It\u00e4-Suomi rukoilee -tapahtuma<\/p>\n
Juvalle ajaessani n\u00e4in vanhan Valmetin pellolla syyst\u00f6iss\u00e4. Mieleeni tuli kulunut puujalkavitsi. Vanha is\u00e4nt\u00e4 oli koko ik\u00e4ns\u00e4 ollut uskollinen Valmet-traktorilleen. Kerran sairastuttuaan ja uskoessaan jo loppunsa koittavan neuvoi is\u00e4nt\u00e4 poikaansa: \u201dJos min\u00e4 nyt kuolen, niin laittakee tuo rattori miun kanssa sammaan hautaan. Ei oo kuule viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 semmosta monttuva l\u00f6ytynn\u00e4, josta ei ois Valametin kanssa yl\u00f6s noustu.\u201d<\/p>\n
Is\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 oli kova luottamus traktoriinsa, kaikista montuista oli noustu yl\u00f6s. Se oli h\u00e4nen turvansa. Vitsi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kuitenkin viisauden siemenen. Kuoleman, sairauden, el\u00e4m\u00e4n ahdistusten ja vaikeuksien edess\u00e4 ihminen tarvitsee jotain, mihin turvautua. My\u00f6s luonnonmullistusten, terroritekojen ja sotien keskell\u00e4 tulee esiin se, mik\u00e4 on perimm\u00e4inen turvamme. Yh\u00e4 uudelleen joudumme toteamaan, ett\u00e4 oma el\u00e4m\u00e4mme ja l\u00e4heistemme el\u00e4m\u00e4 on hyvin hauras. Viime aikojen rajuilmat ja v\u00e4kivallanteot eri puolilla maailmaa ovat osoittaneet, ett\u00e4 ihmisen ulkoinen turvallisuus ei lopultakaan ole h\u00e4nen omissa k\u00e4siss\u00e4\u00e4n. Pieni tapahtuma voi hetkess\u00e4 mullistaa el\u00e4m\u00e4nkulkumme. Mist\u00e4 l\u00f6ytyy todellinen, kest\u00e4v\u00e4 turva?<\/p>\n
Mist\u00e4 l\u00f6yd\u00e4n kest\u00e4v\u00e4n turvan? T\u00e4m\u00e4 on ihmisen peruskysymyksi\u00e4. Lopulta kyse on Jumalasta. Nimitt\u00e4in ihmisen jumala on se, mihin h\u00e4n pohjimmiltaan turvautuu. Nykyinen Katekismuksemme sanoo asian napakasti ensimm\u00e4isen k\u00e4skyn selityksess\u00e4: \u201dSe, mihin ennen muuta turvaudumme, on meid\u00e4n jumalamme.\u201d<\/p>\n
V\u00e4h\u00e4n pitemmin asian ilmaisee Martti Luther Isossa katekismuksessa selitt\u00e4ess\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4ist\u00e4 k\u00e4sky\u00e4: \u201dJumalaksi kutsutaan sit\u00e4, jolta tulee odottaa kaikkea hyv\u00e4\u00e4 ja johon on turvauduttava kaikessa h\u00e4d\u00e4ss\u00e4. Jonkun Jumala on juuri se, mihin h\u00e4n syd\u00e4men pohjasta luottaa ja uskoo. N\u00e4inh\u00e4n olen usein sanonut: pelkk\u00e4 syd\u00e4men luottamus ja usko luovat sek\u00e4 Jumalan ett\u00e4 ep\u00e4jumalan. Mik\u00e4li usko ja luottamus ovat oikeita, on my\u00f6s Jumalasi oikea. Miss\u00e4 sit\u00e4 vastoin luottamus on valheellista ja v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, siell\u00e4 ei ole oikeaa Jumalaa. N\u00e4m\u00e4 kaksi nimitt\u00e4in kuuluvat yhteen, usko ja Jumala. Sinun Jumalasi on oikeastaan – n\u00e4in sanon – se, mihin syd\u00e4mesi kiintyy ja mink\u00e4 varaan sen uskot.\u201d<\/p>\n
Luther oli monien kamppailujen ja ahdistusten mies, joskin h\u00e4n osasi my\u00f6s iloita ja kiitt\u00e4\u00e4 el\u00e4m\u00e4n lahjoista ja Jumalan hyvyydest\u00e4. Martti Lutherin uskoa kuvaa hyvin h\u00e4nen taisteluvirrekseen mainittu Jumala ompi linnamme<\/em>. Sit\u00e4 ei tiedet\u00e4, miten ja miksi virsi syntyi. Ehk\u00e4 taustalla oli monta syyt\u00e4: Uskonpuhdistajan oma pitk\u00e4 armollisen Jumalan etsint\u00e4, h\u00e4nen joutumisensa vainotuksi ja pannaan julistetuksi, kenties h\u00e4nen kannattajansa it\u00e4valtalaisen Leonard Kaiserin kuolema roviolla. Voi my\u00f6s olla, ett\u00e4 taustalla oli luonnonvoima, Wittenbergin kaupungissa riehunut rutto, pel\u00e4tty tappaja. Virren oletetaan syntyneen vuonna 1527, mutta ehk\u00e4 se on alkanut muhia jo Wormsin valtiop\u00e4ivill\u00e4 1521, kun Lutheria vaadittiin keisarin ja Pyh\u00e4n saksalais-roomalaisen keisarikunnan s\u00e4\u00e4tyjen edess\u00e4 peruuttamaan opetuksensa.<\/p>\n Jo varhain virrest\u00e4 tuli uskonpuhdistuksen kannattajien tunnuslaulu, ja sit\u00e4 on kutsuttu my\u00f6s ”reformaation taistelulauluksi”. Virsi on saanut innoituksensa Psalmista 46.<\/p>\n (Laulunjohtajalle. Korahilaisten laulu. Korkea \u00e4\u00e4niala.<\/em>)<\/em><\/p>\n Jumala on turvamme ja linnamme,<\/em><\/p>\n auttajamme h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4.<\/em><\/p>\n Sen t\u00e4hden emme pelk\u00e4\u00e4, vaikka maa j\u00e4rkkyy,<\/em><\/p>\n vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.<\/em><\/p>\n Meret pauhaavat ja kuohuvat, <\/em><\/p>\n vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edess\u00e4.<\/em><\/p>\n (sela)<\/em><\/p>\n Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,<\/em><\/p>\n Korkeimman pyhi\u00e4 asuinsijoja.<\/em><\/p>\n Jumala on kaupunkinsa keskell\u00e4, kaupunki ei j\u00e4rky.<\/em><\/p>\n H\u00e4n auttaa sit\u00e4, kun aamu valkenee.<\/em><\/p>\n Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,<\/em><\/p>\n maa j\u00e4rkkyy h\u00e4nen \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n.<\/em><\/p>\n Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. <\/em><\/p>\n (sela)<\/em><\/p>\n Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja,<\/em><\/p>\n h\u00e4nen voimansa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 pelkoa kaikkialla.<\/em><\/p>\n Koko maailmasta h\u00e4n h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sodat, <\/em><\/p>\n h\u00e4n s\u00e4rkee jousen ja taittaa keih\u00e4\u00e4n, <\/em><\/p>\n h\u00e4n tuhoaa kilvet tulessa.<\/em><\/p>\n ”Lakatkaa te huolehtimasta!<\/em><\/p>\n Tiet\u00e4k\u00e4\u00e4, ett\u00e4 min\u00e4 olen Jumala,<\/em><\/p>\n kaikkia kansoja mahtavampi,<\/em><\/p>\n korkein koko maailmassa.”<\/em><\/p>\n Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme.<\/em><\/p>\n \u00a0<\/em><\/p>\n Psalmi 46 on itse asiassa hyvin ajankohtainen. Se kertoo ihmisen huolenaiheista: luonnonmullistuksista, kansojen v\u00e4lisist\u00e4 ristiriidoista, v\u00e4kivallasta ja sodista. Se puhuu Jumalasta, joka on suurempi kuin luonnonvoimat, jonka edess\u00e4 valtakunnat horjuvat ja joka lopulta h\u00e4vitt\u00e4\u00e4 sodat. H\u00e4neen saa ja kannattaa turvata. Jumala on turvamme.<\/p>\n Reformaation merkkivuoden lis\u00e4ksi t\u00e4n\u00e4 vuonna vietet\u00e4\u00e4n Suomen 100-vuotisjuhlaa sek\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 Juvalla kunnan ja seurakunnan 575-vuotisjuhlaa. Siksi on hyv\u00e4 huomata, ett\u00e4 meille suomalaisille Lutherin taisteluvirrest\u00e4 on tullut kansallinen juhlavirsi. Se on rohkaissut is\u00e4nmaan kohtalonhetkin\u00e4. Tunnetuin tapahtuma lienee, kun Juho Kusti Paasikivi l\u00e4hti Moskovaan neuvottelemaan Neuvostoliiton uhkavaatimuksista 9. lokakuuta 1939. Rauhanneuvottelijaa Helsingin rautatieasemalle saattamaan tulleet ihmiset virittiv\u00e4t tutun virren \u201dJumala ompi linnamme ja vahva turva aivan\u201d<\/em>. Sanomalehti Uusi Suomi <\/em>kertoo t\u00e4m\u00e4n todistaneen, ett\u00e4 kansa luottaa asiansa oikeuteen ja turvaa ikiaikojen Jumalaan.<\/p>\n Jo t\u00e4t\u00e4 ennen virsi tuli tunnetuksi. Vuonna 1903 virtt\u00e4 laulettiin ensi kertaa Turussa joulurauhan julistuksessa yhdess\u00e4 Porilaisten marssin<\/em> ja Maamme<\/em>-laulun kanssa. Tapahtumasta tuli merkillinen kansallinen perinne, joka edelleen on voimissaan.<\/p>\n Ensimm\u00e4iset suomalaiset l\u00e4hetyssaarnaajat saatettiin 1868 matkaan kohti nykyisen Namibian Ambomaata Jumala ompi linnamme<\/em> -virrell\u00e4. Kolme vuosikymment\u00e4 sit\u00e4 ennen joukko pappeja ja maallikkoja oli Kalajoen k\u00e4r\u00e4jill\u00e4 saanut tuomion laittomasta seurojen pidosta ja varojen ker\u00e4\u00e4misest\u00e4 pakanal\u00e4hetykselle. Kun syytetyt astuivat ulos k\u00e4r\u00e4j\u00e4talosta, kajahti heit\u00e4 vastaan Jumala ompi linnamme<\/em> (\u201dMeid\u00e4n linnam\u2019 on Jumal\u2019 taivaast\u2019\u201d). Kuin sen tapahtuman kaikuna t\u00e4m\u00e4 virsi soi jokakes\u00e4isten her\u00e4tt\u00e4j\u00e4juhlien juhlavirten\u00e4.<\/p>\n Jumala on turvamme. T\u00e4m\u00e4 vahva kokemus v\u00e4littyy meille historiasta. Psalmintekij\u00e4n rukous vuosituhansien takaa osoittautuu yh\u00e4 ajankohtaiseksi. \u201dJumala on turvamme ja linnamme, auttajamme h\u00e4d\u00e4n hetkell\u00e4.\u201d<\/em> Kansamme vaiheista voimme oppia, kuinka meit\u00e4 edelt\u00e4neet sukupolvet turvautuivat Jumalaan. \u201dJumala ompi linnamme ja vahva turva aivan.\u201d<\/em> Meid\u00e4n etuoikeutemme on turvautua isiemme Jumalaan, panna toivomme ja turvamme Raamatun ilmoittamaan kaikkivaltiaaseen taivaan ja maan Herraan.<\/p>\n Etuoikeuden lis\u00e4ksi meill\u00e4 on teht\u00e4v\u00e4. Apostoli kehottaa meit\u00e4 rukoilemaan lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Teht\u00e4v\u00e4mme on rukoilla toinen toistemme, kaikkien ihmisten, maamme ja maailmamme puolesta. Toissakes\u00e4n\u00e4 (2016) vierailin Laatokan Valamossa. Is\u00e4nt\u00e4n\u00e4mme toiminut munkkidiakoni Varfolomi kertoi, ett\u00e4 \u201dteht\u00e4v\u00e4mme on rukoilla kaikkien ihmisten puolesta\u201d. Yksinkertainen ja selke\u00e4 teht\u00e4v\u00e4nkuvaus j\u00e4i askarruttamaan minua, toisesta maasta ja kirkosta tulevaa piispaa.<\/p>\n Valamossa ja monissa muissa luostareissa eri puolilla maailmaa rukoillaan jatkuvasti kaikkien ihmisten puolesta. Se on luostarin asukkaiden el\u00e4m\u00e4nteht\u00e4v\u00e4. S\u00e4\u00e4nn\u00f6llinen rukousel\u00e4m\u00e4 rytmitt\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4, viikkoa ja vuodenkiertoa. Minua rohkaisee tieto rukoilevista kristityist\u00e4 kaikkialla maailmassa. Jatkuva ja kaikkialta nouseva rukous ymp\u00e4r\u00f6i meit\u00e4. Raskaiden taakkojen kantaja saattaa tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 muistetaan rukouksessa. Toinen ei vaikeuksiensa keskell\u00e4 edes tied\u00e4, ett\u00e4 juuri h\u00e4nen puolestaan joku rukoilee. Rukous on salaista, mutta se ei j\u00e4\u00e4 vaille vaikutusta.<\/p>\n Rukous on kirkon ty\u00f6n ydin ja kristityn el\u00e4m\u00e4n perusjuonne. Rukouksessa ihminen avautuu Pyh\u00e4n Hengen johdatettavaksi. Silloin h\u00e4n huomaa, ettei h\u00e4nen oma el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 ja uskonsa ole h\u00e4nen omien voimiensa ja viisautensa varassa. \u201dTeht\u00e4v\u00e4mme on rukoilla kaikkien ihmisten puolesta\u201d.<\/p>\n Elokuun alkup\u00e4ivin\u00e4 sain soittopyynn\u00f6n yli 90-vuotiaalta enoltani Eino Viroselta t\u00e4\u00e4lt\u00e4 Juvalta. Einolla oli t\u00e4rke\u00e4 pyynt\u00f6 kummipojalleen. Voisiko piispa muistuttaa julkisesti siit\u00e4, ett\u00e4 on t\u00e4rke\u00e4 rukoilla maamme puolesta ja rauhan puolesta? Kyll\u00e4, nyt on aika tehd\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 ja rukoilla kansamme ja maamme, koko maailmamme ja sen rauhan puolesta.<\/p>\n Maamme on saanut el\u00e4\u00e4 rauhan aikaa seitsem\u00e4n vuosikymment\u00e4. Samalla kuulemme, kuinka eri puolilla maailmaa soditaan. My\u00f6s Euroopassa on kasvanut ep\u00e4varmuus ja huoli tulevaisuudesta. Terrori ja v\u00e4kivalta ovat yleistyneet. Julkisen keskustelun \u00e4\u00e4nenpainot ovat koventuneet. Vastakohtaisuudet ja j\u00e4nnitteet ovat lis\u00e4\u00e4ntyneet, niin monien valtioiden sis\u00e4ll\u00e4 kuin niiden v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kaikki on tullut meit\u00e4 suomalaisiakin l\u00e4helle. Muutaman viime vuoden aikana moni onkin huolestuneena kysynyt: \u201dEi kai historia toista itse\u00e4\u00e4n?\u201d<\/p>\n Yhteiseen esirukoukseen on ensimm\u00e4isist\u00e4 kristillisist\u00e4 jumalanpalveluksista l\u00e4htien kuulunut my\u00f6s rukous rauhan puolesta. Se on nytkin ajankohtainen, kun ajattelemme maailman kriisialueita niin Euroopassa, L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 kuin muuallakin maailmassa. Kristus on meid\u00e4n rauhamme. Rauha ei kuitenkaan saavu, jos me emme taivu noudattamaan Jumalan tahtoa. Jaakobin kirjeen mukaan: \u201dVanhurskauden siemen kylvet\u00e4\u00e4n rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelm\u00e4n niille, jotka rauhaa rakentavat.<\/em>\u201d (Jaak. 3:18).<\/p>\n Jumala on turvamme. Kokemus Jumalan turvasta kutsuu esirukoukseen maamme ja maailmamme puolesta. Rukous muuttaa meit\u00e4 itse\u00e4mme toimimaan rauhan hyv\u00e4ksi. Siksi nyt on aika rukoilla, nyt on aika toimia rauhan puolesta, nyt on aika rakastaa \u2013 ei vain \u201dsanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa\u201d<\/em> (1. Joh. 3:18).<\/p>\n Seppo H\u00e4kkinen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" It\u00e4-Suomi rukoilee -tapahtuma Juvalle ajaessani n\u00e4in vanhan Valmetin pellolla syyst\u00f6iss\u00e4. Mieleeni tuli kulunut puujalkavitsi. Vanha is\u00e4nt\u00e4 oli koko ik\u00e4ns\u00e4 ollut uskollinen Valmet-traktorilleen. Kerran sairastuttuaan ja uskoessaan jo loppunsa koittavan neuvoi is\u00e4nt\u00e4 poikaansa: \u201dJos min\u00e4 nyt kuolen, niin laittakee tuo rattori miun kanssa sammaan hautaan. Ei oo kuule viel\u00e4 t\u00e4h\u00e4n menness\u00e4 semmosta monttuva l\u00f6ytynn\u00e4, josta ei … Lue lis\u00e4\u00e4<\/a><\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[5],"tags":[23],"class_list":["post-576","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-puheet-ja-saarnat","tag-23"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/576","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=576"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/576\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4468,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/576\/revisions\/4468"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=576"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=576"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/seppohakkinen.fi\/wordpress\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=576"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}