Reformaation anti ortodoksien ja luterilaisten vuoropuheluun<\/p>\n
Reformaation anti ortodoksien ja luterilaisten vuoropuheluun<\/strong><\/p>\n Johdanto<\/u><\/p>\n Kristinuskon historian suurin murhen\u00e4ytelm\u00e4 on id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkon ero. Kysymys oli pitk\u00e4st\u00e4 kehityksest\u00e4, joka alkoi jo ennen vuoden 451 Kalkedonin kiistaa. Tuolloin tapahtui ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4 kirkon jakaantuminen. Poliittiset ja kulttuuriset olosuhteet pidensiv\u00e4t et\u00e4isyytt\u00e4 L\u00e4nsi-Rooman ja It\u00e4-Rooman v\u00e4lill\u00e4. L\u00e4nnen ja id\u00e4n eron symbolisina etappeina on pidetty kahta ajankohtaa: vuotta 867 (patriarkka Fotioksen kiista) ja vuotta 1054 (patriarkka Mikael Kerularioksen skisma), mutta kumpikaan ei merkinnyt kertakaikkista v\u00e4lirikkoa. L\u00e4nnen ja id\u00e4n kirkkojen ero vakiintui l\u00e4hes tuhatvuotisen kehityksen aikana, kunnes kristityt eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 mielt\u00e4neet kuuluvansa samaan kirkkoon kaikkialla maailmassa.<\/p>\n Luterilainen reformaatio on 1500-luvulla syntynyt vastareaktio nimenomaan l\u00e4nnen kristikunnassa 1100\u20131500 v\u00e4lisen\u00e4 aikana tapahtuneeseen kehitykseen ja tapoihin, jotka olivat id\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4lti tuntemattomia. Reformaatio on l\u00e4nnen kirkon sis\u00e4inen perheriita aiheista, joita id\u00e4ss\u00e4 ei juuri tunnettu.<\/p>\n Kyse ei ollut siit\u00e4, ett\u00e4 luterilaiset halusivat perustaa jonkinlaisen kristinuskon uuden kevytversion. Usein reformaattorit p\u00e4invastoin vastustivat uusia oppeja ja tapoja, kuten Augsburgin tunnustuksesta k\u00e4y ilmi: \u201dSeurakuntamme eiv\u00e4t miss\u00e4\u00e4n uskonkohdassa poikkea katolisesta kirkosta, vaan ovat ainoastaan poistaneet muutamia v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6ksi\u00e4, jotka ovat uusia ja vastoin kirkkolain henke\u00e4 omaksuttuja.\u201d Ponnekkaasti todetaan, ett\u00e4 \u201dme olemme mit\u00e4 suurimmalla huolella pyrkineet est\u00e4m\u00e4\u00e4n uusien ep\u00e4kristillisten oppien levi\u00e4misen seurakunnissamme.\u201d<\/p>\n John Meyendorff, yksi merkitt\u00e4vimmist\u00e4 1900-luvun ortodoksiteologeista, toteaa reformaation pyrkimyksen aitoon katolisuuteen: \u201cLuther selv\u00e4stikin kantoi huolta kirkon katolisesta traditiosta ja my\u00f6s Augsburgin tunnustus v\u00e4itt\u00e4\u00e4 olevansa pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n varhaisen apostolien uskon puhdistus kaikenlaisista inhimillisist\u00e4 filosofisista malleista.\u201d Reformaatio johti moniin kirkkoa uudistaviin l\u00f6yt\u00f6ihin, jotka tosin olivat useimmiten paluuta alkuper\u00e4iseen apostoliseen uskoon.<\/p>\n Mit\u00e4 annettavaa reformaatiolla on ortodoksien ja luterilaisten kirkkojen vuoropuheluun? K\u00e4sittelen seuraavassa lyhyesti viitt\u00e4 asiakokonaisuutta.<\/p>\n Martti Lutherille keskeisin kysymys oli, miten syntisest\u00e4 ihmisest\u00e4 voi tulla vanhurskas pyh\u00e4n Jumalan edess\u00e4. Vaikka h\u00e4nen kirjoituksensa k\u00e4sitteliv\u00e4t monipuolisesti inhimillisen el\u00e4m\u00e4n ja yhteiskunnan erilaisia osa-alueita, t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4 oli kysymys ihmisen pelastumisesta.<\/p>\n Luterilainen opetus ihmisen pelastuksesta ilmaistaan Augsburgin tunnustuksessa seuraavasti:<\/p>\n \u201dSamaten seurakuntamme opettavat, ett\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t voi tulla vanhurskautetuiksi Jumalan edess\u00e4 omin voimin, ansioin tai teoin, vaan ett\u00e4 heille annetaan vanhurskaus lahjaksi Kristuksen t\u00e4hden uskon kautta, kun he uskovat, ett\u00e4 heid\u00e4t otetaan armoon ja ett\u00e4 synnit annetaan anteeksi Kristuksen t\u00e4hden, joka kuolemallaan on antanut hyvityksen synneist\u00e4mme. T\u00e4m\u00e4n uskon Jumala lukee edess\u00e4\u00e4n kelpaavaksi vanhurskaudeksi.\u201d (CA IV).<\/p>\n T\u00e4m\u00e4 luterilainen opetus ilmaistaan usein iskulauseena: \u201cyksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen t\u00e4hden.\u201d Reformaatio nosti aiempaa kirkkaammin esiin evankeliumin ytimen Jumalan armosta Kristuksessa, josta p\u00e4\u00e4semme uskon kautta osalliseksi.<\/p>\n Suomalaisen Luther-tutkimuksen esiin nostama ajatus uskossa l\u00e4sn\u00e4olevasta Kristuksesta ja Kristukseen yhdistyminen (unio) sakramentaalisen sanan ja sakramenttien kautta on osoittautunut ekumeenisesti t\u00e4rke\u00e4ksi eri yhteyksiss\u00e4. Sen mukaan ensimm\u00e4inen ja toinen vanhurskaus eli vanhurskaaksi julistaminen ja vanhurskaaksi tekeminen kuuluvat yhteen Kristuksen l\u00e4sn\u00e4olon kautta. T\u00e4m\u00e4 muodostaa eroista huolimatta rinnakkaisen, paralleelisen mallin ortodoksiselle k\u00e4sitykselle pelastumisesta jumalallistamisena. Siin\u00e4 Jumalan kaltaisuus kasvaa ja ihmisest\u00e4 tulee yh\u00e4 t\u00e4ydemmin persoona, joksi Jumala h\u00e4net tarkoitti.<\/p>\n Ven\u00e4j\u00e4n ortodoksisen kirkon ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oppikeskustelut ovat olleet merkitt\u00e4vi\u00e4 Kristuksen kirkon ykseyden edist\u00e4miseksi. Dialogi on auttanut ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n yli tuhat vuotta erill\u00e4\u00e4n olleiden kirkkojen yhteist\u00e4 opillista perustaa, muun muassa juuri vanhurskauttamisopin tulkinnassa.<\/p>\n Martti Luther t\u00e4ht\u00e4si toiminnallaan ennen muuta evankeliumin esill\u00e4 pit\u00e4miseen. T\u00e4t\u00e4 silm\u00e4ll\u00e4 pit\u00e4en Luther ja ty\u00f6toverinsa Filip Melanchton alleviivasivat Raamatun arvoa ja arvovaltaa. Raamatun keskus on sanoma Kristuksesta Vapahtajana. Lis\u00e4ksi he korostivat, ett\u00e4 Raamattua tuli tulkita kirkon yhteisten uskontunnustusten, kolminaisuusopin ja Kristuksen kahden luonnon opin valossa. Luterilaisen kirkon korkeimpana ohjeena on periaate, ett\u00e4 kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyh\u00e4n sanan mukaan.<\/p>\n Raamatun aseman painottamisella on ollut vaikutusta muun muassa Vatikaanin II kirkolliskokoukseen, jossa palattiin kirkkois\u00e4 Irenaeuksen oppiin Raamatusta l\u00e4hteiden l\u00e4hteen\u00e4. Raamattu on ik\u00e4\u00e4n kuin tradition k\u00e4rki ja sen keskus sanoma Kristuksesta. Nyky\u00e4\u00e4n ortodoksisuudessa ollaan kiinnostuneita yh\u00e4 vahvemmin Raamatun tulkinnasta kirkon kontekstissa t\u00e4n\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Suomen evankelis-luterilaisen ja Suomen ortodoksisen kirkon dialogissa todettiin yhteisesti vuonna 2010: \u201dKristuskeskeinen l\u00e4hestymistapa Raamatun kokonaisuuteen voi tarjota kirkkojen perinteest\u00e4 nousevan tavan vastata t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n ihmisen ja yhteiskunnan kysymyksiin.\u201d Kirkot n\u00e4kiv\u00e4t t\u00e4rke\u00e4ksi k\u00e4yd\u00e4 aiempaa laajemmin raamattuteologista keskustelua ja kiinnitt\u00e4\u00e4 huomiota nykyist\u00e4 enemm\u00e4n raamattuopetukseen.<\/p>\n Voimme kirkkoina ja tunnustuskuntia yhdess\u00e4 tukea toisiamme ajanmukaisen raamatulliseen ja kirkolliseen traditioon ankkuroituvan ja hengellisesti tuoreen ja ravitsevan raamattuteologian hahmottelussa kirkkojamme varten.<\/p>\n Yhteinen pappeus kirkon voimavarana<\/u><\/p>\n Kun \u00e4iti hoitaa ja ruokkii lastaan tai kun is\u00e4 vaihtaa vauvan vaippoja, tekev\u00e4t he Jumalan silmiss\u00e4 yht\u00e4 arvokasta ty\u00f6t\u00e4 kuin pappi, joka laulaa kirkossa jumalanpalvelusliturgian osia. N\u00e4m\u00e4 Lutherin ajatukset merkitsiv\u00e4t pient\u00e4 vallankumousta aikana, jolloin kirkon arvokkaimpana kutsumuksena pidettiin pappeutta ja luostariel\u00e4m\u00e4\u00e4. Sen mukaan papit muodostaisivat erityisen maallikoista erotetun s\u00e4\u00e4dyn, ja ett\u00e4 pappisvihkimys antaisi papille jopa erilaisen, korkeamman luonnon. Luterilaisen uskonpuhdistuksen my\u00f6t\u00e4 t\u00e4llainen ajattelutapa kyseenalaistettiin.<\/p>\n Reformaattorit painottivat, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n ja kaikkineen on Jumalan lahja. Reformaation tavoite ei ollut turhentaa luostarihurskauden merkityst\u00e4, hartausel\u00e4m\u00e4n t\u00e4rkeytt\u00e4 tai jumalanpalveluksen asemaa kristityn hengellisess\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Tarkoituksena oli nostaa tavallinen arki ja perhe-el\u00e4m\u00e4 sille kuuluvaan arvoon. Jumalan kutsun seuraaminen ei merkitse l\u00e4ht\u00f6\u00e4 pois l\u00e4himm\u00e4isten luota, vaan heid\u00e4n palvelemistaan.<\/p>\n Luterilaisen opetuksen mukaan jokainen kristitty on \u201dm\u00e4\u00e4r\u00e4tty julistamaan h\u00e4nen suuria tekojaan, joka teid\u00e4t on pimeydest\u00e4 kutsunut ihmeelliseen valoonsa\u201d, kuten 1. Piet. 2:9 kirjoitetaan. Jokaisella kristityll\u00e4 on oikeus lukea Raamattua, rukoilla ja jakaa evankeliumia toisille. Niinp\u00e4 jokainen kristitty on jo kasteessa kutsuttu Jumalan ty\u00f6toveriksi. T\u00e4t\u00e4 kutsutaan yhteiseksi pappeudeksi.<\/p>\n Yhteinen pappeus kutsuu henkil\u00f6kohtaiseen sitoutumiseen kirkon sanomaan ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kirkon virka ja Jumalan kansa kokonaisuutena toimivat yhdess\u00e4 kirkon teht\u00e4v\u00e4n edist\u00e4miseksi. Kristillisten kirkkojen yhteinen haaste on nykyisin kristillisen el\u00e4m\u00e4ntavan tukeminen kirkon ja yhteiskunnan rakentumiseksi terveiden arvojen pohjalta.<\/p>\n Luterilaisuudessa puhutaan usein uskossa l\u00e4sn\u00e4 olevasta Kristuksesta. Usko ei vain informaation totena pit\u00e4mist\u00e4 tai vain tietoa. Se on jotain, jonka Jumalan sana synnytt\u00e4\u00e4 ja joka liitt\u00e4\u00e4 Jumalaan ja tekee osalliseksi h\u00e4nen rakkaudestaan. Kun julistetaan evankeliumia ja kerrotaan Jeesuksesta, ei kerrota vain juttuja jostakin menneisyyden tapahtumista tai henkil\u00f6st\u00e4, vaan julistettuna evankeliumi tulee l\u00e4sn\u00e4 olevaksi ja vaikuttavaksi. Kristuksen l\u00e4sn\u00e4olo uudistaa ja saa aikaan kristityiss\u00e4 rakkautta ja hyvi\u00e4 tekoja l\u00e4himm\u00e4isille. Usko ja rakkaus kuuluvat yhteen.<\/p>\n Uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuuden n\u00e4k\u00f6kulmasta ty\u00f6 l\u00e4himm\u00e4isen hyv\u00e4ksi on mit\u00e4 olennaisin osa kristillist\u00e4 uskoa. Itse asiassa kristillinen usko ilmenee rakkautena l\u00e4himm\u00e4iseen. Lutherin mielest\u00e4 kehotus rakastaa l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 ei kosketa vain yksitt\u00e4ist\u00e4 kristitty\u00e4; kirkko on yhteis\u00f6, jonka j\u00e4senet ovat toinen toisilleen Kristuksia. Toisin sanoen Luther ajattelee kirkon koostuvan ihmisist\u00e4, joissa Kristuksen rakkaus on synnytt\u00e4nyt rakkauden toisia ihmisi\u00e4 kohtaan. Reformaatio haastaa meit\u00e4 seuraamaan Kristusta ja el\u00e4m\u00e4\u00e4n h\u00e4nen tahtonsa mukaisesti l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 rakastaen.<\/p>\n Luterilaisuudessa diakonia n\u00e4hd\u00e4\u00e4n kirkon olemukseen kuuluvana. Uskoa ja rakkautta ei voi erottaa toisistaan. Kirkko on kutsuttu olemaan \u201dkirkko toisia varten\u201d, kuten luterilainen teologi Dietrich Bonhoeffer asian ilmaisi. Diakonia voidaan hahmottaa Jumalan kolminaisuuden persoonien v\u00e4liseen ja maailmaan suuntautuvaan rakkauteen perustuvaksi. Diakoniaan kuuluu kirkossamme monenlaista koeteltua ammattitaitoa ja kokemusta, joka voi palvella muita kirkkoja. Samalla tavalla meill\u00e4 on oppimista muiden kirkkojen kokemuksista.<\/p>\n Uskonpuhdistuksen perint\u00f6n\u00e4 luterilainen kirkko on kasvatuksen keinoin pyrkinyt johdattamaan j\u00e4seni\u00e4\u00e4n sis\u00e4lle uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Taustalla on reformaation ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 jokaisen on itse saatava kuulla ja lukea Jumalan sanaa omalla \u00e4idinkielell\u00e4\u00e4n. Se johti paitsi kansankieliseen jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4n ja Raamattujen k\u00e4\u00e4nt\u00e4miseen, my\u00f6s kansanopetuksen syntymiseen ja kristillisen kasvatuksen painottumiseen. T\u00e4t\u00e4 varten syntyiv\u00e4t katekismukset, joissa ilmaistiin kristillisen uskon ydinasiat tiiviisti. Perheen is\u00e4n tuli Lutherin V\u00e4h\u00e4\u00e4 Katekismusta apuna k\u00e4ytt\u00e4en teroittaa Raamatun keskeist\u00e4 sanomaa kotiv\u00e4elleen. Kodin merkitys kristillisen uskon synnyss\u00e4 ja tradition siirt\u00e4misess\u00e4 on keskeinen. Kodin antamaa hengellist\u00e4 perustaa ei voi korvata.<\/p>\n Kasvatus on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vahvuus. Sen voi todeta k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4 olevista seurakuntien m\u00e4\u00e4r\u00e4rahoista, ty\u00f6ntekij\u00f6iden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ja osallistujatilastoista. Erityisesti suomalainen rippikouluty\u00f6 ja siihen liittyv\u00e4 isoskoulutus on s\u00e4ilytt\u00e4nyt asemansa vahvana kirkossamme. Siit\u00e4 ovat voineet ottaa oppia kumppanikirkkomme niin kotimaassa kuin kansainv\u00e4lisesti.<\/p>\n Turvallisuus on ihmisen perustarve. Yksi el\u00e4m\u00e4n perusturvallisuuden tekij\u00e4 on luottamus Jumalaan ja h\u00e4nen huolenpitoonsa. <\/em>Apostoli Paavali asetti perheen hoitamisen muiden palveluteht\u00e4vien edelle (1. Tim 3:5). Se on terveellinen malli nykyisen hektisen ja levottoman ajan sek\u00e4 yksil\u00f6n omien tarpeiden ymp\u00e4rille uppoutuvan itsekeskeisyyden keskell\u00e4. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten on huolestuttavaa, ett\u00e4 viime vuosien aikana kasteiden m\u00e4\u00e4r\u00e4 on v\u00e4hentynyt ja kotien kristillinen kasvatus heikentynyt. N\u00e4m\u00e4 ovat kiireellisimpi\u00e4 ja t\u00e4rkeimpi\u00e4 kristillisen kasvatuksen alueita, joihin on tartuttava voimakkaasti. Siin\u00e4 voimme kirkkoina tukea toisiamme.<\/em><\/p>\n Vuoropuhelun v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myys<\/u><\/em><\/p>\n Vuoropuhelua reformaation kirkkojen ja ortodoksien kesken on ollut jo pitk\u00e4\u00e4n. Varhaisista luterilaisista T\u00fcbingenin professorit k\u00e4viv\u00e4t oppikeskusteluja Konstantinopolin patriarkan Jeremias II:n kanssa jo 1570-luvulla. Augsburgin tunnustus k\u00e4\u00e4nnettiin kreikaksi. Syntyi pitk\u00e4 ja rehellinen teologinen kirjeenvaihto T\u00fcbingenin ja Konstantinopolin v\u00e4lille. Dialogi ei kuitenkaan johtanut l\u00e4pimurtoihin ja keskustelu hiipui.<\/em><\/p>\n Sittemmin vuoropuhelu kirkkojen v\u00e4lill\u00e4 on vahvistunut ja tuottanut my\u00f6s hedelm\u00e4\u00e4. Siit\u00e4 voimme olla kiitollisia Jumalalle, sill\u00e4 \u201dykseys ei ole inhimillisten ponnistelujen tulos vaan syvimmill\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Hengen lahja\u201d (Meid\u00e4n kirkko, ykseytt\u00e4 etsiv\u00e4 kirkko, s 17). Vuoropuhelua on jatkettava, jos aiomme olla uskollisia Jeesukselle. H\u00e4nen rukouksensa velvoittaa meit\u00e4 kirkkona: \u201dMin\u00e4 rukoilen, ett\u00e4 he kaikki olisivat yht\u00e4, niin kuin sin\u00e4, Is\u00e4, olet minussa ja min\u00e4 sinussa. (Joh. 17:21a). Samanaikaisesti on vedetty rajalinjoja, pystytetty muureja ja rakennettu aitoja, niin kirkkojen v\u00e4lill\u00e4 kuin sis\u00e4ll\u00e4kin. Erityisesti eettisist\u00e4 kysymyksist\u00e4 on tullut vedenjakajia, jotka ovat lis\u00e4nneet polarisaatiota ja j\u00e4nnitteit\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in kirkkojen teht\u00e4v\u00e4 on muistuttaa, ett\u00e4 olemme sisaria ja velji\u00e4. Toinen kristitty ei ole sisareni tai veljeni siksi, ett\u00e4 h\u00e4n ajattelee kuten min\u00e4, on oikeaoppinen ja kaikin puolin hyv\u00e4, vaan siksi, ett\u00e4 meill\u00e4 on sama Is\u00e4.<\/em><\/p>\n Vuoropuhelu voi vahvistaa kummankin kirkon identiteetti\u00e4, mutta se my\u00f6s auttaa kirkkoja palvelemaan yhdess\u00e4 ihmisi\u00e4 heid\u00e4n ajalliseksi ja iankaikkiseksi parhaakseen. \u00c4sken lukemani Jeesuksen kehotus jatkuu: \u201dNiin tulee heid\u00e4nkin olla yht\u00e4 meid\u00e4n kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun l\u00e4hett\u00e4neen minut.\u201d (Joh. 17:21b). T\u00e4m\u00e4n vuoksi tarvitsemme my\u00f6s tulevaisuudessa ortodoksis-luterilaista dialogia. Se on suorastaan v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, \u201djotta maailma uskoisi\u201d. T\u00e4ss\u00e4 reformaation perint\u00f6 voi toimia peilin\u00e4 sek\u00e4 luterilaisille ett\u00e4 ortodoksisille kirkoille. Reformaatio kutsuu vuoropuheluun.<\/em><\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n Teologian tohtori, Mikkelin hiippakunnan piispa<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Reformaation anti ortodoksien ja luterilaisten vuoropuheluun Reformaation anti ortodoksien ja luterilaisten vuoropuheluun Johdanto Kristinuskon historian suurin murhen\u00e4ytelm\u00e4 on id\u00e4n ja l\u00e4nnen kirkon ero. Kysymys oli pitk\u00e4st\u00e4 kehityksest\u00e4, joka alkoi jo ennen vuoden 451 Kalkedonin kiistaa. Tuolloin tapahtui ensimm\u00e4inen merkitt\u00e4v\u00e4 kirkon jakaantuminen. Poliittiset ja kulttuuriset olosuhteet pidensiv\u00e4t et\u00e4isyytt\u00e4 L\u00e4nsi-Rooman ja It\u00e4-Rooman v\u00e4lill\u00e4. L\u00e4nnen ja id\u00e4n eron … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[23],"class_list":["post-564","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/564","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=564"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/564\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4485,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/564\/revisions\/4485"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=564"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=564"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=564"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}\n
\n
\n
\n