Puheenvuoro reformaation merkkivuoden luentosarjassa 21.2.2017 Lappeenrannassa<\/p>\n
Evankeliumi vapauttajana palvelemaan<\/p>\n
Kirkon tulevaisuuden kaksi tiet\u00e4<\/u><\/p>\n
\u201dMit\u00e4 enemm\u00e4n suuntaudumme Jumalaan, sit\u00e4 enemm\u00e4n vaikutamme t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Kirkon ajautuminen yhteiskunnan reuna-alueelle ei luultavasti johdu ideoiden tai ohjelmien puutteesta. Syyt\u00e4 on pikemminkin etsitt\u00e4v\u00e4 hengellisen voiman puutteesta.\u201d[1]<\/u><\/a><\/p>\n N\u00e4in v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ruotsalainen teologi Peter Halldorf. H\u00e4nen mukaansa historioitsijat ovat tehneet mielenkiintoisen havainnon luostariliikett\u00e4 tutkiessaan. Pirstoutuneen l\u00e4ntisen maailman yhteisen identiteetin syntymiseen keskiajalla vaikutti eniten luostariliike. H\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4 vaikutus liikkeell\u00e4, jolle on ominaista maailmasta pois k\u00e4\u00e4ntyminen. Vai onko se kuitenkaan pohjimmiltaan h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4?<\/p>\n Luostarikulttuuri on kiistaton esimerkki siit\u00e4, ett\u00e4 Jumalaan p\u00e4in k\u00e4\u00e4ntyminen merkitsee k\u00e4\u00e4ntymist\u00e4 todellisuuteen p\u00e4in, ei siit\u00e4 pois. Se johtaa el\u00e4m\u00e4n peruskysymysten \u00e4\u00e4relle. El\u00e4m\u00e4 pelkistyy ja olennaisin nousee esille. Evankeliumin vapauttava voima tulee esille kaiken muun, sin\u00e4ns\u00e4 tarpeellisen ja hyv\u00e4n, keskelt\u00e4.<\/p>\n Dosentti Risto Ahonen on arvioinut muutama vuosi sitten kirjassaan \u201dTulevaisuuden kirkko\u201d l\u00e4nsimaisen kulttuurin ja kristinuskon suhdetta. Kysymykseen, voivatko Euroopan kirkot uudistua, Ahonen vastaa: \u201dKyll\u00e4 voivat, mutta se edellytt\u00e4\u00e4 syv\u00e4llisen analyysin tekemist\u00e4 nykytilanteesta, aivan uudenlaista asennetta ja ennen kaikkea dynaamisen, el\u00e4m\u00e4\u00e4 uudistavan evankeliumin l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4.\u201d H\u00e4n kritisoi Euroopan kirkkoja siit\u00e4, ett\u00e4 ne hakevat olemassaolon oikeutuksensa suuren yleis\u00f6n kosiskelusta ja ajatusten my\u00f6t\u00e4ilemisest\u00e4. N\u00e4in kirkot yritt\u00e4v\u00e4t n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, miten ne seuraavat aikaansa, ovat moderneja ja tarpeellisia. Kirkon tilannetta on yritetty parantaa eri tavoin ottamalla huomioon paremmin ihmisten toiveet. Ongelmia ei kuitenkaan ratkaista loputtomilla kyselyill\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 mielt\u00e4 ihmiset eilen olivat, ja mit\u00e4 he mahdollisesti t\u00e4n\u00e4\u00e4n ja huomenna ovat.[2]<\/u><\/a><\/p>\n Ahonen on jo aiemmin korostanut, ett\u00e4 kirkon uudistumisen l\u00e4ht\u00f6kohta, tavoite ja voima on yksin Jumalan sanassa. Sana luo uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja uudistaa kirkon. Kirkon historiassa uudistuminen on aina merkinnyt palaamista sanaan, jolloin Jumalan sana on uudelleen tullut el\u00e4v\u00e4ksi. H\u00e4nen mukaansa kirkon uudistumisen suurin ongelma koskeekin juuri suhdetta sanaan. Olennaista on sanassa ja sanan kautta tapahtuva Jumalan jatkuva l\u00e4sn\u00e4olo ja Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo.[3]<\/u><\/a><\/p>\n Tulevaisuuden Suomea rakennettaessa kirkolla on edess\u00e4\u00e4n kaksi tiet\u00e4. Se voi tyyty\u00e4 olemaan \u2013 Matti J. Kurosen sanoin \u2013 \u201dkristillisen uskon ja el\u00e4m\u00e4n muistos\u00e4\u00e4ti\u00f6, joka luulee itse\u00e4\u00e4n kirkoksi\u201d. Kirkosta tulee historiallinen, harmiton, museaalinen j\u00e4\u00e4nne, jolla on oma kunniakas paikkansa l\u00e4nsimaisessa historiassa. T\u00e4st\u00e4 vaarasta paavi Franciscus on varoittanut kristittyj\u00e4. H\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 termi\u00e4 hautapsykologia. \u201dKehittyy hautapsykologia, joka v\u00e4hitellen muuttaa kristityt museon muumioiksi. Pettynein\u00e4 todellisuuteen, kirkkoon tai itseens\u00e4 he kokevat jatkuvasti kiusausta langeta toivottomaan surullisuuteen, joka valtaa syd\u00e4men kuin \u2019paholaisen kallein eliksiiri\u2019. Kutsuttuina s\u00e4teilem\u00e4\u00e4n valoa ja v\u00e4litt\u00e4m\u00e4\u00e4n el\u00e4m\u00e4\u00e4 he lopulta kiintyv\u00e4t asioihin, jotka synnytt\u00e4v\u00e4t yksinomaan pimeytt\u00e4 ja sis\u00e4ist\u00e4 v\u00e4symyst\u00e4 ja heikent\u00e4v\u00e4t apostolista intoa.\u201d[4]<\/u><\/a><\/p>\n Vaihtoehtoinen tie on etsitt\u00e4viss\u00e4 reformaation l\u00f6yd\u00f6ist\u00e4 500 vuotta sitten. K\u00e4site \u201dreformaatio\u201d tulee latinan kielen sanoista \u201dre\u201d eli uudelleen ja \u201dforma\u201d eli muoto. Kyseess\u00e4 on siis sananmukaisesti \u201duudelleen\u201d tai \u201dtakaisin\u201d muotoon palauttaminen. Reformaatio merkitsee takaisin ytimeen palaamista. Reformaatio ei ole uuden kirkon luomista, vaan alkuper\u00e4isen kirkon j\u00e4lleen l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Kirkon uudistuminen merkitsee pyrkimyst\u00e4 entist\u00e4 syvemm\u00e4lle siin\u00e4, mit\u00e4 kirkko on ja mit\u00e4 kirkolla on. Se tarkoittaa etsiytymist\u00e4 yh\u00e4 enemm\u00e4n ytimeen siin\u00e4, mik\u00e4 meille on jo annettu, siis evankeliumiin. Siit\u00e4 puolestaan kasvaa sen pohtiminen, miten evankeliumi, kirkon ydinsanoma, muuttuu k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toiminnaksi t\u00e4ss\u00e4 ajassa, t\u00e4m\u00e4n ajan kielell\u00e4 ja tavoilla.<\/p>\n Evankeliumi on vapauttava sanoma<\/u><\/p>\n Kreikankielen sana \u201devankeliumi\u201d merkitsee suomeksi hyv\u00e4\u00e4 sanomaa, ilosanomaa. Meille \u201devankeliumi\u201d on hurskas ja umpikristillinen termi, mutta Jeesuksen syntym\u00e4n aikana se oli maallinen, erityisesti sotilaspoliittinen sana. Keisarin evankeliumi oli hyv\u00e4 sanoma Rooman keisarin voittamasta valloitussodasta tai h\u00e4nen verisesti kukistamastaan kapinasta. Keisarin evankeliumi oli imperialistinen: sen takana oli v\u00e4kivaltaa, sotaa ja alistamista. Sill\u00e4 pyrittiin vahvistamaan keisarin valtaa kansojen yli. Vallan p\u00f6nkitt\u00e4mist\u00e4 vahvisti se, ett\u00e4 keisaria palvottiin jumalana ja h\u00e4nt\u00e4 kutsuttiin jumalallisella arvonimell\u00e4 kyrios, Herra.[5]<\/u><\/a><\/p>\n Vastakohta v\u00e4kivallan s\u00e4vytt\u00e4m\u00e4lle keisarin evankeliumille l\u00f6ytyy Uudesta testamentista esimerkiksi tutusta jouluevankeliumista. \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6! Min\u00e4 ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. H\u00e4n on Kristus, Herra.\u201d (Luuk. 2:10-11).<\/p>\n Joulun evankeliumi on \u00e4\u00e4rimm\u00e4inen vastakohta imperialistiselle keisarin evankeliumille. Enkeli haluaa \u201devankelioida\u201d julistamalla, ett\u00e4 kyrios, Herra, ei ole v\u00e4kivaltainen ja omaa valtaa p\u00f6nkitt\u00e4v\u00e4 keisari, vaan lempe\u00e4 ja rakastava seimen lapsi. Enkeli julistaa, ett\u00e4 Vapauttaja ei ole verisi\u00e4 valloitussotia k\u00e4yv\u00e4 keisari, vaan sovituksen tuova Jumalan Poika ja Rauhan ruhtinas. Kristuksen evankeliumi on vapauttava ja iloiseksi tekev\u00e4 sanoma siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on Kristuksen sanoissa ja teoissa rakentanut rauhan ja sovinnon ja ett\u00e4 h\u00e4n kutsuu jokaista el\u00e4m\u00e4\u00e4n uutta el\u00e4m\u00e4\u00e4 \u201dKristuksessa\u201d, siis rauhassa ja sovinnossa Jumalan kanssa ja ihmisten kesken. Kristuksessa Jumala on sovittanut koko maailman itsens\u00e4 kanssa ja antaa meille anteeksi syntimme ja syyllisyytemme. Ja viel\u00e4 enemm\u00e4n: h\u00e4n lahjoittaa kokonaan itsens\u00e4 meille.[6]<\/u><\/a><\/p>\n Evankeliumin vapauttamaan sanomaan liittyy kokonaisvaltaisuus. Se koskettaa koko ihmist\u00e4. Vanhan kirkon ja kreikan kielen termein: kristillinen todistus, martyria, on t\u00e4ytt\u00e4 vain kun se toteutuu liturgiana ja diakoniana. Evankeliumin v\u00e4litt\u00e4miseen kuuluu sek\u00e4 Jumalan sanan julistus ett\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4n ihmisen auttaminen. Pit\u00e4ytyminen vain toiseen merkitsee evankeliumin amputoimista ja kohtalokasta kaventamista.<\/p>\n Jos rajoitumme auttamisty\u00f6h\u00f6n ja h\u00e4ivyt\u00e4mme evankeliumin, teemme kirkosta pelk\u00e4n Punaisen Ristin. Auttaa voi ilman Kristustakin. Ei siihen kirkkoa tarvita. Pahimmillaan ilosanoma joutuu tekojen vanhurskauden ja ahtaan moralismin vankilaan. Jos taas julistamme ihmiselle evankeliumia, mutta sivuutamme h\u00e4nen fyysiset leip\u00e4huolensa, kuinka h\u00e4nen syd\u00e4mens\u00e4 voisi l\u00e4mmet\u00e4 Kristukselle? Jeesus julisti Jumalan valtakuntaa ja juuri sen tuntomerkkin\u00e4 huolehti ruumiin tarpeista ruokkimalla n\u00e4lk\u00e4isi\u00e4 ja parantamalla sairaita.[7]<\/u><\/a><\/p>\n Evankeliumin vapauttava sanoma liittyy ihmisen fyysiseen, henkiseen, sosiaaliseen ja hengelliseen todellisuuteen. T\u00e4llainen kokonaisvaltaisuus vastaa Jeesuksen ohjelmajulistusta Nasaretin synagoogassa. \u201dHerran henki on minun yll\u00e4ni, sill\u00e4 h\u00e4n on voidellut minut. H\u00e4n on l\u00e4hett\u00e4nyt minut ilmoittamaan k\u00f6yhille evankeliumin, julistamaan vangeille vapautusta ja sokeille n\u00e4k\u00f6ns\u00e4 saamista ja p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4\u00e4n sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta\u201d (Luuk. 4:18-19). Jeesus ei erotellut toisistaan t\u00e4rkeit\u00e4 ja v\u00e4hemm\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4 teht\u00e4vi\u00e4. Ilosanoman julistaminen, sokeitten, vangittujen ja sorrettujen auttaminen kuuluivat yht\u00e4 lailla h\u00e4nelle annettuun teht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Evankeliumi ei ollut vain verbaalista julistusta ihmisarvosta ja uudesta toivosta, vaan my\u00f6s ihmisen tuskan ja k\u00e4rsimyksen kohtaamista ja konkreettista auttamista.<\/p>\n Kokonaisvaltainen evankeliumi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s sek\u00e4 Jumalan k\u00e4skyt ett\u00e4 lupaukset. Amputoidusta evankeliumista on kyse my\u00f6s silloin, jos se k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n yksinomaan vastakohtana Jumalan laille. Laajan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4n mukaan \u201dKristuksen evankeliumiin\u201d sis\u00e4ltyy sek\u00e4 Jumalan evankeliumi eli vapaaksi tekev\u00e4 anteeksiantamuksen sana, joka ei vaadi mit\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 Jumalan laki eli k\u00e4sky pyrki\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tahtonsa mukaan.<\/p>\n Koko evankeliumi, siis lupaukset ja k\u00e4skyt k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4 evankeliumi, tulee hyvin ilmi Markuksen evankeliumin alussa, jossa Jeesus aloittaa julkisen toimintansa: \u201dJumalan valtakunta on tullut l\u00e4helle, k\u00e4\u00e4ntyk\u00e4\u00e4 ja uskokaa evankeliumi\u201d (Mark. 1:14). T\u00e4ss\u00e4 evankeliumi k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 lain ett\u00e4 evankeliumin, sek\u00e4 vapauttavan anteeksiantamisen sanan ett\u00e4 kehotukset Jumalan tahdon mukaiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Pelastettu palvelemaan<\/u><\/p>\n \u201dSen, joka ei synnist\u00e4 tiennyt, h\u00e4n teki meid\u00e4n t\u00e4htemme synniksi, ett\u00e4 me h\u00e4ness\u00e4 tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.\u201d (2. Kor. 5:21). T\u00e4h\u00e4n on kiteytetty reformaation ydinsanoma. Ristill\u00e4 tapahtuneessa autuaassa vaihtokaupassa Kristus otti vastuulleen kaikki syntimme ja kaiken pahuutemme. H\u00e4n kantoi meille kuuluvan rangaistuksen. Samalla h\u00e4n lahjoitti meille pyhyytens\u00e4 ja vanhurskautensa, jonka palkkana on iankaikkinen el\u00e4m\u00e4.<\/p>\n Sanoma ristiinnaulitusta ja yl\u00f6snousseesta Kristuksesta on vapauttava voima, joka on kantanut ja motivoinut kristittyj\u00e4 ja kirkkoja toimimaan t\u00e4m\u00e4n maailman puolesta. Evankeliumi vapauttaa palvelemaan. Se johtaa kuuliaisuuteen, siis pyrkimykseen seurata Kristusta ja el\u00e4\u00e4 Jumalan tahdon mukaisesti. Se johtaa ty\u00f6h\u00f6n l\u00e4himm\u00e4isten hyv\u00e4ksi, luomakunnan parhaaksi, tulevaisuuden puolesta, entist\u00e4 paremman Suomen puolesta. Identiteetilt\u00e4\u00e4n vahva ja perusteht\u00e4v\u00e4st\u00e4\u00e4n tietoinen ja siihen keskittyv\u00e4 kirkko voi parhaiten rakentaa tulevaisuuden Suomea. Silloin kirkko ei j\u00e4hmety \u201dkristillisen uskon ja el\u00e4m\u00e4n muistos\u00e4\u00e4ti\u00f6ksi\u201d, vaan on aktiivinen toimija t\u00e4ss\u00e4 yhteiskunnassa.<\/p>\n Kristityn kutsumus maailmassa on palvella, kantaa vastuuta, toimia yhteisen hyv\u00e4n puolesta. Kun ihminen kohtaa Jeesuksessa rakkauden ja armon, saa syntins\u00e4 anteeksi, h\u00e4n vapautuu palvelemaan. H\u00e4n on kuin partiolainen, joka on \u201daina valmiina\u201d palvelemaan. Hyv\u00e4t teot eiv\u00e4t tee ihmisest\u00e4 kristitty\u00e4, mutta kristitty ihminen tekee hyvi\u00e4 tekoja. Voiman niihin saa itselt\u00e4\u00e4n Kristukselta. Rakastettu voi rakastaa toista. Siksi kristityn palvelu ei ole pakonomaista suorittamista. Se tapahtuu iloisin ja vapain syd\u00e4min, evankeliumin vapauttamana. Usko on tie el\u00e4m\u00e4\u00e4n, iankaikkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n ja ajalliseen vastuun kantamiseen.<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n Kirjallisuus<\/u><\/p>\n Ahonen, Risto A.<\/p>\n 1996\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 L\u00e4hetetty kirkko. N\u00e4k\u00f6kohtia keskusteluun kirkon uudistuksesta. Kirkon tutkimuskeskus, Sarja A Nro 69. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Kirkon tutkimuskeskus.<\/p>\n 2014\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Tulevaisuuden kirkko. Tallinna: Suomen L\u00e4hetysseura.<\/p>\n 2016\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Globaalin kristinuskon haasteet. Esitelm\u00e4 Kirkon missio ja globaali kristinusko \u2013 seminaarissa 29.1.2016 Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Kirjoittajan hallussa.<\/p>\n Franciscus<\/p>\n 2014\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Evangelii gaudium (Evankeliumin ilo). Apostolinen kehotuskirje 24.11.2013. Vantaa: Katolinen tiedotuskeskus.<\/p>\n Halldorf, Peter<\/p>\n 1995\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Koskematon maa. Nykyajan pyhiinvaeltajan matka juurilleen. Juva: Karas-Sana.<\/p>\n Jolkkonen, Jari<\/p>\n 2016\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u00a0 Seitsem\u00e4n teesi\u00e4 evankelioimisesta evankelis-luterilaisessa kirkossa. Perusta 5\/2016.<\/p>\n [1]<\/u><\/a> Halldorf 1995, 142.<\/p>\n [2]<\/u><\/a> Ahonen 2014, 45; Ahonen 2016.<\/p>\n [3]<\/u><\/a> Ahonen 1996, 15.<\/p>\n [4]<\/u><\/a> Franciscus 2014, 61.<\/p>\n [5]<\/u><\/a> Jolkkonen 2016, 263. Piispa Jari Jolkkonen onkin sanonut, ett\u00e4 \u201dnykyaikana sellainen voisi olla Ven\u00e4j\u00e4n presidentin Vladimir Putinin julistama \u2019hyv\u00e4 sanoma\u2019 siit\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n on vastannut kaikkien krimil\u00e4isten hartaaseen toiveeseen liitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 Krimin niemimaan Ven\u00e4j\u00e4n federaatioon.\u201d Jolkkonen 2016, 263.<\/p>\n [6]<\/u><\/a> Jolkkonen 2016, 263-264.<\/p>\n [7]<\/u><\/a> Jolkkonen 2016, 265.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Puheenvuoro reformaation merkkivuoden luentosarjassa 21.2.2017 Lappeenrannassa Evankeliumi vapauttajana palvelemaan Kirkon tulevaisuuden kaksi tiet\u00e4 \u201dMit\u00e4 enemm\u00e4n suuntaudumme Jumalaan, sit\u00e4 enemm\u00e4n vaikutamme t\u00e4h\u00e4n maailmaan. Kirkon ajautuminen yhteiskunnan reuna-alueelle ei luultavasti johdu ideoiden tai ohjelmien puutteesta. Syyt\u00e4 on pikemminkin etsitt\u00e4v\u00e4 hengellisen voiman puutteesta.\u201d[1] N\u00e4in v\u00e4itt\u00e4\u00e4 ruotsalainen teologi Peter Halldorf. H\u00e4nen mukaansa historioitsijat ovat tehneet mielenkiintoisen havainnon luostariliikett\u00e4 tutkiessaan. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[23],"class_list":["post-549","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/549","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=549"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/549\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4387,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/549\/revisions\/4387"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=549"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=549"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=549"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}