Kirkon 200-vuotisjuhlamessu<\/p>\n
Jeesus sanoi: \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u201dKohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua \u2019L\u00e4\u00e4k\u00e4ri, paranna itsesi!\u2019 ja sanotte: \u2019Tee t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin, omassa kaupungissasi, kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.\u2019\u201d Ja h\u00e4n jatkoi: \u201dTotisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leske\u00e4 Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vett\u00e4 kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4. Silti Eliaa ei l\u00e4hetetty heid\u00e4n luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yht\u00e4k\u00e4\u00e4n heist\u00e4 ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.\u201d \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0T\u00e4m\u00e4n kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He rynt\u00e4siv\u00e4t paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veiv\u00e4t h\u00e4net jyrk\u00e4nteelle sy\u00f6st\u00e4kseen h\u00e4net sielt\u00e4 alas; kaupunki n\u00e4et oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki v\u00e4kijoukon halki ja jatkoi matkaansa. <\/em>(Luuk. 4:23-30).<\/p>\n Parikkalan kirkon rakentaminen 200 vuotta sitten ei tapahtunut hetkess\u00e4. Edellinen kirkko oli tuhoutunut tulipalossa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1808. Suomen sota, erimielisyydet kirkon paikasta ja varojen puute johtivat siihen, ett\u00e4 kirkko valmistui hitaasti. Jumalanpalveluksia kirkossa sent\u00e4\u00e4n voitiin pit\u00e4\u00e4 jo muutaman vuoden kuluttua rakentamisen alkamisesta, siis parisataa vuotta sitten. Sisustus- ja viimeistelyt\u00f6it\u00e4 tehtiin pitkin 1820- ja 1830-lukua. Kirkon vihkiminen tapahtui vasta syyskuussa 1840.<\/p>\n Kirkon rakentaminen oli parikkalalaisille voimia vaatinut ponnistus. Se osoitti, mik\u00e4 merkitys seurakunnalla oli ihmisille. Oma kirkko oli vahva osoitus paikallisyhteis\u00f6n merkitt\u00e4vyydest\u00e4. Sit\u00e4 se on yh\u00e4 edelleen. Kaksisataa vuotta vanha kirkko on muistutus historiasta ja menneist\u00e4 sukupolvista. Samanaikaisesti se on merkki kristinuskon ja seurakunnan vaikutuksesta t\u00e4lle seudulle ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 asuneille ihmisille ennen, nyt ja tulevaisuudessa.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa on t\u00e4rke\u00e4 yksil\u00f6st\u00e4 yhteis\u00f6\u00f6n avautuva n\u00e4k\u00f6ala. Me olemme tottuneet ajattelemaan, ett\u00e4 hengelliset ja uskonnolliset ratkaisut ovat yksil\u00f6n omia asioita. Uskonto on yksityisasia, hoetaan yleisesti. Tietyss\u00e4 mieless\u00e4 n\u00e4in toki on. Jokaisen on itse ratkaistava suhteensa Jumalaan, usko on aina yksityisen ihmisen ja Jumalan v\u00e4linen henkil\u00f6kohtainen suhde.<\/p>\n Kuitenkin evankeliumien mukaan Jeesus itkee kansojen tai kaupunkien kohtaloa. Jeesus itkee Jerusalemin sokeutta, valittaa Korasinin ja Betsaidan sek\u00e4 my\u00f6s Kapernaumin katumattomuutta. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n evankeliumissa Jeesuksen kotikaupunki Nasaret hylk\u00e4\u00e4 h\u00e4net ja on v\u00e4h\u00e4ll\u00e4 jopa surmata h\u00e4net. My\u00f6s l\u00e4hetysk\u00e4skyss\u00e4 puhutaan kokonaisista kansoista. \u201dTehk\u00e4\u00e4 kaikki kansat minun opetuslapsikseni.\u201d<\/p>\n Kristillisell\u00e4 uskolla on siis vaikutuksensa yksil\u00f6iden lis\u00e4ksi laajemman yhteis\u00f6n ja koko kansakunnan el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Erityisesti n\u00e4in reformaation 500-vuotismerkkivuonna ja Suomen itsen\u00e4isyyden satavuotisjuhlavuonna on syyt\u00e4 muistaa, miten monella tavalla kirkko on vaikuttanut suomalaisuuteen ja arvopohjaamme. Mist\u00e4 ovat per\u00e4isin toisen ihmisen arvon tunnustaminen, el\u00e4m\u00e4n ja toisen omaisuuden kunnioittaminen, rehellisyyden vaatimus kaikessa kanssak\u00e4ymisess\u00e4, totuudellisuus puheissa jne.? Mist\u00e4 on per\u00e4isin n\u00e4kemys siit\u00e4, ett\u00e4 yhteiskunnan on huolehdittava kaikista j\u00e4senist\u00e4\u00e4n, pyritt\u00e4v\u00e4 rauhaan muiden ihmisryhmien ja kansakuntien kanssa, j\u00e4tett\u00e4v\u00e4 t\u00e4m\u00e4 maailma tuleville polville yht\u00e4 hyv\u00e4n\u00e4 kuin olemme sen saaneet?<\/p>\n N\u00e4it\u00e4 arvoja ja t\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4ntapaa kristillinen kirkko on vuosisatojen ajan juurruttanut kansaamme. Nyt niit\u00e4 pyrit\u00e4\u00e4n j\u00e4rkytt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kuten j\u00e4lleen olemme kuluneella viikolla havainneet niin Barcelonassa kuin Turussa. My\u00f6s rauhallisessa Suomessa turvallinen el\u00e4m\u00e4nmeno on rikkoutunut, kun v\u00e4kivalta on vienyt ihmishenki\u00e4 ja haavoittanut monia. Emme saa antaa pahalle periksi. Vihaan ei pid\u00e4 vastata vihalla. Vastakkainasettelulle ei pid\u00e4 antaa tilaa. P\u00e4invastoin nyt on aika arvostaa ja puolustaa omia arvojamme; el\u00e4m\u00e4n koskemattomuutta, toisen loukkaamattomuutta ja jokaisen ihmisarvoa. Nyt on aika el\u00e4\u00e4 arvojamme todeksi.<\/p>\n Niin kauan kuin n\u00e4m\u00e4 arvot saavat ohjata kansamme el\u00e4m\u00e4\u00e4, meid\u00e4n on turvallista ja hyv\u00e4 el\u00e4\u00e4 Suomessa. Ja toisaalta mit\u00e4 enemm\u00e4n luovumme isiemme ja \u00e4itiemme uskosta ja sen arvomaailmasta, sit\u00e4 huonompaa tulevaisuutta kohti kuljemme. Nasaretin tapahtumat ovat t\u00e4st\u00e4 meille varoittavana esimerkkin\u00e4. Kristuksen hylk\u00e4\u00e4v\u00e4 kansa nousee itse el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja sen antajaa vastaan. Sellaisella yhteis\u00f6ll\u00e4 ei ole tulevaisuutta.<\/p>\n Parikkalan seurakunnan juhlap\u00e4iv\u00e4n evankeliumi nostaa esille etsikkoajan n\u00e4k\u00f6kulman, niin yksil\u00f6n kuin yhteis\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta. Mik\u00e4 oli seuraus nasaretilaisten tavasta kohdella Jeesusta? Luukas kirjoittaa, ett\u00e4 \u201dJeesus kulki v\u00e4kijoukon halki ja jatkoi matkaansa\u201d<\/em>. Etsikon aika meni heilt\u00e4 ohi ilman, ett\u00e4 he pelastuivat. Jeesus l\u00e4hti pois, kun he eiv\u00e4t ottaneet h\u00e4nt\u00e4 vastaan. H\u00e4n ei en\u00e4\u00e4 palannut kotikaupunkiinsa.<\/p>\n Etsikkoajassa on kyse er\u00e4\u00e4nlaisesta etsint\u00e4kuulutuksesta. Lehdist\u00e4 voi toisinaan lukea, kuinka joitakin rikollisia on etsint\u00e4kuulutettu. Heit\u00e4 etsit\u00e4\u00e4n tuolloin tehostetusti, heid\u00e4t halutaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Etsikkoajan ja etsint\u00e4kuulutuksen ero tosin on siin\u00e4, ett\u00e4 etsint\u00e4kuulutus julistetaan, ett\u00e4 rikollinen voitaisiin vangita, tuomita ja siirt\u00e4\u00e4 vankilaan. Kun Jumala etsii ja antaa etsikkoajan, h\u00e4n ei etsi tuomitakseen ja rangaistakseen, vaan armahtaakseen. Kyseess\u00e4 on toisenlainen etsint\u00e4kuulutus: omistaja etsii kadonnutta omaisuuttaan ja on iloinen l\u00f6yt\u00e4ess\u00e4\u00e4n sen.<\/p>\n Vanhassa Kristinopissamme etsikkoaika m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n ajaksi, jolloin Jumala erityisesti vet\u00e4\u00e4 ihmist\u00e4 puoleensa. Jobin kirjan pohjalta on p\u00e4\u00e4telty, ett\u00e4 t\u00e4llaisia aikoja annetaan ihmiselle enint\u00e4\u00e4n kahdesta kolmeen kertaa el\u00e4m\u00e4n aikana. Aika usein t\u00e4m\u00e4 tuntuukin pit\u00e4v\u00e4n yht\u00e4 el\u00e4vien esimerkkien kanssa. Siksi etsikkoaika, Jumalan etsint\u00e4kuulutus, on harvinainen, ainutlaatuinen ja arvokas aika el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Sit\u00e4 ei kannata hukata. Etsikkoaika on mahdollisuus tarttua kiinni Jumalan hyvyyteen, ristill\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4\u00e4n Jumalan rakkauteen. Jumala etsii ja antaa etsikkoajan armahtaakseen.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n sunnuntain evankeliumin \u00e4\u00e4rell\u00e4 joudumme kysym\u00e4\u00e4n: Miten me suhtaudumme etsikkoaikaamme? Olemmeko me niit\u00e4, jotka Nasaretin asukkaiden tavoin yksityisin\u00e4 ihmisin\u00e4 ja kansana hylk\u00e4\u00e4mme Vapahtajamme? Viel\u00e4k\u00f6 kuulemme h\u00e4nen kutsunsa? Kerran kutsu loppuu ja Jeesus l\u00e4htee pois. N\u00e4in k\u00e4vi Nasaretin asukkaille ja koko Juudan kansalle. Jeesus otti esimerkkej\u00e4 menneilt\u00e4 ajoilta. H\u00e4n kertoi pakanoista, jotka taipuivat Jumalan sanan alle samalla kun Israel hylk\u00e4si sen. Sarpatin leski ja syyrialainen Naaman saivat kokea Jumalan armon ihmeit\u00e4 samalla kun valitun kansan j\u00e4senet j\u00e4iv\u00e4t niist\u00e4 osattomiksi. Jeesus tahtoi sanoa: Jumalan hylk\u00e4\u00e4minen tuo tullessaan tuomion. Jumalan kutsun kuuleminen ja vastaanottaminen pelastaa.<\/p>\n Hyv\u00e4t seurakuntalaiset. Parikkalan kirkko on ollut kahden vuosisadan ajan keskeinen maamerkki. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on syyt\u00e4 olla kiitollinen niille, jotka ovat t\u00e4m\u00e4n kirkon rakentaneet ja pit\u00e4neet sen kunnossa. Kirkko on rakennettu ja sit\u00e4 korjattu, jotta se voisi edelleen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen teht\u00e4v\u00e4n, johon se on tarkoitettu. Nyt on t\u00e4m\u00e4n sukupolven teht\u00e4v\u00e4 pit\u00e4\u00e4 rakennus kunnossa, jotta se s\u00e4ilyisi edelleen, tuleville sukupolville.<\/p>\n Kahdensadan vuoden ajan jo pelk\u00e4ll\u00e4 olemassaolollaan t\u00e4m\u00e4 kirkko on julistanut jykev\u00e4sti ja lujasti Raamatun sanomaa armahtavasta Jumalasta. T\u00e4m\u00e4n sunnuntain evankeliumi vie meid\u00e4t yksil\u00f6in\u00e4 ja yhteis\u00f6n\u00e4 vakavien kysymysten eteen. Jumalan kansan historia osoittaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteis\u00f6t erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen est\u00e4v\u00e4t usein n\u00e4iss\u00e4 tilanteissa kuulemasta Jumalan \u00e4\u00e4nt\u00e4 ja h\u00e4nen kutsuaan. T\u00e4n\u00e4\u00e4n meit\u00e4 muistutetaan Jumalan kutsusta yhteyteens\u00e4. Samalla meit\u00e4 rohkaistaan, ett\u00e4 saamme kaikissa el\u00e4m\u00e4n vaiheissa niin yksil\u00f6in\u00e4 kuin yhteis\u00f6n\u00e4 luottaa Jumalan l\u00e4sn\u00e4oloon. H\u00e4n antaa meille turvan ja toivon. T\u00e4t\u00e4 evankeliumin sanomaa Parikkalan kirkko olemassaolollaan v\u00e4litt\u00e4\u00e4 ja t\u00e4m\u00e4n evankeliumin julistamista varten t\u00e4m\u00e4 kirkko on.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirkon 200-vuotisjuhlamessu Jeesus sanoi: \u00a0\u00a0\u00a0\u00a0\u201dKohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua \u2019L\u00e4\u00e4k\u00e4ri, paranna itsesi!\u2019 ja sanotte: \u2019Tee t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin, omassa kaupungissasi, kaikkea sit\u00e4, mit\u00e4 sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.\u2019\u201d Ja h\u00e4n jatkoi: \u201dTotisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leske\u00e4 Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vett\u00e4 kolmeen ja puoleen vuoteen ja … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[9],"tags":[23],"class_list":["post-569","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/569","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=569"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/569\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4531,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/569\/revisions\/4531"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=569"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=569"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=569"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}