{"id":55,"date":"2015-12-02T16:04:38","date_gmt":"2015-12-02T16:04:38","guid":{"rendered":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2024\/01\/01\/avauspuhe-kirkkopalvelut-ryn-valtuuston-kokouksessa-2-12-2015-helsingissa\/"},"modified":"2024-02-27T10:59:10","modified_gmt":"2024-02-27T10:59:10","slug":"avauspuhe-kirkkopalvelut-ryn-valtuuston-kokouksessa-2-12-2015-helsingissa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2015\/12\/02\/avauspuhe-kirkkopalvelut-ryn-valtuuston-kokouksessa-2-12-2015-helsingissa\/","title":{"rendered":"Avauspuhe Kirkkopalvelut ry:n valtuuston kokouksessa 2.12.2015 Helsingiss\u00e4"},"content":{"rendered":"<p>\u201dJokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4merkityksens\u00e4 ja yhdess\u00e4 tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin.\u201d N\u00e4in totesi filosofian professori Sara Hein\u00e4maa Vieraskyn\u00e4-kirjoituksessaan muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa (Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset. HS 7.11.2015). H\u00e4nen mukaansa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4merkitysten teht\u00e4v\u00e4 on sitoa yhteen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6j\u00e4, tapoja ja ty\u00f6njaon periaatteita. Niist\u00e4 muodostuu verkosto, jossa laajat ihmisryhm\u00e4t voivat useiden sukupolvien ajan ty\u00f6skennell\u00e4 samojen tavoitteiden eteen.<\/p>\n<p>Kun p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4merkitys heikkenee, sen vallitessa kehitetyt prosessit et\u00e4\u00e4ntyv\u00e4t toisistaan. Prosessit muodostavat viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n nimellisen kokonaisuuden \u2013 organisaation tai yhteis\u00f6n \u2013, mutta ne eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 tue toisiaan. Lopulta j\u00e4ljell\u00e4 on mekanismi, joka edist\u00e4\u00e4 vain omaa yll\u00e4pitoaan, ei sit\u00e4 p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tai merkityst\u00e4, jota varten koko yhteis\u00f6 on olemassa. Prosesseja hallinnoivat ihmiset menett\u00e4v\u00e4t k\u00e4sityksen siit\u00e4, ett\u00e4 prosessien teht\u00e4v\u00e4 on palvella yhteist\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Menetelm\u00e4t k\u00e4sitet\u00e4\u00e4n tavoitteiksi. Ylimp\u00e4n\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 pidet\u00e4\u00e4n niiden s\u00e4ntillist\u00e4 noudattamista. Arvot korvataan mielikuvilla ja iskusanoilla. Harkinta korvataan s\u00e4\u00e4nn\u00f6ill\u00e4 ja ohjeilla. Neuvottelut korvataan m\u00e4\u00e4r\u00e4yksill\u00e4. Kun tavoite peittyy, koneisto p\u00e4\u00e4tyy lopulta palvelemaan vain omaa pysyvyytt\u00e4\u00e4n. \u201dJokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4merkityksens\u00e4 ja yhdess\u00e4 tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin.\u201d<\/p>\n<p>Hein\u00e4maan mukaan merkityskato ilmenee yhteiskunnassa aluksi koulutuksessa ja terveydenhoidossa. H\u00e4nen analyysins\u00e4 \u00e4\u00e4rell\u00e4 on pakko kysy\u00e4, onko merkityskato my\u00f6s kirkkomme taudinkuva? Olemmeko kirkkona kadottaneet p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n ja tavoitteen? Koneisto kyll\u00e4 k\u00e4y kovilla kierroksilla, jatkuvasti etsit\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4 tehoa, mutta lopputuloksena mekanismi palvelee vain omaa pysyvyytt\u00e4\u00e4n. T\u00e4st\u00e4k\u00f6 kertoo se, ett\u00e4 rakenteelliset muutokset ovat niin vaikeita kirkollemme, on kyse sitten niin seurakuntarakenteesta kuin hiippakunta- ja keskushallinnosta?<\/p>\n<p>L\u00e4hestyv\u00e4 juhla-aika muistuttaa, ett\u00e4 kirkon el\u00e4m\u00e4lle antaa merkityksen persoona, Jeesus Kristus. Jumala tuli ihmiseksi pojassaan Jeesuksessa. H\u00e4nen v\u00e4lityksell\u00e4\u00e4n maailma on luotu. H\u00e4nen kuolemassaan synti on sovitettu. H\u00e4nen yl\u00f6snousemuksensa tuo h\u00e4neen uskoville yl\u00f6snousemuksen ja iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n. H\u00e4n on perustanut kirkkonsa ja antanut sille teht\u00e4v\u00e4n.<\/p>\n<p>Erityisesti kirkolle merkityskato on kohtalokas. Kadottaessaan merkityksens\u00e4 se menett\u00e4\u00e4 olemassaolonsa perustan ja oikeutuksen. Siksi Jeesus Kristus ei saa kadota uskomme ytimest\u00e4 tai kirkkomme el\u00e4m\u00e4n keskuksesta. Siksi h\u00e4nt\u00e4 ei voi eik\u00e4 saa korvata mill\u00e4\u00e4n muulla.<\/p>\n<p>Adventtiaika kutsuu meit\u00e4 yksitt\u00e4isin\u00e4 kristittyin\u00e4 ja koko kirkkona arvioimaan el\u00e4m\u00e4\u00e4mme ja tekem\u00e4\u00e4n parannusta. Samalla se johtaa kirkastamaan ydint\u00e4, pit\u00e4m\u00e4\u00e4n esill\u00e4 Jeesusta Kristusta, yksinkertaisesti ja h\u00e4peilem\u00e4tt\u00e4. Ensimm\u00e4isen adventtisunnuntain j\u00e4lkeisen viikon yhten\u00e4 raamatunlukukappaleena on katkelma Habakukin kirjasta: <em>\u201dProfeetta sanoi: &#8211; Min\u00e4 seison vartiopaikallani, asetun t\u00e4hyst\u00e4m\u00e4\u00e4n saadakseni tiet\u00e4\u00e4, mit\u00e4 Herra puhuu minulle, mit\u00e4 h\u00e4n vastaa valituksiini. Herra vastasi minulle: &#8211; Kirjoita n\u00e4ky niin selv\u00e4sti tauluihin, ett\u00e4 sen voi vaivatta lukea.\u201d<\/em> (Hab. 2:1-2).<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>\u201dJokainen kulttuuri, joka kadottaa keskeiset p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4merkityksens\u00e4 ja yhdess\u00e4 tekemisen mielen, joutuu lopulta kokonaisvaltaiseen kriisiin.\u201d N\u00e4in totesi filosofian professori Sara Hein\u00e4maa Vieraskyn\u00e4-kirjoituksessaan muutama viikko sitten Helsingin Sanomissa (Suomen kriisi kadottaa yhteiset merkitykset. HS 7.11.2015). H\u00e4nen mukaansa p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4merkitysten teht\u00e4v\u00e4 on sitoa yhteen k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4, s\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00f6j\u00e4, tapoja ja ty\u00f6njaon periaatteita. Niist\u00e4 muodostuu verkosto, jossa laajat ihmisryhm\u00e4t voivat useiden sukupolvien &#8230; <a title=\"Avauspuhe Kirkkopalvelut ry:n valtuuston kokouksessa 2.12.2015 Helsingiss\u00e4\" class=\"read-more\" href=\"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/2015\/12\/02\/avauspuhe-kirkkopalvelut-ryn-valtuuston-kokouksessa-2-12-2015-helsingissa\/\" aria-label=\"Lue lis\u00e4\u00e4 aiheesta Avauspuhe Kirkkopalvelut ry:n valtuuston kokouksessa 2.12.2015 Helsingiss\u00e4\">Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[25],"class_list":["post-55","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-25"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/55","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=55"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/55\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3998,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/55\/revisions\/3998"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=55"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=55"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=55"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}