Kauneimmat joululaulut -tilaisuus<\/p>\n
Jouluna 1963 sain joululahjaksi vanhemmiltani M\u00e4rklin-s\u00e4hk\u00f6junaradan. Siihen kuului raiteiden ja muuntajan lis\u00e4ksi veturi, kolme matkustajavaunua, tavaravaunu ja s\u00e4ili\u00f6vaunu. Tavoitan viel\u00e4kin sen viisivuotiaan pikkupojan pakahduttavan ilon, kun paketista l\u00f6ytyi junarata. Se oli hieno, parasta mit\u00e4 saatoin toivoa.<\/p>\n
Jouluaattoiltana kokosin is\u00e4ni kanssa junaradan olohuoneen lattialle. T\u00f6pseli sein\u00e4\u00e4n, veturi vaunuineen kiskoille ja juna alkoi liikkua. Veturissa oli valotkin! Kun muuntajan katkaisijaa painoi, junan sai peruuttamaan. Ihan t\u00e4ysill\u00e4 sit\u00e4 ei voinut ajaa, koska silloin vaunut olisivat pudonneet mutkassa raiteiltaan. Uudella junaradalla oli mukava leikki\u00e4. Sen ymp\u00e4rille saattoi rakentaa taloja, rautatieaseman ja ajaa pikkuautoilla asemalle. Muistan hyvin tuon joulun ja sen mahtavan lahjan.<\/p>\n
Jouluaatto 54 vuotta sitten j\u00e4i muistiini my\u00f6s toisesta syyst\u00e4. Puolitoistavuotias pikkuveljeni kiinnostui leikeist\u00e4ni. H\u00e4n tunki itsens\u00e4 junaradan luokse, hiukset juuttuivat veturin py\u00f6riin ja rakennelmat s\u00e4rkyiv\u00e4t. T\u00e4m\u00e4 toistui useamman kerran, kunnes suutuin. Itkin, huusin pikkuveljelleni, ehk\u00e4 l\u00f6inkin h\u00e4nt\u00e4. Joka tapauksessa hetki sitten vallinnut ilo ja riemu olivat tipotiess\u00e4\u00e4n ja joulurauha kadonnut. \u00c4itini muisteli toisinaan, ett\u00e4 riitelin tuolloin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa pikkuveljeni kanssa. Toki sopu l\u00f6ytyi, mutta vuoden 1963 jouluaaton tapahtumat painuivat niin syv\u00e4lle mieleeni, ett\u00e4 muistan ne yh\u00e4.<\/p>\n
Eik\u00f6 meille k\u00e4y usein samoin kuin minulle 54 vuotta sitten? Jouluna odotamme ja kaipaamme rauhaa, yhteytt\u00e4, l\u00e4heisyytt\u00e4, rakkautta. Se on idylli, jota ik\u00e4v\u00f6imme. Mutta se on tavattoman hauras. Yksikin sana voi sen s\u00e4rke\u00e4. Monesti odotusta seuraa pettymys, ilo s\u00e4rkyy, rakkauteen tulee s\u00e4r\u00f6. T\u00e4llaista el\u00e4m\u00e4 on t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ihmisten maailmassa. Ilo ja suru, rauha ja riita, juhla ja arki limittyv\u00e4t kesken\u00e4\u00e4n. Sellaista el\u00e4m\u00e4 oli my\u00f6s ensimm\u00e4isen\u00e4 jouluna Betlehemiss\u00e4. Ilo ja huoli, turva ja pelko, valo ja pimeys olivat yht\u00e4 aikaa l\u00e4sn\u00e4.<\/p>\n
Kuitenkin Jumala toimii t\u00e4n\u00e4 jouluna samoin kuin kaksi vuosituhatta sitten. Meid\u00e4nkin kohdallamme. H\u00e4n ei vaadi eik\u00e4 odota, ett\u00e4 meill\u00e4 olisi vahva usko ja hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4. H\u00e4n ei kysy, ollaanko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 oltu kilttej\u00e4. Ei h\u00e4n odota vastalahjaa tai ansioita. Joulu on sit\u00e4, ett\u00e4 Jumala laskeutuu syntisten luo ja tuo armahduksen. Siksi t\u00e4n\u00e4kin jouluna kuulemme viestin: \u201d\u00c4lk\u00e4\u00e4 pel\u00e4tk\u00f6! Min\u00e4 ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. T\u00e4n\u00e4\u00e4n on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. H\u00e4n on Kristus, Herra.\u201d<\/em> (Luuk. 2:10-11).<\/p>\n Joulun Herra ei valikoi ket\u00e4\u00e4n. Sen osoitti jo ensimm\u00e4inen joulu. Ainoa, joka valikoi, on ihminen, min\u00e4. Saako todellinen joulu tulla my\u00f6s minun kotiini, minun el\u00e4m\u00e4\u00e4ni? Siksi me rukoilemme: Herra Jeesus Kristus. Sin\u00e4 tulit luoksemme Jumalan rakkauden merkkin\u00e4, sill\u00e4 sin\u00e4 itse olet se rakkaus. Anna ep\u00e4uskon v\u00e4isty\u00e4 rakkautesi tielt\u00e4, kun tulet luoksemme synty\u00e4ksesi meid\u00e4n syd\u00e4mess\u00e4mme. Aamen.<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kauneimmat joululaulut -tilaisuus Jouluna 1963 sain joululahjaksi vanhemmiltani M\u00e4rklin-s\u00e4hk\u00f6junaradan. Siihen kuului raiteiden ja muuntajan lis\u00e4ksi veturi, kolme matkustajavaunua, tavaravaunu ja s\u00e4ili\u00f6vaunu. Tavoitan viel\u00e4kin sen viisivuotiaan pikkupojan pakahduttavan ilon, kun paketista l\u00f6ytyi junarata. Se oli hieno, parasta mit\u00e4 saatoin toivoa. Jouluaattoiltana kokosin is\u00e4ni kanssa junaradan olohuoneen lattialle. T\u00f6pseli sein\u00e4\u00e4n, veturi vaunuineen kiskoille ja juna alkoi liikkua. … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[23],"class_list":["post-573","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/573","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=573"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/573\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4472,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/573\/revisions\/4472"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=573"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=573"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=573"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}