e4j\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t matkaan, ja t\u00e4hti, jonka he olivat n\u00e4hneet nousevan taivaalle, kulki heid\u00e4n edell\u00e4\u00e4n. Kun t\u00e4hti tuli sen paikan yl\u00e4puolelle, miss\u00e4 lapsi oli, se pys\u00e4htyi siihen. Miehet n\u00e4kiv\u00e4t t\u00e4hden, ja heid\u00e4t valtasi suuri ilo.\u201d<\/em><\/p>\n T\u00e4hti johti it\u00e4maan tiet\u00e4j\u00e4t seimen luo. T\u00e4hti on varmaan yksi yleisimmist\u00e4 joulukoristeista. Se nostetaan jokaisen joulukuusen latvaan. Se on meille niin tavallinen, ettemme osaa yhdist\u00e4\u00e4 sit\u00e4 loppiaisen evankeliumiin ja Jeesuksen syntym\u00e4\u00e4n. T\u00e4hti kyll\u00e4 n\u00e4hd\u00e4\u00e4n, mutta aina ei n\u00e4hd\u00e4 sit\u00e4, mihin se viittaa. Silti se yh\u00e4 jatkaa hiljaista loistoaan ja osoittaa edelleen tiet\u00e4 Jeesuksen luo.<\/p>\n It\u00e4maan tiet\u00e4j\u00e4t eiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sseet perille kuitenkaan pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n t\u00e4hdist\u00e4 ennustamalla vaan siihen tarvittiin Jumalan sana. Se ohjaa Kristuksen luokse. Vanhastaan kristillinen traditio onkin tulkinnut t\u00e4hden Jumalan sanaksi. Siit\u00e4 monet loppiaisen virretkin puhuvat. \u201dNyt meit\u00e4 sanan t\u00e4hti, johdattaa luoksesi. Se taivaastasi l\u00e4hti, valoksi, oppaaksi.\u201d (virsi 45:2). \u201dTunnet t\u00e4hden kirkkaimman, se on sana Jumalan.\u201d (virsi 46:2).<\/p>\n Jumalan sanaa on R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4ss\u00e4 julistettu satojen vuosien ajan. Se on ravinnut, ruokkinut, rohkaissut, kantanut eteenp\u00e4in el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, niin ilon kuin murheen keskell\u00e4. Se on ollut seurakuntael\u00e4m\u00e4n perusta ja kristityn voimanl\u00e4hde. Sit\u00e4 se on yh\u00e4 edelleen, nyt ja tulevaisuudessa. Vaikka seurakuntien rajat muuttuvat, Jumalan sana pysyy. Se kantaa loppiaisesta arkeen, uuteen vaiheeseen seurakunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Jumalan sanan julistamisesta varten rakennettiin R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4\u00e4n vuonna 1851 nykyinen kirkko. Sit\u00e4 ei t\u00e4\u00e4lt\u00e4 vied\u00e4 minnek\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Ihminen tarvitsee yhteis\u00f6n, johon kuulua. R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4n kaltaisessa yhteis\u00f6ss\u00e4 kotipaikkatietoisuus ja paikallisidentiteetti ovat vahvasti sidoksissa omaan kirkkoon ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliseen jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4n, hautausmaahan, tuttuihin ty\u00f6ntekij\u00f6ihin ja seurakunnan toimintatapaan. Paikallisyhteis\u00f6n tukeminen ja vaaliminen on hyvinvoinnin kannalta ratkaisevan t\u00e4rke\u00e4\u00e4. El\u00e4v\u00e4n jumalanpalvelusyhteis\u00f6n s\u00e4ilyminen on sen vuoksi kallisarvoista. Siit\u00e4 te kaikki olette yhdess\u00e4 vastuussa, niin seurakunnan p\u00e4\u00e4tt\u00e4j\u00e4t ja vastuunkantajat kuin seurakunnan j\u00e4senet ja paikkakunnan asukkaat.<\/p>\n Toinen sana on lahja. Evankeliumissa kerrotaan, kuinka tiet\u00e4j\u00e4t \u201dmeniv\u00e4t taloon ja n\u00e4kiv\u00e4t lapsen ja h\u00e4nen \u00e4itins\u00e4 Marian. Silloin he maahan heitt\u00e4ytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat h\u00e4nelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.\u201d<\/em><\/p>\n Kuulen usein kysymyksen, mit\u00e4 min\u00e4 kirkolta tai seurakunnalta oikein saan. T\u00e4m\u00e4 kuvaa hyvin aikamme arvoja. T\u00e4rkeint\u00e4 on se, mit\u00e4 min\u00e4 saan ja mit\u00e4 min\u00e4 hy\u00f6dyn. Loppiaisen evankeliumi k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 kysymyksen toisinp\u00e4in. \u201dIt\u00e4maan tiet\u00e4j\u00e4t antoivat lahjana Jeesukselle kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Mit\u00e4 min\u00e4 antaisin Jeesukselle?\u201d<\/p>\n Tiet\u00e4j\u00e4t lahjoineen rohkaisevat kysym\u00e4\u00e4n, olemmeko me tunnistaneet omat lahjamme. Olemmeko antaneet ne k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n yhteiseksi hyv\u00e4ksi? Meill\u00e4 on lahjoja sek\u00e4 Jumalan luomisty\u00f6n tuloksena ett\u00e4 armolahjoja Pyh\u00e4n Hengen hedelmin\u00e4. Meill\u00e4 on monia mahdollisuuksia auttaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4mme tai palvella omaa seurakuntaamme tai ty\u00f6skennell\u00e4 kotiseutumme ja is\u00e4nmaamme hyv\u00e4ksi. Olennaista on se, ett\u00e4 haluamme n\u00e4in tehd\u00e4 ja ryhdymme toimimaan. Silloin paljastuu lahjan syvin olemus. Antaessaan saa ja etsiess\u00e4\u00e4n l\u00f6yt\u00e4\u00e4. N\u00e4in k\u00e4vi it\u00e4maan tiet\u00e4jillekin. He antoivat lahjansa ja l\u00f6ysiv\u00e4t maailman Vapahtajan.<\/p>\n Jumala ei ole jossain kaukana el\u00e4m\u00e4n ulkopuolella, vaan sen sis\u00e4ll\u00e4. H\u00e4n on siell\u00e4, miss\u00e4 heikkoa autetaan ja toivotonta rohkaistaan. H\u00e4n on siell\u00e4, miss\u00e4 ty\u00f6skennell\u00e4\u00e4n oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi, ja siell\u00e4, miss\u00e4 edistet\u00e4\u00e4n rauhaa ja hyv\u00e4ntahtoisuutta. H\u00e4n on siell\u00e4, miss\u00e4 armeliaisuus asetetaan itsekkyyden edelle. Meid\u00e4n kauttamme Jumalan hyv\u00e4 tahto tulee n\u00e4kyv\u00e4ksi el\u00e4m\u00e4n arjessa ja yhteiskunnan ratkaisujen suunnassa. Joulun sanoma on mennyt perille silloin, kun se edist\u00e4\u00e4 inhimillisyytt\u00e4 ja alttiutta toimia l\u00e4himm\u00e4isen hyv\u00e4ksi ja yhteiseksi parhaaksi. N\u00e4in meit\u00e4 kutsutaan Jeesuksen ty\u00f6tovereiksi rakentamaan ja muuttamaan t\u00e4t\u00e4 maailmaa, tuomaan valoa pimeyteen, julistamaan sanomaa Kristuksesta.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Vuoden alkaessa olemme uuden edess\u00e4. Erityisesti R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4ss\u00e4 ja Kiteell\u00e4 seurakunnalla on edess\u00e4\u00e4n uudenlainen tulevaisuus. Muutoksessa helposti k\u00e4\u00e4nnyt\u00e4\u00e4n haikailemaan mennytt\u00e4 aikaa. Sillekin on oltava aikansa ja paikkansa. Menneisyytt\u00e4 on arvostettava ja juuret tunnettava. Mutta ennen kaikkea haluan korostaa: Muutos ja tulevaisuus ovat mahdollisuus. Nyt on aika suunnata katse ja voimavarat kohti tulevaa. Siksi rohkaisen teit\u00e4 rakentamaan keskin\u00e4ist\u00e4 luottamusta ja vahvistamaan yhteisty\u00f6t\u00e4 sek\u00e4 yhteenkuulumisen henke\u00e4. Siin\u00e4 jokaisella on oma vastuunsa kannettavana.<\/p>\n Uuden edess\u00e4 loppiaisen evankeliumin sanoma on selke\u00e4. Vaikka seurakuntien rajat ja rakenteet ymp\u00e4rill\u00e4 muuttuvat, Jumalan sana pysyy. Sen varaan voi rakentaa tulevaisuutta. Siihen tarvitaan jokaista seurakuntalaista omine lahjoineen. Kun R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4ss\u00e4 ja Kiteell\u00e4 vallitsee luottamuksen, yhteyden ja rakkauden ilmapiiri, tulevaisuus on avoin. Silloin loppiainen ei merkitse loppua, vaan pikemminkin uuden alkua.<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Juhlajumalanpalvelus R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4n seurakunnan liittyess\u00e4 Kiteen seurakuntaan Saarna juhlajumalanpalveluksessa 6.1.2017 R\u00e4\u00e4kkyl\u00e4n kirkossa Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemiss\u00e4 kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli id\u00e4st\u00e4 tiet\u00e4ji\u00e4. He kysyiv\u00e4t: \u201dMiss\u00e4 se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me n\u00e4imme h\u00e4nen t\u00e4htens\u00e4 nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan h\u00e4nelle kunnioitustamme.\u201d Kuullessaan t\u00e4st\u00e4 kuningas Herodes pel\u00e4styi, ja h\u00e4nen kanssaan koko … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[23],"class_list":["post-548","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/548","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=548"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/548\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4540,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/548\/revisions\/4540"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=548"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=548"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=548"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}