Kastemessu<\/p>\n
Luuk 15:11-32<\/p>\n
Jeesus sanoi:<\/em> Tied\u00e4tk\u00f6, mik\u00e4 t\u00e4m\u00e4 keppi on? T\u00e4m\u00e4 on noin 160 senttimetri\u00e4 korkea, ja t\u00e4ss\u00e4 on punainen raita 120 cm:n ja vihre\u00e4 raita 140 cm:n kohdalla. T\u00e4m\u00e4 on huvipuiston mittatikku. T\u00e4ll\u00e4 mitataan tiettyihin hurjiin laitteisiin p\u00e4\u00e4sevi\u00e4. Jos pituutta on sen verran, ett\u00e4 p\u00e4\u00e4 ulottuu punaiseen raitaan asti, p\u00e4\u00e4see vanhemman mukana huvipuiston laitteeseen. Jos pituutta on vihre\u00e4\u00e4n raitaan saakka, p\u00e4\u00e4see yksin laitteeseen. Jos j\u00e4\u00e4 alle punaisen raidan, ei p\u00e4\u00e4se laitteeseen kieppumaan ja py\u00f6rim\u00e4\u00e4n lainkaan.<\/p>\n Huvipuisto ei ole ainoa paikka, jossa meit\u00e4 ihmisi\u00e4 mitataan erilaisilla mittatikuilla, mittareilla ja pisteill\u00e4. Meit\u00e4 arvostellaan, arvioidaan, meille annetaan numeroita ja arvosanoja yhten\u00e4\u00e4n. Arvostelemme toisiamme ja arvioimme itse\u00e4mme. Vertailemme itse\u00e4mme toisiin milloin miss\u00e4kin asiassa, ulkon\u00e4\u00f6st\u00e4 ja persoonallisuudesta ty\u00f6n tuloksiin ja saavutuksiin saakka.<\/p>\n Jo syntym\u00e4ss\u00e4 meille annetaan pisteit\u00e4, yleens\u00e4 vauvat ovat 9 tai 10 pisteen lapsia. Sitten p\u00e4iv\u00e4kodissa ja koulussa opetellaan arviointia, saadaan todistuksia ja my\u00f6hemmin suoritetaan tutkintoja ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 meit\u00e4 arvioidaan monilla mittareilla.<\/p>\n Arvostelun ja arvioinnin keskell\u00e4 yrit\u00e4mme tietysti olla mahdollisimman hyvi\u00e4 ja onnistuneita. Mittatikkuja ja -keppej\u00e4 riitt\u00e4\u00e4, itse tehtyj\u00e4 ja muiden antamia. Huomaamatta mittaaminen ulottuu my\u00f6s uskonel\u00e4m\u00e4\u00e4n. Arvioimme omaa ja toistemme hengellist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja suhdetta Jumalaan. Olenko muita huonompi vai parempi? Vai olenko vain keskinkertainen, tavallinen? Kelpaanko ja riit\u00e4nk\u00f6, olenko uskossani parempi vai huonompi kuin muut?<\/p>\n Jumalallakin on oma mittansa. Sill\u00e4 h\u00e4n arvioi meit\u00e4. H\u00e4nen mittatikkunsa ei ole huvipuiston mittakeppi, ei oppilaitoksen tutkintotodistus, ei esimiehen m\u00e4\u00e4rittelem\u00e4 mittari, ei itsearviointilomakkeen t\u00e4ytt\u00e4minen. H\u00e4nen mittansa on toisenlainen. Siit\u00e4 kertoo t\u00e4m\u00e4n pyh\u00e4p\u00e4iv\u00e4n evankeliumi.<\/p>\n Tuhlaajapoikavertauksessa kiinnit\u00e4mme yleens\u00e4 huomiota kahteen veljekseen. Vertauksen perimm\u00e4inen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 ei kuitenkaan ole tuhlaajapoika eik\u00e4 h\u00e4nen vanhempi veljens\u00e4.\u00a0 Kertomuksen p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on is\u00e4. Tuhlaajapoikavertaus kertoo, millainen Jumala meill\u00e4 on. Olennaista ei ole se, mit\u00e4 ihminen tekee vaan mit\u00e4 Jumala tekee.<\/p>\n Tuhlaajapoikavertaus paljastaa Jumalan mitan. \u201dKun poika viel\u00e4 oli kaukana, is\u00e4 n\u00e4ki h\u00e4net ja heltyi. H\u00e4n juoksi poikaa vastaan, sulki h\u00e4net syliins\u00e4 ja suuteli h\u00e4nt\u00e4.\u201d Jumalan mitta on syli, johon jokainen ihminen mahtuu. Is\u00e4 sulki oman lapsensa syliin. Sinne mahtuvat ne, jotka erilaisista arvioinneista saavat hyv\u00e4t arvosanat. Mutta siell\u00e4 on tilaa my\u00f6s niille, jotka eiv\u00e4t tunne t\u00e4ytt\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ihmisten asettamia mittoja tai omia mittojaan, ei ehk\u00e4 Jumalankaan mittoja. Siell\u00e4 on tilaa niillekin, joiden arvioinnit eiv\u00e4t yll\u00e4 edes siihen punaiseen raitaan saakka.<\/p>\n Siksi sin\u00e4 olet Jumalalle arvokas, ainutkertainen ja t\u00e4rke\u00e4 sellaisena kuin olet. Arvioit sitten itse\u00e4si miten tahansa, saat muilta millaisen arvioinnin tahansa, olet sitten onnistunut tai ep\u00e4onnistunut uskossa ja el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, olet Jumalalle \u00e4\u00e4rett\u00f6m\u00e4n rakas, et itsesi ja ansioittesi, et edes uskosi vuoksi, vaan Jeesuksen Kristuksen t\u00e4hden. Jumalan k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n armo on tullut ilmi Jeesuksen sovitus-ty\u00f6ss\u00e4, h\u00e4nen k\u00e4rsimisess\u00e4\u00e4n, kuolemassaan ja yl\u00f6snousemuksessaan.<\/p>\n Pyh\u00e4ss\u00e4 kasteessa Jumala ottaa ihmisen nimelt\u00e4 mainiten omakseen. H\u00e4n itse lupaa: \u201d\u00c4l\u00e4 pelk\u00e4\u00e4, min\u00e4 olen lunastanut sinut. Min\u00e4 olen sinut nimelt\u00e4 kutsunut, sin\u00e4 olet minun.\u201d (Jes. 43:1). Katekismuksen mukaan \u201dKaste tekee meist\u00e4 Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon j\u00e4seni\u00e4. Vaikka olemme syntym\u00e4st\u00e4mme saakka ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meid\u00e4t puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyh\u00e4 Henki synnytt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.\u201d (Katekismus, kohta 35).<\/p>\n T\u00e4n\u00e4\u00e4n t\u00e4ss\u00e4 kastemessussa Tainionkosken kirkossa liityt\u00e4\u00e4n kirkon vuosituhantiseen traditioon. Piispa kastaa lapsen, joka siten liitet\u00e4\u00e4n Kristuksen sovitusty\u00f6n osallisuuteen. Pian kastettavan otsaan ja rintaan tehd\u00e4\u00e4n ristinmerkki. Se muistuttaa Kristuksen kuolemasta ja yl\u00f6snousemuksesta. Ristinmerkki vakuuttaa, ett\u00e4 kuulumme Jumalalle, ett\u00e4 h\u00e4n on meid\u00e4n Is\u00e4mme. H\u00e4n n\u00e4kee ja tuntee omansa. H\u00e4n sulkee meid\u00e4t syliins\u00e4. H\u00e4nen omakseen, Kristuksen kirkon j\u00e4seneksi ja tai-vaan perilliseksi kastamme t\u00e4n\u00e4\u00e4n Maiju ja Antti Nirosen lapsen.<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kastemessu Luuk 15:11-32 Jeesus sanoi: \u00a0\u00a0\u00a0 \u201dEr\u00e4\u00e4ll\u00e4 miehell\u00e4 oli kaksi poikaa. Nuorempi heist\u00e4 sanoi is\u00e4lleen: \u2019Is\u00e4, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.\u2019 Is\u00e4 jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 nuorempi kokosi kaikki varansa ja l\u00e4hti kauas vieraille maille. Siell\u00e4 h\u00e4n tuhlasi koko omaisuutensa viett\u00e4en holtitonta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kun h\u00e4n oli pannut kaiken menem\u00e4\u00e4n, siihen maahan tuli … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[23],"class_list":["post-566","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/566","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=566"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/566\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4354,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/566\/revisions\/4354"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=566"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=566"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=566"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\n\u00a0\u00a0\u00a0 \u201dEr\u00e4\u00e4ll\u00e4 miehell\u00e4 oli kaksi poikaa. Nuorempi heist\u00e4 sanoi is\u00e4lleen: \u2019Is\u00e4, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.\u2019 Is\u00e4 jakoi omaisuutensa poikien kesken. Jo muutaman p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4 nuorempi kokosi kaikki varansa ja l\u00e4hti kauas vieraille maille. Siell\u00e4 h\u00e4n tuhlasi koko omaisuutensa viett\u00e4en holtitonta el\u00e4m\u00e4\u00e4. Kun h\u00e4n oli pannut kaiken menem\u00e4\u00e4n, siihen maahan tuli ankara n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4, ja h\u00e4n joutui k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n puutetta. Silloin h\u00e4n meni er\u00e4\u00e4n sik\u00e4l\u00e4isen miehen palvelukseen, ja t\u00e4m\u00e4 l\u00e4hetti h\u00e4net tiluksilleen sikopaimeneksi. N\u00e4lk\u00e4\u00e4ns\u00e4 h\u00e4n olisi halunnut sy\u00f6d\u00e4 palkoja, sikojen ruo-kaa, mutta niit\u00e4k\u00e4\u00e4n ei h\u00e4nelle annettu.<\/em>
\n\u00a0\u00a0\u00a0 Silloin poika meni itseens\u00e4 ja ajatteli: \u2019Minun is\u00e4ni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta min\u00e4 n\u00e4\u00e4nnyn t\u00e4\u00e4ll\u00e4 n\u00e4lk\u00e4\u00e4n. Ei, nyt min\u00e4 l\u00e4hden is\u00e4ni luo ja sanon h\u00e4nelle: Is\u00e4, min\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4 taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole en\u00e4\u00e4 sen arvoinen, ett\u00e4 minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.\u2019 Niin h\u00e4n l\u00e4hti is\u00e4ns\u00e4 luo.<\/em>
\n\u00a0\u00a0\u00a0 Kun poika viel\u00e4 oli kaukana, is\u00e4 n\u00e4ki h\u00e4net ja heltyi. H\u00e4n juoksi poikaa vastaan, sulki h\u00e4net syliins\u00e4 ja suuteli h\u00e4nt\u00e4. Poika sanoi h\u00e4nelle: \u2019Is\u00e4, min\u00e4 olen tehnyt synti\u00e4 taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole en\u00e4\u00e4 sen arvoinen, ett\u00e4 minua kutsutaan pojaksesi.\u2019 Mutta is\u00e4 sanoi palveli-joilleen: \u2019Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa h\u00e4net niihin, pankaa h\u00e4nelle sormus sormeen ja keng\u00e4t jalkaan. Tuokaa sy\u00f6tt\u00f6vasikka ja teurastakaa se. Nyt sy\u00f6d\u00e4\u00e4n ja vietet\u00e4\u00e4n ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta her\u00e4si eloon, h\u00e4n oli kadoksissa, mutta nyt h\u00e4n on l\u00f6ytynyt.\u2019 Niin alkoi iloinen juhla.<\/em>
\n\u00a0\u00a0\u00a0 Vanhempi poika oli pellolla. Kun h\u00e4n sielt\u00e4 palatessaan l\u00e4hestyi kotia, h\u00e4n kuuli laulun, soiton ja tanssin. H\u00e4n huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mit\u00e4 oli tekeill\u00e4. Palvelija vastasi: \u2019Vel-jesi tuli kotiin, ja is\u00e4si k\u00e4ski teurastaa sy\u00f6tt\u00f6vasikan, kun sai h\u00e4net terveen\u00e4 takaisin.\u2019 Silloin van-hempi veli suuttui eik\u00e4 halunnut menn\u00e4 sis\u00e4\u00e4n. Is\u00e4 tuli ulos ja suostutteli h\u00e4nt\u00e4, mutta h\u00e4n vastasi: \u2019Kaikki n\u00e4m\u00e4 vuodet min\u00e4 olen raatanut sinun hyv\u00e4ksesi enk\u00e4 ole kertaakaan j\u00e4tt\u00e4nyt k\u00e4sky\u00e4si t\u00e4ytt\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni yst\u00e4vieni kanssa. Mutta kun t\u00e4m\u00e4 sinun poikasi tulee, t\u00e4m\u00e4, joka on h\u00e4vitt\u00e4nyt omaisuutesi porttojen parissa, sin\u00e4 teurastat h\u00e4nelle sy\u00f6tt\u00f6vasikan!\u2019 Is\u00e4 vastasi h\u00e4nelle: \u2019Poikani, sin\u00e4 olet aina minun luonani, ja kaikki, mik\u00e4 on minun, on sinun. Mutta olihan nyt t\u00e4ysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuol-lut mutta her\u00e4si eloon, h\u00e4n oli kadoksissa mutta on nyt l\u00f6ytynyt.\u2019\u201d (Luuk. 15:11-32).<\/em><\/p>\n