Huhtikuun alussa kirjailija ja k\u00e4sikirjoittaja Jyrki Lehtola kysyi kolumnissaan \u201dMit\u00e4 kuuluu kirkko?\u201d (Ilta-Sanomat 1.4.2017): \u201dMiten sujuu uskon sovittaminen nykymaailman laiskottelevaan suvaitsevaisuuteen, jossa rukoillaan somessa oman pyhyyden edess\u00e4?\u201d<\/p>\n
Lehtola kuvaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusimpia hankkeita, kuten twaarnoja, blues-messuja ja Digi-Markusta. Arvioinnin lopputuloksena \u201dEvankelis-luterilainen kirkko tekee paljon hyv\u00e4\u00e4, mutta samalla se luulee olevansa mainosrahoitteinen tv-kanava, jolla on v\u00e4\u00e4r\u00e4 katsojaprofiili. Siksi se haluaa olla rento, digi, puhua niit\u00e4 n\u00e4it\u00e4 just sun kielell\u00e4 just sua kiinnostavista asioista. Sit\u00e4 haluavat kaikki muutkin, ja siksi me puhumme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 kaikki yht\u00e4 velttoina armosta, kauneudesta, hyvyydest\u00e4, eik\u00e4 kukaan halua muistaa synti\u00e4, rangaistusta tai arvokkuutta.\u201d<\/p>\n
Lehtolan kritiikki ei ole kirkon historiassa uutta. Jo 300-400-luvun vaihteessa el\u00e4nyt er\u00e4maais\u00e4 Johannes Cassianus puhui \u201dhengen velttoudesta\u201d. Kielt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erityisesti yhteiskunnan valtakirkon vaarana on laitostuminen ja hengellinen v\u00e4lj\u00e4htyminen, siis Cassianuksen mainitsema \u201dhengen velttous\u201d tai sosiologian kielell\u00e4 \u201dsis\u00e4inen maallistuminen\u201d. Uskontososiologi Karel Dobbelaere onkin puhunut institutionaalisesta sekularisaatiosta. H\u00e4n sanoo kirkon ja uskonnollisten yhteis\u00f6jen sis\u00e4isen maallistumisen olevan tyypillist\u00e4 monille perinteisille suurille kirkoille. H\u00e4nen mukaansa uskonnollisten yhteis\u00f6jen tuonpuoleisuus on v\u00e4hentynyt ja ne ovat mukautuneet yh\u00e4 enemm\u00e4n sekulaariin yhteiskuntaan. Kehitys johtaa kirkon hengellisen teht\u00e4v\u00e4n h\u00e4m\u00e4rtymiseen. Sen seurauksena uskon sis\u00e4lt\u00f6 muuttuu pelk\u00e4ksi yleishumanismiksi. Kirkko saatetaan latistaa mielikuvissa jonkinlaiseksi valtion uskontovirastoksi tai Kelan haarakonttoriksi.<\/p>\n
T\u00e4n\u00e4 vuonna tulee kuluneeksi 80 vuotta Oxfordissa vuonna 1937 pidetyst\u00e4 ekumeenisesta Life and Work \u2013konferenssista. Kokouksesta on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n paljon toistettu iskulause \u201dkirkko olkoon kirkko\u201d (\u201dLet the Church be the Church\u201d). Reformaation merkkivuonna tarvitsemme juuri t\u00e4t\u00e4 muistutusta. Suomessa kristinusko on vaikuttanut yli 850 vuotta. Reformaation j\u00e4lkeen luterilainen kirkko on toiminut maassamme viisisataa vuotta. N\u00e4in vanhaan yhteis\u00f6\u00f6n tarttuu monenlaista aikansa el\u00e4nytt\u00e4. Toisinaan tarvitaan vanhasta luopumista ja kokonaan uutta.<\/p>\n
Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole virasto tai hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysj\u00e4rjest\u00f6. Se on rakkaudessa el\u00e4v\u00e4 hengellinen yhteis\u00f6. Se ei ole uskonnollisten palveluiden tuottamista, vaan el\u00e4v\u00e4n Jumalan palvomista varten. Kirkko on organisaatio, mutta viel\u00e4 enemm\u00e4n: el\u00e4v\u00e4 organismi, Raamatun kielell\u00e4 Kristuksen ruumis (Ef. 1:23 ja 5:23) ja Jumalan vaeltava kansa (1. Piet. 2:10).<\/p>\n
Kirkko on hengellinen yhteis\u00f6, jonka teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on \u201djulistaa Jumalan sanaa, jakaa sakramentteja ja toimia muutenkin kristillisen sanoman levitt\u00e4miseksi ja l\u00e4himm\u00e4isenrakkauden toteuttamiseksi\u201d, kuten kirkkolain teht\u00e4v\u00e4pyk\u00e4l\u00e4 (KL 1:2) m\u00e4\u00e4rittelee. T\u00e4ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4ss\u00e4 Kirkkopalveluilla on oma paikkansa. Itseymm\u00e4rryksens\u00e4 mukaan Kirkkopalvelut on seurakuntien ja kristillisten toimijoiden valtakunnallinen yhteisty\u00f6- ja palveluj\u00e4rjest\u00f6, joka rakentaa oikeudenmukaista yhteiskuntaa, auttaa kirkkoa onnistumaan ja uudistumaan, kouluttaa ja valmentaa sek\u00e4 v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ihmisest\u00e4 ja toimii hyvinvoinnin puolesta. Kirkkopalveluilla ei siten ole ajettavanaan omaa evankeliumia tai agendaa. Se on nimens\u00e4 mukaisesti kirkon palvelija. Se auttaa kirkkoa onnistumaan ja uudistumaan.<\/p>\n
Reformaation merkkivuosi muistuttaa uudistumisen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4. Mit\u00e4 on kirkon onnistuminen? Mit\u00e4 on kirkon uudistuminen? Miten uudistaa kirkkoa?<\/p>\n
Uudistusta tarkoittava sana \u201dreformi\u201d palautuu latinan sanaan reformatio, suomeksi reformaatio. Se tarkoittaa jonkin palauttamista entiseen muotoonsa. Oikeastaan reformi tarkoittaa uudistuksena vanhan uudelleen uudeksi saattamista. 1500-luvun reformaatiossa oli kyse juuri t\u00e4st\u00e4, apostolisen uskon ytimeen palaamista.<\/p>\n
Kirkon uudistumisen perimm\u00e4inen pyrkimys on saattaa kirkko olemustaan vastaavaan hahmoon: \u201dKirkko olkoon kirkko\u201d, kuten kahdeksan vuosikymment\u00e4 sitten todettiin. Reformaatio ei ole uuden kirkon luomista, vaan oikean kirkon j\u00e4lleen l\u00f6yt\u00e4mist\u00e4. Sellaista uudistamista kirkkomme tarvitsee. Siksi reformaatio on jokaisen ajan teht\u00e4v\u00e4. Kun ydin on kirkas ja sanoma selke\u00e4, voidaan etsi\u00e4 keinoja uskon sanoittamiseksi t\u00e4m\u00e4n ajan tavoilla ja kielell\u00e4. Silloin twaarnat, blues-messut ja Digi-Markukset eiv\u00e4t ole hengen velttoutta tai ihmisten kosiskelua. Silloin ne p\u00e4invastoin v\u00e4litt\u00e4v\u00e4t evankeliumia siit\u00e4, ett\u00e4 Jumala on hyv\u00e4 ja armollinen, h\u00e4n on luonut jokaisen omaksi kuvakseen, h\u00e4n tahtoo vapauttaa meid\u00e4t kaiken pahan vallasta, Kristuksen t\u00e4hden h\u00e4n antaa meille synnit anteeksi, kutsuu pelastavaan yhteyteens\u00e4, kantaa, johdattaa ja lohduttaa my\u00f6s vaikeuksissa ja my\u00f6s tahtoo lahjoittaa iankaikkisen el\u00e4m\u00e4n. Pohjimmiltaan kirkon uudistuminen merkitsee luottamista H\u00e4neen, joka lupaa: \u201dMinulla on omat suunnitelmani teit\u00e4 varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eiv\u00e4tk\u00e4 tuhon ajatuksia: min\u00e4 annan teille tulevaisuuden ja toivon.\u201d (Jer. 29:11).<\/p>\n
Rukoilkaamme: Iankaikkinen, kaikkivaltias Jumala. Katso kirkkosi ja kansasi puoleen. Me olemme arvottomia palvelijoita, pelasta meid\u00e4t, anna meille rauhasi ja apusi. L\u00e4het\u00e4 Pyh\u00e4 Henkesi, ett\u00e4 voisimme olla koolla avoimin mielin ja rakkauden yhdist\u00e4min\u00e4. Suo sanasi her\u00e4tt\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 uskoa ja toivoa. Pyh\u00e4 Is\u00e4, pyhit\u00e4 meid\u00e4t sanassasi, joka on totuus. Siunaa Kirkkopalvelujen ty\u00f6t\u00e4 kirkkosi palveluksessa. Ohjaa Hengell\u00e4si kokoustamme. Turvallisesti pyyd\u00e4mme: Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyh\u00e4n Hengen osallisuus olkoon meid\u00e4n kanssamme. Aamen.<\/p>\n
Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Huhtikuun alussa kirjailija ja k\u00e4sikirjoittaja Jyrki Lehtola kysyi kolumnissaan \u201dMit\u00e4 kuuluu kirkko?\u201d (Ilta-Sanomat 1.4.2017): \u201dMiten sujuu uskon sovittaminen nykymaailman laiskottelevaan suvaitsevaisuuteen, jossa rukoillaan somessa oman pyhyyden edess\u00e4?\u201d Lehtola kuvaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uusimpia hankkeita, kuten twaarnoja, blues-messuja ja Digi-Markusta. Arvioinnin lopputuloksena \u201dEvankelis-luterilainen kirkko tekee paljon hyv\u00e4\u00e4, mutta samalla se luulee olevansa mainosrahoitteinen tv-kanava, jolla on … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[23],"class_list":["post-563","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/563","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=563"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/563\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4251,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/563\/revisions\/4251"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=563"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=563"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=563"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}